Olen tuntenut erään naisen n. 5 vuotta. Olemme alusta asti olleet jonkinlaisia sielunkumppaneita ja ystävystyimme hyvin pian tavattuamme. Olemme molemmat sinkkuja. Liikuimme yhdessä päivittäin, tai vähintään soittelimme ja kysyimme kuulumisia. Alussa minäkin tunsin vain ystävyyttä häntä kohtaan. Aikaa kului ja vuosi sitten oli minun myönnettävä itselleni, että olin rakastunut häneen. Olen täysin varma, että nainen ei minua rakasta, vaan olen hänen ystävänsä. Omista tunteistani en hänelle ole uskaltanut kertoa, koska koen syyllisyyttä tunteistani ja pelkoni menettää hänet on suuri. Itse kärsin tilanteesta ja hermoni ovat jatkuvasti kireällä. Nainenkin on välillä tämän havainnut, mutta olen selittänyt työpaineista. Koen omat tunteeni kiellettyinä, mutta en myöskään saa niitä tukahduttua. Olen alkanut tuntemaan myöskin mustasukkaisuutta hänestä. Pelkään, että tämä räjähtää käsiin.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? En tiedä, mitä tehdä. Miten saisin tunteeni tukahdutettua. Kärsin paljon. Jos katkaisen ystävyyden, kärsii tämä nainen ja minä. Onko minun uhrauduttava, kiellettävä tunteeni ja kärsittävä. Olla puhumatta naiselle asiasta. Tällöin toinen meistä voisi elää onnellisena.
Mitä teen? Olisiko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia, kuinka tilanne on ratkennut.
Onko tässä vain häviäjiä?
Häviäjä
7836
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hänelle tunteistasi? Miksi se olisi jotenkin vaarallista ystävyydellenne?
Luulen, että hän katoaa elämästäni. Eikö se ystävyys vääristy, jos toinen haluaakin enemmän?
myös ystävästä voi olla mustasukkainen ja rakkaus olla ihan platonistakin, ei siis sillä intiimillä tasolla. Jos haluat pelkästään säilyttää ystävyyden, niin sun täytyy alkaa sitten muita katselemaan. Ja voi todella olla ettei tämä nainen ole susta sillä tavalla kiinnostunut ollenkaan, kuten kerroit itsekin.Ja jos teidän ystävyys on näinkin pitkään kestänyt, niin olisihan siinä jo naisenkin puolelta jotain tapahtunut jos tapahtuakseen.
On varmaankin niin, ettei tuo ystävyys minulle enää riitä. Omista tunteistani olen varma. Nainen varmaankin olisi minusta jo kiinostunut, jos näin olisi tapahtumaan. Siksi tämä tilanne on niin epätoivoinen.
Kerro hänelle tunteistasi. Voihan olla että hän ajattelee tai on ajatellut samalla tavalla kuin sinä. Eihän hänkään pysty lukemaan sinun ajatuksia, niin miten sinä voisit tietää mitä hän syvällä sisimmässään sinusta ajattelee. Koska olette olleet noin kauan ystäviä ja ilmeisesti todella hyviä sellaisia, niin tunteista puhuminen ei sitä ystävyyttä voi kaataa. Korkeintaan saattaa seurata vaivautunut olo kummallekin, mutta mitä sitten, sekin menee ohi ja joka tapauksessa tulette hymyilemään koko jutulle parin vuoden päästä, kävi miten kävi. Tuolla nykyisellä tavalla vain vaikeutat ystävyyttänne. Ota siis asia rohkeasti esille!
Yritän kertoa. Se on vaan niin vaikeaa. Kiitos kannustamisesta. Olet oikeassa että ystävyytemme vaikeutuu jos näin jatkuu.
Teet naista kohtaan väärin kun salaat tunteesi häntä kohtaan. Hän luottaa ystävyyteenne ja kuitenkin koko ajan haaveilet hänestä intiimimmällä tasolla. Se ei ole oikeaa ystävyyttä. Jos kerrot tunteistasi, hän saattaa katkaista välinne mikäli ei jaa näitä tunteita, tai kokee tällöin ystävyyssuhteen yksipuoliseksi. Se on kuitenkin tosiasia joka täytyy hyväksyä. Miehen ja naisen välisessä ystävyydessä saattaa näin joskus päästä käymään ja se tekeekin niistä usein melko haasteellisia. Voi myös olla että tämä nainen on asian kanssa ihan ok, ja mikäli sinusta tarpeeksi välittää niin on valmis käsittelemään jutun pois päiväjärjestyksestä. Mutta muista, että vaikka tunteilleen ei mitään voi, niin sinä olet se joka tässä on "mokannut", etkä voi missään nimessä vaatia tältä naiselta mitään, saatikka sitten olla mustasukkainen. Jos nyt siis kuitenkin kunnioitat tätä naista ja sinusta tuntuu että tunteesi ovat pysyvää sorttia niin ainoa vaihtoehto on sanoa se ääneen.