Onko työttömyys kaunista?

tuota kauneutta! Liikaa syyllistämistä hyväksynnän antamisen sijaan. Olkaamme erilaisia, kaikkien ei tarvitse taipua hektiseen elämänmenoon. Tehköön tilaa majatalossa!

Kyllä! Itse lopetin amiskan viimeisen vuoden ensimmäisenä päivänä. Olin tottunut heräämään 12.00 ja sitten jouduin laittamaan herätyksen aiempaan. Aamulla kun herätyskello soi, kamppailin itseni sängystä ja menin omakotitalomme parvekkeelle katoksen alle juomaan aamukahvin. Nastarenkaat oli vaihdettu autoihin, joten kuulin moottoritien suhinan 3km päästä, ja se ärsytti. Tuli mieleen että siellä ajelee väsyneitä ihmisiä pussit silmiensä alla pimeällä katulamppujen valaisemalla kadulla töihinsä. He tekevät sitten töitä seuraavat 8 tuntia, ja kun tulevat koteihinsa, ovat ärtyneitä ja suuttuvat perheenjäsenilleen kaikesta pienestä. Sitten tulee odotettu viikonloppu. Viikonloppuna sitten tehdään viikon kotihommat, joihin ei ole ollut aikaa. Tehdään ostokset ja siivotaan iso kallis talo.

Amiskan lopettamisen jälkeen oli aluksi hirveää ajatella että elää toimeentulotuella ja asua pienessä kerrostalossa. No, asuin kuitenkin mahdollisimman pitkään vanhempien luona, ja aloin urheilemaan. Tulin läheisemmäksi luonnon kanssa, ja pystyn nykyään tekemään monen tunnin lenkkejä kauniisiin maisemapaikkoihin. Parasta oli kaikessa se, että eräänä päivänä kun olin lenkillä, vastaani tuli 5 vuotta nuorempi mukavannäköinen tyttö. Jotenkin ihmeellisesti aloin juttelemaan sille mukavia ennen kuin huomasinkaan, ja menimme yhdessä maisemapaikalle juttelemaan pitkäksi aikaa. Hänkin vihasi työntekoa, mutta oli töissä sentään. Parin vuoden päästä hän lopetti työnsä, että meille jäisi enemmän yhteistä aikaa. Saimme hankittua toimeentulotuillamme pienen omakotitalon pienestä hiljaisesta kylästä.

Elän unelmaani, tehkää samoin. Pois sieltä stressihelvetistä ja heti!

Levännyt :) kirjoitti:

Kyllä! Itse lopetin amiskan viimeisen vuoden ensimmäisenä päivänä. Olin tottunut heräämään 12.00 ja sitten jouduin laittamaan herätyksen aiempaan. Aamulla kun herätyskello soi, kamppailin itseni sängystä ja menin omakotitalomme parvekkeelle katoksen alle juomaan aamukahvin. Nastarenkaat oli vaihdettu autoihin, joten kuulin moottoritien suhinan 3km päästä, ja se ärsytti. Tuli mieleen että siellä ajelee väsyneitä ihmisiä pussit silmiensä alla pimeällä katulamppujen valaisemalla kadulla töihinsä. He tekevät sitten töitä seuraavat 8 tuntia, ja kun tulevat koteihinsa, ovat ärtyneitä ja suuttuvat perheenjäsenilleen kaikesta pienestä. Sitten tulee odotettu viikonloppu. Viikonloppuna sitten tehdään viikon kotihommat, joihin ei ole ollut aikaa. Tehdään ostokset ja siivotaan iso kallis talo.

Amiskan lopettamisen jälkeen oli aluksi hirveää ajatella että elää toimeentulotuella ja asua pienessä kerrostalossa. No, asuin kuitenkin mahdollisimman pitkään vanhempien luona, ja aloin urheilemaan. Tulin läheisemmäksi luonnon kanssa, ja pystyn nykyään tekemään monen tunnin lenkkejä kauniisiin maisemapaikkoihin. Parasta oli kaikessa se, että eräänä päivänä kun olin lenkillä, vastaani tuli 5 vuotta nuorempi mukavannäköinen tyttö. Jotenkin ihmeellisesti aloin juttelemaan sille mukavia ennen kuin huomasinkaan, ja menimme yhdessä maisemapaikalle juttelemaan pitkäksi aikaa. Hänkin vihasi työntekoa, mutta oli töissä sentään. Parin vuoden päästä hän lopetti työnsä, että meille jäisi enemmän yhteistä aikaa. Saimme hankittua toimeentulotuillamme pienen omakotitalon pienestä hiljaisesta kylästä.

Elän unelmaani, tehkää samoin. Pois sieltä stressihelvetistä ja heti!

Mäkin lopetin työt kesken, ku sain asuntolainan maksettua. Vaimo lopetti raatamisen jo heti peruskoulusta päästyään, joten olemme yhdessä kuin eläkkeellä. Ihminen on turhaan riippuvainen rahasta, kun elämän edellytykset on ruoka ja asunto. Ja ette uskokkaan miten suuri on toimeentulotuki. Tai voitte uskookki, ku maksatte niin paljon veroja.

Levännyt :) kirjoitti:

Kyllä! Itse lopetin amiskan viimeisen vuoden ensimmäisenä päivänä. Olin tottunut heräämään 12.00 ja sitten jouduin laittamaan herätyksen aiempaan. Aamulla kun herätyskello soi, kamppailin itseni sängystä ja menin omakotitalomme parvekkeelle katoksen alle juomaan aamukahvin. Nastarenkaat oli vaihdettu autoihin, joten kuulin moottoritien suhinan 3km päästä, ja se ärsytti. Tuli mieleen että siellä ajelee väsyneitä ihmisiä pussit silmiensä alla pimeällä katulamppujen valaisemalla kadulla töihinsä. He tekevät sitten töitä seuraavat 8 tuntia, ja kun tulevat koteihinsa, ovat ärtyneitä ja suuttuvat perheenjäsenilleen kaikesta pienestä. Sitten tulee odotettu viikonloppu. Viikonloppuna sitten tehdään viikon kotihommat, joihin ei ole ollut aikaa. Tehdään ostokset ja siivotaan iso kallis talo.

Amiskan lopettamisen jälkeen oli aluksi hirveää ajatella että elää toimeentulotuella ja asua pienessä kerrostalossa. No, asuin kuitenkin mahdollisimman pitkään vanhempien luona, ja aloin urheilemaan. Tulin läheisemmäksi luonnon kanssa, ja pystyn nykyään tekemään monen tunnin lenkkejä kauniisiin maisemapaikkoihin. Parasta oli kaikessa se, että eräänä päivänä kun olin lenkillä, vastaani tuli 5 vuotta nuorempi mukavannäköinen tyttö. Jotenkin ihmeellisesti aloin juttelemaan sille mukavia ennen kuin huomasinkaan, ja menimme yhdessä maisemapaikalle juttelemaan pitkäksi aikaa. Hänkin vihasi työntekoa, mutta oli töissä sentään. Parin vuoden päästä hän lopetti työnsä, että meille jäisi enemmän yhteistä aikaa. Saimme hankittua toimeentulotuillamme pienen omakotitalon pienestä hiljaisesta kylästä.

Elän unelmaani, tehkää samoin. Pois sieltä stressihelvetistä ja heti!

Tuohan ei tainnut olla tosi tarina lainkaan:)

Markkinataloudessa se on mahdotonta. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä muuten.

Dazu-Z kirjoitti:

Markkinataloudessa se on mahdotonta. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä muuten.

talous tai yhteiskunta toimi jos ihmiset elävät ap:n kuvaamalla tavalla.
korkeintaan joku anarkistinen metsäläismaiilma voi toimia noin,mutta se ei mikään yhteiskunta olekkaan.

Lumiäijä. kirjoitti:

talous tai yhteiskunta toimi jos ihmiset elävät ap:n kuvaamalla tavalla.
korkeintaan joku anarkistinen metsäläismaiilma voi toimia noin,mutta se ei mikään yhteiskunta olekkaan.

kyse mistään elämäntapatyöttömistä, vaan heistä, jotka syystä tai toisesta joutuvat olemaan väliaikaisesti työttömiä. Miksei siitä ajasta siis voisi nauttia täysin rinnoin surkuttelun ja harmittelun sijasta, jota useimmat harrastavat.

vänksy kirjoitti:

kyse mistään elämäntapatyöttömistä, vaan heistä, jotka syystä tai toisesta joutuvat olemaan väliaikaisesti työttömiä. Miksei siitä ajasta siis voisi nauttia täysin rinnoin surkuttelun ja harmittelun sijasta, jota useimmat harrastavat.

Kutsutaanko elämäntapatyöttömiä taiteilijoiksi?

lifestyle! kirjoitti:

Kutsutaanko elämäntapatyöttömiä taiteilijoiksi?

kutsuta.

Taiteilijat käyvät monesti oman alansa ulkopuolisissa töissä siinä missä muutkin ihmiset sen lisäksi että tekevät niitä oman alansa töitäkin vaikkapa vain sivutoimisesti.

vänksy kirjoitti:

kyse mistään elämäntapatyöttömistä, vaan heistä, jotka syystä tai toisesta joutuvat olemaan väliaikaisesti työttömiä. Miksei siitä ajasta siis voisi nauttia täysin rinnoin surkuttelun ja harmittelun sijasta, jota useimmat harrastavat.

Levännyt vaikuttaa kyllä elämäntapa työttömältä:)