Olen viettänyt viimeiset 10 vuotta samassa suhteessa. Nyt pohdituttaa, että nuoruus meni tässä. Haluan vielä elää ja nähdä, kun lapsia ei ole. Olenko jo liian vanha (30V), kun haluan kuitenkin lapsia ja perheen, mutta tämä mies ei tunnu ehkä oikealta. Elämämme on kuitenkin kaikilta osin kietoutunut yhteen vuosien aikana. Onko se ruoho vihreämpää aidan takana? Olen yrittänyt ottaa asiaa esille mieheni kanssa ja yrittänyt saada häntä pohtimaan, miksi me olemme yhdessä. Tavan vuoksiko? Yritykseksi on jäänyt...
Liian vanha eroamaan?
30-v
101781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Edes hankkimaan lapsia et olisi liian vanha! Siihen sinun kyllä pitää saada miehesikin mukaan. Yritä tosissasi saada miehesi puhumaan...sinulla on vielä paljon hyvää elämää jäljellä...
Minulla oli aivan sama tilanne viitisen vuotta sitten. Kyseenalaistin kaiken ja mietin onko järjeä jatkaa vaikka olimme olleet 10 vuotta yhdessä ja kaikki suht. hyvin. Pari vuotta mietiskelin ja sitten 32-vuotiaana lähdin. No, ei se ruoho ole kyllä ollut vihreämpää aidan toisella puolella. Vitutus on vihreämpää aidan toisella puolella mieluumminkin. Olen suoraansanottuna paskassa suhteessa, ikää on jo sen verran että pitäs miettiä niitä lapsia mutta ei tässä kohtaa voi edes ajatella sitä. Edellisen kanssa olis voinut aivan satavarmasti perustaa perheen, mutta hölmö mikä hölmö kun lähdin vapaudenkaipuussani. Maksan nyt siitä vapaudenkaipuusta tällä tavalla. Ei ole mitään kunnon perustaa mille rakentaa mitään.. Siksi varoituksen sana, älä tee mitään harkitsematonta.
hyvin tyytymätön nykyiseen suhteeseesi, anna palaa ja ala uusi elämä! Miehesi ei välttämättä halua erota - mutta mieti asiaa itsesi kautta: jossei homma toimi, ei toimi. Itse erosin kuuden vuoden liitosta 3-kymppisenä ; nyt kymmenkunta vuotta myöhemmin olen kahden pienen koululaisen äiti ja kahden isomman pojan äitipuoli - ja elämä hymyilee. Hymyilee se sinullekin, älä tyydy keskinkertaiseen tai huonoon, jos parempaakin on saatavilla!
Kyllähän sitä joskus saa ja kannattaa olla itsekäs ja ajatella puhtaasi sitä mitä minä itse haluan. Elämän pitäisi olla edessäpäin sinun ikäiselläsi. Itse pohdin samoja asioita ikäisenäsi. mukana vain oli myös lapsia. Aloitin suhteen nuorempaan mieheen.... ja jotenkin se ruoho vain oli vihreämpää aidan toisella puolella. Mieheni olisi halunnut jatkaa mutta itse valitsin onnen en turvallista ja taattua elämää. Loppupeleissä rakkaus voitti ja lapsetkin voivat nyt hyvin.
Niin, yksi sanoo toista ja toinen toista. Totuus on se, ettet voi tietää. Liian vanhahan sä et sinänsä ole, että noin 5 vuotta on hyvää aikaa saada lapsia, sen jälkeen ehkä vielä 5-7, tosin mahdollisuudet huononee aivan radikaalisti, vaikka jotkut onnekkaat vielä vanhempanakin lapsia saavat. Mutta älä laske sen varaan. Kolmikymppisenä voi elää kivasti, mulla on asunto, olen sinkku, harrastan, käyn joskus ulkona... En haikaile kylläkään, ja matkustanutkin olen aina. Opiskelen taas, ja se on hyvä juttu. Ei ole kiire. Olen jo hyväksynyt sen, että riski on olemassa ettei koskaan tapaa ketään just hyvää. Se riski kuitenkin on, että sitten paniikissa ja kiireessä viimetingassa kelpuuttaa kenet vaan ja lapsilla sitoo ittensä siihenkin loppuelämäksi. Monelle on käynyt. En ymmärrä mitä tarkoittaa "nuoruus meni tässä" etkö sä osaa elää, jos on mies: etkö sä osaa harrastaa, opiskella, tutustua ihmisiin ja nähdä kavereita? Te ette siis tee mitään vai? Löhöätte sohvalla ja katotte tv:tä? No, ittepähän valitsette, mitä teette, mutta mitä ihmettä tarkoittaa "nuoruus meni tässä"? Vai tarkoittaako se että haluat paneskella ympäriinsä, sitäkö se on? Että luulet, että se erilainen pippeli olis parempi, eikä seksiä tarvitse kehittää? En tiedä, mutta ei, siinäkään mielessä ei välttämättä mikään takaa iloisia yllätyksiä. Niin, sä yrität saada miestäsi nyt pohtimaan, miksi te olette yhdessä: "syvällistä", turhanpäiväistä lätinää. Miehesi on todennäköisesti tyytyväinen, eikä tiedä, mitä sä oikein ajat takaa. Miksi sä et puhu siitä, mikä sua oikeesti kiinnostaa ja sano asiat niinkun ne on: sua kylläsyttää, sä haluat, että nyt alkaa parisuhteen uusiminen! Nyt hankitte seksiin vaihtelua, lähdette matkalle ja hankitte jotain uutta tavoitetta ensin. Mikä sun mielestä tuntuisi oikealta, se pitäs tietää ensin? Mitä sä odotat? Uutta huumaa, se pitää aina luoda. Täydellisiä miehiä ei ole. Eikä naisia. Lopultakin kaikki meistä on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan, niin, ettei kukaan toinen voi päättää ja tehdä asioita meidän puolesta. Voi tietenkin yhtälailla olla, että löydät "huonomman" miehen, kun että sopivamman ja "paremman". Yhtälailla on mahdollisuus, että seuraava on toiveittesi täyttymys ja voipi olla että ei. Mun mielestä sellaisia kelpuutettavia, kunnollisia, aikuisia sinkkumiehiä on todella vähän, mutta ainahan jollain säkä käy. Joten mieti, mitä oikeasti tarkoitat asioilla. Mitä sä tarkoitat sillä, että haluat katsoa ruohon vihreyttä ja mikä sua siinä oikeasti viehättää: voisiko sen saada jo nyt? Miten haluaisit elää ja etkö voi itse saavuttaa sitä, ilman eroa? Haluatko oikeasti erota? Jos haluat, niin nythän se on tehtävä, huomenna sä olet vaan päivän vanhempi. Miksi SINÄ olet siinä suhteessa?
..."Niin, sä yrität saada miestäsi nyt pohtimaan, miksi te olette yhdessä: "syvällistä", turhanpäiväistä lätinää. Miehesi on todennäköisesti tyytyväinen, eikä tiedä, mitä sä oikein ajat takaa. Miksi sä et puhu siitä, mikä sua oikeesti kiinnostaa ja sano asiat niinkun ne on: sua kylläsyttää, sä haluat, että nyt alkaa parisuhteen uusiminen! Nyt hankitte seksiin vaihtelua, lähdette matkalle ja hankitte jotain uutta tavoitetta ensin."
Asiaa! Paitsi että mun mielestä turhanpäiväistä lätinää ei ole! Ei tietenkään kannata lähteä vielä housut nilkoissa juoksemaan uuteen elämään vaan pohtia ensin itse mitä tosiaan haluaa - MITÄ se on konkreettisesti. Sitten voi jutella toisen kanssa. Mutta älä pistä sanoja toisen suuhun anna tilaa kertoa itsekin.
Mun mies taannoin ainakin sanoi ihan suoraan,että hän ei pysty muuttumaan sellaiseksi mitä halusin, tai siis että elämämme muuttuisi sellaiseksi. Se oli sillä selvä sitten. Toista ei voi muuttaa, mutta omalla elämälleen voi ja pitää saada tehdä muutoksia!
nyt, ja jos elonpäiviä riittää, ehdit melko sopivan ikäisenä (n. 50-vuotiaana) erokierrokselle nro. 2.
Ei kenenkään tarvii sitoutuu yhteen ihmiseen loppuelämäksi! Ystäviä löytyy aina. Itse erosin 30v. 10vuoden suhteesta, enkä ole päivääkään katunut. Sama tilanne kuin sulla. Nyt voi elää itselleen, matkustella ja tapailla uusia ihmisiä. Ja ne lapset, niitä minäkin haluan..mutta, onhan tässä ainakin toiset 10v aikaa niitä hankkia..eikä se maailma kaadu vaikkei omia lapsia saiskaa..ainahan maailmasta kodittomia lapsia löytyy.. Tsemppiä!! Kannattaa elää! :)
Hei! Itselläni oli 3,5-vuotta sitten sama tilanne. Olin 30v. ja ollut suhteessa 10v. Kaikki periaatteessa hyvin, mutta niitä sellaisia tunteita ei ollut.. No päätin, että haluan erota, vaikka pelotti pirusti. Onneksi tein niin. Reilun vuoden elin riehakasta sinkkuelämää. Tutustuin nopeasti uusiin ihmisiin ja sain heistä biletysseuraa. Kävin treffeillä, kuntoilin paljon (laihduin 10kg), muutin just sellaiseen asuntoon kuin itse halusin ja ostin sellaisia sisustusjuttuja kuin halusin. Ihanaa aikaa. Enkä todellakaan tuntenut itseäni liian vanhaksi. Sit tapasin tämän nykyisen mieheni ja nyt meille tulossa lapsi:)
Kolmikymppisenä voi hyvin erota, kerkee vielä hyvässä lykyssä vaikka mitä. Paitsi että voi käydä juuri niin kuin tossa kerrottiin, että jää se hyvä taakse ja tulee huonompi vastaan. Jonkun kanssa se matkanteko on pysäytettävä ja asetuttava aloilleen. Vanha totuus on todella se, ettei puoliso vaihtamalla parane. Sama kyllästyminen iskee samalla aikataululla, jos et omaa toimintaasi muuta!
Jos sulla on nyt hyvä mies, päätä rakastaa häntä. Muuta omaa parisuhdetapaasi, ota positiivinen kanta yhteiselämäänne. Samaan kaveriin voi rakastua monta kertaa kun vain epäuskon hetkellä itselleen muistuttaa, että tuota ihmistä minä TAHDON rakastaa. Ota mies kainaloon, hali vaikka pilan päiten ( älä anna sen halin johtaa seksiin!), kehu, vaikket tarkoittaiskaan ja huomaat että täähän onkin ihan kivaa! Entinen tapasi ei enää oikein toimi ja olette molemmat passivoituneet.
Kokeilepa, aloita heti ja kerro kuinka kävi! Mies saattaa hämmentyä ja voi tulla mutkiakin matkaan, koska hänhän on kai samassa elämänvaiheessa, yhtä kyllästynyt. Päästäksenne yhdessä eteenpäin tulisi hänenkin tehdä tietoinen päätös tahtomisesta, mutta se on hänen oma asiansa. Sinä voit päättää vain omasta puolestasi.