Uusille miniöille

Terveisiä wanhalta kirjoitti:

Edellinen ketju puhuu miniän ja anopin ensi tapaamisesta. Tuli mieleeni, että lukemalla näitä palstoja ei miniä varmaankaan saa suhteesta oikeaa kuvaa. Esim. äitienpäiväkeskustelun anti antaa todella hyvän esimerkin siitä sukupolvien välisestä kuilusta, jonka yli huudellaa kuin tuuleen. Uuden miniän pitää malttaa mielensä. Hänen kannattaa olla tyyni ja harkitseva. Jos joku sana tai äänensävy särähtää, niin pitää muistaa, että tilanne on jännittynyt molemmin puolin. Itsekin on saattanut töksähtää vahingossa. Ajan myötä opitaan tuntemaan puolin ja toisin. Ensivaikutelma toivottavasti on mieluinen, mutta sen varassa ei pidä elää jatkossa. Tutustua pitää! Maailma muttuu, tilanteet muuttuvat, olosuhteet muuttuvat, me niiden mukana. Anoppi on pojan äiti, joten hänen asenteensa poikaan ja tämän morsiameen voi olla äidillinen ja huolehtiva. Lapsi on lapsi vielä eläkeiässäkin. Tähän huolenpitoon kuuluu monissa tapauksissa se, että äidin on vaikea uskoa, että poika todella selviää maailmassa. Hänestä voi tuntua, että ilman hänen tukeaan nuoret eivät voi menestyä. Kun nuoret selviytyvät ilman hätähuutoja ja avunpyyntöjä, rauhoittuu äitikin ja pystyy jatkamaan omaa elämäänsä, eikä hänellä ole päälimmäisenä huoli pojan perheestä. Pojan ja miniän tulee osoittaa oma aikuisuutensa ja kykynsä. He eivät saa tukeutua vanhempiinsa enää kun oma elämä on aloitettu. Päätöksiin ei enää pidä vetää vanhempia mukaan, eikä heiltä tule kysyä mielipiteitä oman elämän asioissa. Tokihan monet äidit luottavat lapsiinsa, ja mitä isompi perhe äidillä on ollut, sitä varmempi hän on lapsiensa selviytymisestä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä