Musta on vaan alkanu tuntumaan että tällä meidän jutulla ei ole tulevaisuutta. Tää on ihan kauheeta koska olin kauan yksin. Sit tapasin miehen joka tykkää musta ja mä siitä ja meilä on kivaa yhdessä. Mä en haluais olla taas yksin, mutta tää juttu ei vaan vastaa oikeestaan alkuunkaan mun käsitystä seurustelusta.
Mut en mä tiedä. Mä en vaan tiedä mitä tehdä. Välillä tuntuu että josko kattois vielä, mut välillä en halua kattoa enää yhtään. Ei olla edes tunnettu kovin kauaa, sekin on mun mielestä merkki siitä että ei tästä mitään tule jos tässä vaiheessa jo tällasia miettii.
Mut se on vaan niin surullista että tääkään mies ei välttämättä ollu se. Ihan kun niitä sydänsuruja ei ois ollu jo tarpeeks prkl. Toisaalta taas en haluais vielä luovuttaa. Puhuttu ollaan, mut joteki tuntuu ettei siitä ole ollut yhtään mitään apua.
Pakko kai se on sit erota
koska...
11118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
jo näin alussa, niin ehkä sulla hälytyskellot soi. Tee itsellesi selväksi mitä haluat ja kysy häneltä ,mitä haluaa, jos ei natsaa niin ei natsaa.