Onnistuukohan? Näin on minulla - haluaisin tutustua ja rakastua suomalaiseen mieheen, mutta minulla on yksi ehdoton kriteeri: hänen pitää olla valmis muuttamaan luokseni. Onkohan tämä aivan utopistinen idea?
Olen 40 nainen, ihan ok näköinen, hoikka, omillani toimeentuleva ja elämäniloinen.
Jos hakee suomalaismiehen seuraa ja
asuu ulkomailla,
161433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Yritin samaa aikoinani, sama tilanne kuin sinulla. Minulla ei onnannut ikävä kyllä. Ehkä kannattaa mainita tuo asia heti, että miehen täytyy olla valmis muuttamaan ulkomaille. Toivottavasti sinua onnistaa!
ja on vastauksia jonkun verran tullut, mutta kukaan ei tunnu olevan innostunut muuttamisesta. Minä en jaksa kirjoitella monen kanssa, jos se ei sen kummempaan johda. Ehkä keski-ikäisenä on vaikeampaa irtautua tutuista ympyröistään. Myönnettäköön, etten itsekään haluaisi, nyt kun olen jo uuteen maahani kotiutunut. Kielenkin kanssa voi joillakin olla vaikeuksia. Sääli. Olisi ihana, kun löytyisi suomalainen kumppani. Päädyitkö sinä valitsemaan paikallisen?
...etsiä niitä suomalaisia sieltä missä nyt asut? Kai sinne on muitakin suomalaisia muuttanut? Sitä en tiedä, että miten heihin saisi kontaktin, kun en tiedä edes mikä maa on kyseessä. On kyllä melko rankka vaatimus, että joku keski-ikäinen mies jättäisi taakseen koko nykyisen elämänsä ja muuttaisi luoksesi vieraaseen maahan. Sanoithan itsekin, että vastaava teko olisi sinulle tosi vaikeaa, kun on kotiutunut ja elämä mallillaan nykyisessä kotimaassasi. Ei varmasti kenellekään olisi helppoa jättää taakseen kaikkea: Työuraa, omaa kotia, ystäviä, sukulaisia yms ja vielä siinä iässä yrittää kotiutua vieraaseen kulttuuriin. Toivot melko paljon. Sen lisäksi ei olisi mitään takeita, että teidän suhteenne kestäisi. Mitäs sitten? Toivottaisit miehelle hyvää matkaa takaisin Suomeen "maitojunalla"? Missä vaiheessa hänen täytyisi muuttaa? Heti? Parin tapaamisen jälkeen? Vuosien jälkeen? Koska on sopiva hetki jättää nykyinen elämä taakseen? Entä jos mies ei viihtyisikään siellä? Vaikka itse viihdyt, niin kaikki eivät varmasti viihdy. Jos löytäisit sen suomalaisen joka asuu jo siellä, niin juttu etenisi varmasti paljon helpommin. Onhan se aina kivaa toivoa kaikenlaista, mutta kun tosielämässä asiat eivät olekaan niin yksinkertaisia. Sillä toisella ihmiselläkin on ihan oikea elämä, eikä hänenkään voi olettaa luopuvan kaikesta vuoksesi.
Kirjoittelemaan innostuvia kyllä löytyi, se vaan on aika puuduttavaa pidemmän päälle, jos se ei tosiaankaan johda mihinkään. Kyllä aikaa myöten löytyi muutama ulkomailla jo asuvakin, mutta heidän kanssaan ei synkannut. Aikaa myöten löytyi myös yksi, joka olisi ollut halukas ja kykenevä muuttamaan ulkomaille. Hänenkään kanssaan ei synkannut sen kummemmin. Yleisesti ottaen huomasin, että 40 ikäluokassa miehet ovat aika kaavoihin kangistuneita. Törmäsin muutamaan, jotka olivat kovasti innoissaan alussa, mutta sitten kaikki mielenkiinto lopahtikin ajan kuluessa. Myös se tapaamisen järjestely oli aika vaikeaa, se olin aina minä, jonka olisi pitänyt Suomi-lomien yhteydessä järjestellä niitä tapaamisia. Sekin oli pidemmän päälle puuduttavaa. Kun kohtaa mielenkiintoisen kaverin, muttei voikaan ihan helposti tavata livenä. Päätin, etten enää etsi mitään ja kuinkas ollakaan, kohtasin todella mielenkiintoisen kaverin. Olin jo päättänyt etten enää ala millekään ja etten varsinkaan enää murehdi tapaamisten vaikeutta yms. Tämä mies oli hyvin innoissaan aluksi myös minusta, ja oli jo järjestelemässä (puheidensa mukaan) lomamatkaa maahan, jossa asun. Hän käy täällä myös työmatkoilla. Matkan yhteydessä olisimme sitten voineet tavata. Miehen mielenkiinto lopahti kuitenkin ja hän alkoi epäröimään, etäisyys alkoi hyydyttää häntä. Tuo viimeisin kokemus oli minulle vähän liikaa, ja sen jälkeen päätin, että nyt saa olla. En kuitenkaan edelleenkään usko, että sopivan miehen löytyminen on mahdotonta. Minulle vain on pieni paussi paikallaan nyt etsimisessä. Eli älä lannistu, oletpahan ainakin sitten yrittänyt toteuttaa toivettasi.
Juuri noita käytännön asioita, joita en ollut niin tarkkaan tullut pohtineeksi. Itse jätin kaiken, työn ja sukulaiset ilomielin, ja ystävätkin surumielin, tietäen, että ystävyyttä voi jatkaa kirjeitsekin. Jätin kaiken ihanan miehen takia, enkä ole katunut. Avioliitto takaa asumisoikeuden, joten ei miehen tarvitse poistua maasta, vaikka ero tulisi. Tietysti, jos emme menisikään naimisiin, ja hän olisi ollut avioliiton perusteella viisumia hakemassa, se on sitten tietysti hänelle ongelma, jos haluaisi jäädä. Mutta paras kai olisi, että ensin kirjoittelisimme ja juttelisimme puhelimitse niin kauan, että tuntisimme toisiamme aika hyvin, ja sitten hän tulisi lomalle. Se voisi olla upea loma hänelle, jos ei muuta. Minusta on tullut aika varovainen. En halua vierelleni ihmistä, jota voin juuri ja juuri sietää. Haluan ihmisen, jota voin ihailla ja kunnioittaa ja johon voin luottaa. Ihmistä, jonka kanssa on hauskaa olla. Ihmistä, jolla voi olla hyvinkin erilaiset kiinnostuksen kohteet kuin minulla, mutta kunnioittaa minunkin taipumuksiani. Ei sitä tarvitse vieri vieressä puurtaa joka hetki, voi sitä olla ja mennä ja tehdä kaikenlaista yksinkin, joskus. Minusta tuntuu, että ne miehet, joita olen rakastanut (vain muutama), olivat sellaisia, että he olisivat olleet valmiita seuraamaan sydäntään, ja ehkä vielä nytkin, lähellä eläkeikää, olisivat, jos rakastuisivat. Mies, jota ihailen, on sen verran maailmankansalainen, että hän on onnellisesti oma itsensä missä vain, ja pystyy sopeutumaan. Uuteen sopeutuminen pitää mielen virkeänä.
Mielenkiintoinen asia mutta jos tällä unelmien miehellä on asiat kunnossa Suomessa niin miksi hän hyppäisi ikäänkuin tyhjänpäälle ja lähtisi ulkomaille??? Oletko ajatellut jos itse muutat miehenluokse Suomeen. Siis niinkuin jo edellisissä vastauksissa mainittiin katsele mies sieltä missä olet mahdollisuudet yhteiseen tulevaisuuteen on paljon suuremmat joskin ei koskaan sataprocenttiset.
Itse haluaisin ulkomaalaisen miehen, sillä en pidä suomalaisesta jöröydestä ja sivistymättömyydestä. Olen asunut ulkomailla ja haluaisin muuttaa uudelleen pois Suomesta, sillä en viihdy täällä. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Olen sieltä pois 'päässyt' ja takaisin ei tee mieli. Kaipaan suomen kieltä, ja suomalaisen ihmisen seuraa, mutta suomalainen kulttuuri sinänsä on minusta niin masentava, etten koskaan haluaisi sinne takaisin asumaan. En ole koskaan potenut koti-ikävää Suomeen, en hetkeäkään, mutta käydessäni Suomessa ja muualla, on aina ikävä kotiin, tänne. Täällä on hyvä olla. Olen yrittänyt löytää paikallista kumppania, mutta ne kariutuvat aina erilaisiin taustoihin ja odotuksiin. Tai ehkä se olen minä. Ehkä olen luotu olemaan yksin. En tiedä. Kaipaan seuraa. Pitäisi vain löytää joku, joka kaipaa minun seuraani:)
Hei ! Ihmettelen, kun kerran sinulla on mahdollisuus asua ulkomailla, miksi et haluaisi ulkomaalaista miestä..? He ovat vähintäänkin yhtä hyviä kuin suomalaiset. Käyttäisit tilaisuuttasi hyväksesi.
mitä nyt mieleen tuli. Samanlainen kulttuuritausta. Suomalainen mies ymmärtää vaikkapa sen, miksi sauna on tärkeä suomalaiselle. Sama, yhteinen kieli. Sama kansalaisuus. Samantyyppisiä luonteenpiirteitä kansallisuudesta johtuen. Suomalainen ymmärtää paremmin, miksi on niin tärkeää lomailla Suomessa. ...jne...jne...
Maailman paras mies löytyi täältä, ja oli syy, miksi tänne sitten jäin pysyvästi. Ehkä juuri se, että hän oli niin mahtava ihminen, on saanut minut olemaan yksin niin kauan - hänelle on vaikea löytää korvaajaa. Olen sitten seurustellut muidenkin kanssa, kaikki paikallisia, mutta aina tulee vastaan ne kulttuurierot puolin ja toisin. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että suomalaisen miehen kanssa voisin olla vielä enemmän samalla aallonpituudella, kunhan hän vain olisi sivistynyt, älykäs, hieno ihminen. Tiedän, että sellaisiakin suomalaismiehiä on, olen tavannut pari, kolme. He olivat kuitenkin naimisissa, ymmärrettävästi:)
Eipä tuo niin utopistiselta vaikuta, ongelma on vaan siinä, että kohtaatte toisenne. Kaikenlaisia elämänkohtaloita ja vaiheita on olemassa. Itse juuri mietiskelin, että mikään ei sido Suomeen, voisin jonnekin muuallekin lähteä kunhan sopiva kumppani vaan löytyisi. mies n 50v
viidenkympin villiyttäneille, vilkaisepa suomi24-treffien profiilia 'harmas'. Maailma on loppujen lopuksi aika pieni, ja ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla. Mutta harmillisen harva puhuu suomea.
joo haluun kuulla lisää, missähän kaukana lady oleilee? sportti 45v
muuttamaan Suomeen? Tai johonkin toiseen maahan? Asutko maailman parhaassa paikassa?
Minusta rasistinen soppa syntyy heti kun joku päättää niuhottaa,ja sit ollaan jo laittomalla puolella.Eli rotusyrjintä on rikos.
Luulen,että oikeasti ulkomaalainen kirjoittaja vieroksuisi Suomeen tuloaan.
Itse käännän pään,jos näen espanjalaisen naisen,joskus jopa myös esp. miehen huomatessani.Se on vain mustaan hiusväriin reakoimista.Visiohäikkä mun retinassa,pitäisi ottaa complimenttena :)
Tosin,oma hysteriani on,et koen,että espanjalainen mies averagena on raiskaaja.Joskus jopa sademetsissä,vaikka luulisi,et se on katolilainen valokuvaaja NG:lle.
Pelkään hirveästi miehiä jotka ovat espanjalaisia.Ihan paniikkitasoa.Se on niin rodullista kiihkoa itsessäni jo,että jos sillä on "Mango Boy Baby" -silmät isoina,mustina - olen yht'aikaa paniikissa,kuolemanpeloissani,ja attraktoitunut.
Että oisko niinku tumman konvehdin paikka.Se on mun rotusuhde Andaluusian Yöhön.