huonokuntoinen ei voi

Ota lusikka kauniiseen käteen ja ala juosta niin hiljaa ettet hengästy. Ja kas, muutaman viikon-kuukauden kuluttua huomaan että jaksat juosta kympin ja yli. Sitten voi jo alkaa välillä juosta kovemmallakin temmolla ja kohta olet koukussa...

se, että juokseminen ja sen harjoittelu on pitkäjänteistä puuhaa, eli aloittelijan ei kannata tälle kesälle mitään ajallisia tavoitteita itselle asettaa. Vuoden kun harjoittelee säännöllisesti, niin ensi kesällä voi jo tavoitella matkaa/aikaa. Kuten edellä kirjoitettiin alussa juoksu on "tuskaa", mutta kun helpottaa, niin siitä nauttii.

Olet aloittanut juoksemisen ehkä liian kovaa. Aloita rauhallisemmin eli juokse niin hidasta vauhtia, että tuntuu kuin kävelemällä pääsisi nopeammin. Jottei lenkit menisi pelkäksi hitaaksi junnaamiseksi niin kokeile joskus toisella lenkillä ottaa lyhyitä spurtteja. Spurtin jälkeen kävele ja anna sykkeen tasautua, sitten uusi spurtti. Kolmas vaihtoehto on, että juokset alun hitaasti ja sitten loppua kohti kiihdytät vauhtia. Älä kuitenkaan revitä spurteissa ja vauhdin kasvattamisesssa itteäs ihan läkähdyksiin, kurkkukipua lenkin jälkeen ei saisi tuntua. Sykemittari on hyvä apu, mutta ilman sitäkin pärjää.

Aloittelijat alkoittavat liian kovaa. Pitää mennä niin hiljaa kuin pystyy. Monet kummeksuvat, kun sanon juoksevani 15-20 km lenkkejä, kun itse eivät jaksa kuin pari kilometria. Juju on siinä, että vaikka en ole kovin hyväkuntoinen, menen tosi hitaasti. Kun menet omaa tahtia, jaksat juosta pidempään.

Noin vuosi sitten aloitin juoksemaan lenkeillä ja se lähti kuten muillakin postaajilla niin, että alussa reipasta kävelyä, sitten rauhallista juoksua (hölkkää) niin kauan kun hiukan hengästyy, sitten vaihto takaisin kävelyyn ja taas juoksua kun siltä tuntuu. Pikku hiljaa jaksat pidempiä lenkkejä ja pidempiä yhtämittaisia juoksumatkoja. Kroppa kyllä sopeutuu juoksun rasitukseen ja luultavasti pääset pian kurkkukivuista eroon. Juoksu rupeaa sitten maistumaan, kun koet endorfiini/anandamidi humalan juoksun aikana ja pari tuntia sen jälkeen. Tänään muuten kävin n. 15-17km lenkillä ja juoksin siitä ehkä toisen puolen. Juoksu rupesi tosissaan kulkemaan vasta puolen matkan jälkeen. Erikseen vielä korostaisin, että keskity alussa hengittämiseen juoksun aikana. Hengitä tasaisesti "suuria keuhkollisia".

Kurkkusi todennäköisesti "kuivaa", koska joudut varmasti hengittämään nopeasti ja paljon "huonon kunnon" johdosta. Samoista on jokus tullut lähdettyä. Juoksu/hölkkä vauhti pitää alkuun olla niin hiljainen, että ripeämpi tahtinen sauvakävelijä menne sinusta ohi. Juoksu on niin kovaa rasitusta verrattuna kävelyyn, että hiljaa ja rauhallisesti on vain aloitettava. Jos tuntuu, että homma ei lähde sujumaan, niin kannattaa vaihtaa välillä reipaaseen kävelyyn sauvoilla tai illman 0,5h/1h/1,5h. Ja matkaahan ei kannata katsoa, vaan ehdottomasti vain aikaan.

Niin tosiaan samoista lähtökohdista lähdetty liikkeelle. Nyt vuosien saatossa edetty 5km -> 10km -> nyt 15km ja kohta puolimaratoniin. Harjoituksia olisi hyvä olla 3-4 kertaa viikossa ja vaikka välillä vaihdellen uintiin, pyöräilyyn, sauvakävelyyn pururadalla.

Usko tai älä, mutta sinun iässäsi minullekin 2-3 km teki tiukkaa, ja kuitenkin 20 vuotta myöhemmin eli nelikymppisenä (naisena) juoksin puolikkaan 1:53 ja risat, ja maratonin 4:06. Nykyään eli 46 vuotiaana juoksu on minulle rakkain harrastus, ja paras tapa rentoutua on 7-10 kilsan juoksu maalaismaisemissa. Se ei tunnu kummoiseltakaan kun kestävyyskunto on riittävän hyvä ja kroppa tottunut rasitukseen.

En tarkoita, että kestävyyskunnon rakentaminen veisi 20 vuotta, mutta ainakaan minulla ei nuorempana ollut riittävästi kärsivällisyyttä ja järkeä harjoitella tavoitteellisesti ja monipuolisesti. Minusta vaikuttaakin siltä, että harrastelijatasolla kestävyysjuoksu on lähinnä vähän varttuneemman porukan laji - edellyttäen tietty ettei kunto ole keski-ikään tultaessa rapistunut jo niin pahasti ettei juoksu enää onnistu.

Matkakestävyys paranee hitaasti mutta varmasti kun malttaa hölkätä riittävän rauhalliseen tahtiin, ja lisätä matkan pituutta pikkuhiljaa vauhtiin katsomatta. Vauhtikestävyys taas kehittyy ainakin minusta parhaiten rankahkolla intervallitreenillä, mutta siihen ei pidä ryhtyä ennen kun pystyy hölkkäämään yhtiä soittoa 45-60 min, eikä niitä sittenkään pidä tehdä kuin kerran viikossa (Runnersworld-lehden suositus).

En tiedä mitään muuta keinoa kuin kova työ, pitkäjänteisyys. Aivan niitä samoja ominaisuuksia kuin työssä, opiskelussa, rakkaudessa ym. ym. Täytyy rakastaa juoksemista ja kaikkia harjoituksia mitä tekee siihen liittyen. Pienikin epämiellyttävyyden tunne harjoittelussa pilaa paljon kehityksessa, se jarruttaa sen kulkua vääjäämättä.

Minä ajattelin samalla tavalla, että miten noi voi oikeesti jaksaa juosta? Mutta nyt kun olen ite reenannu 1 kk verran niin kyl se kunto vaan nopsaa nousee, että nykyään sellainen 1 tunninkaan lenkki ei tiukkaa tee. Ehdottoman tärkeää on aloittaa juokseminen hitaasti. Omalla kohdalla on tepsinyt tämä: pidä yllä sellainen tempo, että pystyisit juttelemaan kaverin kans lenkin aikana. Mutta paljon tsemppiä, parin ekan karmean kerran jälkeen juoksu on niin ihanaa, että harmittelet että pitää välillä pitää lepopäiviäkin. Euforian tunne on aivan mieletön.