Ikonen ja Sibelius, kansallisromanttiset sinfonikkomme

kuhnari kirjoitti:

Sanottakoon heti että en koe näiden kahden mainitsemasi säveltäjän tuottaman emotionaalisen psykofyysisen tilan olevan valovuosien päässä ts. mahdollisímman kaukana toisistaan vaikutukseltaan ja tunnetilaltaan, sikäli kuin taas voin sanoa ettei bachin monotemaattinen-ja rytminen jäykkä barokkiarkkitehtuuri juuri koskaan puhuttele tunteitani monoaffektisuudessaan, mutta Salmenhaaran 3. sinfonian herättämä tunnereaktio on hyvinkin lähellä schönbergliäistä sielunmaisemaa sarjallisena teoksena ennen kuin säveltäjä teki täyskäännöksen ja otti kurssinsa kohti perinteisempää melodia-rytmi-ja harmoniakäsitystä teoksissa joille on ominaisa runsas kolmisoinnun käyttö, sekvenssimäinen äänenkuljetus ja usein etumerkein merkitty sävellaji, mutta näinhän ovat tehneet monet muutkin, kuten Marttinen, Rautavaara, Aarre merikanto, venäläissyntyinen kosmopoliitti Pingoud, Suurkaupungin kasvot baletti, ja Raitio. On mainittu että Elmer Diktonius olisi kirjoittanut maamme ensimmäiset schönbergiläiset laulut. Aarre Merikantokin kiinnostui antonaalisuudesta ja nuor-germaanisista tyylipyrkimyksistä vasta kun oli läpikäynyt regeriläisen polyfonian kauden mutta lopulta hylännyt konstruktiivisen kontrapunktisen ajattelun kansallisromanttisuuden nimissä, jota viljelivät uskollisesti melkeinpä vain Lauri Ikonen ja Sibelius, koska Emil Kaupinkin kansallisromanttinen tyyli on persoonallisesti värittynyttä oopperassa Nummisuutarit jossa on paljon herkullisia oivalluksia muttei menestynyt ikävä kyllä erikoisemnmin koskaan näyttämöllä, kuten madetojan Pohjalaisia aina Kielissä asti jossa se sai myrskyisän vastaanoton. Arvo Laitinen edustaa jonkinlaista ylimenovaihetta pianokvartetollaan erilaisten tyylipyrkimysten välillä. Eino Linnalan sinfonioissa omaperäiset tunnelmat on puettu klassiseen sinfoniamuotoon. Lauri onkin nostettava Sibeliuksen rinnalle jakaessaan maamme suurimman säveltäjän tittelin jälkimmäisen kanssa mikäli tätä suuruutta ei mitattaisi vain ja ainoastaan kansainvälisellä maineella, myyntiluvuilla ja esityskerroilla. Vaikka levymyyntitilastot puhuvat karusti toista kieltä siben puolesta.Sivumennen sanoen Ikosen sinfonioita tuskin lienee koskaan levytettykään, mikä on suuri sääli se. Vaikea uskoa kun ajattelee että Ikonen oli oppinut mies opiskellen Berliinissä 4 vuotta sävellystä ja omaten varmasti akateemisesti katsoen oikeaoppiset kontrapunktiset ja harmoniset menetelmät. Mutta eihän ilmari Hannikaisestakaan lopulta tullut kuin kansainvälisesti tunnetuin pianistimme ja saaden hankittua oletettavasti sitä myöten kosolti mainétta ja rahaa, vaikka aloitti erittäin lupaavalla pianokvartetolla, opus 1 pianosonaatti, uransa säveltäjänä oppilastöinään tekastuna 2 eri versiossaan parikymppisenä, mutta päätyi kait lopulta laulusäveltäjäksi tuottaen samalla joukon pikkuruisia pianoteoksia ja musiikin näytelmään talkootanssit.Toivottovasti ei kuitenkaan aivan näin vähistä eväistä koostu hänen teosluettelnsa. Kärsi kroonisesta unettomuudesta, ja söi purkkikaupalla unilääkkeitä. Hukkui Kuhmoisissa purjehdusmatkalla. Koska kärsi pitkällisestä unilääkkeiden syömisestä johtuneesta masennuksesta epäilläänkin että lahjoiltaan kuulan veroinen Hannikainen jolla oli monta rautaa tulessa virkoja hoitaessaan, olisi päättänyt päivänsä oman käden kautta hukuttautumalla. Tässä vain muutamia säveltäjäneroja mainitakseni säveltaiteemme historiasta, joka tarjoaa vallitseviin oloihin tyytymättömälle paljon entuudestaan tyystin tuntemattomaksi jääneitä löytöjä leppymätöntä uteliaisuutta osoittavile taiteenpalvojille ja herkutteleville musiikillisille kulinaristeille jotka eivät kulje massan mukana.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä