En voi sua unohtaa

Miksi kaiken täytyy olla näin vaikeaa?
Miksi emme voi olla yhdessä, vaikka toisiamme rakastamme?

Onko kummankin tilanne niin lopullinen, ettemme koskaan voi saada toisiamme?
Tuska on valtava sydämmessä, kummallakin...

Tiedämme kumpikin, että minun lasten takia meidän täytyy toimia oikein ja olla tapaamatta toisiamme. Mutta se sattuu niin hemmetisti!

Kumpa voisikin vain häipyä jonnekin kauas pois...
Kuinka kauan kestää, että tämä helpottaa?
Tiedän kuitenkin etten voi sua koskaan unohtaa...

Jatkan siis täydellistä eläämäni täydellisen mieheni kanssa ja näin kaikki ovat taas tyytyväisiä... paitsi me kaksi. Ja se on ilmeisesti vain kestettävä.

Vai olisiko sittenkin mahdollisuus, jota en ole suostunut ajattelemaan. Eroaisimme tahoillamme, jotta voisimmekin olla yhdessä. Pystyisitkö hyväksymään minun lapseni? Ei, taitaa olla liian paksua...

No, onneksi näen sinut edes joskus unissani. Juuri heräsin ja unta näin, että olimme jälleen onnellisina yhdessä....

"Mutta vain unta kaunista onni lie. Ei luokseni johda ties. Oi armahain, koskaan omaksein en sua saa. Se haave on unelmaa!"
71277
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

mutta hetkeäkään en ole kuvitellut, että voisimme elää onnellisina yhdessä, pelkkä rakkaus ei nimittäin riitä.

Tapailemme silti silloin tällöin. En voi käsittää miten jollakin ihmisellä voi olla niin paljon vaikutusta minuun, että järki sumenee...

Äänestä

Tuttuja ajatuksia. Elämä on kaikkea muuta kuin reilua. Ikinä ei voi unohtaa. Hän siinä niin lähellä, lähempänä sydäntäni kuin kukaan koskaan, mutta silti niin kaukana, saavuttamattomissa... niisk!

Äänestä
  • noin Pentti-Oskari. Niin se on; lähellä, mutta kaukana. Ehkei sentään niin kovin kaukanakaan...

    Äänestä

Järki välillä sumenee, mutta kestettävä on!

"Mä tiedän, että kadun ehkä joskus myöhemmin, kun sulle parhaat vuodet rakkautta tuhlasin. Sä mies oot toisen naisen ja mä vielä yksin jään, mut sun luotas en pysty lähtemään..."

Äänestä

hyvät ihmiset tee niinkuin sydän sanoo? Jos se on niin tuskaa, niin kait se helpottaa kun saa olla rakkaansa kanssa. Näin ainakin maalaisjärki sanoo. Mikä loppujen lopuksi on elämän tarkoitus ja ketä varten me elämme? Emme ainakaan elääksemme niin, että muut ovat tyytyväisiä. Meillä on vain tämä yksi elämä ja sen soisi olevan sitä, että saa jakaa sen sielunkumppaninsa kanssa!

Äänestä
  • Ei kun se on just niin päin, että täytyy tehdä kuten maalais- tai kaupunkilaisJÄRKI sanoo eikä kuten sydän. Sydän oikuttelee..

    Tokihan on helppo ottaa ja lähteä sellaisesta suhteesta, joka ei merkitse mitään, mutta tällaisia suhteita on aniharvalla. Kyllä se oma kumppani on voi olla haluttu ja rakas, vaikka joku toinenkin on. Koettakaa käsittää tämä. Sielunkumppaneita on enemmän kuin yksi.

    Äänestä

  • Tarja-Tuulikki kirjoitti:

    Ei kun se on just niin päin, että täytyy tehdä kuten maalais- tai kaupunkilaisJÄRKI sanoo eikä kuten sydän. Sydän oikuttelee..

    Tokihan on helppo ottaa ja lähteä sellaisesta suhteesta, joka ei merkitse mitään, mutta tällaisia suhteita on aniharvalla. Kyllä se oma kumppani on voi olla haluttu ja rakas, vaikka joku toinenkin on. Koettakaa käsittää tämä. Sielunkumppaneita on enemmän kuin yksi.

    "kaksi on kaikista luvuista tärkein, sillä se merkitsee kohtaamista.
    kahden ihmisen kohtaamisessa elämä syntyy uudelleen.
    kaksi merkitsee myös yhteentörmäyksistä rajuinta.
    kaksi merkitsee suurinta onnea ja suurinta tuskaa.
    kahden varassa maailma säilyy ja pysyy pystyssä tai hajoaa ja tuhoutuu" T. Taberman

    tunteet vastaan järki! syyt vastaan tekosyyt!
    kenestä haluaa ja pystyy luopumaan ja unohtamaan!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Satu-Linnea kirjoitti:

Miksi kaiken täytyy olla näin vaikeaa?
Miksi emme voi olla yhdessä, vaikka toisiamme rakastamme?

Onko kummankin tilanne niin lopullinen, ettemme koskaan voi saada toisiamme?
Tuska on valtava sydämmessä, kummallakin...

Tiedämme kumpikin, että minun lasten takia meidän täytyy toimia oikein ja olla tapaamatta toisiamme. Mutta se sattuu niin hemmetisti!

Kumpa voisikin vain häipyä jonnekin kauas pois...
Kuinka kauan kestää, että tämä helpottaa?
Tiedän kuitenkin etten voi sua koskaan unohtaa...

Jatkan siis täydellistä eläämäni täydellisen mieheni kanssa ja näin kaikki ovat taas tyytyväisiä... paitsi me kaksi. Ja se on ilmeisesti vain kestettävä.

Vai olisiko sittenkin mahdollisuus, jota en ole suostunut ajattelemaan. Eroaisimme tahoillamme, jotta voisimmekin olla yhdessä. Pystyisitkö hyväksymään minun lapseni? Ei, taitaa olla liian paksua...

No, onneksi näen sinut edes joskus unissani. Juuri heräsin ja unta näin, että olimme jälleen onnellisina yhdessä....

"Mutta vain unta kaunista onni lie. Ei luokseni johda ties. Oi armahain, koskaan omaksein en sua saa. Se haave on unelmaa!"

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu