Uskoiko joku lukion opoon?

... koulutetut eivä juuri enää edes PÄÄSE duuneihin, joista tulla potkituksi ulos. Miksipä pääsisivätkään, kaupan kassoillakin alkaa olla väitöskirjan tehneitä ihmisiä. Jos pääsevät sinnekään. On nimittäin aika selvär, että jos haetaan tekijöitä jotka pysyisivätkin töissä, turha ottaa noita jotka lähtevät heti muualle paikan saadessaan. Koulutushan on itse asiassa osa työllisyys- (oikeammin työttömyys)politiikkaa, kouluihin varastoidan mahdollisimman paljon ylijäämäihmisiä piiloon ja toivotaan, että keskimääräisen koulutusajan jälkeen nämä löytävät itselleen muuta tekemistä kuin kortistossa olemista. Se toinen osa työllisyys- (työttömyys-)politiikkaahan omn sitten se, että jos ei olekaan tajunnut olla olematta työtön, keksitään erilaisia päivähoitoja jossa asianomaiset ovat mahdollisimman paljon työttömyyslukujen ulkopuolella.

Lukion opoa painaa enemmän oman työpaikan jatkuvuus ja tietysti haluavat pitää porukan koulussa mahdollisimman pitkään. Lukio on ainoastaan peruskoulun jatkokoulu, eikä sillä nyt erityistä etua työelämässä ole, jos kieltenosaaminen ja yliopistokoulutus ei ole vaadittuja ominaisuuksia. Ihan hyvin pärjää ilmankin ja työttömäksi pääsevät kaikki. Ammatillisista tutkinnoista saa paljon enemmän hyötyä, jos lisäksi löytyy omaa päätä ja halukkuutta tehdä työtä työllistymisensä eteen.

Opo suositteli aikanaan, että hakeutuisin kasvatustieteelliseen. sanoi, että minun persoonani jo niinkin raakileena olisi oivallinen opetus- ja kasvatustyöhön. Minähän en moiseen tarttunut. Huh heijaa, mustahan piti tulla menestyvä businessnainen. No sainpas kaupalliselta alalta korkeakoulutason tutkinnon ja paisin töitä muutaman vuoden, kohti urani huippua. Töihin lähtö ei koskaan ollut herkkua, sydän paloi jonnekin muuhun. Mistäpäs tänä päivänä itseni aamuisin löydänkään? Alakoulun luokasta, jossa toimin pätevänä opettajana. Kouluttauduin siis uudelleen. Teen työtäni täydestä sydämestä ja joka aamu töihin lähtö on yhtä juhlaa, haasteista huolimatta tai ehkä juuri siksi. Silti en kadu päivääkään, että tein harhapolun. Kasvatin elämänkokemustani, sain hyödyllisiä taitoja arkeen, joista on minulle elämässä paljon hyötyä. Nykypäivän ihanuus on elinikäisen oppimisen polku. Jokaiselle on varmasti se oma ala, jossa viihtyy ja josta haluaa leipänsä ansaita.