Moi!
Kiinnostaisi tietää, millaisia hellyyden osoituksia ja rakkauden tunnustuksia kaukosuhteeseenne kuuluu. Yhdessä asuessa on helppo huomioida toista teoilla ja sanoilla joka päivä, mutta miten ilmaisette itseänne esim. mesessä tai puhelimessa? Vyöryvätkö tunteet yli äyräiden? Kirjoitatteko oikeita rakkauskirjeitä? :) Miten mies osoittaa kiintymystään sanoin (tai jopa teoin)?
Minun kultani asuu Englannissa ja olemme yhteydessä mesessä ja sähköpostissa. Yleensä hän sirottelee keskusteluihin hellyttelynimiä ja lupaavia viittauksia seuraavaan tapaamiseen. Hän lähetti minulle myös romanttisen e-kortin synttäripäivänäni. Itse toistelen ikävöiväni häntä ja kutsun lempinimillä. Olemme molemmat realisteja, joten "lässytys" pysyy aisoissa, mutta joskus toivoisin kunnon korulauseryöppyä...:D
Miten osoitatte tunteenne?
käpylintu
276560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Olen mies ja yleensä sanon esim mesesssä, kulta tai kirjotan molempien nimen ja sydämiä. sanoilla sanon, tykkään susta. halaan usein ja pussaan, kosketan jne...joskus kirjotan esim oot ihana. kaikkea tollasta. nainen ei sano ikinä mitään tollasta koska on kuulemma epävarma tunteistaan.
Sähköpostissa kerron miehelleni kyllä että ikävöin häntä ja sanon suoraan että ajattelen häntä päivittäin. Olen kirjoittanut rakkauskirjeitä piristääkseni mieheni päivää. Yleensä rakkauskirjeissä lupaan antaa sylin täydeltä rakkautta kun hän kotiin palaa. Käytän keskustelujen aikana lempinimiä ja kerron tunteistani häntä kohtaan suoraan. Puheluiden aikana kyllä sitä joskus itku tai toinenkin pääsee. Keskustelemme yleensä aivan normaaleista asioista, mutta joskus se vaan siirtyy hellittelyn puolelle, joka myös on todella mukavaa!
Mies sanoo kultaseni, tykkään sinusta, yms Minä kulta, muru, tykkään susta, ikävä, yms Sähköposteissa kirjoitellaan sitten enemmän tunteista ja ajatuksista.
eilisillan baarireissun jälkeen lähettänyt viestin:"Nyt kotona.Mä rakastan sua, mut siirtykää rauhassa, odotan kyllä. Soitellaan." Ja soiteltu on illalla puolin ja toisin. Kumma miten omatunto soimaa kun viihteellä olen tietäen että mies paiskii töitä samaan aikaan. Vaikka olenkin ihan kiltisti, mutta pelkkä pidempi keskustelu jonkun toisen miehen kanssa saa mut tarttumaan puhelimeen ja vannomaan rakkautta...
odotamme :)
Mäkin laitan kullalle viestejä joissa vannon odottavani häntä vaikka kuinka kauan, ja mies sanoo tietävänsä että odotan...
Ja minä kun sanoin että en ikinä aloita kaukosuhdetta ja tässä sitä nyt ollaan. Kulta on toisella puolen suomea ja ikävä on hirveä
Minulla ja miehelläni on todella aktiivista viestittelyä ja tekstailua päivittäin.. vaikka ei voida koskea välimatkan vuoksi, lämmittää kumminkin saada joka päivä fiiliksistä riippuen pusuja, haleja, muiskuja, hyväilyjä ja suudelmia.. tällanen tyyli on kehittyny ajan kanssa meille :) Kijoittamallakin saa tekstiinsä ladattua aika paljon tunnetta.. kyllä masussa alkaa perhoset lennellä kun saa toiselta viestin: *suutelee pitkään ja kiihkeästi ja hyväilee rakastaan* Ei käy kieltäminen etteikö viestit menisi joskus pidemmällekkin ;) Mielikuvituksen käyttö on vain hyväksi. Lisäksi juttelemme paljon tunteistamme ja ikävä ja kaipuuhan tässä pitää kumpaakin koko ajan otteessaan.. niiden kanssa kamppailu saa aikaan usein melkoisia tunteen puuskia jotka yleensä lopulta vain vahvistavat ja lujittavat suhdetta kun asioista jutellaan avoimesti toisillemme eikä vain haudota sisällämme..
Kyllä noi etä suhteet kestää ja kun riittävän pitkään kestää etäällään olo MUTTA ei kestetäkkään sitten enään yhdessä, "viestitteystä " saatu kuva toisesta onkin sitten täysin eri.
Ei voi enään textaa kun ollaan yhdessä että korjaa kalsaris ja sukkas lattialta ja osallistu ruoka kuluihin koita joskus olla kotona ja kun oot älä aina nuku.
Mielelestäni etä suhde vääristää kuvaa siitä toisesta , kun ei ole sitä "oppi aika " missä katsotaan millainen toinen on ja kuinka nopeasti ne luurangot kolisee kaapista.
Hellyyden osoituksia ja muuta kyllä osataan.. mutta kun arki muuttuu lihaksi ... toivoisi että se toinen olisi mahdollisimman kaukana.
onhan niitä tuollaisiakin suhteita, mutta on myös onnistuneita. itsellä on kaukosuhde, ja parisen kertaa nähty, mutta ikä on esteenä, että alaikänen olen, joten lupaa saa en ihan kaikkeen...
mutta toivotaan, ettei tuollain tapahdu...
itse laitan viestin loppuun kaikkea, että olet todella rakas tai jotain vastaavaa ja puhelimessa kerron myöskin. en liikaa tykkää hellyyden osotuksia antaa, mutta vähän ainakin...
Mulla on samankaltaisia kokemuksia. Suhde toimi niin kauan kun oltiin etäsuhteessa, mutta kun asuttiin samalla paikkakunnalla niin koko homma kaatu. Suhde kyllä alkoi ihan normaalisti pari ensimmäistä kuukautta asuttiin kumpikin Hollannissa, sen jälkeen muutin takas Suomeen ja etäsuhteessa oltiin noin vuoden verran ennen kuin poikaystävä tuli perässä. Tuonakin aikana näimme vähintään kerran kuukaudessa.
Sitten kun poikaystäväni muutti Suomeen ongelmat alkoivat. Vielä nytkin parin vuoden jälkeen, tuntuu kummalliselta että suhteemme kaatui lopulta mustasukkaisuuten. Kun olimme etäsuhteessa vietin paljon aikaa miespuolisten kavereideni kanssa (suurin osa kavereistani on miehiä), eikä poikaystäväni ollut lainkaan mustasukkainen ja tapasikin ystäviäni ollessaan Suomessa. Sitten kun hän tuli Suomeen hänestä tuli todella mustasukkainen, enkä olisi saanut pitää yhteyttä ollenkaan miespuolisiin ystäviini.
Jokseenkin hämmästelen tätä avausta... Sillä samat asiat voi kertoa verbaloiden jopa rehevämmin näin "kirjeitse", mutta ilmaisu itsestään rakastuneena ilman puhelinta tai nettiä luontuu aidointen aivan omalla käsialalla kynää käyttäen.
Jos nykyiset nuoret ihmiset kynän ja sen voiman taitoja eri vivahtein osaavat enään käyttää. Lähes poikkeuksetta lukija aistii kyseisistä kirjeistä huomattavasti paremmin sen ilmaisun mitä viestiä haluat...
Monesti jutut voivat mennä tähän suuntaan kun arki tulee eteen, mutta itselläni ei ole tarkoituskaan esim. suinpäin hypätä toisen luo asumaan tai muuta.. Nyt tutustellaan toisiimme etäsuhteessa ja vietetään vapaat sitten yhdessä. Myöhemmin opiskeluni tuovat meitä lähemmäs toisiamme. Sitten täytyy katsoa miten juttu toimii eli puhumasi "oppi aika" tulee sitte myöhemmin.. Kysyjä halusi tietää tapoja miten huomioitte toista etäsuhteessa ja siihen vastasin :) toiselle etäsuhteet toimii, joillekkin ei. Jos jollakin on karvaita kokemuksia etäsuhteesta niin hyvä että kertoo varoittavan esimerkkinsä.. silti se ei tarkoita sitä että joka tapauksessa kävisi näin.
tähän pointtina kun sanoit: "Ei voi enään textaa kun ollaan yhdessä että korjaa kalsaris ja sukkas lattialta ja osallistu ruoka kuluihin koita joskus olla kotona ja kun oot älä aina nuku"
Jos huumorintaju riittää molemmilla ja vaikeammat asiat tuntuu helpommilta kirjoittaa niin mikä estää tekstaamista tai asioiden selvittämistä kirjoittamalla? Silloin sanojaan tulee mietittyä tarkasti ja saa asiansa ilmaistua sillä tapaa kuin oli tarkoituskin. Ehkä mitkään "siivoo vaattees lojumasta"tason ongelmat ei oo järkeviä ratkasta näin mutta isommat..
Mekin poikaystävän kanssa oltiin noin kolme kuukautta etäsuhteessa, sit oli melkein pakko muuttaa yhteen kun ei sitä ikävää kestänyt.. Meseteltiin, soiteltiin ja tavattiin aina viikonloppuisin. Jätin hänelle silloin tällöin autoon lappusia joissa kerroin rakastavani häntä :) Vieläkin kynä ja paperi toimii viestinvälittäjänä, kirjoitan usein lapun keittiön pöydälle jos lähden jonnekkin ennenkuin avomieheni tulee töistä. Kerron miten paljon rakastan ja saatanpa vihjailla jotain tuhmaa jos edellis iltana ollaan.. krhm... :P
Tekstari on kyllä kätevä keino myös ilmaista tunteitaan lyhyesti ja ytimekkäästi ja toinen osapuoli saa viestin heti.
haluan jakaa tästä väitteestä että suhde kaatuu etäilyn loputtua arkeen.. Ei se aina mene ihan niin. Olin vuosia etäsuhteessa ja sitten pari vuotta elettiin yhteistä ihanaa arkea. Kun suhde muuttui jälleen etäsuhteeksi en enää pitemmän päälle kestänyt sitä. Olisin halunnut edes jonkinlaisen varmuuden siitä että joskus tulevaisuudessa asuttaisiin saman katon alla tai edes samalla paikkakunnalla. Ikävä on omalla tavallaan vieläkin raastavaa vaikka tästä on vuosia, mutta en halua loppuelämääni elää etänä.
Samaa olen itsekin huomannut. Miten mies, joka on elänyt jo parissa pitkäaikaisessa suhteessa ei tunnut osaavan alkeellisimpiakaan kotitöitä. Ei osaa raivata jälkiään, ei pyyhkiä pöytää, ei pedata petiä. Miten naiset voivat tehdä kaiken toisen puolesta. Minä en siihen suostu. Muutoin mies kyllä ihana, tosin hellyyttä voisi olla enemmänkin tarjolla, ettei tarvitsisi kysellä hänen tunteitaa. Tavoiltaan aikalailla uunomainen mies siis. Kummallista. Kouluttaako vai antaako olla.
12 vuotias tyttö... olen kaukosuhteessa saman ikäisen pojan kanssa, minulla on hänestä kuvia,kirjoittelemme kirjeitä,laitamme tekstareita ja soittelemme.emme ole koskaan tavanneet,se on meillä mielessä mutta ei mellä ole suunitelmissa TAVATA KOSKA SIIHEN LIITTYY RISKEJÄ,OLEMME KUMMATKIN AIKA "AIKUISMAISIA" SIIS HYVÄLLÄ TAVALLA,OSAAMME RAKASTAA TOISIAMME OIKEASTI.mieli piteitä -Kiitos-
Kun kirjoitat oikean kirjeen.
Lähetät vaikka oikean paperilapun jossa on vaikka hänen mielestään suosikki hajuvettäsi.. Tai suosikki alusvaatteesi jos siihen asti haluat mennä ;)
Sinä lähetät itsesi hänelle, hänen luokseen Englantiin. Kun koko kirje tuoksuu sinulta.
Ja välillä lahjojakin. Mieti romanttisia elokuvia, anna mielikuvituksen lentää! Kirjeessä voi olla kaunein rakkausrunosi.. Tai ajatuksiasi. Sitten voit piirtää jotakin ja kun mies näkee sen, sillä on merkitystä; "minun rakkaani on piirtänyt / kirjoittanut tämän, omilla käsillään". Ja tunne on suurempi kun hän näkee sinun kirjoituksesi, jonka sinä teit pari päivää sitten. Kuljeta ajatuksesi ja itsesi Englantiin!
Yksi romanttinen vaihtoehto on lähettää hänelle siemen. Jonkun todella upean kukan siemen, mutta jota on helppo hoitaa. Anna miehellesi lyhyet hoito-ohjeet, ja mies ei tiedä mikä siemenestä tulee, mutta voit kirjoittaa viestiksi vaikkapa "Rakkautemme on kuin siemen. Siitä kasvaa kokoajan vain upeampi, mutta ikinä ei voi tietää minkälainen / kuinka kaunis lopputulos on." Miehen täytyy kasvattaa siemenstä kasvi, ennenkuin hän tietää minkälainen siitä tulee - Tämä tosin on toiminut paremmin kun mies antaa sen naiselle.
Tai sitten voit lähettää ihan vaikka jonkun pienen maljakon, jonka sisällä vedessä on ruusu. Kukka, joka ei kuole matkalla englantiin (näin tällaisia kerran).
Ideoita on vaikka kuinka paljon! Mieti, mikä sinut yllättäisi!
Haluaisin pitää enemmän yhteyttä, mutta miehelle riittäisi kai muutama krt viikossa. Toisaalta välillä ihmettelee miksei pidetä useammin yhteyttä. Asutaan parinsadan km päässä, nähdään parin-kolmen vkon välein. Silloin kaikki tuntuu olevan hyvin, mutta "väliaikoina" tuntuu tosi epävarmalle.
Lieneekö sitten niin, että hän ei vaan ole niin tunteellinen kuin minä.. En saa mielestäni vastakaikua kun kutsun kullaksi jne, mutta hän väittää minun olevan siinä väärässä. Tekee myös yhdessä ollessamme ihania asioita ja käyttäytyy niin kuin mielestäni "kuuluu" kun rakastaa toista. Odotankohan liikoja..?
En haluaisi vielä muuttaa yhteen, mutta samalle paikkakunnalle kyllä. Hän taas on eri mieltä vielä tässä vaiheessa (suhde alkoi viime syksynä).
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Tuntuu että menee juuri toisinpäin kuin muilla täällä - välimatka pilaa suhdetta kun toisesta ei saa kunnon varmuutta :/
Niin, en mä täällä vinkkejä ole hakemassa, vaan utelemassa muiden kokemuksista. Hauskoja ideoita kyllä, viimeistä edeltävä kirjoittaja.
Mulla on ollut kans vähän sama juttu, että miehelle tuntuu riittävän harvempi yhteydenpito. Ja mun kokemusten mukaan se ei tarkoita oikeastaan mitään, miehet nyt vaan on semmosia. Muutama kerta viikossahan on ihan riittävästi. Helpomminhan se aikaa rientää erossa ollessa, kun ei koko ajan roiku puhelimessa ikävöimässä, vaan elää arkeaan. Pitää luottaa että toinen on siellä sua varten!
Kaikki ei ilmaise tunteitaan samalla lailla, joten ei kannata kauheesti alkaa vertailemaan omaa ja kullan verbaliikkaa.
Kuinka moni teistä todella luulee että kaukorakkautenne uskollinen teille???
Luulen samoin että hänellä on vilkaampi seuraelämä eikä samalla tavalla ehdi haikailla. Toivottavasti. On itsekin sanonut ettei ole tunteilija.
Ja uskollisuuskeskustelut on käyty, joten ainakin minä luotan lähes 100%. (En osaa luottaa 100% miehiin :p ) Ei voi alituiseen miettiä onko toinen uskollinen. Itsekin kun olen.
Joo tunnen samoin...epävarmuus koko ajan...ensin innostuneet viestit sitten monta päivää hiljaista. Ja varsinkin kun oltiin vietetty eka yö yhdessä. Kaikki oli ihanaa mutta viestit loppu. Ja kun textailin että on ikäva ym ym niin vielä hiljaisempaa. No viisas nainen deleettas hänen nr pois kännystä ja muistista ja päätti suhteen siihen, mies ei sitä tiennyt..he heh...Netillä pyöri eri nimimerkillä ja etsi uusisa naisisa...vidddu mikä sika...
Nyt tavataan viikon päästä ja yllätän hänet täysin...näillä nettipaljastuksilla...Minäkin olin eri nimmarilla siellä ja juteltiin ja hän oli iiihaaan sinkku ollut kaaauan joo...Rakkaus hävis kokonaan...onneksi näin alussa tuli tää ilmi.
Lienee kulttuurikohtaista tuo kaukokaipuun ilmaisu ja yleensä tarve siihen, et maininnut mistä kulttuurista puoliso/itse olette, mutta, ei kai tuohon kattavaa vastausta ole!
vaikka polisilta :) ei voi olla noin älyttömiä että täällä suomi 24.sä keskustelevat ystävänsä, miehensä tekemisistä.
mä oon seurustellu yli puol vuotta 5 vuotta vanhemman jätkän kanssa, ja hän on muuttanut suomeen välimeren mailta :D
toisiamme sanotaan puhelun aikana hellittelynimillä, jutellaan 4-5 kertaa viikossa ja hyvin menee. luotan häneen 100%:sti, ei mitään epäilystä että hänellä olisi joku toinen, kun esim. käyttää rahaa muhun aika paljon, eikä mikään rikas ole.
haluaisin lähettää hänelle postissa jotain kivaa, mutta en tiedä hänen osoitettaan...:D:D:D
Itselläni on nyt kaksi vuotta kestänyt kaukosuhde, ja toivottavasti vielä monia ihania vuosia edessä. Myös aikasempi suhteeni oli kaukosuhde, mutta se ei toiminut juuri sen vuoksi, koska mies oli hieman - miten sen nyt sanoisi? - ei kiinnostunut hellittelynimistä ja rakkaudenosoituksista. Itselläni ei ole kokemusta muista kuin kaukosuhteista, joten on vähän vaikeaa sanoa mitä sellainen sanallisten rakkaudenosoitusten puute tekisi suhteelle. Korjattaisiinko tilanne sitten haleilla ja pusuilla?
Nykyään asumme kyllä nimellisesti avopuolisoni kanssa saman katon alla lemmikkiemme kanssa, mutta siitä asti kun muutimme, on miehenpuolikas ollut armeijassa, joten yhdessäoloa tulee melko vähän. Sitäkin enemmän kyllä pidetään yhteyttä, vaikka luulisi että suhteen tässä vaiheessa (pari vuotta takana ja hyvin vakiintunut suhde) alkaisi olla jo sellaista "tekstiviesti päivässä"-touhua.
Meillä kyllä osoitetaan rakkautta aivan äärettömästi! Voi sanoa että kymmeniä halauksia silloin kun yhdessä ollaan, aivan joka päivä, ja jos ei olla yhdessä, niin puhelimet on keksitty. Täytyy sanoa päivittäin ainakin kerran ne kolme tärkeää sanaa, mutta meidän tapauksessa se sanotaan ehkä kymmenisen kertaa, vähintäänkin. Eli ollaan juuri sellainen ällöttävä pari, joka halailee kadulla. :'D
Aamulla aina jokin yhteydenotto, monesti herätän hänet tai hän herättää minut puhelinsoitolla. Hellittelynimiä, rakkauden tunnustusta, ikävän tunnustuksia. Jos on vapaapäivän aamu molemmilla, eroottisvivahteista herättelyä.
Työpäivänä hellivä tekstari tai puhelu. Aina sitä ehtii kahvin lomassa.
Päivällä kenties tekstiviestejä jos ehditään.
Illalla puhelinsoitto tai mesettely. Kumpikin kertoo päivän tapahtumat ja käyttää hellittelynimiä. Taas tunnustetaan ikävää ja miten ihanaa olisi koskettaa.
Jos työviikot sallivat, mese öisin. Tähän saattaa sisältyä mesesekstailua, ainakin eläväistä kielenkäyttöä ja hellittelynimiä muun keskustelun lomassa, sekä pientä kamerakivaa jos ollaan oltu erossa jo jonkin aikaa.
Sitten onkin aika jo nähdä taas ja viettää ihanaa aikaa yhdessä. Olen niin kiitollinen tällaisesta ihanasta ihmisestä elämässäni, että kotityötkin tuntuvat juhlalta. Pahinta on erossa oleminen. Arki olisi kovin tervetullutta meille molemmille jotka olemme kyllästyneet yksin elettyyn elämään. Tämän jälkeen osaa arvostaa pieniäkin juttuja, kuten roskien vientiä - nehän on yhteisiä nekin roskat! :) Wau.
Itse olen myös kaukosuhteessa, ja soitamme heti aamulla toisillemme ja pidämme yhteyttä pitkin päivää, ja illalla hyvät yöt jne. Monesti kun olemme puhuneet puhelimessa sanotaan "mä rakastan sua" ja sen semmoista ennen kuin lopetetaan puhelu, ja toki välillä puhutaan hempeitä, varsinkin kun laitetaan tekstiviestejä. Itse laitan monestikkin pitkän litanian siitä miten ihana ja kaunis jne. hän on :). Ja tottakai viestittely käy silloin tällöin todellakin intiimiksi ;).