En oikein tiedä miten aloittaisin. On niin paljon asiaa, joka tahtoo päästä ulos, mutta joka jumittuu kuitenkin johonkin. Teksti voi olla aika vaikeaselkoista, sellaisessa olotilassa tätä kirjoitan, mutta toivon että satte kuitenkin selvää.
Elinseurustelusuhteessa ihanan miehen kanssa vajaan vuoden. Tottakai, meillä oli ongelmia. Silti kuvittelin löytäneeni sielunkumppanin, ihmisen, joka todella on valmis pysymään mun rinnallani ja hyväksymään mut juurit tälläisenä - minuna!
Oltuamme muutaman kuukauden yhdessä, ongelmat alkoivat. Kuvioihin tuli kaikenlaista huomauttelua hänen suunnaltaan minua kohtaan (yritin mm. tahallani pukeutua mahdollisimman paljastavasti, jotta muut miehet huomaisivat minut ym). Suurin osa väitteistä oli _aivan_ perustelemattomia.
Kuvioihin tuli myös kiristystä ja vaatimuksia (tyyliin "et saa mennä ulos ilman mua").
Noin puolen vuoden jälkeen tästä, jätin hänet. En enää kesätnyt sitä, kuinka hän sai minut siihen tilaan, johon jouduin.
Tämän jälkeen hän kuitenkin otti yhteyttä, jolloin pyysin hänet jättämään minut rauhaan.
Nyt kun hän vihdoin on jättänyt mut rauhaan, kaipaan häntä maailman eniten. Hän muunmuassa kyselee mitä tein viikonloppuna jne, mutta on silti väliinpitämätön.
ystäväni sanovat hänen esittävän välinpitämätöntä, vaikka hän välittää.
Miksi hän tekee näin? Miksi hän esittää välinpitämätöntä, mutta haukkuu mua kuitenkin jos kuulee esim. että olen ollut ulkona kavereiden kanssa? Kiinnostaako häntä?
Stucked in the middle
Darjancella
0252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.