Pitääkö miestä kehua?

"Pitääkö miestä kehua?" Kyllä. Naiset vain ovat niin itseään täynnä että haluavat vain kuulla kehuja itsestään.

Aikä söpö selitys :) " ja että saisinko kiltimpiä ja kivempia miehiä, jos oppisin antamaan itsekin enemmän heti alkuvaiheessa positiivista palautetta? Vai kuuluuko tuo "saalistaminen" miehen luonteeseen?" Ei kuulu. Minusta on kiva edetä silleen että molemmat viehättää toisiaan ja rakentaa positiivisesti sitä juttua. Mä en kehu naista aluksi myöskään ellei ole jotain kehuttavaa. Ehkä jotain kivaa tyyliin että "hei, sulla on nätti paita" jos siis se pitää paikkansa. Mä alan kehua ja pitää naista "hyvänä" vasta sitten kun hän alkaa paljastaa niitä hyviä puoliaan. Mut tosiaan, mun intoa pidetään yllä ihan samalla tavalla. Voin sanoa että mua voi miellyttää ihan kehumalla kroppaani tai naamaani, niistä en kuule liikaa kehuja (koska ne ei ole niin erikoiset, ei kamalat mutta ei mitenkään erityisen näyttävätkään). Jos onnistuu taikomaan mulle vaikka kauniit silmät tai kivat hiukset sanallisesti niin ... hei. Mä oon heti silleen "plus plus tolle naiselle". Sit noista lapsista. Kas kun mulla on jo kaksi. jos sä oikeesti haluut lapsia ja hyvän isän muksuille niin mä suosittelen meneen leikkikentälle. Mut tunnistaa kahdesta kauniista lapsesta, hyvästä ja leikkisästä asenteesta ja siitä että tossa nimettömässä ei ole sormusta. Jep. Olen karannut. Vaikka mut on helppo napata niin olen sen verran limainen ankerias että osaan pyristellä tarpeen tullen karkuunkin ja niin on päässyt käymään. Niin siis - kehu lapsiani ja isyyttäni niin saat luvan haluta tehdä lisää pikkuihmisiä mun kanssa vaikka samantien enkä mä koe sitä lainkaan pahana vaan luonnollisena ja silleen että mä nimenomaan kelpaan siihen touhuun :) ... sen voi ottaa läppänä ja totena samaan aikaan. Ehtoni lapsenteolle tosin on se että parisuhde on todella loistava ja rakkaudentäyteinen koska mä en aio enää koskaan mennä yhteen "väärän naisen kanssa" ja tehdä lisää muksuja tähän maailmaan siten että ei oo kahta ihmistä hoitamassa niitä yhtäaikaa. Joten sikäli se suhdepuoli jäisi rakennettavaksi... Mut... et sä todellakaan vaikuta mitenkään toivottomalta. Fiksua juttuahan sulta irtoaa, mitä nyt tuo "vaikeastitavoiteltavuus" tosiaan on ainakin mun kaltaisen miehen silmissä aika huono juttu. Ei muuten, mutta mulla ei oo suoraansanottuna aikaa tai jaksamista tavoitella ketään tavoittelemisen takia. Mä haluun tietää että tää ihminen tykkää musta ja tarjoan samaa takaisinpäin. "Saalistaminen" ei ole mun juttu - mut "löytäminen" on. Kysymys on että haluutko olla löydetty?

Totta helvetissä pitää.

Jos tuntuu hölmöltä kehua esim. lihaksia, niin voit kehua jotenkin "yleisluontoisemmin". Sano miestä ihanaksi, mukavaksi, kivaksi, kivannäköiseksi, miehekkääksi, seksikkääksi jne. Hunajalla saa enemmän kärpäsiä kuin etikalla :)

"Olen tyyliltäni pikkasen ns. vaikeastitavoiteltava. Vastentahtoani. Ollut aina. En voi sille mitään. Johtuu kai kasvatuksesta. Surullista kenties. joo. Kyllä se taitaa olla." Kuulostaa hankalalta, itse olen/olin hieman ujo ja kun ihastuin erääseen vaikeahkoon tyttöön, tilanne meni hieman lukkoon vaikka tästä mainitsinkin. On vaikea ottaa askelia, kun ei ole oikein varmuutta mistään... "Haluaisin kovasti perustaa parisuhteen ja lapsistakin haaveilen. ja biologinen kello tikittää...tik tak vaan...Kyllä mulla vielä on aikaa, mutta eihän lasten saaminen ole koskaan varmaa. Ja jotenkin tämä menee nurinkurisesti: eikö ensin pitäisi rakastua ja sitten vasta todeta, että "ai että joo. oispa kiva saada sun kanssa lapsia!". eikä siis näin, että haluan lapsen, etsin miehen. No tässä nyt kuitenkin ollaan. Toisaalta eikö tämä kaikilla mene näin?" Itsekin haluaisin lapsia, rakastan lapsia. Kuitenkin, hyvä parisuhde on edellytys. Lapsista on mukava haaveilla, mutta entä jos toinen lyö, ei osallistu kasvattamiseen, ei olekaan kiinnostunut lapsista, tai mitä tahansa muuta. Entä jos toinen on krooninen valehtelija ja jää kiinni vasta kun olet tullut raskaaksi? Kyllä ehdottomasti täytyy emäntä tuntea kunnolla ensin, ennen kuin voi oikein harkitakaan muuta. Toisaalta uskoisin pystyväni suhteeseen, vaikkei lapsia voisikaan syystä tai toisesta saada. "Jokatapauksessa. Mulla ei siis ole miestä. Ja olen toivottoman surkean huono kehumaan miehiä. Kai hekin siitä tykkäisivät? Mitä pitäisi kehua? Ulkonäköä? Työtä? Autoa? Urheilusuorituksia? Luonnetta? Siis ihan tutustumisvaiheessa tarkoitan. Tuntuu niin hoopolta alkaa kehua jonkin miehen ulkonäköä! "oooh, onpa sulla ihanat lihakset" entä jos niitä lihaksia ei ole? Tosi vaikea kehua uskottavasti ellei oikeasti tarkoita. Monet miehet on ihan ok sellaisina kuin ovat. Mielestäni. Jotenkin se kehuminen tuntuu turhalta, mutta toisaalta jos mieskin kaipaa kehuja ja sillä tavoin kiintyy eli se ei olisikaan turhaa. Kyllä itsestäkin kehut tuntuvat kivoilta ja aina odotan, että mies sanoisi, että olen kaunis. Mutta siis pitäisikö naisenkin sanoa, että olet komea? Olenko ihan tollo kun edes mietin tällaista? Onko se itsestäänselvyys!" Itse en ole ollenkaan kiinnostunut autoista ja tulisi hassu olo jos nainen alkaisi kuviteltua autoani ylistelemään. Sen kun kuitenkin saa rahalla ja silleen. Toisaalta jos tämä oikeasti tietää niistä jotain, niin kehua voi autovalintaa, jos auto tunnetaan esimerkiksi erityisen turvallisena tai kämpän sisustusta, mikäli siitä oikeasti yhtään pitää. Ylipäänsä tämän valintoja, ja etenkin jos tämä osaa niitä edes kohtuudella perustella. Jos et erityisesti välitä lihaksista, älä ihmeessä vaahtoa niistä. Eikä missään nimessä kannata kehua valheellisesti. Itse en varsinaisesti kehuja kaipaa, mutta rehellinen palaute on hyvästä. Pisteitä sitten ropisee enemmänkin, mikäli kuulisin vaikkapa naisen ystävältä tai sukulaiselta, että "tämä sanoi että olet niin hyvä siinä ja siinä niin voisitko mitenkään..." Tuollaisesta huomaa että nainen oikeasti arvostaa miehessä jotain ja saa vielä kokea itsensä hyödylliseksi, ja tutustua tämän lähipiiriin hieman. Itse arvostan naisessa paljon enemmän älyä kuin ulkonäköä. Toisaalta olen kyllä aina pitänyt ihastusteni kohteita erittäin viehättävinä. Itseäni on sanottu "söpöksi", minkä kyllä ymmärrän vielä tällä iällä (21), ja kyllähän se kuitenkin tuntuu hyvältä kun ulkonäköäkin kehutaan. Uskottavuutta lisää, jos on joku muu kehunut samasta asiasta ennenkin jonkun toisen toimesta. Muista vielä se, että jos vannot pitäväsi miehen jutuista ja ne ovat oikeasti aivan kamalia, joudut kestämään niitä entistä enemmän. Jos et pidä esimerkiksi kiroilusta tai jostain muusta piirteestä, sano se suoraan. Etkä sitten missään nimessä katso selvästi itsellesi ja/tai lapselle vahingollisia piirteitä sormiesi läpi! Koskaan en ole ajatellut kehuja tapana saada toinen kiintymään enemmän itseeni, vaan lähinnä osoittaa omaa kiintymystäni, tai muuten vain vilpittömästi antaa positiivista palautetta jostain. Äläkä turhaan mieti että "pitäisikö naisen kehua", vaan kehu jos on kehuttavaa. Myös miehen huonoista puolista saa mainita. Jos mies kuitenkin varmasti tietää ettet, esimerkiksi pidä siitä ettei hän vaikka siivoa omaa asuntoaan, ÄLÄ missään nimessä nalkuta. Itselläni, ja joillakin muilla ystävilläni sellainen ärsyttää ja vie kiinnostuksen siitä siivouksesta. Totta kai sitä pitää protestoida, jätät vaikka käymättä siellä ja kysyttäessä vastaat rehellisesti, ettet käy sikolätissä ja teet selväksi, että mies ei voi mahdollisessa tulevassa yhteisessä kodissa elää samoin. Tosin jos mies ei seurusteluvaiheessa välitä bunkkeriaan siivota, saat varautua siivoilemaan yksin jatkossakin. En sanoisi sinua tolloksi, eikä se, mitä ikinä nyt tarkoititkaan, todennäköisesti ole itsestäänselvyys. Jos olet erityisen miellyttävä miehen silmille, tämä syö sinua silmillään paljon. "Mun ajatus kun on tässä, että tämä "vaikeasti tavoiteltavuus" kun tuntuu joskus olevan "se juttu". On ikäänkuin haaste miehelle. Mutta mulla on tullut mieleen, että onko nämä pieniä masokisteja nämä miehet, jotka kiinnostuvat tällaisesta "vaikeasta" naisesta ja että saisinko kiltimpiä ja kivempia miehiä, jos oppisin antamaan itsekin enemmän heti alkuvaiheessa positiivista palautetta? Vai kuuluuko tuo "saalistaminen" miehen luonteeseen?" Millä tavalla tuntuu olevan "se juttu"? Kun kuitenkin valittelet että kun ei ole sitä miestä? Ovat kyllä masokisteja ja kyllä, jos tällainen kiltimpi, kiva miehenalku uskaltautuu tekemään tuttavuutta, ei ehkä ole fiksuinta kääntää sitä selkää.. En lähde saalistamaan jos näyttää siltä, ettei ollenkaan kiinnosta. Ei kalaakaan saa sillä että nykäiset ongen täysillä pois heti kun nykii, leukaperät jää kiinni ja saaliiseen sattuu. Vaikeampaa sitten tarttua myöhemmin täkyyn. Tottakai täytyy antaa myöten sen verran, että tietää toisen tarttuvan. En kuitenkaan hyppäisi veneeseen heti kun kohon heittää veteen... "Mä en itse osaa iskeä miehiä niin ollenkaan. Yksikään parisuhteeni ei ole alkanut minun aloitteestani, vaan aina mies en tehnyt aloitteen. Olen yrittänyt tehdä aloitteita, mutta miehet eivät lämpiä. Joku mättää. Sitten tyypillisesti jostain puskan/kulman takaa ilmestyy joku tyyppi, jota en ole edes huomannut ja siitä se sitten lähtee...Rasittavaa jos taas vaan joudun odottamaan, että mut "löydetään". Sitäkö tässä taas vain odottelen?" Ääh, tämä on taas tätä ajattelen. Sitten toisaalta, itse en ole kolmeen vuoteen yrittänytkään mitään. Kuitenkin tässä välissä parikin tyttöä on selkeääkin selkeämmin ilmaissut haluavansa jotain. Toiselle olin hieman kylmä, kun olin itse ihastunut toiseen, joka ei puolestaan sitten päättikin vetkuttelun jälkeen ettei lämpeä. Toinen oli tässä äskettäin kun olin jo oppinut jotain siitä, mitä suhteelta haluan. Tutustuttiin jonkin aikaa ja tämä totesi jossain vaiheessa että löysi jonkun toisen. Hätäinen tyttö. Silloin aiemmin puolestaan, olen yrittänyt eivätkä ole lämmenneet. Nyt olen taas ihastunut ja odottelen rauhassa että pääsen tutustumaan paremmin ja näen muuten millainen tämä tyttö on. Minulla on kaikki maailman aika ensin tutustua paremmin ja sitten katsoa tarkemmin, josko tästä tulisi mitään. Hän miellyttää silmääni, on mielestäni älykäs, osaa keskustella, on positiivinen, pukeutuu nätisti... On vaan vähän vaikea tapaus, kun ei tuosta saa päältä päin selvää että mitä mieltä on minusta, mutta tottapa se ajan kanssa lipsauttaa jotain. Näemme toisiamme melko usein, mutta juttelemme varsin harvoin. Tosin on vähän sellainen tunne, että yhteinen tunkeileva ystävä yrittää meitä väkisin yhdistää. Hänellä on uskomattoman tarkat aistit näissä asioissa... Jos joku kiinnostaa, ala juttelemaan ja juttele mahdollisimman usein. Ei tarvitse heti mitään palavia tunnustuksia vuodattaa, kunhan jutteletta niitä näitä ja tervehdit ja selvästi haluat jutella. Et voi olettaa että toinen kiinnostuu jos pysyttelet kaukana ja vain syrjäsilmällä vilkuilet kun toinen ei katso.

Autosta yleensäkään ei saa puhua YHTÄÄN MITÄÄN miehille. Valtaosa miehistä ymmärtää tämän varallisuuden kalasteluna. Mä tyhmä olen puhunut, kun olen yrittänyt etsiä puheenaiheita, siis erityisesti hiljaisten ja ujojen kanssa, miesten kanssa. Siis olen yrittänyt etsiä puheenaiheita, joista olen kuvitellut miesten olevan kiinnostuneita. Mutta nyt tiedän, että suurin osa miehistä ymmärtää autosta puhumisen niin, että utelen varallisuutta ja palkkatietoja. En tiedä mistä hemmetistä niiden kanssa sitten PITÄISIN puhua? :(

Ei kukaan tervejärkinen alfauros jaksa saalistaa liian vaikeita saaliita. Helpot saaliit kiinnostavat kuin vaikka se että tarvisi jonkun virtahevon kimmppuu hyökätä ja sitä väsytellä.

Naisen kehu lämmittää mieltä.