Niin, minua ärsyttää nykyään koko äijä..
Syyskuulla sain selville että mies oli ollut suhteessa muutaman sadan kilsan päässä asuvaan naiseen.Tapaamisia oli kertynyt kai nelisen kappaletta (näin kertoi itse..),sitten jäi kiinni.Yritti edelleen valehdella mutta faktat olivat selvät.
Ensin romahdin, sitten ripustauduin.Heti alunperin oli itselleni selvää että en lähde ,en eroa.Sellainen minä olen.Mies tiesi tämän varmaan,otti ison riskin. Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi,en ole varma olisinko tässä!?
Olen melkein kuusikymppinen,teen osapäivätyötä pienellä palkalla.En jaksanut ajatella suuria muutoksia ulkoiseen elämään. Ehkä miehen pettämisessä oli suureksi osaksi kysymys seksistä,ehkä ja ehkä..
Paljon on kysymyksiä edelleen ilmassa vaan puhua ei voi.Mies menee lukkoon,eikä kykene kuin hikoilemaan ja voihkimaan..haluaa polttaa tämän sillan kokonaan takanaan.Näin on antanut ainakin ymmärtää.Hän kyllä hyvittelee,ottaa minua huomioon paljon jne.Nyt vaan on niin että minua lähinnä ärsyttää ja tympii koko mies!?
Mies ei ulkonäöltään ole todellakaan mikään naistenmies,eikä ulosantikaan hääppöstä ole.Hormonit sillä hyrrää,on urheiluhullu sohvalta päin jne.
Kyllähän minä olen nykyään varsinkin miettinyt mikä meidät alunperin yhdisti.Olemme kovin erilaisia.Mies on jotenkin "peter pan".Ei paha mutta lapsellinen, edelleen.
Tämä uskottomuus oli niin "paska niitti" tähän elämään. Nyt kuitenkin kun olen jotenkin selvinnyt, tuntuu että ärsyttää ja masentaa vaan koko elämä ja mies ohella. Jotenkin halveksin miestä ja kaikkea hänessä. Hän luulee ilmeisesti että asiat ovat ok ja hänen mielestään niiden pitäisikin olla jo ok!!
Mutta, minulla on vielä selvittämistä ja selviämistä tämän kanssa.En esim.luota täysin siihen että hän ei olisi ollut vielä naiseen yhteydessä.Sen aion ainakin selvittää vielä.
Kaikkein paskamaisinta on että kiintymys ja arvostaminen häneen on hakusessa. Emme keskustele mitään syvällisiä. Tyydytystä haemme kirjoista ja telkkarin katselusta ,ajelemme myös jonkin verran.Seksi sujuu jotenkin,mutta huvita minua sekään ei.En kuitenkaan ole haluton täysin,tökkii vaan sekin homma(luonnollistakin kai välillä,tässä iässä.Miestä huvittaisi ravintolaillat ym.juhliminen,minua ei.Ennen huvitti ,ei hirveästi enää.
Joskus leikittelen ajatuksella että etsin täältä netistä keskustelukumppanin edes,koska tarve vaihtaa ajatuksia on,kaverilla ei..
No,tässä mun vuodatukseni..ehkäpä aika näyttää..mitä tuleman pitää.Huono olen tekemään elämälleni mitään..näköjään. Lähetelkää kommenteja kanssakulkijat!
uskoton äijäni
ärtynyt/turhautunut
3557
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pettäjät voisikin ajatella vakavasti ennen pettämistä ovatko he valmiita eroon. On aina väärin ajatella että pettäminen on ratkaisu avioliiton ongelmiin. Suhteen korjaamiseen tarvitaan toisenlaiset keinot. Kumppani ei halua halveksuntaa, mutta petetyn tunteet ovat tietenkin halveksivia tuossa tilanteessa.
on tämä meidänkin elomme ja olomme. Olen 55 vuotias nainen ja mun äijä kärähti puolitoista vuotta sitten. Se tapaili yhtä naimisissa olevaa muijaa kolmen kuukauden ajan ennen paljastumistaan. Ei tainnut ukko tajuta mitä seurauksia tekosistaan on. Eroa en ruvennut hakemaan, koska se olisi ollut elämäntilanteessani huono vaihtoehto, eikä mieskään halunnut erota. Pidän itseäni joka tapauksessa luuserina, koska en pystynyt ottamaan sitä ratkaisevaa askelta. Mutta se miten pettäminen vaikutti suhteeseemme onkin sitten huonompi juttu. Ennen oli kipinöitä ja liekkejä, mutta ei enää. Suhde on muuttunut enempi ystävyyslinjalle. Tulemme keskenämme hyvin toimeen eli ollaan vähän niinkuin kavereita. Mitään syvällisiä keskusteluja ei käydä, kaikki on vain tyhjänpäiväistä höpinää. Seksiäkin on, mutta se ei enää tunnu samalta, enkä minä suostu enää tekemään aloitetta niin kuin aiemmin. Itsetunto on tietenkin menetetty ja sen uudelleen rakentaminen on todella työlästä. Se mikä minua tässä asiassa vielä kalvaa on niin, että äijä suojelee sitä petollista muijaa eli en tiedä kenen rouvan luona kävi huorimassa. Tiedän tämän muijan ulkoiset tuntomerkit ja ennemmin tai myöhemmin osumme vastatusten. Ukko kun ei suostunut missään vaiheessa keskustelemaan asiasta, vaan joka ikisen seikan jouduin kaivamaan esille. Se ettei pöytää päästy ikinä puhdistamaan vaikuttaa minuun negatiivisesti, eikä luottamus ole palautunut. Mies kuvittelee, että mitä vähemmän vaimo tietää, sitä helpommin hän unohtaa, mutta asia on valitettavasti päinvastoin. Nainen ei unohda ikinä. Mies ilmeisesti luulee, että kaikki on ok, kun en ole asiasta enää mitään maininnut ja on tuudittautunut siihen uskoon, että en enää kaivele menneitä, mutta kyllä kaivelen. Olen päättänyt löytää sen toisen osapuolen ja ottaa totuuden selville sitä kautta. Minulle tämä on eräänlaista kissa ja hiirileikkiä. Olen päässyt onneksi katkeruudesta eroon, ja elän elämääni päivä kerrallaan. Sitä on liian aikaista sanoa vieläkö ero tulee, mutta tulkoon vaan kyllä tässä on jo sen verran voimissaan, että siitä selviää.
Se on vähän niin että mieskin voi varautua vaimon uskottomuuteen ton jälkeen. Kun ei voi enää arvostaa omaa miestään...niin se vain menee...sitä saa mitä tilaa.