En tajua ihmisiä jotka valittavat koko ajan isoon ääneen siitä kuinka vaikeaa niillä on ja kuinka niitä vituttaa. Kyllähän mä sen ymmärrän, että ihmisillä voi olla ongelmia ja että silloin kannattaa toki puhua vaikka ystäville tai ammatti-ihmisille, mutta MIKSI sillä pitää koko kaveriporukan hyvä tuuli pilata, että yksi taukoamatta valittaa ja valittaa ja huutaa koko ajan isoon ääneen että sitä vituttaa ja blaa blaa. Tiedän ettei sillä ole helppoa, mutta monella muulla on myös vaikeita tilanteita ja niissä siltä tyypiltä ei saa mitään tukea.
Itse olen sellainen ihminen, joka kätkee kaiken sisälleen ja vain parhaimmille ystävilleen purkaa sydäntään, enkä tajua niitä ihmisiä jotka valittavat koko ajan ongelmistaan.
Kai sitä nyt joskus on hyviä päiviä? Ei sitä jaksa, että toinen valittaa päivästä toiseen että sitä taaskin vituttaa ja sillee. Se väittää et sillä on masennus ja se hehkuttaa sitä KOKO AJAN, et yhyy mul on niin paha olla ja se isoon ääneen selittää kuinka sille tuli silloinkin ja silloinkin ahdistuskohtauksia yms.
Ja se on vielä pahempaa, kun että olen yrittänyt hammasta purren kestää tätä kaveria (koska välillä se on oikeasti hyvä tyyppi!) ja kuunnella sen ongelmia ja olen yrittänyt auttaa ja varsinkin juuri kuunnella.. Ja sitten se valittaa kaikille aina miten kukaan ei kuuntele sitä ja miten sillei oo yhtäkään kaveria (muutakuin iso kaveriporukka muita kavereita sen porukan ulkopuolellakin) ja kaikkea sellasta.
Se loukkaa aika helvetisti, kun tietää että toinen merkkaa itelleen jotain ja että ite on yrittänyt tehdä parhaansa sen hyvinvoinnin eteen, ja sitten se ei arvosta paskan vertaa vaan valittaa ja valittaa vähän lisää!!
Okei. Oli pakko purkaa tänne ajatuksia, kun itselläni on tuollainen kaveri siis. Muilla samanlaisia kavereita? >__
Miksi pitää aina valittaa?
Pokerfacegirl
41830
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
seuraavan kerran kun kaverisi valittaa ettei kukaan muka kuuntele häntä niin sanoppa sille että kyllä sä olet kuunnellut alusta asti. sun kaveris hakee huomiota mutta keneltä? ota siitä selvää.. niin ja kaikki ihmiset valittaa, niin sinäkin kaveristasi :/ sori
Olen jo parikin kertaa sanonut mutta se valitus jatkuu. Ja tiedänhän että jokainen valittaa, minäkin, mutta yleensä järkevät ihmiset valittavat vain aiheesta.. Tuo tyyppi valittaa taukoamatta kaikesta, mikään ei oo hyvin, se itse tekee elämästään helvettiä ja sillee. Mutta ihan sama..
Ehkä tajusin sun pointin. Niin kuin joku sanoi, kaikki ihmiset valittava, mutta se sallittakoon. Mutta valittaa voi "aiheesta" tai vain huvin vuoksi. Tällaisia ihmisiä kun on olemassa, jotka valittavat aina ja kaikesta. Minulla on ystävä joka valittaa koko ajan ja ihan kaikesta. Siis sellaisesta mistä ei edes tarvitse valittaa. Ja jos sille yrittää kertoa huolistaan (ja ihan oikeista ja isoista), niin ei muka jaksa kuunnella moista valitusta. Itse valittaa esim näin: - Ei yleensä lottoa, mutta sen kerran kun lottosi niin meni voittamaan ihan mukavan summan. Valitti sitten että miksi ei voinut saman tien voittaa pääpottia... - Miten sotkuinen koti sillä on, ja helppoahan se muiden on kun on siisti koti. Muilla on siisti koti kun siivoavat. Valittaa, että helppoahan se muiden on koti pitää siistinä kun pitävät siivoamisesta. Kyllä kai hänenkin kotinsa olisi siistimpi jos hän pitäisi siivoamisesta. - Valittaa kun joutuu käymään surkeissa töissä eikä päässyt koulutukseen ja sitä kautta kunnon töihin. Helppoahan se minun on istua päivät pitkät luennoilla hän kun raataa selkä vääränä. Kun pääsi koulutukseen valittaa kuinka tylsää se koulutus on, voi kun voisi käydä vain töissä, mikä tahansa työ olisi parempaa kuin koulutus. Hyvähän se minun on luennoilla istua kun olen niin laiska ihminen. Hän sen sijaan on toiminnan ihminen ja koulunpenkki ei sovi hänelle. - Sai haluamansa työn haluamastaan sairaalasta, mutta valittaa sitten kuinka paljon helpompaa lääkäreillä on kuin hänellä, hän ei ala siihen että lääkärit saavat enemmän arvostusta kuin hän. Tekeehän hänkin työtä potilaiden hyväksi mutta saa vähemmän palkkaa. - Elämä on pilalla kun pitää käydä sairaalassa töissä. Keksii uuden ihanneammatin itselleen, ja valittaa niin kauan kunnes haave toteutuu ja saa töitä tältä uudelta alalta. Ei ole kuukauttakaan töissä kunnes irtisanoo itsensä koska ala ei ollut todellakaan hänelle sopiva. Helppoahan se muiden on kun tekevät mieleistään työtä eivätkä turhia kouluttaudu. - Valittaa rahapulaa, ja sitä kuinka rahat ei riitä asuntolainan maksuun. Valittaa siitä että hyvähän sinun on kun ei ole rahahuolia ja rahat riittää. Minulla on rahahuolia ja joudun venyttämään jokaista senttiä jotta rahat riittäisivät, ja olen siitä sanonutkin. Itse tuhlaa palkkansa heti kaikkeen turhuuteen (ostaa yhtenään kännyköiden uusia malleja ja vaatteita, tuhlaa kampaamoihin ja hoitoihin ja ravintoloihin). Isä maksaa kun rahat eivät riitä. Sen sijaan että olisi kiitollinen isälleen, niin valittaa siitä kuinka pihi hänen isänsä on... Antaisi edes kunnolla rahaa. - Kun sai isältä kunnolla rahaa, tarkoituksena että saa maksettua kerralla asuntolainaa isomman erän pois, niin tuhlasi lähes koko summan "laadukkaaseen" matkailuun ja sviitteihin. Lopuilla osti uudet viihdekoneet kotiinsa ja ties mitä. Valitti sitten siitä, kun ei jäänyt rahaa asuntolainan maksuun ja isä ei anna lisää. Valitti koko ajan miten rankkaa on kun on asuntolaina ja koko elämä piloilla sen takia. - Valittaa ihan periaatten vuoksi. Kun toivotan hyvää joulua, niin sanoo että tuskinpa tulee kovin hyvä joulu kun joulut stressaavat häntä niin kovasti ja hän saa kuitenkin huonoja lahjoja. Kun ihastelen kuinka kaunis päivä on, niin valittaa, että ei se kauan kestä, kohta on taas kylmää ja sateista. Kun puhun innoissani jostain uudesta harrastuksesta / kirjasta jonka olen aloittanut, niin valittaa että lieneepi vaan alkuhuumaa ja tulen vielä pettymään, joten parempi jättää heti alkuunsa koko harrastus / kirja. Että en sitten tule valittamaan hänelle että mihin kaikkeen aikaani tuhlasinkaan. On hänellä toisinaan ihan hyviäkin hetkiä, mutta valittaminen ja pessimistinen elämänasenne on voitolla. Olen kestänyt häntä siksi, että ajattelen aina, että mahtaa sen elämä olla kurjaa kun se ei koskaan vaikuta onnelliselta ja elämänsisältö tulee kalliiden tavaroiden ostamisen ja omistamisen kautta. Ja sehän ei ole todellista onnellisuutta. Mutta sellainen roskapönttö fiilis tulee itselle, sillä aika itsekäs ihminenhän se on. En pidä siitä, että annan ystävyydessämme paljon enemmän kuin mitä saan. Tukea en saa lainkaan, seuraa vain. Onko tällaisessa ystävyydessä mitään järkeä?
Olen myös miettinyt samaa asiaa. Töissä on yksi nuori nainen joka valittaa koko ajan ja hän saa mukaan valitukseen myös monia muita ihmisiä. Tämä nainen valitttaa myös vapaa-ajalla paljon. Itsekin kyllä valitan jonkin verran, mutta valitan vain silloin kun siihen on "todella syytä". Nyt erityisesti minua harmittaa turha valittaminen, koska mieheni jätti minut ja olo on karsea eikä jaksaisi kuunnella tuttavien turhaa valittamista..