Meillä on 3kk ikänen vauva. Oli huolella suunniteltu ja toivottu lapsi, mieheni oikeestaan lasta halus vielä enemmän kun minä. Raskausaikana mies oli tosi innoissaan lapsesta ja osteli sille kaikkia juttuja kotiin jne. Mutta nyt kun tämä pikkunen on syntynyt, ei sitä äijää kiinnostakaan enää. Kuulemma sillä menee joka yö hermot, kun ei saa nukuttua kun vauva huutaa ja paska haisee yötä päivää. Se huuta sitä mulle miten turhautunut se on tästä jokapäiväsestä vauvarumbasta. Ihan kun se mun vika olis että vauva itkee ja paskoo. Mies nukkuu yönsä eri huoneessa sohvalla ja vielä korvatulpat korvilla, kun ei kuulemma jaksa kuunnella sitä vauvan ulisemista. Aamulla se lähtee töihin ja töiden jälkeen useimmiten kavereiden kans kaljalle tai jonnekkin muualle kun kotiin. Kun kysyn siltä miksei se tule kotiin, se sanoo vaan ettei se kestä vauvan itkua ja huutoa yms, ja sanoo että vois jäädä vaikka iltaan asti töihin kun ei vaan halua tulla kotiin. Ja sillon kun se ilmestyy kotiin, ekana menee jääkaapille ja tekee ruuat itelleen ja lössähtää soohvalle kattomaan telkkaria ja myöhemmin sitten nukahtaa siihen. Minä teen yksin KAIKKI kotityöt, pesen miehen pyykit jne, ihan kaiken teen yksin vaikka ihan hyvin mieskin vois tehä jotain. Eli siis hoidan yksin lapsen ja kodin. Ärsyttää niin suunnattomasti ton äijän käytös. En tiiä mihin muualle olisin purkanut tunteitani jos en tänne, kun en koskaan pääse mihinkään, kun mulla on kaikki vastuu koko tästä "perheestä". Mies ei ole moneen viikkoon kertaakaan edes ottanut lasta syliin tai huomioinut sitä. Ehkä sitä vaan ei tämä kiinnosta, mun puolesta vois häipyä vaikka saman tien, helpommin tää kaikki multa hoituis jos ei olis tollasta pelleä riesana....
mies ei tee mitään
aaaargghh
111374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No potkase ses ukko sitten pihalle! Yksinkertaista. Mä en ymmärrä miksei ihmiset tee näille saamattomille äijillemitään. Annetaan vaan olla ja käyttäytyä paskamaisesti. Ja syynä ei voi olla että rakastaa niin paljon. Siis miksi rakastaa jos toinen ei kunnioita, ei auta ei mitään, kuhan on vaan. Meille kun tulli lapsi ja mies oli vähän nyrpeenä niin sanoin suoraan että siinä on ovi. Homma menee niin että joko on mukana 120% tai ei ollenkaan. Niin johan mieli muuttu ja käytös myös. Mä en ainekaan elä kuin lapselleni ja itselleni. Miestä voi rakastaa muttei sitä tarvitse palvoa!! Myöskään se että kun on lapsi ollaan yhdessä on ihan puppua. Lapsi selviytyy kyllä ilman laiskaa miestä siellä sohvalla, jos tämä muutenkaan ei lapselle isä ole. Ukko pihalle ja elämä kuntoon!! Itse teette itsenne onnellisiksi! Siihen ei voi kukaan muu!
Oot ihan oikeessa. Oon monta kertaa yrittänyt miehelle sanoa että jos ei käytös muutu niin siiten oon mielummin yksin. Mutta ei niin ei. Ihan sama mitä sille sanoo, niin tuntuu että menis vaan kuuroille korville. Oon jo nää pari kuukautta miettitnyt vaan, että kyllä tämä tästä paremmaks muuttuu, mutta enpä usko että muuttuis.
kuulostaa hieman että miehelläs ei ollut kokemusta pienien vauvojen kanssa olemisesta/elämisestä..minun siskolle sattui samallatavalla.'mies eka innoissaan uudesta tulokkaasta mutta sitten ko kokee vauvan ni jätkä keksiii aina "jotain muuta" sisko muutti sillä aikaa ko mies oli töissä niin äitinsä luokse hetkeksi..sieltä sai tulla mies hakemaan jos kaipasi :) voimia sinne ja yritä pistää se mies kokoon ja oleen se perheen ISÄ
Mielestäni miehesi tarvitsee ammatiapua. Hänellä saattaa olla vaikka masennus. Vauvan syntymä on todella iso juttu, eikä varmasti kaikki osaa ajatella etukäteen mitä elämä tulee olemaan pienen vauvan kanssa. Voisitko ajatella että ottaisit asian puheeksi vaikka neuvolassa, luulen että apua löytyy. Sydämen täydeltä voimia teille sinne koko perheelle!
älä nyt herranen aika sentään itse passaa häntä. Turhake koko ukko. Pärjäät paremmin ilman ja on vähemmän töitä. Sano, että jättää tulematta takaisin.
http://www.nettipsykologi.com/artikkelit/neuvola2.html Käypäs lukemassaOon todella hyvä artikkeli! Lapsen saaminen on parisuhdekriisi. Mutta siitä voi selvitä.
Jos mies ei osallistu sinun tai oman lapsensa elämään, niin mitä virkaa hänellä on? Mikäli hän edes esittää kysymyksen, että haluaako hän olla osa elämäänne, niin pihalle koko ukko. Sinä et ole kodinkone, eikä lapsenne jokin ehdollinen perheenjäsen.
Eilisen päivän mietin noita samoja asioita tuntikaudet kunnes sitten illalla kun herran ilmestyi kotiin, päätin sanoa sille että nyt riittää tämä pelleily. Alotin asiani kysymällä siltä että lähteekö hän vai lähdenkö minä lapsen kans. Se oli siinä sitte ihan silmät pyöreinä ja ihmetteli mitä mä oikeen höpötän. Pari tuntia siinä kinasteltiin ja tulos on nyt se että mies muuttaa pois. Mun omasta tahdosta haluan erota, koska olen 100% varma, vaikka vielä jatkattais suhdetta, niin tää sama turhanpäivänen pelleily jatkuis kuitenkin. Koville ottaa kyllä, mutta eipä voi mitään. Parempi näin. Olen mielummin yksin kun ihan mitättömässä suhteessa. Kiitos teille kaikille jotka olette ehtineet vastata ja hyvää kesää kaikille. :)
kyllä se vastuu lapsesta pitäisi jakaa..ja miehen suoda sinullekin lepoaikaa. Mies ei näemmä jaksanutkaan leikkiä kotia,vaan arki astui liian jyrkästi kuvioihin pienen lapsen syntymän myötä. Suostuuko miehesi asiasta edes keskustelemaan?Entä ootko neuvolassa tilanteesta puhunut..sieltä vois fiskusti apua saada..osais ohjata ainakin sen miestä tilanteeseen apua saisit..lähtiskö esim. mies kanssasi perheneuvolaan asiantuntijan juttusille tms.? Mutta,ei tuollaista tilannetta kannata kovin pitkään sietää. Anna miehesi itse pestä omat pyykkinsä..ja järjestä itsellesi muuta kautta lepohetkiä..oisko lähisuvusta lastenhoitoapua tarjolla..että pääsisit hetkeks ees vauvasta huilimaan..vaikk ulos lenkille tms.?? Yksin ei kannata asiaa kauaa vatvoa..se ei kanna pitkälle.Siinä uupuu aivan totaalisesti.
on toimia vaan maksajana siellä teillä. Siksi et ole häntä lempannut kun se aasi maksaa kaiken vaikkei sitten teekään kotihommia. Ehkä hän ajattelee että siinä on hänen osuutensa. Jospa vaatisit häntä osallistumaan kotitöihin ja maksat oman osuutesi eli puolet perheenne kuluista, onnistuisko tämä?
Sori jos mä nyt hermostuin mut mä hermostuin sun puolesta! Tollasia juntteja mä läsäyttelen omaksi ilokseni!
Asiaan. Heitä hemmettiin se äijä sieltä. Siitä ei ole edes mieheksi. Meillä päin miesystäväni on töissä kuljetusalalla, joten kun tyttärelläni oli vesirokko ja hän itki koko yön kutinan takia, mies nukkui silloin sohvalla ja pyyteli aamulla kamalasti anteeksi "itsekkyyttään".
Parempi se on sohvalla nukkua kuin aiheuttaa liikenneonnettomuus väsymyksen takia.
Sä et kyllä tee tollasella miehellä, et sitten hevon helvettiä. Muuttakoot oikeasti pois jos siitä ei ole kuin änisemään ja kitisemään. Saanko mä tulla pitämään sille puhuttelun...?