Epäilen tätä omalla miesystävällä, ei ole itse kertonut sairastavansa jos on todettu.
Onko kenelläkään kokemusta, että puolisolla tuo ja miten olette pärjänneet? Kertokaa myös käytännön elämästä esimerkkejä missä ja miten ilmenee.
Puolisolla Aspergerin oireyhtymä?
eräs nainen
41081
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
-aspitiini vois auttaa...
Ystävällä kyllä, puolisolla ei :D mutta ymmärrän mistä on kyse. Yleispäteviä neuvoja minulla ei yllättäen ole :D arjen ratkaisut riippuvat niin plajon arjen ongelmista, mitä ne juuri tietyt persoonan, tietyn yksilön haasteelliset kohdat ovat. Rahankäyttö, huomioonottaminen, huolimattomuus..? Asperger-ihmisiä on laidasta laitaan niinkuin muitakin. Mutta; netti auttaa taas. Lue, lue ja lue. Oli epäilys sitten oikea tai ei, luovia ratkaisuja voi syntyä kun ymmärrät oireyhtymää paremmin, mahdollisimman hyvin, ymmärrät mistä erilaisuudet johtuvat ja miten niitä esimerkiksi lapsilla autetaan. Mitä miehesi itse on asiasta mieltä? Paras tapa oppia on kysyä, puhua asiasta ja epäilyksestäsi. Diagnosoimattomia aikuisia arvellaan kuitenkin olevain vaikka kuinka paljon... se ei ole mikään häpeä. Toivottavasti mies sen itsekin ymmärtää. ***
Ottaa suunnattomasti pattiin kun kaikki erilaisuus mitä ihmisluonteessa vaan voi olla, tuomitaan heti jonkin tautiluokituksen alle :/ Kaikki kun eivät millään voi olla samasta muotista ja ottaen huomioon, jotta kehitys, evoluutio painaa koko ajan eteenpäin niin ei ihminen mikään erikoispainos siinä mielessä ole etteikö hänkin muovautuisi mukana. Miksei asioita voisi tarkastella/tutkia joskus siltäkin kantilta, että ihmiset kehittyvät eivätkä jatkuvasti taannu tai mene taaksepäin?
tätä kirjoitan. Helppo on "ulkopuolisten" mitätöidä asperger-syndrooma. Varsinkin kun tuo "neurologinen vamma" ei näy ulospäin. Muutenkuin kongnetiivisena poikkeuksena joissakin tilanteisessa käytöksessä. Mutta, joka rajoittaa kuitenkin as-ihmisen elämää ja paljon. Eriasia on kun elää as-ihmisen omaisena ja samalla kun pitäisi ymmärtää mistä on oikein pohjimmiltaan kysymys. As-ihmiset eivät tahallaan käyttäydy eritavoin muihin nähden. Usein as-henkilöille on myös paljon erilaisia aistiyliherkkyyksiä, joista ei koskaan pääse täysin eroon. Kysymys on neurologisesti aivojen toiminnan erilaisuudesta. Ja siihen liittyy monia asioita. As-ihmiset tarvitsevat arkeen vahvoja rutiineja ja aikatauluja. Eri tilanteiden ns. ennakoitavuus olisi hyvä huomioida (aikaa tilanteille, as-ihmiset ahdistuvat helposti ja eläväät jatkuvassa stressimaailmassa). Eli tietynlainen aikatauluttaminen asioille. Siksi puolison olisi mielestäni hyvä tietää mistä, on kysymys. Ota yhteyttä autismi- ja aspergerliittoon. Sieltä saat tietoa, miten edetä. Jos, oikeasti "epäilet" että, puolisosi on as-henkilö. Myös aikuisille näitä testejä, tehdään. Kysymys on monitahoinen, ei ole mikään leikinasia. As-henkilöt eivät parane "vammastaan", mutta elämää voidaan helpottaa. Niin, että, tuo stressitilanne ei ole kokoajan hallitsemassa as-ihmisen elämää. As-ihmiset ovat usein ihan normaaliälyisiä, tai jopa älykkäämpiä kuin muut. Myös usein ns. monilahjakkaita ihmisiä. Itselläni lapseni on musikaalisesti erityislahjakas. Soittaa piano pelkästään korvakuulon perusteella. Sekä on myös erittäin lahjakas piirtämään. Älä jää yksin. Tsemppiä sinulle joka elät nyt epätietoisuudessa. Hanki tietoa. Mitä enemmän saat tietoa ja vertaistukea sen paremmin itse voit. Ja voit tukea lähimmäistäsi. Asioista joista, ei todella tiedä. Niin, ei pitäisi ylimielisesti kirjoittaa..as-ihmisten kuntoutus on Suomessa vasta alkutekijöissään. Koska, tieto tästä tuli Suomeen vasta 1990-luvun puolivälissä. Kuntoustus on pitkä-aikaista ja erittäin vaikeaa. Autismipuolella avunsaanti on hiukan paremmin järjestetty. As-ihmiset jäävät usein tukien ulkopuolelle. Koska, lääkäreillä ei tarpeeksi erikoisosaamista. Neurologisen puolen lääkäripalveluita on vähän saatavilla. Ja jos, saakin ne maksavat hunajaa, yksityisellä puolella. Eli ne joilla on rahaa saavat apua paremmin. Näin se vaan ikävä kyllä on. Siinä mielessä emme kaikki ole tasa-arvoisessa asemassa. Ota huomioon, että, meitä as-ihmisten lähiomaisia on monia. Eikä elämämme aina suinkaan ole helppoa mutta, mitä enemmän olemme saaneet tietoa ja apua, niin sen paremmin pystymme olemaan as-läheistemme kanssa arjessa ja juhlassa. Niin ilossa kuin surussa.