Rasittaa, kun mummoni on vanha, mutta ei kelpaa hänelle ulkopuolinen apu ei. Joka päivä tekee altaat täyteen tiskiä, tiputtelee lattian täyteen ruuantähteitä, sanomalehtiä, hedelmien kuoria jne, ja jonkun pitäis mennä korjaamaan jäljet. Jo päivässä parissa onnistuu saamaan keittiön ja muut paikat mullin mallin.
Kaatumisen jäljeltä hyvä jos saa vaatteita itse päälle, ja aina pitäis jonkun lähiperheestä olla hoitamassa. Viimeksi ehdotti, että pitäisi tehdä perheen kesken vuorot, millon on kukakin hänen luonaan yötä. Yksin kun ei oikein uskalla enää. Mielestäni nämä kuuluvat jo kotisairaanhoitoon tai muille ammattilaisille. Lähipiirissä kun on muutenkin työelämässä burn outiin ajatuneita ihmisiä, joilla minimaaliset voimavarat.
Pitäisikö mummolle vain hankkia koti-avustaja vastusteluista huolimatta vai antaa elää omaa elämäänsä sotkuisessa kämpässään? Tarvii kuitenkin apua peseytymisessä, lääkkeiden annostelussa, kaupassa käymisessä, siivoamisessa ja muissa kodinhoitoon liittyvissä tehtävissä sekä kodin ulkopuolella asioimisessa.
Ei kelpaa ulkopuolinen apu
mummolle
9597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kannattaa alkaa selvittämään kotiavun mahdollisuutta, koska prosessi voi viedä muutenkin pitkään ja siihen asti teidän pitäisi pärjätä "omin eväin". Kuvauksesi perusteella mummosi tarvisisi apua ja se lisäisi hänen mahdollisuuksiaan saada elää kodissaan vielä, joten onko suvussanne joku hänen erityinen luottohenkilö joka osaisi esittää idean ulkoisesta avusta uskottavasti ja neuvotellen. Monen mummon/vaarin takana on myös pelko oman arvon menettämisestä ja arkuus olla muiden vaivaksi tai riittääkö raha, minkä vuoksi suostuttelu on hidasta työtä. Ulkoinen apukaan ei sulje pois omaisten apua, koska palkallisten käynnit voivat olla muutoin hyväkuntoisen vanhuksen kohdalla vain kerran tai kaksi viikossa. Jos olisin sinä kaivelisin selville ensi töikseni mummon kotikaupungin- tai kunnan vanhusten palvelut. Meillä päin on saatavilla vihkonen, jossa on kohta kohdalta lueteltu mitä kaikkea voi anoa/maksua vastaan saada ja miten prosessin kanssa lähdetään liikkeelle. Mummolle kannattaa myös sälyttää vastuu siitä, miten hän itse järjestäisi asiansa. Toki hän odottaa sukulaisten höösäävän puolestaan, mutta kannattaa kysyä ihan käytännön esimerkein onko se aina mahdollista. Jos sinä olet työsi vuoksi vaikkapa yötöissä ja muut lomalla jossakin, niin miten mummo ratkaisi asian ja jos jotakin sattuisi hänelle sinä yönä, niin onko mummolla hajua kuinka hän selviää ilman ketään. Anoppini innostui vanhusten siivousringistä ja tykkäsi kun kotona kävi joku uusi "tuttavuus", jonka työn laatua sai haukkua sukulaisille mutta jonka käynti oli aina tosi tärkeää kahvittelun kera. Hänkään ei halunnut ketään ja pärjäsi yhä huonommin, mutta vanhustakaan ei voi pakottaa jos järki kuitenkin toimii ja elämä sujuu joltisenkin ok.
Hänen luonaan on käynytkin kerran kotipalveluohjaaja esittelemässä palveluita ja kartottamassa tilannetta. Tämän jälkeen asia on jätetty "mietintään" mutta mummon tuntien hän tuskin tekee mitään ratkaisua suuntaan ja toiseen, vaan yrittää jatkaa samaan malliin.
Olen itse lapsenlapsi jota mummo on hoitanut ollessani pieni. Ehkä hän nyt haluaa samat palvelut takaisin. Mielestäni se ei ole reilua, koska minulla on oma työni ja mummon luota ei selviä pois parissa tunnissakaan, kun sinne menee. Pitäisi puolpäivää viettää kerralla hänen kanssaan, käyttää lääkärillä, fys.terapeutilla jne. Lisäksi mummo on sitä mieltä, että minun tulisi myös auttaa äitiäni talouden hoidossa. Siis ilmeisesti mummon mielestä minulla, nuorella ihmisellä, ei saisi olla mitään omaa elämää. Omakin työni on hoivaamista, joten en jaksa työpäivän jälkeen mennä vielä omalla-ajallani hoivaamaan mummoa ja auttelemaan äitiä. Toki joitain pieniä juttuja voi silloin tällöin tehdä, mutta rajansa kaikella.
Minä olen ihmetyksellä seurannut mieheni mummon touhua. Mummo on vanhuuteensa vedoten passuuttanut itseään lapsillaan jo 30 vuotta! Kunnallinen apu on kauhistus, uhkaa laittaa oven lukkoon jos sellaista hänelle tilattaisiin. Avun tarve on tietenkin koko ajan ikääntymisen myötä kasvanut, mutta mummo ei huomaa, että lapsetkin ovat jo vanhoja, eivätkä oikein jaksaisi passata vaativaa ja kiukuttelevaa äitiään. Minulla ei ole tilanteeseen mitään ratkaisumallia. Toivottavasti jollakin löytyy hyväksi havaittuja ideoita. Omalta osaltani katkaisen kierrettä kieltäytymällä "mummonhoitovuoroista", joitain askareita on nimittäin minullekin ehdoteltu. Voin tarjoutua hankkimaan sinne kunnallista kotiapua kyseistä askaretta hoitamaan, mutta jos kunnallinen ei kelpaa, niin ei voi mitään.
Äkkiseltään ajatellen mummolla on tehokas keino syyllistää lapsiaan ja lapset taas suostuvat siihen tunnetasolla täysin. Näin homma siis yleensä toimii, eikä kukaan halua pysähtyä miettimään tarkemmin onko kaikessa mitään järkeä. Lisäksi mummo voi edustaa sitä ikäpolvea, jonka mielestä lapsien tehtävä on vastata hänen mukavasta vanhuudestaan ja taata turvallinen elämä, mikä ujutetaan lasten mieliin jo varhain. Vanhuksia myös höösätään liikaa ja vanhukset ovat ihmisiä siinä kuin muutkin, jolloin mukavuudenhalu voittaa ja pienet kotihommat, joista olisi vanhuksen yleiskunnon kannalta hyötyä, jätetään tekemättä ja kuntokin laskee. Tämän moni omainen unohtaa kauhistellessaan, miten se mummo nyt lapioi lunta heikon sydämensä kanssa vaikka mummo jaksaisi aivan hyvin ja piristyisi vain siitä.Pitää siis osata järjen kanssa arvioida missä ammutaan yli ja missä ei. Rehellinen vanhus ilmoittaa, jos ei jaksa ja tarvitsee apua. Teet aivan oikein pysyessäsi erossa asiasta.
Kirjoitit kyllä osuvasti. Allekirjoitan joka sanan.
Oma äitini, eli lasteni mummo, on passuuttanun meillä itseään jo 25 vuotta vedoten vanhuuteen. Tämä leikki alkoi kun hän täytti 50 vuotta. Nyt mummulla on ikää 75 ja ihmettelee kun kukaan ei ehdi auttaa häntä. No siinä on vuosien saatossa käynyt niin ikävästi että nyt kun hän on oikeasti vanha, sairas ja avun tarpeessa niin hän on käyttänyt jo tarvitsemansa vanhuusturvan ennenaikaisesti ja väärillä syillä. Kukaan ei jaksa enään ottaa häntä tosissaan eikä jaksa enään symppistellä hänen sairauksiaan ja vaivojaan vaikka ne ovat nyt vihdoinkin todellisia. Autetaan toki mutta myötäeläminen on kieltämättä vähän heikkoa. Ainoa idea on keskustella palvelutaloon muuttamisesta, se auttaa aina hetkellisesti.
Meillä mummi lähinnä yrittää työllistää minua. Äitini on ainoa lapsi ja kärsinyt uupumuksen. Siksi häntä pitää "säästää". Toinen sisarukseni on taas naimisissa ja mukana sadassa eri jutussa. Ei käy hirveästi mummin luona, eikä mummikaan sitten kehtaa hänelle usein soitella. Minä taas asun lähimpänä mummia, en ole naimisissa jne. Mutta on aivan kohtuutonta yrittää tehdä minusta hoitajaa sekä hänelle itselleen että äidilleni, kun on työnkin puolesta oma hoidettava. Toki voin kaupassa poiketa, lähteä välillä lääkäriin mukaan ja muuta semmoista, mutta en jaksa mennä pukemaan päivittäin vaatteita ja olla joka hetki toisten käskytettävänä. Välillä käy niinkin, että kun ollaan äidin kanssa mummin luona, ja äiti alkaa laittaa kaikille ruokaa, niin mummi yrittää estellä sanoen, että "kyllähän tuo Maija sen hoitaa, älä sinä nyt itseäsi rasita..". Näin on käynyt useita kertoja. Minä en saisi koskaan olla väsynyt, ja kaupasta pitäisi kantaa vaikka 10kg:n perunasäkki ja parit kauppakassit sivussa, sillä "kyllähän me nuoret jaksetaan..".
Joskus tuntuu miten mummoni on manipuloinnin ja syyllistämisen mestari.
Sano vain reippaasti, että ehdit seuraavan kerran tulla sitten ensi keskiviikkona.
Kyselyihin vain huiskautat kättäsi: "Minulla on menoja viikonloppuna, opintokerho maanantaina ja palaveri tiistaina"."
Ei sinun on tarvis kertoa juurta jaksaen omia menojasi. Mainitset tuttujasi, joita muut eivät tunne. Osoitat, että sinulla on oma elämäsi. Muutenkin voisit vähän irrottautua perheesi helmasta. Hyvää se tekee heillekin.
Tuli mieleeni, että annatte mummin sotkea asunnossaan muutaman päivän, sitten kutsutte kotipalvelun paikalle, että näkevät, mikä on avun todellinen tarve.
Älä ota mummin hoitoavun järjestämistä hoidettavaksesi, äitisi ja toinen sisaresi osallistukoot myös.
Kirjoita vaikka lista, mitä jaksat, ehdit ja suostut tekemään. Älä suostu liikaan hoivaamiseen, vaikka tiedän, että on vaikea kieltäytyä, kun tietää, että toinen on avun tarpeessa.
Mummin on ymmärrettävä, että sinulla on oma työsi ja oma elämäsi.
Älä ala äitisi "holhoojaksi" myöskään.
Jos mummille ei kelpaa kotipalvelun apu, hänen on pärjättävä yksin. Te voitte käydä katsomassa häntä, kun ehditte, voitte käydä kaupassa, yms., mutta teillä on vain esim. tunti aikaa xxx kertaa viikossa.
Mummi voi suuttua, mutta todettuaan sen, missä tilanteessa on, luulisi hänen ymmärtävän, että kannattaa hyväksyä tarjottu apu kotipalvelusta, kun sellaista kerran on tarjolla. Ainahan voi kokeilla. Jos ei onnistu, sit pitää miettiä muuttoa vanhainkotiin tai palvelutaloon. Hän voi valita, mitä haluaa.
Ei kannata polttaa itseään loppuun. Monet vanhukset toimivat kertomallasi tavalla.