Olin hyvin nuori, kun tapasimme. Mieheni minua melkein viisitoistavuotta vanhempi. Hänen kanssaan oli hyvä olla ja muutimme melkein heti asumaan yhteen.
Sen jälkeen olimme erottamattomat lähes 13 vuotta. Paljon vaiheita mahtuu. Mielestäni suhteemme oli aina hyvä siinä mielessä, että emme riidelleet ja meillä oli hyvä olla yhdessä. Intohimoa tosin ei ollut enää vuosiin, eikä seksiä. Minä usein otinkin asiaa puheeksi miksi ei ole seksiä meillä, mies ei osannut puhua asiasta. Muuten minulla oli kyllä hyvä olla ja rakastanut olen miestäni kaikki vuodet ja kuvitellut, että olemme yhdessä vanhuuteen saakka.
Vappuna putosi pommi. Mies kertoi olleensa jo kaksi vuotta kyllästynyt suhteeseemme. Sanoi olevansa etääntynyt ja vieraantunut ja että suhteessamme ei ole enää mitään muuta, kuin asumme vain yhdessä olosuhteiden pakosta ja olemme kuin sísko ja veli. Miehellä on myös toinen nainen, jonka tuntenut puoli vuotta ja johon on rakastunut. Ovat tapailleet säännöllisesti.
Olen ollut viikon ajan aivan shokissa. En millään voi uskoa tätä todeksi. En ole huomannut miehestä mitään huonoja merkkejä. Paitsi enentynyt alkoholinkäyttö ja kova puhelimen raplaaminen (koko ajan viestejä). Ilmeisesti ollut ahdistunut kotona ja pitänyt yhteyttä tuohon naiseen silloinkin.
Onhan meillä ollut esim. taloudellisesti vaikeita aikoja, mutta olemme päässeet niistä ylitse ja luulin, että yhdessä pääsemme yli vaikka mistä. Kuitenkin mies puhuu nyt katkeraan sävyyn, kuinka viimevuodet ovat olleet hirveitä ja hän on halunnut erota jo vaikka kuinka monta kertaa. Sanoi, että jo viime kesänä oli pakkaamassa tavaroitaan ja lähtemässä, mutta ei sitten tehnytkään sitä.
Huomaan, että meillä on ollut aivan eri ajatukset elämästämme ja asioista. Miksi mies ei ole ajoissa puhunut tunteistaan vaan vasta nyt? Sitä en voi ymmärtää. Kysyin miksi hän on niin kauan roikkunut minun kanssa jos kaikki on ollut niin kamalaa. Hän sanoi, että on odottanut jos asiat muuttuisivat mutta nyt huomannut, että eivät ne muutu miksikään.
Arvatkaa vain onko tuntunut kamalan pahalle? Kaikki tuli ihan yllätyksenä. Kohta 13 vuoden suhde on pätkäisty poikki ja miehellä jo toinen nainen katsottuna. Olen itkenyt ja itkenyt, ahdistaa niin hirveästi. Rakastan miestä vieläkin valtavasti. En voinut odottaa tällaista tulevaksi.
Hyvähän hänen on lähteä. Hyvinpalkattu työ, uusi nainen ja heillä tulossa yhteinen koti ihan uudella paikkakunnalla. Minä en tiedä yhtään mihin tästä lähden ja mitä teen, koko elämäni meni hetkessä sekaisin.
Olo on uskomattoman huono.
Mies jätti minut
surunmurtama
5946
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Elämä on helvettiä vähän aikaa.Voimia ja jaksamisen ajatuksia!
vaihtuu toivottavasti vitutukseen ja saat itsellesi voimia uuteen elämään. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Ehkä eteesi tulee vielä jotain paljon kivempaa kuin ennen...never know!! :)
vuosi sitten ja meillä on kaksi lastakin. Ihan samoja lauseita ex tuolloin päästeli suustaan, lähti kun oli uusi valmiina odottomassa. Älä hajoa mahdollisten syytösten alle kappaleiksi, minulle meinasi käydä niin, on ollut iso työ saada itsetuntoa edes jollekin mallille, mies kun laittoi kaiken minun syykseni :(
Mikään ei ole sattumaa,vaan johdatusta!Niin kornille ja älyttömälle kuin tuo lause tuntuukin,uskon että sinua odottaa parempi elämä.Yhteiselämänne oli tullut tiensä päähän. Sinun on seistävä omilla jaloillasi,otat oman elämäsi haltuusi ja alat rakentamaan uutta. Kylmästi mies jätti sinut,tuo olisi voinut tapahtua muutaman vuoden päästä kuitenkin.Noista raskaista kokemuksista monet naiset ja miehet ovat selvinneet,toiset eroseminaarien avulla. Olet uuden edessä,älä masennu,muserru yksin,vaan ota yhteyttä ystäviin.Paljon voimahaleja minulta!
Todellakin olen selvinnyt rankasta erosta, en kulje enää pää painuksissa, vaan ajattelen, että on exäni häpeä ja hänen uuden hoitonsa, kuinka paskamaisen tempun tekivät. Voisin kirjoittaa siitä vaikka kirjan, mitä kaikkea tekivät eron aikoihin ja silmieni alla, puhumattakaan selkäni takana ties kuinka kauan. Vielä syksyllä ajattelin etten selviä millään, mutta tässä sitä vaan ollaan, kiloja on karissut ja hiustyyli muuttuu pian, hieman uusia vaatteita ja olenpa avannut silmänikin ympärilleni ja ilokseni huomannut muitakin miehiä tässä maailmassa olevan, vaikka yksin olen edelleen ja mikä hienointa: pystyn olemaan yksin ja eroni olen käsitellyt.