Olemme seurustelleet miehen kanssa useamman vuoden keskenään. Aloitimme kun olin teini-ikäinen ja tuntuu että kun olen kasvanut henkisesti paljon, olemme nyt eri aaltopituudella (mies oli seurustelun alettua jo täysi-ikäinen). Mies on pettänyt minua kerran ja ollut usein väkivaltainen. Lisäksi on chateissa hakenut seuraa ja lähetellyt sähköpostia useammalle tytölle. Tosi kultainen nallekarhu osaa olla, jonka takia moni tyttö ihastuukin. Mutta kuitenkin on pelannut tällaisia pelejä toisten tunteilla. Noista tapauksista on aikaa jo kolme vuotta, mutta tuntuu, että tietynlainen epävarmuus, naisten huomion kaipaaminen ja epärehellisyys rikkovat suhdetta edelleen. Esim puhelimeen vastaamattomuus kun lähtee jonnekin. Tiedän että nalkutan paljon, mutta en voi luottaa mieheen joka tekee tempauksia. Emme juttele asioista keskenään juuri yhtään, mies pelaa pleikkaria 24/7 eikä ole kiinnostunut esim sisustamaan, korjaamaan tai siivoamaan kotia. Mies haluaa viettää aikaa enemmin kavereiden kanssa kuin minun. Mielistelee muita mutta minulle ilkeilee ja puhuu rumasti. Tänäänkin ollaan vain pari sanaa vaihdettu. Kysyin että tulisiko hän kuuntelemaan yhden hyvän kappaleen josta luulisin hänen pitävän, nii se hermostui että aina oon inisemässä ja roikkumassa kiinni. Haluan erota koska en jaksa sitä että minun seurani on hänelle ns rangaistus. Myös aikaisemmat teot ja epärehellisyys vaivaavat. Olen muuttamassa omaan asuntoon, mutta mies haluaisi muuttaa kanssani asumaan ja on suuttunut ja toisaalta ei ota kuuleviin korviinsa mitä oon puhunut. Tunnen kuitenkin tekeväni oikean ratkaisun. Kommentteja?
Teenkö oikean päätöksen?
miettinyt pitkään...
71234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Monesti teininä alkavat suhteet päättyvät juuri kun toinen/molemmat kasvavat aikuisiksi ja aikaisempi "hengailu" ei enää riitä parisuhteen ylläpitämiseen. Joten vaikka yhteistä taivalta on takana vuosia, ei kannata jäädä jumittamaan suhteeseen jos se tuntuu loppuunkuluneelta ja masentavalta. Parempi niin kuin yrittää muuttaa toinen mieleisekseen. Sanoisin sinulle jo pelkän väkivaltaisuuden takia että pakkaa tavarasi ja häivy suhteesta. Tuo on asia jota EI pidä joutua kokemaan rakastamaltaan ihmiseltä. Saati kun hän on vielä sinua pettänyt ja tekee tuollaisia temppuja. Ei voi kyllä muuta sanoa että pitkään sinä olet jaksanut tuollaista peliä. Muuta yksin ja jätä tuollainen mies, sinä et ole ansainnut varmasti tuollaista kohtaloa vaikka kuinka jäkättäisit (silti ei saa olla väkivaltainen). Hän ei selkeästi arvosta sinua ja löydät kyllä paremman. :) Lähde nyt kun olet vielä nuori!
sinun kannattaisi vaan mennä, ei tuosta kuitenkaan loppujen lopuksi tule mitään! ajattele itseäsi, meillä on vain yksi elämä ja siitä pitää nauttia ja elää täysillä! voimia sinulle:)
Lainaus:"ollut usein väkivaltainen."
Näin minusta tuntuu. On hyvä kunnioittaa itseään ja opettaa muutkin kunnioittamaan.
No jos olet 100% varma asiasta niin silloin ratkaisu on oikea eikä sitä tarvitse enää miettiä.Mutta jos kaipaat muitten mielipiteitä ja kommentteja ja lisää asioitten vatvomista niin et ole silloin valmis eroamaan.
Kaikenlaisia "miehiä" te osaattekin valkata itsellenne. Kai sen nyt jo ennen syvempään suhteeseen lähtemistä näkee mikä toinen on miehiään? Niin ne vaan naiset on aina vedätettävissä. Ne on noi renttumiehet kai vaan niin seksikkäitä tai jotain.
No tältä palstalta et arvatenkaan saa kuin yhdenlaisia vastauksia, tietänet varmaan itsekin että millaisia. Jos haluat tukea eropäätöksellesi, niin sitä täältä löytyy. Kun viestiäsi kuitenkin lukee ajatuksella, niin väistämättäkin tulee mieleen, että kannattaisikohan teidän kuintekin vielä kokeilla? Pettämisestä ja väkivaltaisuudesta on useita vuosia aikaa, joten en laittaisi eroa nyt näiden piikkiin. Olisit jo eronnut, jos ne olisivat tosiasiallinen syy. Enemmänkin viestistäsi paistaa suhteen arkipäiväistyminen ja intohimon puute. Mies ei huomioi sinua tarpeeksi se on selvä, mutta kokeekohan mies samoin sinua kohtaan? Parasta olisi jos pystyisitte puhumaan asioista ihan rauhassa kahdestaan. Ero on aina vaikea prosessi, eikä sen pitäisi koskaan olla ensimmäinen vaihtoehto. Jos olet seurustellut teini-iästä asti, et varmaan voi kuvitellakaan miten vaikeaa se on. Tunteet menee vuoristorataa usein molemmilla ja helposti ajaudutaan on-off vaiheeseen. Tuossa vaiheessa alat itse muistella teidän hyviä hetkiänne ja myös niitä asioita, joihin olet miehessäsi joskus ihastunut. Nämä tunteet kannattaa kuitenkin käydä läpi ennen varsinaista eroa. Eron jälkeen ehjän perheen perustaminen on aina ison kynnyksen takana. Ero on päätös, jota on älyttömän vaikeaa mitätöidä koskaan. Et varmaan itsekään haluaisi selittää ehkä tuleville lapsillesi, kuinka "isällä ja äidillä oli pieni tauko suhteessa". Puhukaa, keskustelkaa ja koittakaa löytää aikaa toisillenne. Tehkää asioita yhdessä, ei erikseen. Jos kipinää ei löydy uudestaan ja kaikki on liian vaikeaa, on varmasti parempi erota. Ero on parempi kuin huono suhde. Mutta sanonta sanoo ettei se mies vaihtamalla parane. Ihan varmasti jossain vaiheessa se uusikin mies pelaa pleikkaria, on kavereidensa kanssa ja viittaa kintaalla sinun sisustamishalullesi. Toivon tsemppiä ja onnea matkaan :)