Olen huomannut, että nykyään tarvitsee selitellä sitä, että menee naimisiin. Kertokaapa nyt, mitä syitä on olla menemättä naimisiin, jos suhde on hyvä ja yhdessä aiotaan pysyä? Itse ainakin olen sitä mieltä, ettei mitään syitä ole, joten vähintäänkin on aivan sama mennä naimisiin. Naimisiinmenollehan hyviä syitä löytyy paljonkin, mutta ei nyt keskustella tässä niistä. Ja naimisiinmenemättömyydelle ei ole hyvä syy se, että "kuitenkin puolet eroaa".
Miksi ei naimisiin?
Tulevaisuuden morsian
502049
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
...eikä vielä yhtään hyvää syytä. Mistähän se mahtaa kertoa? ;)
Naimisiin mennessä täytyy tehdä avioehtoa ja testamenttia, joten se tietää rahanmenoa ja on aika rasittavaa. Lisäksi jos juhlia pidetään, se maksaa ja vaatii paljon järjestelyjä.
...avioehdon tekeminen maksa paljoakaan (alle 50e) ja testamentin voi tehdä vaikka itse ilman mitään kuluja. Avioliitto sen sijaan tuo mukanaan positiivisia taloudellisia ja oikeudellisia asioita, mutta tässä ei ole tarkoitus niistä keskustella. Ja juhliahan ei kenenkään ole pakko pitää. Syysi oli siis saamattomuus ja laiskuus - heikko syy.
Kun nykyisin joka toinen avioliitto johtaa eroon, niin ei haluta olla rakentamassa esteitä avioerolle. Jos yhteisiä lapsia tehdään, on avioliitto paikallaan. Laki turvaa lasten ja puolisoiden oikeudenmukaisen kohtelun avioerossa ja kuolemantapauksessa.
..on siis se, että "kuitenkin joka toinen eroaa" - heikko syy. "Pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan onnen saavuttaa."
Avoliitto päättyy eroon _huomattavasti_ todennäköisemmin kuin avioliitto. Avioliitoista puolet kuitenkin kestää, joten todennäköisyys että juuri oma avioliitto tulisi kestämään, on aika hyvä. Avoliitto ja avioliitto ei paljon eroa toisistaan, mutta avoliitosta voi olla vaikeeampaa erota kuin avioliitosta. Toki jälkimmäisessä on paperitöitä ym. mutta omaisuuden jako on helpompaa. Joko on avioehto, jossa lukee mitä kellekin kuuluuu tai sitten laitetaan kaikki puoliksi. Avoero onkin hankalampi, jos ei tavaroiden omistussuhteet ole selvillä.
Taitaa ollakin niin, että avioliitosta eroaminen on "vaikeampaa" eli vaatii enemmän ajattelua ja asioiden punnitsemista, mutta avoliitosta eroaminen on käytännössä vaikeampaa.
Ja juuri tuo asioiden tarkka ajattelu ja eri vaihtoehtojen punnitseminen on erityisen tärkeää, kun harkitaan suhteen lopettamista. Piste avioliitolle.
Se, että ei halua mennä naimisiin, on erinomainen syy olla menemättä. Kaikkien ei tarvitse haluta mennä naimisiin. Näillä palstoilla kirjoittaa moni, joiden mielestä se, ettei halua naimisiin, tarkoittaa automaattisesti, ettei ole varma suhteestaan. Se on ihan kukkua, ja osoittaa vain sanojansa epävarmuutta. Suhteesta voi olla aivan yhtä varma, vaikka ei haluaisi mennä naimisiin. Mistä sen tietää, vaikka moni naimisiin menemätön olisi omasta suhteestaan varmempi, kuin moni sellainen, joka on raahattu vihille vain toisen mieliksi. Siviilisääty ei tee kenestäkään sen varmempaa suhteestaan, jos ei varmuutta omassa pääkopassa muuten ole. Niin, itse olen naimisissa. En siis vastusta avioliittoa. Me menimme vihille vasta, kun se molemmista siltä tuntui, mutta suhteen laatua ei tullut mieleen epäillä, vaikkei virallista sinettiä ollut. Minusta on hullua mennä naimisiin, jos se on "aivan sama", kuten totesit. En halunnut miestä vierelleni löpisemään "tahdon", ennen kuin tiesin, että hän itse oikeasti tahtoi.
"Se, että ei halua mennä naimisiin, on erinomainen syy olla menemättä." Aina, jos jotain "ei halua", on taustalla syvempiä syitä. Olen sitä mieltä, että esim. huonot kokemukset omien vanhempien avioliitosta saavat ajattelemaan noin. On surullista ja valitettavaa, jos "ainut" syy olla menemättä naimisiin on se, ettei vain halua. "Minusta on hullua mennä naimisiin, jos se on "aivan sama", kuten totesit. En halunnut miestä vierelleni löpisemään "tahdon", ennen kuin tiesin, että hän itse oikeasti tahtoi." Kaikki syyt olla tahtomatta ovat tekosyitä, jos suhde on hyvä ja yhdessä aiotaan pysyä. Siksi ei pitäisi olla vaikeaa mennä naimisiin, eli olisi "aivan sama" myös mennä.
"Aina, jos jotain "ei halua", on taustalla syvempiä syitä." Hiukan rohkeaa lähteä tuollaiseen pikapsykologisointiin. Ehkä sinulla on tarjota jotain tilastotietoa tai tutkimustuloksia väitteesi tueksi? Muuten minun on oletettava, että se on vain mielipiteesi, joka sellaisenaan on yhtä arvokas kuin kenen tahansa muun, mutta ei kerro mitään kenenkään muun ajatusmaailmasta ja syistä kuin omistasi. "surullista ja valitettavaa, jos "ainut" syy olla menemättä naimisiin on se, ettei vain halua" Surullista ja valitettavaa, miksi? Eikö ihmisen vapaa tahto ole arvoista suurimpia? "Kaikki syyt olla tahtomatta ovat tekosyitä, jos suhde on hyvä ja yhdessä aiotaan pysyä." Entä onko sinulla tämän väitteesi tueksi jotain muuta sanottavaa kuin vain oma mielipiteesi? Mielipiteeseesi sinulla on oikeus, mutta jos pyydät aloituksessa syitä olla menemättä naimisiin, niin tuolla perusteella et vielä pysty vakuuttamaan ketään muuta kuin lauman häähulluja wanna-be-morsiamia. "olisi "aivan sama" myös mennä" Eikö tuo ole sama asia kuin mennä naimisiin lähestulkoonkin säälistä? Kun toinen riittävästi mankuu, niin lupautuu tekemään jotain, joka itselle ei ole mielekästä tai joka ainakaan ei merkitse itselle juurikaan mitään?
...jokainen ihminen ainakin sisimmässään tai asiantuntevan ammattilaisen avustuksella pystyy vastaamaan kysymykseen "miksi en halua", oli kyseessä millainen asia tahansa. Ei vastustus synny aivan tyhjästä. Surullista ja valitettavaa on se, että ihminen ei mene naimisiin siksi, koska ei usko liiton onnistuvan. Ja se epäusko taitaa usein johtua juuri esim. mallista, jonka hän on saanut kotoa. Se vain verhotaan väittämiin, kuten "ei naimisiinmenolla ole merkitystä", "minä nyt vain en halua mennä naimisiin". ""Kaikki syyt olla tahtomatta ovat tekosyitä, jos suhde on hyvä ja yhdessä aiotaan pysyä." Entä onko sinulla tämän väitteesi tueksi jotain muuta sanottavaa kuin vain oma mielipiteesi?" Tuo todellakin on oma mielipiteeni, ja haluan ehdottomasti kuulla myös vastakkaisia, hyvin perusteltuja mielipiteitä. Niitä ei vain ole tullut, joten mielipiteeni vain vahvistuu. ""olisi "aivan sama" myös mennä" Eikö tuo ole sama asia kuin mennä naimisiin lähestulkoonkin säälistä? Kun toinen riittävästi mankuu, niin lupautuu tekemään jotain, joka itselle ei ole mielekästä tai joka ainakaan ei merkitse itselle juurikaan mitään?" Valitettavasti kaikki eivät ajattele asioita kovin syvällisesti, eivätkä siten välttämättä ymmärrä haluttomuuttaan mennä naimisiin. Tai eivät vain uskalla myöntää syitä kumppanilleen. Hyvässä parisuhteessa ei pitäisi kummallakaan olla mitään järkevää syytä vastustaa naimisiinmenoa. Siksi naimiinmenoa puoltavien asioiden edessä pitäisi molempien pystyä sanomaan vähintään "no mikäpä ettei".
Valitettavasti kaipaamaani syvällisyyttä en vastauksistasi löydä. Syyksi kuvittelen, siis vain yhdeksi mahdollisuudeksi, että olet ottanut lähtökohdaksi avioliiton ehdottoman paremmuuden. Miksi näin on, sitä en tiedä, mutta vastauksistasi huomaan, että et halua nähdä asioita toisin kuin omaan ajatteluusi sopii. Kuten vaikka tämä minun ehdottamani perustelu, että toinen ei halua. Se on mielestäsi vähempiarvoinen haluaminen kuin sen osapuolen haluaminen, joka on avioliiton kannalla. Ja sen siis tulee taipua avioliittomyönteisen kannan edessä. "jokainen ihminen ainakin sisimmässään tai asiantuntevan ammattilaisen avustuksella pystyy vastaamaan kysymykseen "miksi en halua"" Aivan varmasti. Mutta edellisessä viestissäsi ei ollut tuosta kyse, vaan siitä, että pikapsykologisoit sen, mistä tämä haluamattomuus johtuu. "Ei vastustus synny aivan tyhjästä." Tässä tuntuu olevan ajattelusi ongelma. Vastustukseksi asia muuttuu useimmiten vasta siinä vaiheessa, kun avioliittoa aletaan ehdotella tai vaatia. Siihen asti se saattaa olla henkilölle itselleen aivan tavallinen tunne siinä kuin mikä tahansa muukin. Kaikki eivät halua kesämökkiä järven rannalla tai viimeisimmän mallin mersua, vaikka moni noitakin asioita haluaa. Samalla tavoin kaikki eivät halua naimisiin. "Surullista ja valitettavaa on se, että ihminen ei mene naimisiin siksi, koska ei usko liiton onnistuvan." Tämä on sinun tulkintasi tai vastaus jonkun muun tässä ketjussa esittämään syyhyn. Naimisiin voi olla haluamatta muistakin syistä, epäonnistumisen pelko ei tarvitse olla syynä. Naimisiin voi olla haluamatta aivan kuten voi olla haluamatta asuntovelalliseksi, sen ei tarvitse johtua jostain "syvemmästä" syystä. "haluan ehdottomasti kuulla myös vastakkaisia, hyvin perusteltuja mielipiteitä. Niitä ei vain ole tullut" Et ole huomannut, koska olet valmiiksi päättänyt, että sellaisia ei olekaan. Miten niitä siis voisit saada vastaukseksi? "Valitettavasti kaikki eivät ajattele asioita kovin syvällisesti, eivätkä siten välttämättä ymmärrä haluttomuuttaan mennä naimisiin." Kuten olen jo todennut. Siihen haluun tai haluamattomuuteen ei tarvitse olla mitään syvempää syytä. "Hyvässä parisuhteessa ei pitäisi kummallakaan olla mitään järkevää syytä vastustaa naimisiinmenoa." Haluatko kertoa, miksi olet asettanut naimisiinmenon itseisarvoksi? En tarkoita niitä avioliittoa puoltavia syitä, jotka tarmokkaasti haluat kitkeä keskustelusta. Vaan sitä, miksi sinusta on oletusarvo, että terve, lapsuudentraumaton, syvällisesti ajatteleva ihminen on automaattisesti avioliiton kannalla?
"Kuten vaikka tämä minun ehdottamani perustelu, että toinen ei halua. Se on mielestäsi vähempiarvoinen haluaminen kuin sen osapuolen haluaminen, joka on avioliiton kannalla. Ja sen siis tulee taipua avioliittomyönteisen kannan edessä." Kyllä, se on vähempiarvoinen haluaminen, jos naimisiin haluava osapuoli tietää naimisiinmenosta koituvat edut paremmin kuin avioliittoa vastustava. Lisäksi ihmettelen, miksi vastustaa tarmokkaasti asiaa, joka on rakkaalle puolisolle tärkeää? Tuskin naimisiin haluamattomalle osapuolelle on yhtä tärkeää "säästyä" naimisiinmenolta kuin toiselle osapuolelle "päästä" naimisiin. Ja jos on, niin voi hyvin kysyä miksi. Tuolla "Ei vastustus synny aivan tyhjästä" tarkoitan sitä, miksi naimisiinmenoa vastustetaan tilanteessa, jossa sen positiiviset puolet ovat tiedossa. Eli tilannetta, jossa asian suhteen tehdään kuitenkin tietoinen negatiivinen päätös. "Haluatko kertoa, miksi olet asettanut naimisiinmenon itseisarvoksi? En tarkoita niitä avioliittoa puoltavia syitä, jotka tarmokkaasti haluat kitkeä keskustelusta. Vaan sitä, miksi sinusta on oletusarvo, että terve, lapsuudentraumaton, syvällisesti ajatteleva ihminen on automaattisesti avioliiton kannalla?" Naimisiinmeno ja avioliitto on yhteiskunnassamme normi. Syiden selvittäminen ei edelleenkään kuulu tähän ketjuun, koska halusin NIMENOMAAN kuulla mitä syitä ihmisillä on olla menemättä naimisiin ja kuinka hyviä ne ovat. Juuri sen takia, että naimisiinmenoa joutuu nykyään "selittelemään", mikä on aivan päätöntä ja hyvin raivostuttavaa. Ottaa todella päähän katsella typeriä suu-auki-ja-sormi-nenässä-henkilöitä ja kuulla heidän suustaan ihmetellen tai naureskellen esitettyjä kommentteja, kuten "miks ihmeessä meette naimisiin, me ainaki pysytään yhdessä muutenkin", "kannattaako kun kuitenkin puolet eroaa?", "me ei mitään paperia tarvita" tai "onpa vanhanaikaista".
"Kyllä, se on vähempiarvoinen haluaminen, jos naimisiin haluava osapuoli tietää naimisiinmenosta koituvat edut paremmin kuin avioliittoa vastustava." Entäpä, jos molemmat tietävät naimisiinmenosta seuraavat faktat aivan yhtä hyvin? Tuo oli retorinen kysymys, en odotakaan siihen vastausta, vaikka muotoilusi mahdollistaa myös tuollaisen kysymyksen. Oleellista on, että pidät kahden aikuisen ihmisen tapauksessa toisen osapuolen näkökantaa sinänsä vähempiarvoisena. Sen osapuolen, joka edustaa eri näkemystä kuin sinä itse. Näin voit toki tehdä, mutta keskustelulta se vie pohjan, koska ei ole mitään keskusteltavaa, jos toinen kuvaannollisesti pistää kädet korvilleen eikä halua kuulla muita kuin omaa näkemystään kannattavia mielipiteitä. Kuten lapsi kaupassa heittäytyessään lattialle kirkumaan, kun ei saakaan haluamaansa karkkia. "Naimisiinmeno ja avioliitto on yhteiskunnassamme normi." Edelliseen liittyen onkin selvää, että perustelusi omalle kannallesi on jotakin tuollaista. Se ei ole millään tavalla erityisen pätevä perustelu, koska se vaikuttaa kehäpäätelmältä: avioliitto on normi -> kaikkien tulisi mennä naimisiin -> avioliitto on normi. "Syiden selvittäminen ei edelleenkään kuulu tähän ketjuun, koska halusin NIMENOMAAN kuulla mitä syitä ihmisillä on olla menemättä naimisiin" En pyytänyt faktoja avioliiton tueksi. Ainoastaan sitä, miksi pidät sitä ajattelevan yksilön oletusarvona. Siihen et pystynyt vastaamaan muuten kuin tuolla normilla. Normit sen sijaan eivät ole rikkomattomia, aina ja kaikkialla voimassaolevia. Mitä tulee kertomiisi suu-auki-ihmettelijöihin, niin olethan varmasti jo aikuinen? Pidän lähtökohtana, että jos on valmis sitoutumaan toiseen avioliittolupauksin, on kyllin vanha, vahva ja viisas, jotta tuollaisilla ei pitäisi olla mitään vaikutusta. Jos toisten ihmettelyjä joutuu pohtimaan, on turha etsiä oman hämmennyksen syytä muista ihmisistä. Hämmennyksen alkulähde löytyy silloin parhaiten peiliin katsomalla.
Olen sitä mieltä, että sillä osapuolella, joka ei naimisiin halua, on velvollisuus esittää erittäin hyvät syyt mielipiteeseensä. Jos naimisiinmenon edut ovat molempien tiedossa, ei avioliittohalua sen kummemmin tarvitse perustella. Tätäkö et ymmärrä? Jos oma avopuolisoni alkaisi yhtäkkiä vastustamaan avioliittoa, haluaisin todellakin kaivaa hänestä syitä niin kauan, että ymmärtäisin häntä tai ymmärtäisin erota. En siis pistäisi käsiä korvilleni. "En pyytänyt faktoja avioliiton tueksi. Ainoastaan sitä, miksi pidät sitä ajattelevan yksilön oletusarvona. Siihen et pystynyt vastaamaan muuten kuin tuolla normilla." Ajatteleva ihminen tietää, että hyvässä suhteessa avioliitto kannattaa. Ja miksikö tietää? Juuri niiden faktojen perusteella, joita et pyytänyt ja joita en jaksa tässä keskustelussa ottaa esille. Aikuinen kyllä olen, mutta ketäpä eivät ärsyttäisi ajattelemattomat, ilkeät tai kateelliset ihmiset? Toisaalta myös säälin heitä.
"sillä osapuolella, joka ei naimisiin halua, on velvollisuus esittää erittäin hyvät syyt mielipiteeseensä" Hyvä, että korostit, että sinun mielestäsi. Onneksi mitään todellista velvollisuutta tuollaiseen ei kenelläkään ole. Minustakin parisuhteessa on hyvä keskustella asioista, myös niistä, joista ollaan eri mieltä. Mutta parisuhde ei velvoita ihmistä olemaan jotain mieltä tai olemaan tilivelvollinen syistään, jos hän ei ole jotain mieltä. Mitä tulee "erittäin hyviin syihin", eihän sinun näkemyksesi mukaan sellaisia olekaan. Koska se, joka on eri mieltä, on mielestäsi lähtökohtaisesti väärässä. Niinpä "perusteluvelvollinen" ei tosiasiassa pystyisi esittämään mitään hyviä syitä, koska ne on etukäteen huonoiksi päätetty. "ei avioliittohalua sen kummemmin tarvitse perustella. Tätäkö et ymmärrä?" Ymmärrän hyvin, että se on sinun mielipiteesi. Mikä ei ole sama asia kuin yleinen totuus. "Jos oma avopuolisoni alkaisi yhtäkkiä vastustamaan avioliittoa, haluaisin todellakin kaivaa hänestä syitä niin kauan" Omassa parisuhteessaan toki jokainen voi toimia niin kuinka parhaaksi näkee. Ja niin kuinka toinen osapuoli antaa mahdollisuuden. Eli jos avopuolisosi haluaisi tuollaisessa tilanteessa ryhtyä tilivelvolliseksi.
Olen aivan samaa mieltä "oma ajatus" -kirjoittajan kanssa. Kaikki eivät vaan halua naimisiin, sama asia kun joku ei halua lapsia tai ostaa sadan neliön omakotitaloa. Miksi tehdä jotain mikä tuntuu vastenmieliseltä? Alkuperäinen kirjoittaja ei tunnu hyväksyvän minkäänlaisia syitä kysymykseen, jonka varta vasten itse tänne kirjoitti. Miksi?
"Mitä tulee "erittäin hyviin syihin", eihän sinun näkemyksesi mukaan sellaisia olekaan. Koska se, joka on eri mieltä, on mielestäsi lähtökohtaisesti väärässä. Niinpä "perusteluvelvollinen" ei tosiasiassa pystyisi esittämään mitään hyviä syitä, koska ne on etukäteen huonoiksi päätetty." Niitä erittäin hyviä syitä olen odotellut, kuvittelin että jollain sellaisia olisikin esittää. Joitakin omasta mielestäni hyviä syitä olla menemättä naimisiin: - ei yksinkertaisesti halua olla saman ihmisen kanssa koko loppuelämäänsä - uskonto ei salli naimisiinmenoa toiseen uskontokuntaan kuuluvan kanssa - tulisi menettämään miljoonaperinnön naimisiinmenon takia - tiedostaa sen, että puolison yllättäen tai odotetusti kuollessa pelkän avolesken asema on heikko (esim. ei asumisoikeutta, perintöoikeutta eikä leskeneläkettä, suuri perintövero), mutta se ei haittaa mitään Mielestäni huono syy sen sijaan on esim. pelko epäonnistumisesta. Pelon syitä pitäisi käsitellä, jotta pelosta pääsisi eroon. Huono syy on myös kuulemani olettamus, että puolisoa pitäisi sen jälkeen itsestäänselvyytenä.
tämä kirjoittajahan oli minimerkki "oma ajatus". Kahden minuutin ero viesteissä ja sama kirjoitustyyli paljastavat ;)
"tämä kirjoittajahan oli minimerkki "oma ajatus"" Ei muuten ollut. Ei nimimerkki eikä minimerkki "oma ajatus". On keskustelun kannalta erittäin ikävää, että teet oletuksia, jotka eivät pidä paikkaansa. En kirjoita rekisteröidyllä nimimerkillä, koska nettikirjoittelu ei kiinnosta niin paljon. Mutta jos kirjoitan, teen sen samassa keskusteluketjussa vain yhdellä nimimerkillä.
mutta minua et vakuuta.
"minua et vakuuta" No tämä tuli selväksi jo eilen siinä vaiheessa, kun keskustelu pysyi vielä asiallisena. Eihän sinua voi kukaan vakuuttaa. Mutta tiedätkös, minua se ei haittaa millään lailla. Vastasin kysymykseesi yhtenä muiden joukossa. Ei minulla ollut mitään tarvetta vakuuttaa sinua. Uteliaisuuttani jatkoin keskustelua, kunnes huomasin, ettei sinulle kelpaavia syitä ole olemassakaan. Luettelit kyllä pari kaukaahaettua "hyvää" syytä (miljonäärit ja uskonnot). Jos tutkit syitäsi tarkemmin, huomaat, että suurin osa tavallisista suomalaisista ei ole miljonäärejä (ongelma hoidettavissa avioehdolla tai testamenttimääräyksellä) eikä kuulu ihmissuhteita rajoittaviin uskontoihin. Eli suurimmalle osalle jää sinun mittapuusi mukaan vain huonoja syitä, tai hyväksi katsomasi syy, välinpitämättömyys.
Olen suhteessa, joka on kestänyt useamman (>5) vuoden. Tuntuu myös siltä, että näin on hyvä jatkaa. Sinänsä se on meille ihan sama olemmeko naimisissa. Emme me sitä huomaisi mistään. Siksi emme mene naimisiin. Miksi nähdä vaivaa jonkin asian eteen, joka on kaikille, siis molemmille, osapuolille "ihan sama"? Nähdäkseni se on turhaa. Ja siinä on hyvää syytä ihan riittävästi jatkaa näin "susiparina" ;) "Ei valtion tarvitse meitä yhteen niitata. Kyllä me yhdessä pysymme ja rakastamme ilmankin, kiitos"
...olivat "näin on hyvä jatkaa", "miksi nähdä vaivaa", "nähdäkseni se on turhaa", "yhdessä pysymme ja rakastamme ilmankin". Ne kertovat tietämättömyydestä. Tässä ketjussa ei ole tarkoitus keskustella naimisiinmenoa puoltavista asioista, joten ota niistä itse selvää, niitä kyllä riittää. Eli syysi pohjautuvat tietämättömyyteen - huonoja syitä siis.
Yksinkertaistaen... Kysymys: Miksi ei naimisiin? Vastaus: Koska se ei ole tarpeellista eli se on turhaa. (Siksi ei naimisiin.) Mikä tässä menee sinulta yli hilseen? Vastaukseni käsitteli nimenomaan naimisiinmenon joutavuutta eikä puoltanut avioitumista. Mikäli toivoit jotakin todella jyrkkää vastustusta niin sitä minulla ei ole tarjota. Kuvaile myös hieman tarkemmin tietämättömyyttäni kun sitä kerran toistelet. Toisin sanoen mitä voisin tietää aiheen tiimoilta tarkemmin?
...mielessä naimisiinmeno on tarpeellista, ei suinkaan turhaa. Mutta kuten sanoin, tässä ketjussa ei kuitenkaan ole tarkoitus esittää syitä naimisiinmenon puolesta. Tarkoitus on esittää painavia syitä, joiden takia niinkin järkevää toimenpidettä kuin naimisiimenoa ei kannata suorittaa. "Toisin sanoen mitä voisin tietää aiheen tiimoilta tarkemmin?" Aivan selvästi et ole perillä avioliittoa puoltavista asioista, eli olet tietämätön. Mutta ei se mitään, tietoa kyllä löytyy kun sitä hakee.
Minun mielestäni avioituminen ei ole tarpeellista. Minun henkilökohtaisessa elämässäni siitä ei ole mitään hyötyä eikä iloa, jos nyt ei suoranaista haittaakaan. Halusit tietää miksi ei naimisiin. Minä vastasin _omasta_ puolestani: Se _ei_ ole tarpeellista. Se on siis _turhaa_ eli kaikkea muuta kuin järkevä toimenpide. Eihän olisi järkevä toimenpide ostaa voileipägrilliä jos ei sitä käytä. Se on resurssien haaskausta ja vaikkei siitä koituisi mitään pahaa se ei silti ole järkevää. Kerrohan siis minulle, kun paremmin näytät tietävän asioistani/parisuhteestani kuin minä itse, miksi menisin mieheni kanssa naimisiin? Miksi se olisi meille järkevä toimenpide kun kumpikaan ei koe sitä tarpeelliseksi?
Tämän keskustelun tarkoitus ei ole puida syitä, miksi mennä naimisiin. Niitä on jouduttu puimaan monta kertaa useammin kuin syitä, miksi ei. Etsi tietoa itse.
Justujuu. Minusta on vähän kyseenalaista väittää toista ihmistä tietämättömäksi mikäli ei itse pysty esittämään perusteluja omille ajatuksilleen. Sait vastauksen kysymykseesi. Ilmeisesti se oli väärä kun et osannut esittää pätevää (tai edes kehnoa) vasta-argumenttia. Ei kannata avata keskustelua jos alat tuhisemaan siitä kun joku ei koe asioita samoin kuin sinä. "Väärä vastaus kun olen eri mieltä" Onnea avioliitollesi.
että kerrankin, KERRANKIN otetaan toinen näkökulma asiaan. Että KERRANKIN ei tarvitsisi selittää niitä syitä, jotka avioliittoa puoltavat. Että KERRANKIN selitysvastuu siirrettäisiin niille, jotka eivät naimisiinmenoa kannata. Mutta sanonpa kuitenkin, että ota selvää esim. avolesken asemasta puolison kuollessa. Tuleeko yllätyksenä?
"Minun mielestäni avioituminen ei ole tarpeellista. Minun henkilökohtaisessa elämässäni siitä ei ole mitään hyötyä eikä iloa, jos nyt ei suoranaista haittaakaan. " Kuten alemmaksi jo kirjoitinkin, avioliitolla ei ole oikeastaan mitään hyötyä arjen tai henkilökohtaisen elämäsi kannalta juuri nyt ja toivottavasti ei olekaan vuosikymmeniin. Mutta siitä voi olla/tulee olemaan ja jos siitä ei ole hyötyä juuri sinun henk.koht. elämääsi, niin puolisosi elämään on. Et voi tietää etukäteen tuleeko toisen kuoleman jälkeen katkeria ja ahneita perintöriitoja, kun perintö menee puolisosi suvulle (ellei teillä ole lapsia) ja vaikka tekisitte keskinäisen testamentin, on perintövero aivan eriluokkaa avo- ja aviopuolisoiden kesken. Sama on erossa,jos sellainen sattuu kohdalle, ositus on hankalampaa kun omistussuhteet tutkitaan ostokuiteista, ihan sama kuka on maksanut mitäkin, kuitit määräävät. "miksi menisin mieheni kanssa naimisiin? " Yksinkertaisesti vastauksena tähän sanon, että turvataksesi rakkaasi tulevaisuuden mahdollisen kuoleman varalta ja rakkaasi turvaa sinun tulevaisuutesi. Jotta toisen elämä olisi mahdollisimman helppoa (avioleski saa päättää hautapaikan ym.) ja taloudellisesti mahdollisimman hyvä (pienemmät perintöverot ja leskeneläke mahdollisen henkivakuutuksen lisäksi) myös sitten kun (ei siis jos, vaan kun) jotain sattuu.
En lukenut ketjua loppuun, josko joku tähän tarttui, mutta niiden parien, jotka aikovat yhdessä pysyäkin, kannattaa ehdottomasti mennä naimisiin jo eläkesyistä. Turvaa puolisosi toimeentulo myös kuolemasi jälkeen, kai sinä haluat hänestä huolen pitää?
Ei tule yllätyksenä. Mutta testamentti on olemassa oleva, pätevä asiakirja, johon henkilö voi määritellä miten hänen varallisuutensa jaetaan kuolemansa jälkeen. Avioliitto ei ole välttämätön (tai edes tarpeellinen) varallisuuden jakoa koskevissa kysymyksissä. Vastaukseni on siis edelleen _omalta kohdaltani_ sama. Avioituminen ei ole tarpeellista. Ei myöskään lapsia ajatellen, sillä emme aio tehdä jälkeläisiä. En muuten ole varsinaisesti sellainen henkilö, joka ei kannata avioitumista. En vain koe sitä omassa tilanteessani tarpeelliseksi.
Vaikka avoliitossa tehtäisiinkin molemminpuolinen testamentti, niin perintöveroja ei sillä saa yhtä alhaisiksi kuin avoliitossa. Jos rahaa riittää turhiin veroihin niin mikäs siinä.
Syy: Olen jo ollut naimisissa ja saanut lapsia. Minulle avioliittoon liittyy kiinteästi perheen perustaminen. Koska kuopuksen syntymän yhteydessä tulleen komplikaation vuoksi en voi saada enää lapsia, en myöskään koe tarvetta avioitua uudelleen. Minusta siis yksinkertaisesti tuntuu paremmalta olla avioitumatta muuten vain.
ajatellut tilannetta, jossa toinen teistä joutuisi sairaalaan, tai esim. leskeneläkettä? Naimisiin kannattaa mennä, vaikkei lapsia olisikaan tarkoitus hankkia.
ei ole syytä olla menemättä naimisiin. Itse en menisi naimisiin, jos en ole varma millainen esim. raha-asioiden hoitaja kumppani on ja millainen tausta hänellä on. Tämä taloudellinen puoli on vain yksi puoli asiassa. Yleisesti ottaen mielestäni kumppanin mahdollisimman syvällinen tunteminen ennen naimisiinmenoa on ainakin minun ehtoni. Itse en taannoin mennyt miehen kanssa naimisiin, koska tämä painosti ja hoputti ja oli kiinnostuneempi menemään naimisiin kuin luomaan todellista ihmissuhdetta. Hänellä ei ollut kärsivällisyyttä tutustua minuun eikä antaa minun tutustua häneen. Tämä ei ainakaan minussa herättänyt luottamusta.
syynä siis huono suhde. Tuollaisessa tapauksessa ei todellakaan kannata mennä naimisiin.
Luottamus toiseen on oltava selkeä ja varma, koska avioliitto on tahdon asia, siis päätetään yhdessäolosta elämän loppuun saakka, siis avioliitto on elämänikäinen: vaikka rakkaus tietysti saa aikaan halun mennä naimisiin, koska molemmilla on tarve tavata joka päivä, kun ikäväkin vaivaa joka päivä.
Erään avomiehen puhetta ketjusta "Vaimoke painostaa naimisiin": Ollaan oltu kihloissa pian kolme vuotta ja yhdessä kuljettu kaikkiaan 6-vuotta en itse tunne olevani vielä valmis avioliittoon en pysty lupaamaan mitään Olen nimittäin arka henkilö ja suorastaan pelkään ottaa askelia elämässä Itsellänikin on paikoin tunne, että ihan kuin jotain olisi jäänyt vielä kokematta.... Aika tyypillinen tapaus, luulisin. Mies, joka ei halua sitoutua lopullisesti vaan mieluummin jättää mahdollisuudet avoimiksi uusille kokemuksille uusien naisten kanssa. Tämä on varmaan miesten yleisin syy olla menemättä naimisiin, vaikka rakastaisivatkin naistaan? Onko tällainen kenenkään mielestä hyväksyttävää? Kertooko se, että suhde on huono ja parin kannattaisi erota?
kokematta niin miksi ihmeessä pitäisi mennä naimisiin???? Kylmä fakta: vaikka kuinka haluaisi rakastaa ja luottaa jajajaj niin aina ne tunteet ei vaan toimi oman halun mukaan. Aina suhteet eivät kestä. Se ei ole maailmanloppu. Voit löytää uuden rakkauden. Joten mielestäni naimisiin menemättömyys on HYVÄKSYTTÄVÄÄ. Se ettei mieheni halua avioon ei todellakaan tarkoita, että suhteemme olisi huono. Jos joku häähullu morsian tulee sellaista meille väittämään niin saa kyllä kuulla kunniansa! :D
Jos on tunne, että jotain on jäänyt kokematta, miksi ylipäätänsä olla yhdessä? Parempaa odotellessa? Eihän avioliittokaan ehdottoman lopullinen ole, eron saa varsin kätevästi, jos asiat niin huonoksi lopulta menevät. Jotenkin tyhmää roikkua suhteessa ajatellen, että jotain parempaa voi vielä tulla, eikä sen takia uskalla ottaa tällaista askelta, kuten naimisiin meno.
edellisessä tapauksessa ei minunkaan mielestäni kannata mennä naimisiin, vaan erota. Tai sitten odottaa kärsivällisesti, että mies kypsyy ja haluaa mennä naimisiin. Iltalehden jutusta "Miesten 11 salaisuutta": "3. Sitoutuminen pelottaa, naimisiinmenon jälkeenkin Nuoret miehet eivät unelmoineet asettumisesta aloilleen mukavan tytön kanssa ja yhdessä vanhenemisesta. Ehei, he haaveilivat pakkomielteisesti siitä, kuinka monta Britney Spearsiä muistuttavaa naista saavat kaadettua ennen 30 ikävuotta. Vie muutaman vuoden - tai vuosikymmenen - ennen kuin nämä haavekuvat katoavat."
Minä en halua naimisiin, en ole koskaa halunnut. Minun vanhempanikaan eivät ole naimisissa, vaikka ovatkin yhdessä olleet 20vuotiaista asti. Tätini, setäni eivät ole menneet naimisiin. Omat sisareni eivät ole naimisissa. Suvustani isovanhemmat ja kummit ovat naimisissa. Ja tiedätkö mitä? En ole nähnyt YHTÄKÄÄN eroa. En yhden yhtäkään. Tottakai sisaruksilla teineinä, mutta kun puhutaan avoliitosta, niin en yhtäkään. On olemassa testamentti. Se on ihan hyvä tehdä, meillä on tehty. Meillä on myös vakuutukset ja saajaksi on laitettu puolisot. Eli jos toinen kuolee, tulee vakuutusyhtiö väliin jne... Miksi en halunnut naimisiin henkilökohtaisesti? Vastaan täysin rehellisesti, siksi, että en halua periaatteestakaan mennä naimisiin, sillä inhoan sellaista pakkopullaa. Lisäksi näin on hyvä elää. Jos joskus toinen muuttuu omituiseksi (alkaa vaikka alkoholisoitumaan) on helpompi laittaa pillit pussiin. Se ei tarkoita sitä, että eroaisin yhtään helpommin kuin avioliitossa olevat. Luultavasti ti ainakin toivottavasti hekin eroavat jos toinen alkaa juopoksi yms mitä nyt elämässä voi sattua. Tai puoliso menee ja alkaa seksisuhteeseen. Noita asioita tapahtuu sekä avo, että avioliitossa. Luottaa saa toiseen ja pitääkin! Mutta koskaan ei voi tietää, ei ikinä vaikka uskoisi 100%sti. Jos siis näin käy, että kumppani muuttuu tai töpeksii pahasti, on helpompi lähteä, eikä tarvitse monimutkaisia prosersseja alkaa väsäämään.
Minä en halua naimisiin, en ole koskaa halunnut. Minun vanhempanikaan eivät ole naimisissa, vaikka ovatkin yhdessä olleet 20vuotiaista asti. Tätini, setäni eivät ole menneet naimisiin. Omat sisareni eivät ole naimisissa. Suvustani isovanhemmat ja kummit ovat naimisissa. Ja tiedätkö mitä? En ole nähnyt YHTÄKÄÄN eroa. En yhden yhtäkään. Tottakai sisaruksilla teineinä, mutta kun puhutaan avoliitosta, niin en yhtäkään. On olemassa testamentti. Se on ihan hyvä tehdä, meillä on tehty. Meillä on myös vakuutukset ja saajaksi on laitettu puolisot. Eli jos toinen kuolee, tulee vakuutusyhtiö väliin jne... Miksi en halunnut naimisiin henkilökohtaisesti? Vastaan täysin rehellisesti, siksi, että en halua periaatteestakaan mennä naimisiin, sillä inhoan sellaista pakkopullaa. Lisäksi näin on hyvä elää. Jos joskus toinen muuttuu omituiseksi (alkaa vaikka alkoholisoitumaan) on helpompi laittaa pillit pussiin. Se ei tarkoita sitä, että eroaisin yhtään helpommin kuin avioliitossa olevat. Luultavasti ti ainakin toivottavasti hekin eroavat jos toinen alkaa juopoksi yms mitä nyt elämässä voi sattua. Tai puoliso menee ja alkaa seksisuhteeseen. Noita asioita tapahtuu sekä avo, että avioliitossa. Luottaa saa toiseen ja pitääkin! Mutta koskaan ei voi tietää, ei ikinä vaikka uskoisi 100%sti. Jos siis näin käy, että kumppani muuttuu tai töpeksii pahasti, on helpompi lähteä, eikä tarvitse monimutkaisia prosersseja alkaa väsäämään.
Mainitsemasi asiat kertovat siitä, että kasvu on vielä kesken. Ei ole tarvinnut miettiä syntyjä syviä, jos liian nuorena "pariutuu". Se on haaste juuri näille nuorten ihmisten liitoille. Vasta vastoinkäymiset, surut ja murheet kasvattavat ihmistä. Kasvu jää kokematta, jos porhalletaan suoraan seuraavaan suhteeseen. Tässäkin ko. tapauksessa sulhon täytyy kasvaa puolisoksi ja isäksi. Onnellinen hän, jos "vaimoke" antaa hänen siinä sivussa kasvaa ja etenkin, kun haluaa hänen kanssaan naimisiin! Eikö se ole jo osoitus siitä, että vaimoke on hyväksynyt hänet miehekseen!
Unh aijemmin tässä ketjussa kertoi, ehkä tietämättään, ehkä tietoisesti, todennäköisesti yleisimmän syyn miksi hyvin toimivassa avoliitossa pari ei mene naimisiin. Hän elää puolisonsa kanssa tätä hetkeä ja koska se toimii ja on toiminut jo vuosia hyvin, niin miksi muuttaa asioita. Kun mikään ei muutu avioliiton myötä, niin että sitä konkreettisesti huomaisi, niin naimisiin menoa pidetään turhana. Sama puoliso, samat lapset, sama auto, omat sukunimet, yhteinen asuntolaina, rakkauden määrä on sama, eikä sitoutuminen toiseen lisäänny papin aamenen jälkeen jne... Ja onhan se totta. Ei avioituminen näy arjessa muuta kuin sillon tällöin lomakkeissa, joihin siviilisäädykseen ruksii avioliiton ja ei tarvitse todistaa puolisoaan vastaan (tähän nyt toivottavasti ei koskaan joudukaan). Nekin asiat jotka avioliiton myötä tulevat normaaliarkeen mukaan, ovat hyvin harvassa. Lasta ei tarvitse tunnustaa, mutta tuskin kukan niin montaa lasta hankkii että tuosta tunnustammisestakin niin paljon vaivaa on. Arki varmasti toimiin ihan yhtä hyvin avoliitossa kuin avioliitossakin, kunhan tuo on parin yhteinen päätös. Avioliitolla tosiaan ei ole käytännön merkitystä parin arkeen paljoakaan, jos niin ei halua. Tässä vaan tulee se juttu miksi avioliittoa kannattaisi kuitenkin harkita ellei sitä vastusta ihan tosissaan. Fakta kun on että jokainen, siis ihan jokainen, suhde tulee päättymään ihan varmasti, halusi sitä tai ei. Ne loppuu joko eroon tai puolison kuolemaan. Ja tässä vaiheessa sillä avioliitolla sitten onkin merkitystä. Ikäväähän se on ajatella että kun avioliitolla on jotain suurempaa käytännön merkitystä oman tai puolison elämän kannalta, avioituminen on jo liian myöhäistä ja on turha katua tehtyjä päätöksiä. Kaikista kurjin juttuhan tässä on se, että kukaan ei voi tietää milloin tämä päivä koittaa. Vaikka itse kannatankin avioliittoa, pystyn kuitenkin ymmärtämään ja keksimään syitä miksi naimisiin ei mennä. Tuo tässä hetkessä eläminen on yksi. Toinen on ihan pelkkä tietämättömyys avo- ja avioliiton eduista ja haitoista. Periaatteet sopivat syyksi myös, jos ne pystyy perustelemaan kunnolla. Kulttuuri- ja uskontoerot voi vaikuttaa. Ja tietenkin nämä perinteiset (joista puoliso ei välttämättä ole edes tietoinen, vaan luulee että kaikki on hyvin), menojalka vipattaa vielä, toista ei rakasteta tarpeeksi, suhde ei ole tarpeeksi hyvä, eron tai kuoleman sattuessa ei haluta turvata toisen osapuolen toimeentuloa jne. Nämä syyt ovat hyviä ja niiden takia kannattaa jättää menemästä naimisiin, jos siltä tuntuu. Tosin siinä vaiheessa kannattaa punnita yhdessä ja parina, kannattaako suhdetta enää jatkaa ja onko tilanne kumpaakin osapuolta tyydyttävä.
keksin muutamia syitä lisää. -lapsi(a), jolle haluaa jättää perintönsä kokonaisuudessaan ilman että siitä menisi kenellekään "ulkopuoliselle" senttiäkään. Vaimoke lasketaan myös ulkopuolisiin. -edellis(t)en avioeron aiheuttama taloudellinen takaisku. Tosin tämäkin on kojattavissa avioehdolla, mutta kaikki eivät tähän suostu. Tai juuri tuo ettei puoliso suostu avioehdon tekemiseen
Kirjoitit tämän ketjun parhaat, asiallisimmat viestit. Tilannehan näytti sitten kuitenkin siltä, että noita avioliittoa puoltavia syitä täytyi nostaa esille, vaikka sitä en alun perin toivonutkaan. Osasit tiivistää oleelliset asiat paljon paremmin kuin itse olisin osannut tai jaksanut.