En voi sietää lapsia enkä ole koskaan halunnut omia lapsia, ja nyt olen saanut miehen kaupanpäälle sellaisen. Nyt olisi kaikki hyvät neuvot tarpeen. Älkää sanoko että erotkaa, se ei ole vaihtoehto, koska rakastan miestäni ihan liikaa. En ole vielä edes tavannut lasta vaikka asumme yhdessä.
En voi sietää lapsia
keväänperhonen
121299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
miehellesi lapsi on rakkain maailmassa. tai sitten hanki ammattiapua.
..Ajatellut,että entä jos lapsi kiintyy sinuun.?
Vaikea tilanne. Rakastat miestäsi, mutta muista, että miehesi rakastaa sinun lisäksesi myös lastaan, ja jos osoitat lasta kohtaan inhoa, se voi latistaa miehesi sinua kohtaan tuntemaa rakkautta. Ehkä teidän kannattaa ihan ensimmäiseksi keskustella miehesi kanssa pelisäännöt selviksi lapsen vierailujen suhteen. Eli et voi jättäytyä ulkopuoliseksi isän ja lapsen touhuissa, mutta mikään varaäiti et ole, koska lapsella on jo sellainen. Lapsen on silti uskottava myös sinun sanaasi, kun hän on teillä. Jos sinut jätetään/jäät itse ulkopuolelle, lapsikin saattaa alkaa jossain vaiheessa inhota sinua, koska vaistoaa tilanteen. Sinä olet se aikuinen, joten pystyt kyllä kontrolloimaan omaa käytöstäsi. Inho toista ihmistä kohtaan näkyy niin helposti kaikessa tekemisessä ja käytöksessä. Minulla ei kyllä valitettavasti ole tuohon muuta sanottavaa, kuin se, että sinun täytyy vain jotenkin jättää inhosi taaksesi, koska muuten tilanne vahingoittaa parisuhdettasi.
parisuhteesi pidemmän päälle. Sulla on vaihtoehtoina tutustua lapseen ja jos et tykkää hänestä lähde lätkimään, se on helpointa kaikille. Minä elän uusioperheessä ja en ole vieläkään viiden vuoden aikana oppinut tykkäämään ukon tenavista.
Meillä on yli kymmenen vuoden liitto takana. Alkuvuosina mies ei osoittanut kielteisiä tunteita lapsiani kohtaan, mutta oli hyvin pidättyväinen, ei juurikaan jutellut heille tai leikkinyt. Pikkuhiljaa vuosien mittaan alkoi ilmetä, että taustalla olikin kielteisiä tunteita. Jossain vaiheessa mies tunnusti, ettei voi sietää lapsiani oikein samassa rakennuksessakaan, huoneesta puhumattakaan. Kaikenlaista on kokeiltu, mutta yhteiselo on lähinnä selviytymistaistelua. Aikuisten väliset tunteet ovat kärsineet pahoja kolauksia. Jos et pysty opettelemaan lapsen sietämistä, on todennäköistä, että suhde ajaa karille ennemmin tai myöhemmin.
ei koskaan hyväksynyt kahta lastani. Kohteli eri tavalla kuin yhteistämme. Ero tuli muista syistä, mutta jos nyt ajattelen seurustelua, en hyväksyisi miestä joka ei hyväksy lapsia
miten voit olla rakastamatta jotain, joka on lähtöisin rakastamastasi ihmisestä?
Itselläni on lapsi edellisestä suhteesta ja nykyinen mieheni on aivan yhtä lailla isä hänelle kuin yhteisillemme. Esikoiseni jopa kutsuu miestäni isäksi ja omaa isäänsä (biologista) etunimellä. Tämä on lapsen oma valinta, johon häntä ei ole ohjattu.
En koskaan olisi voinut seurustella ihmisen kanssa joka ei rakasta lastani. Simppeliä, joko hyväksyt lapsen tai pakkaat tavarasi. Niin se vaan on ja niin siinä tulee käymäänm halusit tai et.
En voi rakastaa mieheni lasta, koska en vain yksinkertaisesti voi sietää lapsia. Mieheni on luvannut minulle ettei minun ole pakko olla lapsen kanssa missään tekemisissä, sopii minulle.
toimimaan työkavereiden kanssa,jos et voi esim sietää heitä.Pakkohan sekin kai on?Voit ehkä kasvattaa itseäsi pikkaisen.
Onneksi teen töitä mukavien (aikuisten) ihmisten kanssa, mutta onhan se jo lähtökohtaisesti eri asia katsella esim. työpaikalla ihmisiä joiden kanssa ei toivoisi olevansa tekemisissä, kuin se että katselisi kotonaan ihmistä, jonka ei toivoisi olevan olemassa...
itsellä oli aikoinaan sellainen tilanne, että aloin seurustella nuoren yh- miehen kanssa.
tulin hyvin toimeen lapsen kanssa, vaikka itse en omia lapsia haluaisikaan, ja en hirveämmin lapsista pidä. mutta toimeen tultiin ja lapsi oli ihan kiva ja kiltti tapaus.
syy miksi miehen kanssa erosimme johtui osittain hänen suhtautumisestaan omaan lapseensa, sillä hän olisi loppujen lopuksi halunnut tavata tyttöään kerran pari viikossa, ja silloinkin vain keskellä viikkoa jotta v.loppuisin voisi bilettää, ja hän alkoi näyttää todellisen karvansa lasta kohtaan...lapsi sai näkyä, muttei kuulua.
eli mies tosiasiassa olikin täysi pentu. muuten juttu olisi voinut jatkuakin.
eli mitäpä jos uhraisit aikaa miehesi lapselle, yrittäisit tutustua lapseenkin. luulen että se olisi miehellesikin tärkeää, suhteen jatkumisen kannalta.
ei kukaan vanhempi joka lastaan rakastaa, uhraa lapsen hyvinvointia, uuden kumppanin takia, se lapsi tulee AINA olemaan tärkein.
tietysti paljon se kuinka usein isä tapaa lastaan. Jos sopimus on tyypillinen joka toinen viikonloppu, se on järjestelykysymys. Lapsi täytyy hyväksyä muttei häntä tarvitse rakastaa. Kun asutte yhdessä, lapsi varmasti ihmettelee miksi et halua häntä tavata ja se kostautuu myöhemmin. Tutustumisen voi kuitenkin aloittaa pikkuhiljaa (esim. syömässä käynti tai ulkoilu silloin tällöin) jolloin on helppo huomata missä raja kulkee. Joidenkin lasten kanssa on helppo olla vaikkei heihin tunnesidettä olekaan, toiset taas kiintyvät helposti ja silloin on syytä olla varovainen tai kumpikin pettyy.