Moi. Haluaisin kuulla kokemuksianne ja tarinoitanne raha-asioiden hoidosta mokusuhteessa.. Onko mies tarkka? Maksaako hän aina? Maksatko sinä? Lainaako hän rahaa?
Rahankäytön kulttuuri?
Utelias Unelma
172114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ja sen pitää aina maksaa kaikki. Ei puhettakaan että mitään pantaisiin puoliksi, mikä on tietysti oikein hyvä juttu. Parin suomalaisen pihtailijan jälkeen tuntui kyllä taivaalliselta kun mies maksoi. Ja maksaa muuten vieläkin lähes 20 vuoden jälkeen melkein kaikki yhteiset kulumme, paitsi asuntovelan lyhennyksen, joka jäi minulle (n. 30% yhteisistä menoista).
... Ostaa mulle silloin tällöin esim. vaatteita ( ollaan oltu yhdessä 2 vuotta), antaa mulle rahojaan, jotta voin tehdä ostoksia. Toisinaan hän on köyhä ja silloin maksan hänen osuutensa. Meillä se maksaa, jolla on rahaa, ja jos kummallakin on, mies maksaa. Miehelle raha on tärkeää, mutta hän ei hamstraa sitä itselleen. Ei epäröi tuhlata minuun, mutta puhuu rahasta liian usein. Sehän pyörittää kehitysmaissa kaikkea: koko elämä = raha, maine, kunnia, rikkaus. Olen tarkka siitä, milloin lainaan hänelle rahaa, ja mihin hän sitä tarvitsee. Kaikkia tarinoita kun olen kuullut. Yritän pitää silmät auki, nigerialaisten maine kun on pelottavan huono. Ok kaikki mennyt tähän asti, mutta selväksi olen varmuuden vuoksi tehnyt, että minä en hänen kaikkea elämistään kustanna, vaikka kävisinkin töissä ja hän ei.
Rahan suhteen. Olemme avioliitossa. Mieheni on turkin kurdi. Hän yleensä siirtää kaikki tulonsa tililleni, joka kuukausi ja pitää itsellään noin 100 käyttörahaa kuukaudeksi. Emme lähetä rahaa hänen perheelleen. Hän sanoi, että ei tarvitse rahaa itse ja kun minä kuitenkin maksan laskut verkkopankilla, hän voi antaa rahansa minulle. Yhdessä sitten teemme suurempia ostoksia, kuten huonekaluja tai auton vaihtoa. Emme ole koskaan riidelleet rahasta, koska mieheni ei sitä halua. Säästämme minun tililleni uutta asuntoa varten. Taloudellisesti olemme hyvin toimeentulevia. Yhteenlasketut tulot ovat yli 3000 kuukaudessa. Meillä ei ole lapsia.
Avopuolisoni on Turkin kurdi. Mulla on meidän molempien solo-tunnukset ja hoidan sitten laskujen maksut ensin miehen rahoista ja sitten omistani. Mies ostaa omia vaatteitaan tms. alennusmyynneistä, minä en. Mies saattaa harkitusti lähettää välillä rahaa kotimaahansa, mutta siis joitain kertoja vuodessa ja tyyliin isovanhempien lääkärikuluihin jne. ja aina tietty omista rahoistaan. Meillä on säästöjä eri sijoitusten muodossa (osakkeet, rahastot sijoitustilit jne.). Tarkoitus vaihtaa isompaan asuntoon ja jossain vaiheessa ostaa lomakoti miehen kotimaasta. Nyt olen äitiyslomalla (meillä on yksi lapsi), mutta kun molemmat olemme töissä, ovat tulomme n. 5000 /kk (siis brutto), eli ihan suomalaisten keskiansioita vastaavasti.
Meilläkin mies siirtää palkkansa minulle jättäen itselleen n 200 käyttörahaa; tämä toimii koska minä hoidan laskujen maksut ja talousmenojen hallinnan :D
Rahasta ei ole juurikaan sanomista puolin eikä toisin; lapsiperheenä niitä menojahan aina riittää. Suuremmista hankinnoista päätämme yhdessä; tosin niillä painotuksilla mikä on kummallekin se "spesiaali-ala" (esim. autoista mies tietää, joten uskon jos sanoo että tässä on rahoille vastinetta)
Säästöön jäävät, hätävaran yli menevät rahat käytämme matkailuun, mikä nyt on perheemme harrastus (minun ja mieheni intohimo, saa nähdä tarttuuko lapsiin...)
Meillä mies on tarkempi rahankäyttäjä kuin minä, joka on ihan tervetullutta vaihtelua. :) Ei kysele minun ostelujeni perään vaikka joskus katoankin töiden jälkeen kaupungille ostoksille eikä itse halua edes ostaa tällä hetkellä uusia vaatteita koska rahatilanne on hiukka tiukka (sallii siis sen minulle, tosin tietänee, että minun shoppailuni tällä hetkellä liittyvät siihen, että haluan olla edukseni kun menemme naimisiin vaikka se vain erittäin pienimuotoinen maistraattivihkiminen onkin) ja rahaa pitäisi saada pistettyä hieman sivuun hääpäivää varten. Laskuista ei tapella, meillä kun ei ole ns. turhia laskuja eikä ruokakaupassa ostoskorin hinnasta (meillä tosin molemmat pyrkivät ostamaan edullisinta mahdollista vaihtoehtoa). Myönnettäköön, että hän joutuu toistaiseksi lainaamaan rahaa joihinkin menoihinsa johtuen tasan siitä, ettei Suomesta saa töitä ihan helposti ilman kielen hallintaa vaikka olisi muuten miten pätevä tahansa - ja taantuma vielä vaikeuttaa asiaa. Tämä haittaa enemmän häntä kuin minua, miehen kun pitäisi hänen mielestään pystyä elättämään vaimonsa ja tämän lisäksi välillä lellimäänkin häntä. Noin yleisesti hän pyrkisi maksamaan kaiken jos hänellä olisi säännöllisiä tuloja (hänhän siis seurusteluaikoina maksoi kaiken, mutta silloin ei ollut vielä taantumaa ja hänellä oli töitä (toisella puolella Eurooppaa, mutta kuitenkin)).
kamerunilainen (kohta entinen) mieheni on aina valittamassa kun on niin vähän rahaa (käy osa-aika töissä) ja vihjailee että voisin lainata milloin mihinkin pikku projektiin hänelle rahaa. Olen "lainannut" - heille tarkoittaa antanut - rahaa pieniä summia muutaman kerran, muuten pidän tiukasti kukkaron nyörit kiinni. Niin ja AINA kustannan ruuat kotona tai ulkona syödessämme. Ette varmaan ihmettele miksi ukko on kohta entinen.
.. olla sama kuin minun ex-kamerunilaiseni :DD Kuulostaa samalta meiningiltä.
Nigerialaine ex-mies ei laittanut senttiäkään kotiimme jos esim. milelstäni tarvitsimme jotain uutta kotiin. Ostin hänelle vaatteet, korut, kellot yms. Hän osti omat ruuat ja joskus kun kävimme yhdessä kaupassa, maksoi sapuskat. Jäi velkaa minulle noin 3000e jota en koskaa tule saamaan takaisin. Onneksi se on vain rahaa, ja velkaa, jonka jätti jälkeensä :)
3000e! Ja mä itken vajaan 800 euron perään jonka mun niksu jätti maksamatta! (plus lapsen elatusmaksut joka kuukausi).
Munkaan ex ei ostanut mitään kotiimme.
Ja meilläkin oli omat ruoat! Se oli kärsimystä kun olisi pitänyt suunnilleen laittaa nimet jokaiseen jogurttipurkkiin ym., ihan kuin asuisi monen hengen solussa jossa yhteinen jääkaappi. Ja kummasti ne mun jogurtit sieltä hävisi vääriin suihin ja ukko lupasi ostaa uudet tilalle muttei ostanut. Tosi perhemeininkiä!
Minun supisuomalainen exäni jätti minut 4 lapsen kanssa velkasaneeraukseen ja häipyi Venäjälle uuden sikäläisen naisen kanssa. Sitä ennen meillä oli kaksi omakotitaloa ja mökki Lapissa jne. jne. Osoittautuikin sitten että miehen bisnekset eivät oikein kannattaneet siihen malliin kuten "herra" itse kuvitteli ja antoi ymmärtää. Olen nyt maksanut velkani = mieheni jättämät velat (10 vuotta) ja luottotietoni olen saanut takaisin. Lapset ovat jo aikuisia ja pärjäävät hyvin, suomalaisesta luuseri-isästään huolimatta. Exä kännipäissään häiriköi ja soittelee; jopa kehtaa kysyä voisiko palata luokseni. Enpä hänen soittoihinsa juuri koskaan edes vastaa.
Minä muistan kiittää Luojaan joka aamu ja ilta että pääsin tuosta huijarista loppujen lopuksi eroon! Elämä on nykyisellään ihanaa enkä enää huoli minkäänlaista Suomi-miestä nurkkiini; pärjään yksinkin.
Toki valitettavaa että kokemukseni yhdestä suomalaismiehestä ovat näin karvaat, etten enää toista riesakseni halua, vaikka olisihan kenties toisella kerralla mahdollisuus onnistuakin. Mutta, olen mieluummin yksin ja olen erittäin tyytyväinen sinkkuelämääni. Sellaisen opetuksen tämä Suomi-luuseri minulle antoi... :-(
Ei ole mitään väliä minkämaalainen toinen osapuoli on; epärehellisiä ja luusereita on joka kansakunnassa. Tämä oli minun tarinani suomalaismiehestä.
Tarkista palstan otsikko.
Me asumme ulkomailla ja molemmat käyvät töissä. Mieheni on kirjanpito / talousalalla, mutta siinä missä raha-asiat on töissä pilkulleen jemmassa, niin siviilissä hän on mielestäni liian suurpiirteinen.
Minä siten olenkin meidän perheen rautakoura-kirjanpitäjä, minulla on salasanat pankkitileille, laskut hoituvat suoravelotuksena, mutta käteisen noston säätelen minä. Jos mies esimerkiksi lähtee kaupungille 200 euroa taskussaan, niin palatessaan hän on hankkinut sillä meille molemmille hajuvedet sun muut merkkituoksut ja ostellut järjettömän kallista luomuruokaa kolmeksi päiväksi eteenpäin.
Kotiin hän ei lähetä rahaa, sillä kotiporukat tulevat hyvin toimeen itsekin. Minä itse kylläkin lähetän Suomeen siskolleni 300 euroa kuussa äitiysloma-avustusta, sillä äitiyspäivärahalla ei pitkällä pötkitä. Mutta sekin on tietenkin väliaikaista avustusta. Jos mieheni haluaisi avustaa vaikkapa omaa sisartaan samalla tavalla, niin se olisi tottakai ihan ok.
Itelläni ei noista ulkomaalaisista ole kokemusta kun on kuitenkin jonkun verran järkeä päässä,mutta sukulaisilla ja sisaruksilla sitä löytyy sitten munkin puolesta.
Esimerkki 1.
Täti avoliitossa kurdi miehen kanssa.Kaikki kulut maksaa tätini.Ukko on niin pihi,että ei edes yhteiselle lapselleen osta mitään.Hantti hommia ja hämäräpuuhia harrastaa,mutta niistä saadut eurot on vain ja hänen omaisuuttaan.
Esimerkki 2.
Toinen tätini jo vanha nainen avioitui viime kesänä 30v nuorempaan muslimimieheen marokosta.Täti kustantaa kaiken ja paapoo "miestään" minkä kerkiää.Onhan hän niin ihana,luoitettava eikä käy vieraissa.
Esimerkki 3.
Pikkusiskoni avoliitossa myös marokosta lähtöisin olevan miehen kanssa.Sisko käy töissä ja mies istuu sohvalla tekemättä yhtään mitään.Mikäli miee jostain onnistuu rahaa saamaan lähettää hän ne vanhemmilleen marokkoon.Kova poika neuvvomaan sohvalta kuinka siivotaan,tehdään ruokaa ja pestään pyykkiä,mutta itse ei "akkojen"hommiin osallistu.
Esimerkki 4.
Isosiskon ex mies nigeriasta.Vääntivät kakaran sai oleskeluluvan häippäsi ja jätti jälkeensä vaan velkaa.
Esimerkki 5.
Serkun kurdi mies.Käy töissä maksavat yhdessä kaikki kulut on talot ja autot.
Ainoa rehellinen mies johon olen eläessäni törmännyt.Mitään pahaa sanottavaa ei tästä herrasta ole.Pysyy imurit ja tiskiharjat kaurassa.Harvinaisuus.
Ei taida suvusta löytyä moniakaan insinöörejä? lol
"Esimerkki 4.
Isosiskon ex mies nigeriasta.Vääntivät kakaran sai oleskeluluvan häippäsi ja jätti jälkeensä vaan velkaa."
Hahaa hah hah.
Miksi joku pikkusielu poisti viestini " nigerialainen ja raha " jonka jatkeeksi tuli monen monta samanlaisesta kokemuksesta kertovaa viestiä?
Voisitko sinä joka ilmoitit viestini asiattomaksi perustella mikä siinä niin kaiveli?
Äläkä rajoita turhaan sananvapauttani kertoa omasta kokemuksestani.
Nigerialainen ja raha
Kirjoittanut: niksun ex 16.5.2009 klo 19.41
Nigerialainen mies on tarkka. Tarkka siitä ettei senttiäkään hänen rahoistaan vuoda oman taskun ulkopuolelle, ei edes Suomen perheen hyväksi.
Rahat pimitetään itselle valehtelemalla aina palkansaannin yhteydessä kuinka kauheasti hän on velkaa sille ja sille kaverille. Jos joskus intoutuu tuhlailemaan, investoi hän vain itseensä, ei vaimoon eikä lapseen.
Esittää persaukista jatkuvasti vaikka tekee paljon töitä, jotta vaimo maksaisi enemmänkin kuin oman osuutensa. Lainailee vaimolta jatkuvasti eikä vaimo sen koommin rahojaan näe. Jos vaimo poikkeuksellisesti joutuu yhteisen kauppareissun aikana lainaamaan mieheltä 2 euroa, on se maksettava välittömästi takaisin.
Muun muassa tällaista oli meidän liiton rahankäytön kulttuuri. Pelkkää hyväksikäyttöä kaikin mahdollisin keinoin.
Eron jälkeen mies istuu nyt salaisen rahakasansa päällä (mukaan lukien minulta ryövätyt rahat) ja minä jatkan köyhänä yksinhuoltajana, koska mies ei suostu edes oikeuden määräämiä elatusmaksuja maksamaan.
Exä maksoi lähes kaiken. Vuokran, sähkön, netin ja joskus minunkin puhelinlaskun. Minulle jäi vaan ruokien hankkiminen ja muiden kulutus tuotteiden osto (kuten wc-paperi, hehkulamput ja patterit)
Eikä koskaan lainannut minulta mitään sellaista mitä ei olis palauttanut.
Exän heikkous oli elektroniikka vempaimet tms. viihdyke ja nytkin se on ostanut itselleen akvaarion ja mopon... milloinha tulee se himoittu plasmatelkkari;D
Jos käytiin ulkona syömässä niin se maksoi, jolla oli kukkaro käden ulottuvilla ja tilillä rahaa. Minusta muutenkin maksaja on se, jolla massia on. Ja jos kyseessä on tapaaminen niin kutsuja maksaa (tai se joka välttämättä halusi syödä kalliissa paikassa) mutta toki näistä pitää aina kunkin parin neuvotella että ei voida kiveen hakata miestä maksajaksi vaikka kivahan se naisesta jossain määrin olisi. Itse en oleta että esim mies kaveri (d-analyysi) maksaisi minun annoksen jos mennään syömään ( mehän käydään usein opistolla syömässä mutta tarkoitin nyt jotain pizzeriaa tai muuta)
Ahma on puolestaan lainannut mutta ei ole vielä maksanut kaikkea takaisin (kun kaikki palkat menee velkoihin ja elatukseen ja puhelinlaskuun ja vuokraan)
pikku hiljaa makselee niitä pois mutta aina tulee myös uutta velkaa. Toisaalta ne rahat ovat hänen mielestään hänellä kuin säästössä koska, jos en olisi lainannut hänelle minulla ei olisi pahan paikan tullen mitään mistä ottaa (olisin kuulema juonut kaikki ja laittanut keveeseen elämään kuten suomalaisilla on tapana (rasisti!))... just just... voihan sen noinkin nähdä mutta itse kyllä näkisin mieluummin ne rahat.
(kyse ei ole suurista summista mutta periaatteessa sen pitää maksaa koska omien sanojensa mukaan hän ei ole esim. ostettu mies ja muutenkin voi olla kunnia kysymys).
On mulla kyllä suomalaisiakin tuttuja joita pitäisi vähän kyniä (naisia)... piru kun pitää olla niin kiltti kaikille aina.
"Ai sulla on vuokrat rästissä...no voin mä jeesaa maksa sitten kun jaksat"
"Ai lapsilisät ei ole vielä tulleet no maksat kun tulee"
"ai sulla ei ole rahaa enää no voin mä tarjota nämä"
"Terve, olen tulossa käymään haluutko jotain kaupasta?"
"mä tarjoohn kaikille kierrokshen!"
"mitäs noista rahaahan se vain on"
Grr, tämä elämän asenne... sitä yrittää olla tiukkana että "maksa itte" tai että "ei mulla ole mitään ku tyhjät taskut" mutta sitten katuu ja ajattelee, että jos itse joskus joutuu lainaamaan niin ei ois kiva jos ei ois ketään kaveria joka jeesaisi. Ja aina olen saanut raha-apua kun olen tarvinnut... (myös ahmalta tässä kuussa kun piti maksaa kahden asunnon ruuat ja vuokrat kun edellisen asunnon vuokrasopimus päättyy vasta 1.6 ja solu asunnon alkoi 1.5) mutta minä sentään olen aina se, jolle muut on velkaa tai sitten se joka maksaa aina ajoissa.
Saas nähdä muuttuuko tahti nyt kun pitää elää "omillaan" kun mies ei enää maksakaan baarireissuja tai vuokraa ja muuta hupia... Onneksi kämppis on yhtä antelias kuin minä, joten meillä vallitsee hyvä sopu ja on yhteiset ruuat ja kulutustarvikkeet. Tosin minä olen meistä se joka käy eniten kaupassa... kämppis tykkää myös dyykata ja käydä kavereillaan syömässä. Minun kavereilla taas harvemmin on ruokaa tehtynä minulle kun tulen käymään.
Minulla muutenkin raha polttaa näpeissä ja jos nään, että tilillä on jotain niin se on pakko lainata heti kavereille tai käyttää pois... Toisaalta minulla on myös säästöaikoja, että venytän senttiä kaikesta mahdollisesta ja yritän tosissani säästää. ne tietysti päättyvät armottomaan tuhlaamiseen tai jonkun kaverin tai äidin vuokrien/laskujen maksuun:P
En kyllä yhtään ihmettelisi vaikka kaikkien tutuille lainaamieni ja maksamieni tarjousten summa olisi jo päälle 4000 € (koko 10-vuotisen sosiaaisesti aktiivisen elämän osalta... esim 12 vuotiaana en vielä lainannu kellekään rahaa mutta yläasteella alko se pummittaminen)