Mitä mieltä olet ns. sateenkaariperheiden adoptio-oikeudesta? Perusteluita puolesta tai vastaan.
Uutinen:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Sateenkaariperheet valmistautuvat juhlimaan adoptio-oikeutta/1135245970117
Adoptio-oikeus sateenkaariperheille?
Einsten1
661197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
EI NIITÄ TÄNNE TARVITSE LINKITTÄÄ!
ei kitinät lopu kuitenkaan. Sanotaan näin, että 5 homoa voittais tuon päätöksen toteutuessa miljoona perinteisen perheen puolestapuhujaa. Jotta, yleisesti sanon vain, että on se perseestä jos marginaaliryhmien ehdoilla aletaan tätä elämää elää.
puhut vaatimattomasti, mutta asiaa!
asian tiimoilta ole mitään aatteen paloa havaittavissa, mikä nyt sinänsä voi olla ihan hyväkin asia. "Sanotaan näin, että 5 homoa voittais tuon päätöksen toteutuessa miljoona perinteisen perheen puolestapuhujaa." Tää nyt ei ihan auennut mulle? "Jotta, yleisesti sanon vain, että on se perseestä jos marginaaliryhmien ehdoilla aletaan tätä elämää elää." Ei kai nyt niiden ehdoilla sentään? Eikö kyse ole samojen oikeuksien myöntämisestä kuin mitä heteroperheillä on?
että 5 nk. homoa jyrää asiansa läpi, vaikka sitä asiaa olisi 1 000 000 ihmistä vastaan. Mun mielestä tuollainen ei ole demokratiaa. Onko susta? Ja ehdollistumisesta. Jos suuri enemmistö ei halua myöntää homoille samoja oikeuksia kuin heteroilla on, niin onko silloin oikein tehdä päätökset vähemmistön mielipiteen mukaan? Mun mielestä sekään ei sovi demokratian kaavaan. Ja niin. Eihän homoja voi olla edes julkisesti vastaankaan, koska saa syytteen rasismista tms.
"että 5 nk. homoa jyrää asiansa läpi, vaikka sitä asiaa olisi 1 000 000 ihmistä vastaan. Mun mielestä tuollainen ei ole demokratiaa. Onko susta?" Oliko tämä esimerkki nyt elävästä elämästä? Demokratiahan toteutuu tänään klo 13, kun asiasta äänestetään. Ei minulla ole mitään tätä prosessia vastaan ja katson että siinä nimenomaan demokratia toteutuu. "Ja ehdollistumisesta. Jos suuri enemmistö ei halua myöntää homoille samoja oikeuksia kuin heteroilla on, niin onko silloin oikein tehdä päätökset vähemmistön mielipiteen mukaan?" Jos suuri enemmistö on homojen oikeuksia vastaan, niin tämä varmaan heijastuu päivän lakiäänestyksessä. Asiasta päätetään demokratian kaavan mukaan, koska sitä pohtivat meidän valitsemat ihmiset. Jos haluat kritisoida demokraattista systeemiämme, niin se vaatii ehkä oman aloitusketjun? "Ja niin. Eihän homoja voi olla edes julkisesti vastaankaan, koska saa syytteen rasismista tms." Siis voihan tässäkin tapauksessa olla puoltamatta homoille yhtäläisiä oikeuksia. itse olen kiinnostunut niistä perusteluista.
mutta eduskunnasahan istuu kompromissiehdokkaita. Ts. ne ihmiset joita on äänestetty sinne ajavat kansalaiseten sellaisia asioita, jotka ovat äänestäjille itselleen nk. prioriteettejä. Ja homoasiat eivät ole suuren enemmistön ensimmäisiä prioriteettiasioita ehdokasta valittaessa, että jos jostakin pitää ehdokkaan kohdalla tinkiä, niin se on sitten se homokanta, vaikka itse olisikin asiasta eri mieltä. Jos mä oon väärässä ja ihmiset olisivat valinneet eduskuntaan edustajat sen homokannanoton perusteella, niin silloin esitän tässä vain pahoitteluni. Mutta, toistan tähän loppuun vain jo ensimmäisessä kommentissani mainitsemani ensimmäisen lauseen: 'kitinät ei lopu kuitenkaan'. Oli äänestyksen tulos mikä hyvänsä.
miksi kukaan vastutaa tätä asiaa. Vaikuttaako asia negatiivisesti perusheteroperheen elämään? Mitä haittaa siitä on, että lapsen asema yhteiskunnassa paranee? Mä olen sen verran idealisti, etten usko minkään suuren enemmistön olevan asiaa vastaan, vaikka suuri enemmistö onkin heteroita. Mutta pianhan se nähdään. Tietääkseni tästä asiasta on tarkoitus äänestää niin demokraattisesti kuin maassamme on mahdollista.
liikutaan vähän semmoisilla harmailla alueilla - sulla on tietoa äänestäjien ja päättäjien todellisista ajatuksista. Mutta joo, pitäähän asioilla voida spekuloida. Eli sun emprian mukaan ihmiset ovat edelleen oikeasti homovastaisia?
>Mitä haittaa siitä on, että lapsen asema yhteiskunnassa paranee? Paraneeko lapsen asema satavarmasti? Esim. koulussa heteropariskuntien lapset ottavat avosylin vastaan homopariskunnan lapsen? Pienemmistäkin asioista lapsia on koulukiusattu.
jos ei nyt homovastaisia, niin ei nyt ainakaan sen puolesta ole.
että kiusaaja tekee kiusaamispäätöksen sillä perusteella onko koulukaverin vanhempana esiintyvä ihminen juridisesti vanhempi vai ei.
peruste tuo koulukiusaaminen. Pitäisikö vanhemmilta, joilla on silmälasit kieltää lisääntyminen, koska heidän lastaan kiusataan todennäköisemmin kuin ei-rillipäiden lasta? Kyse on oikeusturvan lisääntymisestä, jonka nyt voidaan lähtökohtaisesti olettaa lisäävän lapsen hyvinvointia.
siis eihän neutri asenne ole sama kuin homvastaisuus?
että tuo rillipäisyys oli huono veto. Mulla itsellä ei ole edelleenkään mielipidettä asiasta, eikä varmaan koskaan tule olemaankaan. Yritän vain kertoa asian puolestapuhujille sitä, että miksi asiaa voidaan myös olla vastaan. Eli, ei mua tarvi yrittää käännyttää. Mutta, kuten muissakin asioissa niin, niin tässäkin asiassa se kolikon toisen puolen näkeminen on vaikeaa, vaikka olis kuinka humanisti.
mutta kyllä mun tietämyksen mukaan neutri vastaiset on isompi ryhmä kuin neutri puolesta.
ei ole tullut yhtään pätevää syytä olla vastaan. Koulukiusaaminen on surkeista surkein perustelu, koska sen tapahtuminen tai tapahtumattomuus ei ihan takuulla riipu siitä ovatko lapsen molemmat olemassa olevat vanhemmat juridisesti vanhempia vai vain toinen.
Tai siis, itsehän perustelit asiaa koulukiusaamisella? Vai tahdotko sanoa, että rillipäitä ei kiusata todennäköisemmin kuin ei-rillipäitä? "Mulla itsellä ei ole edelleenkään mielipidettä asiasta, eikä varmaan koskaan tule olemaankaan. Yritän vain kertoa asian puolestapuhujille sitä, että miksi asiaa voidaan myös olla vastaan." Mä en ole vielä löytänyt sitä punaista lankaa kirjoituksistasi joidenka perusteilla voisi olla myös asiaa vastaan. Tämä voi johtua myös minusta. "Eli, ei mua tarvi yrittää käännyttää." En ole kiinnostunut käännyttämisestäsi, enkä ole mielestäni sitä tehnytkään. "Mutta, kuten muissakin asioissa niin, niin tässäkin asiassa se kolikon toisen puolen näkeminen on vaikeaa, vaikka olis kuinka humanisti." Oliko tämä nyt loukkaus humanisteja kohtaan. Törkeätä! Taidanpa tihrustaa pari krokotiilinkyyneltä ihan vain mielenosoituksellisesti.
mut tos sun perustelussa tuntuu olevan vähemmän tolkkua mitä enemmän sä kirjoittelet.
mutta lopeta jo. Alkaa ärsyttää. Onko sulla käsitys mun mielipiteestä ko. asiaa koskien? Se lukee monessa kommentissa tässä ketjussa. Alkaen ihan ensimmäisen kommenttini ensimmäisestä lauseesta. Se, että mainitsin tuon koulukiusaamisen mahdollisuuden tarkoittaa sitä, jotta olen kuunnellut myös toista puolta. Edelleenkään et ole itse kysymykseen vastannut, eli oletko satavarma, että lapsen asema esim. koulussa paranee tuon päätöksen voimaan tullessa? Muuttuuko se miksikään? Vai antaisko se oikeutuksen olla entistä julkisempi homo, joilloin heteroilla on oikeutus olla entistä heterompi ja päntätä homoja ja homojen kersoja?
tässä asiassa, kun kyse on LAPSEN oikeuksista. Onko se oikeasti niin paha asia? Ja en, en ole varma, että lapsen asema paranee koulussa, mutta se ei olekaan tässä tavoitteena. Satavarma olen siitä, että se ei kyllä huononekaan, koska sinne kiusaajaan päinhän mikään ei muutu mitenkään. Tässä asiassa on kyse lapsen oikeudesta omiin vanhempiinsa, esimerkiksi erotilanteessa tai biologisen vanhemman kuollessa.
"Muuttuuko se miksikään?" Lasta voidaan kiusata siitä, että elää joko homo- tai lesboperheessä. Se on tosiasia jo nyt. Mutta miten kiusaus voisi lisääntyä, jos molemmat kotona asuvat aikuiset ovat juridisestikin holhoojia? Mikä muuttuu käytännössä? Miten se vaikuttaa kiusaamiseen?
että poliittisilla ja muilla päätöksillä on 'näkymättömiä' psykologisia vaikutuksia ihmisten asenteiden kehittymiseen. Olen toivottavasti väärässä, oli äänestyksen tulos mikä tahansa.
"Minä uskon, että poliittisilla ja muilla päätöksillä on 'näkymättömiä' psykologisia vaikutuksia ihmisten asenteiden kehittymiseen." Ja tällä tarkoitat siis sitä, että vaikutukset ovat luonteeltaan negatiivisia, koska lakimuutos mielestäsi lisää lasten kiusaamista? Tähän päädyin siis siitä, että aikaisemmin vastustit asiaa nimenomaan sen perusteella, että onhan sitä kiusattu pienemmilläkin syillä. Eli tavoitteenasi voidaan pitää sitä, että kannatat sellaisia muutospäätöksiä, jotka vähentävät lasten koulukiusaamista? Tämähän on sinänsä tietysti hyvä juttu. Mutta. Ensinnäkin, mistä tiedät että muutos on nimenomaan pahempaan päin (tätä on sinulta kysytty jo muutamaam otteeseen)? Eikö asennemuutosta helpota lainsäädännöllinen muutos? Toiseksi, pitäisikö yhteiskunnan säädellä niiden vanhempien lisääntymisoikeutta, joiden lapsilla on potentiaalisia kiusaamiselementtejä (kuten rillit) siis noin niinkuin kiusaamisen vähentämisen edellytämiseksi?
jos olis positiivisiä vaikutuksia. Luojan kiitos mun ei tarvi tästä asiasta olla päättämässä. Voisko ne kitinät jo loppua?
Mistä tiedät että muutos on nimenomaan pahempaan päin (tätä on sinulta kysytty jo muutamaan kymmeneen otteeseen)? Eikö asennemuutosta helpota lainsäädännöllinen muutos? "Luojan kiitos mun ei tarvi tästä asiasta olla päättämässä." Joo, voi olla ihan hyvä juttu, jos täällä jo ahdistaa. "Voisko ne kitinät jo loppua?" Onko kauan jo kitissyt?
Käytä energias sinne duuniin äläkä tänne. >Mistä tiedät että muutos on nimenomaan pahempaan päin (tätä on sinulta kysytty jo muutamaan kymmeneen otteeseen)? Eikö asennemuutosta helpota lainsäädännöllinen muutos? En tiedä mistään. Kuten olen jo miljardi kertaa sanonut, niin toivon parasta, mutta pelkään pahinta. En toki ole sitä suoraan sanonut, mutta luulin, että omaakin ajattelua osataan käyttää ja tajutaan asia mun kommenteista. Eryhdyin näköjään oletuksessani. Olen siitä pahoillani.
Saat anteeksi.
ei toista biologista vanhempaa ole niin näkisin että tuo saattaisi olla perusteltua. Yritän parhaani mukaan olla suvaitsevainen vaikka pidänkin ydinperhettä mies, nainen, lapsi/lapset ainoana oikeana. Ihan pahaa teki(lasta ajatellen)tässä yksi päivä kun 45 minuuttia näytti dokumenttia naisparista jotka hankkivat lapsen keskenään mistä lie e-baysta ostamallaan spermalla hedelmöittäen sen toisen niistä naisista, joka halusi itseään mieheksi kutsuttavan, koska oli kasvattanut hennon parran tetosteroni hormoni pillereiden avulla. Lapsi raukka kun tuosta kasvaa ja koulussa aletaan (melko todennäköisesti) kiusaamaan. Huomasin että minun olisi ollut helpompi hyväksyä asia jos naiset olisivat rehellisesti olleet lesbopari mutta se sukupuolirooleilla kikkailu meni tässä tapauksessa hiukan liian pitkälle minun mielestä. Näin amerikassa ja kohta täällä Suomessa. Tai mistä sitä tietää vaikka täälläkin jo tuollaisia tapauksia olisi, ihan fiksua lapsen tulevaisuuden kannalta, että eivät tule julkisuuteen omilla kasvoillaan.
myös dokkarin ja olen siitä kanssasi samaa mieltä, että lasta todennäköisesti aletaan kiusaamaan, mutta voidaanko sitä pitää riittävänä syynä sille, että pariskunnalle ei olisi pitänyt sallia oikeutta lapsen tekoon? "Tai mistä sitä tietää vaikka täälläkin jo tuollaisia tapauksia olisi, ihan fiksua lapsen tulevaisuuden kannalta, että eivät tule julkisuuteen omilla kasvoillaan." Vois kuvitella, että tollaset jää aika marginaali-ilmiöiksi.
Mitään aatteen paloa ei mulla ole eikä päiväni mene pilalle, jos se nyt menee läpi, mutta itse olen sitä vastaan. Mitähän perusteluita sitä keksisi..? Mun raja menee tuossa, eikä sen kummempaa siinä ole.
asiaan pitäisi varmaan perehtyä paremmin. Toisaalta on jo paljon, jos asiasta pystyy keskustelemaan kiihkottomasti, koska esim. eduskunnassa ei tähän pystytty.
On semmoisia että niistä on heti kuullessaan jo jotain mieletä, eikä siinä sitten lisäinformaatiot paljoa auta. Tämä on sellainen kysymys minun kohdallani etten ole yhtään vakuuttavaa perustelua puolustelijoilta kuullut. Tosin, eipä niillä perusteluilla kauheasti ole merkitystä. Tää on niitä asioita joissa ei voida matemaattisesti osoittaa toisen olevan väärässä. Olenpa mä vatta kipeänä naureskellut useille ei-puolenkin perusteluille. Jopa mun mielestä ne menee välillä pahasti yli, enkä todellakaan ole samaa mieltä siitä(kään). Puhumattakaan jos aletaan puhua että jumalakin on sitä vastaan tai sen puolesta, niin sitten lakkaan jo kuuntelemasta. Jaa, tätä tasoa..
Nyt kun tuolla jo vedetään homovastaisuutta kehiin, niin mun kohdalla ei siitä sinänsä ole kyse. En ole ikinä pitänyt homoutta mielenterveysongelmana, sairautena tai rikoksena, kuten jotkut. En siis vastusta homoutta ylipäätänsä vaan pelkästeen tätä absurdia perheleikkiä ja adoptio-oikeutta. Seksileikit erikseen, ja lapsijutut erikseen. Samaa sukupuolta olevat eivät saa lapsia keskenään yms ja jne.
jo ohitetaan paljonkin biologian sanelemia rajoituksia, jos siis niihin viittasit?
samaa sukupuolta olevilla on maailman sivu ollut lapsia ja on varmasti jatkossakin. Perheleikistä todellakin on kyse, koska yhteiskunta ei anna muuhun mahdollisuutta nykytilanteessa, ja tähän ollaan nyt hakemassa muutosta. Kyse on lapsen asemasta ja lapsen oikeuksista, ei mistään seksileikeistä. En ymmärrä miten tämä on niin monien vaikea nähdä.
Mutta tuota en ohita, se kuuluu niihin asioihin. Mulle tuli mieleen tuolta ylempää, etten edes tiedä mitä mieltä tästä on se tyyppi jota äänestin viime vaaleissa. Tietysti se painaa kyllää ja silloin ei ainakaan mun demokraattinen oikeus toteudu :) Ei kun sehän ei edes ole tuolla nyt, mutta jos olis. Ei se demokratia ole tässä maassa ihan aukoton systeemi, että sinänsä ymmärsin hyvin mitä toi yksi yritti sanoa.
Jatketaan vanhalla mallilla vaan, kun kerta sitä tapahtuu kuitenkin, mutta ei niillä kylläkään ole yhteisiä lapsia. Toisella on ja toinen ei liity asiaan mitenkään. Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa että olen aika tarkkarajainen myös heterosuhteissa esim. olevista isä- ja äitipuolista. Vain silloin pidän semmoisena, jos lapsen biologista vanhempaa ei ole ikinä tiedetty tai se on kadonnut lapsen ollessa ihan pieni eikä mitään kontaktia ole. Silloin voidaan 20 vuotta perheessä ollutta alkaa sanoon noiksi. Mutta jos etävanhempi on aktiivisesti lapsensa elämässä mukana, niin silloin lähivanhemman uusi puoliso ei ole yhtään mitään sukulaisuuteen viittaavaa lapselle. Mä olen näissä aika konservatiivinen tms. ja se heijastuu myös tuohon homojen lapsileikkeihin vaikken siis homoja sinänsä vastustakkaan.
Näin ne mielipiteet muuttuu. Perustelut on, että mitäpä se kenellekkään kuuluu toisten asiat.
ei voi olla kuin puolesta. Ja tunnesyillä vielä enemmän. Mutta tokihan maastamme löytyy sellaisiakin ihmisiä, joita ei (vieraiden) lasten hyvinvointi kiinnosta tarpeeksi ja oma homofobisuus ajaa sitten sen yli.
tosi neutraalilla, ihan sama -kannalla. En vain ole kuullut tai lukenut yhtään järkiperustetta asiaa vastaan.
peräänkuulutin sellaista eikä sitä löytynyt. Tässä on monilta unohtunut tai jäänyt kokonaan ymmärryksen ulkopuolle se, mistä oikeastaan on kyse. Vaahdotaan jostain koulukiusaamisesta ja isän oikeuksista, kun kyse on lapsen juridisesta oikeudesta siihen toiseenkin vanhempaan, joka hänellä jo on olemassa. Ja mielestäni se oikeus pitää lapselle saada. Käytännön elämään tämä ei varmasti paljoa vaikuta ei edes näissä samaa sukupuolta olevan vanhempien perheissä, heteroperheistä nyt puhumattakaan.
Minulla on tässäkin asiassa käytönnönläheinen lähestymistapa. Kun sateenkaariperheissä kuitenkin elää lapsia, niin uusi laki vain vahvistaisi nykyisen käytännön. Jos lapsella on tosiasiassa kuitenkin kaksi vanhempaa, niin minusta molemmilla pitää olla holhoojan oikeudet ja velvollisuudet. Eikä tätä pidä sotkea tilanteeseen, missä lapsella on jo ennestään kaksi tunnustettua vanhempaa, eli isä ja äiti. Esimerkiksi lähivanhempi isä ja etä-äiti. Vaan ainoastaan silloin, jos tunnustettua äitiä ei ole laisinkaan ja isällä on virallistettu parisuhde toiseen mieheen, mikä asuu yhdessä isän ja lapsen kanssa.
"Minulla on tässäkin asiassa käytönnönläheinen lähestymistapa. Kun sateenkaariperheissä kuitenkin elää lapsia, niin uusi laki vain vahvistaisi nykyisen käytännön. Jos lapsella on tosiasiassa kuitenkin kaksi vanhempaa, niin minusta molemmilla pitää olla holhoojan oikeudet ja velvollisuudet." Tältä pohjalta mäkin asiaa lähestyin ja nyt mun mielestä vastapuolen pitäisi tähän esittää jotain pätevää sanaa, jotta mielipiteeni muuttuisi.
Mutta eikö tämä esimerkkitilanne ole jo teoreettiseksikin aika kaukaa haettu: "Vaan ainoastaan silloin, jos tunnustettua äitiä ei ole laisinkaan ja isällä on virallistettu parisuhde toiseen mieheen, mikä asuu yhdessä isän ja lapsen kanssa." Tosin, mikäpä nykymaailmassa yllättäisi. Käytännössä lapset määrätään erossa kuitenkin äidille ja isä saa sitten etämaksajan roolin ja usein vielä tekaistuja syytteitä päälle. Mikäli äiti ja uusi toinen äiti haluavat, pahoin pelkään, niiden syytteiden varjolla voidaan sitten siirtää isä sivuun kokonaan siten, että uusi äiti adoptoi lapsen. Silloin lapsi menettää tapaamisoikeutensa isään (niin, isällä ei ole nykyäänkään oikeutta tavata lastaan, vaan lapsella isänsä) ja hänelle jää pelkkä maksajan rooli.
Että joku jaksaa selittää tän näin ettei mun tarvi :-) En rinnastaisi tätä adoptio-oikeutta kuitenkaan tasa-arvoiseksi heteroparien suhteen eli kun puhutaan "uuden lapsen" adoptioimisesta eli lapsi ei ole kummankaan sateenkaariliitossa olevan lapsi niin silloin oikeastaan voisi jättää adoptoimatta kokonaan. Pragmaattisuus jota normista poikkeavan status quon vahvistaminen edustaa ei tarkoita että normeista kuitenkaan tarvitsisi tai edes pitäisi luopua.
Minusta vastustajien demokratiaan vetoava perustelu on aika metka. Enemmistöpäätös on toki demokraattinen, mutta siinä unohdetaan yksilön vapaudet. Minusta kun yksilönvapauteen ei pidä kajota, ellei se ole selvästi yhteisölle haitallista. Maailmassa on monia asioita ja ilmiöitä, joista minä en pidä. Siltikään minusta ei ole peruteita tehdä niistä laittomia enemmistöpäätöksillä, jos ne eivät enemmistöön vaikuta. Voisinhan minä vaikka vaatia tatuointien kieltämistä, koska en pidä niistä. Lisäksi ne saattavat aiheuttaa lääketieteellisiä riskejä, joita joudutaan hoitamaan yhteiskunnan varoin. Mutta koska minun ei ole ne hyväksyessäni pakko tatuoida itseäni, niin minusta siihen pitää kuitenkin olla oikeus.
"Käytännössä lapset määrätään erossa kuitenkin äidille ja isä saa sitten etämaksajan roolin ja usein vielä tekaistuja syytteitä päälle." Käytännössä huoltajaksi määrätään se joka on siihen kykeneväinen. Tekaistut syytteet voi riitauttaa kärjäoikeuteen ja taata täten että saa asianmukaisen kohtelun. Jos syytteet ovat tekaistuja niin silloin pitäisi olla 10 kertainen motiivi huolehtia että lapset saavat edes puoliksi terveen mallin eli vastustaa sitä tahoa joka noita vääriä syytteitä suoltaa. Jos ei ole edes valmis puolustamaan itseään vääriä syytöksiä kohtaan niin onko silloin kykeneväinen puolustamaan lastensa oikeuksia? Sitä on vastuun kantaminen. Ainoa joka voi olla tuossa tilanteessa kunnollista miestä vastaan on se nainen. Muut osapuolet voi pakottaa suhtautumaan neutraalisti ja katsomaan vain todisteita. "niin, isällä ei ole nykyäänkään oikeutta tavata lastaan, vaan lapsella isänsä" Erotilanteissa velvoitetaan tekemään tapaamissopimus joka on oikeustoimikelpoinen paperi. Jos varsinainen huoltaja ei kunnioita tuota paperia ja sen sovittuja asioita hän joutuu kuseen. Jos taas paperi on tehty toisen vanhemman puolelta asenteella "en halua tavata lasta" niin siinä on vähän vaikea jälkikäteen marmattaa mitään. Mitä jos ihan aikuisten oikeasti ottaisit asioista selvää ennenkuin avaat suusi?
Käänsin sukupuolet tarkoitushakuisesti toisinpäin. Asia ei kuitenkaan muutu miksikään, että lesboparin toinen osapuoli keinohedelmöitetään. Silloinhan siittiöiden luovuttaja ei ole laillisesti lapsen isä. Ei ole sen enempää oikeuksia kuin velvollisuuksiakaan. Niinpä on minusta oikein, että äidin virallistettu puoliso voi saada ne oikeudet. Eikä lain tarkoitus ole se, että biologinen isä voisi menettää oikeuttaan lapseen tahtonsa vastaisesti. Vain jos isä joko luopuisi oikeudestaan tai kuolisi. Ja sitä paitsi velvollisuudet ja oikeudet kulkevat käsikädessä. On katteetonta propagandaa väittää, että biologiselta isältä vietäsiin tapaamisoikeudet, mutta jätettäisiin elatusmaksujen velvollisuus. Tarkastahan kantasi.
"Käytännössä huoltajaksi määrätään se joka on siihen kykeneväinen." Siihen määrätään aina äiti, mikäli hän vain on siihen kykeneväinen. "Tekaistut syytteet voi riitauttaa kärjäoikeuteen ja taata täten että saa asianmukaisen kohtelun." Ei se takaa asianmukaista kohtelua. Juurihan eräs isä pääsi vankilasta istuttuaan siellä 6kk syyttömänä äidin keksimien valheiden takia. "Erotilanteissa velvoitetaan tekemään tapaamissopimus joka on oikeustoimikelpoinen paperi. Jos varsinainen huoltaja ei kunnioita tuota paperia ja sen sovittuja asioita hän joutuu kuseen. Jos taas paperi on tehty toisen vanhemman puolelta asenteella "en halua tavata lasta" niin siinä on vähän vaikea jälkikäteen marmattaa mitään." Ei velvoiteta. Ei minulle ole ikinä edes selitetty, mitkä oikeuteni ovat, vaan ne on pitänyt ihan itse etsiä. "Mitä sontaa sinä puhut?" "Mitä jos ihan aikuisten oikeasti ottaisit asioista selvää ennenkuin avaat suusi?" Mitäs jos yrittäisit keskustella asiallisesti?
"On katteetonta propagandaa väittää, että biologiselta isältä vietäsiin tapaamisoikeudet, mutta jätettäisiin elatusmaksujen velvollisuus. Tarkastahan kantasi." Unohdin tosiaan sanan "korkeintaan". Itse uskon, että tämä asia tulee vielä käsittelyyn. On täällä hullumpiakin ratkaisuja nähty: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Toisen miehen lasta elättänyt ei saa rahojaan takaisin/1135241963106
Tässä toinen mies kuin biologinen isä oli tunnustanut lapsen. Tästähän ei ole uudessa laissa kyse. Siksi toisekseen nythän biologinen isä voi menettää tapaamisoikeutensa, mutta silti jää elatusvelvollisuus, mutta se ei liity mitenkään tähän nyt käsittelyssä olevaan lakiin. Minustakin tuo linkittämäsi asia on oikeusmurha, mutta se on aivan eri asia.
Ja määrättään äiti vaikkei se oliskaan siihen kykeneväinen, kunhan vaan sanoo haluavansa. Serkkuni sai vihdoinkin vuosia kestäneen oikeusprosessin tuloksena poikansa itselleen. Äiti oli joku narkki joka huorasi kylillä, ja lapsi oli missä sattui heitteillä 6pv/vko. Lapsi kun kasvoi sen verran että sai kerrottua isälleen, niin se tietysti piti poikaa itellään. Poika oli suuremman osan ajasta isällään, ja isä vastasi pojan vaatteista yms. eikä narkkiäiti antanut elatustukia takaisin eikä lapsilisiä. Vaikka kaikki tuon tiesi sossua myöten, niin silti kesti oikeustaistelu vuosia mutta nyt se on ohi ja sai kun saikin poikansa itelleen. Vaikeaa se oli, joten ei tuossa edes kykeneväisyyttä paljoa katsella. Lähtökohta on että nainen on aina kykeneväisempi kuin mies, ja enemmän lapsen kanssa ja siitä syystä ne menee sitten äidille jos ei alkuvaiheessa ole jo jotain maatamullistavaa tai äidin omaa halua antaa isä. Mutta on tuskaista ja kestää vuosia. Kaikkihan me tiedämme ettei jokainen äiti ole automaattisesti se parempi vanhempi halustaan huolimatta.
Ei lisättävää.
Siis täähän on aika äärimmäinen esimerkki mutta kyllä näitäkin on. Siis äitiä ei haitannut yhtään että lapsi oli isällään, kunhan hän vain sai ne elatustuet ja lapsilisät. Väitän edelleen että vain niiden takia se vastusti pojan huoltajuuden määräämistä isälle, vaikka tosiaan muuten poika sai siellä olla vaikka koko kuukauden. Kaikkein pahin seikka näissä huoltajuusasioissa on, että ne kestää aivan liian kauan. Pitäisi perustaa ihan näitä varten joku pulju joka kykenee tekeen päätöksiä huippuajassa. Se on lapsellekkin piinaavaa aikaa kun 3 vuotta menee tän kanssa sekoillessa. Niin ja tiedostaa paremmin että kyllä niitä epäsopivia äitejäkin on.
mutta vain esimerkkinä sille, että "oikeusmurhiakin" tämäntyyppisissä asioissa tehdään. Päätöshän sinänsä oli lainmukainen ja siten oikea. Lainsäätäjät lain ovat sellaiseksi tehneet. Itse en vastusta homo- ja lesboparien adoptio-oikeutta, joskin siinä on ongelmansa kuten muissakin adoptioissa. Jos esim. lapsen biologinen äiti menehtyy, lapsi jää adoptiovanhemmalleen. Se jää sitten adoptiovanhemman päätettäväksi, antaako hän lapsen enää tavata isovanhempiaan tai muita biologisia sukulaisiaan. Tässä ei ole kysymys siitä mitä laki sanoo, sillä lain mukaan biologisella vanhemmallakaan ei ole velvollisuutta toimittaa lastaan sukulaisiaan tapaamaan. Kyse on vain siitä, että suuremmalla todennäköisyydellä lesbo- tai homoadoptiovanhempi ei halua olla tekemisissä lapsen biologisten sukulaisten kanssa, jotka eivät välttämättä hänen elämäntapaansa hyväksy.
Suurin osa äideistä kuitenkin on sopivia. Huoltajuuskiistat vievät kauan ja valitettavasti lapset joutuvat usein pelinappuloiksi. Sukulaisen lapsi on nyt 10-vuotias ja vanhempien vuosikausien riidat, joskin loppuneet jo muutama vuosi sitten, näkyvät vieläkin ainakin siinä, että lapsi joutuu käymään terapiassa. Yksi syy on varmasti tuo pitkään kestänyt oikeustaistelu kaikkine todisteluineen, valheineen, manipulointeineen, kostoiineen yms. Molemmissa vanhemmissakin on syytä, mutta kun toisen teot ruokkivat toisen tekoja, loppua ei ole ihan heti odotettavissa. Siinä kun on paljon muustakin sitten jo kyse kuin vain lapsen huoltajuudesta tai tapaamisoikeuksista, nimittäin siitä, että kumpi saa toiselle enemmän harmia aikaan ja kumpi selviää "voittajana", ikäänkuin jompiu kumpi heistä sellainen voisi olla. Siinä todellisia voittajia ovat lakimiehet ja häviäjiä lapsi ja veronmaksajat.
Mutta kumpi painaa vaakakupissa enemmän, holhoojan vai isovanhempien (tai jonkun muun läheisen) etu? Jos asiaa siis tarkastellaan tältä, eikä lasten edun kannalta, minkä tietysti pitäisi mennä kaiken edelle, kuten on jo todettu. Kuvaamassasi tapauksessahan lapsi ilman perheensisäistä adoptiota sijoitettaisiin lastenkotiin tai sijaisperheeseen, joka mielestäni olisi huonompi vaihtoehto, jos hänellä on jo kuitenkin ollut tosiasiallinen huoltaja. Jälleen esimerkki asian tiimoilta. Jos lapsi joutuisi onnettomuuteen, biologisen vanhemman kumppani ei olisi omainen, eikä saisi lääkäriltä tietoja lapsesta. Minusta se olisi oikeusmurha, mikä halutaan uudella lailla ennaltaehkäistä.
Siis suurin osa äideistä on sopivia ja on isistäkin :) Kaikkein kamalinta on kun osuu 2 epäsopivaa samaan paikkaan. Noi avioeroriidat on myös järkyttäviä. Tässä mun esimerkissä ei ollut kysymys pelkästä eroriitelystä eikä riitelystä sinänsä. Tai riitely tuli siitä, kun poika oli heitteillä, sai olla isällään vaikka vakituisesti, mutta huoltajuutta ei äiti olisi antanut vaikka itse oli täysin kykenemätön huume- yms päihdeongelmiensa takia. Se ei olisi pystynyt hoitaan edes eläintä. Saattoi se mömmöpäissään sitten jotain pientä kiusaakin tehdä lapsen avulla, ja sillä katsottiin että isä olisi parempi lähivanhempi yms. Oli se oikeuskin sitten lopulta samaa mieltä mutta turhan kauan siihen meni. Mä tuomarina ollessani riitatilanteissa määräisin lapset huostaanotetuiksi siksi aikaa kun asian selvittely kestää. Kumpikin vanhempi saisi tavata lasta valvotusti saman ajan. Siinä pääsee seuraan millainen yhteys heillä on, eikä lasta päästä asialla kiusaan. Tuo myös lisää voimakkaasti vanhempien halua päästä yhteisymmärrykseen jne. joten riitelyt vähentyisi huomattavasti ja ajat lyhentyisi. Jokaiselle riitelevälle määräisin myös pakkohoitoa jossain avioeroterapiassa. Ylipäätänsäkkin tutkittaisiin ja pyrittäisiin hoitaan se eron aiheuttamat negatiiviset tunteet pois. Mulla on ihan omakohtaista kokemusta siitä kuin toinen voi olla edelleen toipumatta erosta vaikka on vuosia kulunut, ja jatkaa kiusaamista ja riitelyä. Ai että kun mun mallin pakkoterapia olisi ollut käytössä, niin oltaisiin, lapset ja minä, saatu olla rauhassa jo vuosia. Mutta ei.. ei näitä noin helposti ja tehokkaasti voida ikinä hoitaa.
Sukulaiset tai isovanhemmat (elleivät ole oikeuden mukaan liian vanhoja tai huonokuntoisia) adoptoivat lapset, joiden vanhemmat ovat kuolleet. Monen nuoren äidin lapset kasvattavat käytännössä isovanhemmat muutenkin.
vain siksi että päätös on junteille vaikea nieltävä
En jaksa lueskella ketjua, jostakin syystä sivu tahmaa. Toistan siis varmaan jonkun sanomaa, mutta: kaksi välittävää aikuista lapsen elämässä ei ole paska juttu. Sitä ei tee paskemmaksi se, että lapsella on samat oikeudet kummankin vanhemman suhteen.
eli kannatan homoille, lesboille ja biseksuaaleille samoja oikeuksia kuin heteroille. Joitakin kysymyksiä: Biseksuaali ihminen saattaa saada lapsia vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, mutta suhde saattaa kariutua (kuten homoille, lesboille ja heteroillekin ajoittain käy) ja uusi suhde saattaakin olla samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Pariskunta voi tällöin virallisesti rekisteröidä suhteensa Suomen lakien mukaan. -Jos se pariskunnan osapuoli, joka on lasten biologinen vanhempi, menehtyisi, kenelle huoltajuus menisi? -Meneekö huoltajuus nykytilanteessa sille biovanhemmalle, josta on aiemmin erottu? -Entä jos tämä biovanhempi ei halua huoltajuutta, onko silloin suuntana sijaisperhe tai lastenkoti? -Mitä eroa nykylainsäädännössä on heteroiden ja bi/homoseksuaalien välillä, eli voiko heterouusperheen toinen vanhempi adoptoida toisen lapset, vaikka lasten toinen biovanhempi olisi elossa?
mutta tällainen tapahtumaketju olisi mahdollinen: saisin lapsia mieheni kanssa, mutta jostain syystä jäisin leskeksi. Menisin uusiin naimisiin naisen kanssa. Jos minulle sattuisi jotain, totta helkutissa haluaisin että lapset jäisivät vaimolleni eivätkä joutuisi tuntemattomaan sijaisperheeseen.
todistustaakka on yhä vahvemmin vastapuolella.
Sitä mieltä olen, että on loogisesti viisas - ja lapsen oikeuksia _ainakin yleisessä kehyksessä_ ajatellen, varmasti paremmin turvaava päätös. Ajatellen vaikkapa omassa kahden aikuisen perheessään kasvanutta lasta ja sitä samaista lasta vuosia kimpassa kasvattanutta pariskuntaa, jossa toinen = lapsen biologinen vanhempi yhtäkkiä sattuisi kuolemaan, en usko, että siinä saumassa välttämättä useimmitenkaan olisi ainakaan huono asia se, että lapsella olisi sentään se toinen aikuinen siinä kuitenkin vierellä vielä. Nämä esimerkiksi koirien kanssa naimisiin menosta puhuvat ( se kansanedustaja taannoin, tarkoitan) eivät musta ole tästä maailmasta ollenkaan... On se varmaan hirveää sellaiselle, se kauhu (surullisella tapaa naurettavaa!), että siinä vielä joku ihan henkilökohtainenkin 'ahdistus' nousee, jos joku lapsi eläisi vaikkapa kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman kanssa. Tässä maassa elää monikin lapsi huostaanotettuna(!!) ja vaikka mitä, niin joku pullanpupeltaja siinä v*ttu kehtaa vielä siitä sitten kantaa kaunaa, että jos joku aikuinen _haluaa_ adoptoida kumppaninsa lapsen... Ei herranen aika...Juttu on niin ( mun mielestäni), että ton lain vastustajien kieli nuolee omaa napaansa. Jos ette mua usko, niin tutkikaa tilastoja. Seksuaalisten vähemmistöjen edustajat todellakin ovat minoriteetti tässä maassa. Lisäksi voi laskea vaikkapa adoptioita hakeneiden määriä, jos jotakuta ääliötä ihan liikaa sattuisi ahdistamaan...Järkyttävää musta lähinnä se, ettei käsitetä faktoja. Joku lapsesta välittäminenkin näemmä käännetään poliittiseksi uhkatekijäksi. *naurettavaa!* Ainakin omasta mielestäni paljon suurempi uhka tän maan lapsille ja nuorille ovat vihamieliset ja ahdaskatseiset ihmiset, kuin minkäänlaisen sellaisen lain hyväksyminen, jossa ihminen vapaaehtoisesti käy läpi laajan sellaisen arviointiprosessin, joka tähtää viimekädessä jonkun kolmannen hyvinvointiin.