Olen pitemmän aikaa tapaillut varattua miestä, mikä ei liene tänäpäivänä mitenkään epäormaalia, (josko ihan normaaliakaan). Mies kertoi heti alussa reilusti olevan naimisissa ja hakevan vain seuraa, kun kotona "ei saa" vaimolta tarpeeksi usein. Alussa tietysti kaikki oli jännää ja hauskaa, mies intoa pinkeenä luonani ja silleen. Pikkuhiljaa alkoi ärsyttämään miehen lapsellinen tapa ruikuttaa minulle liittonsa ongelmia ja samalla tietysti kehui, kuinka hyvä kuunntelija olen yms... ymmärtäväinen jne.Ihmettelin uein, etteikö vaimo epäile mitään, koska mies teki paljon "ylitöitä", oli pois työpaikalta, ja mitä kaikkea keksittiinkään. Ei ihmetellyt ei!! Kerran sitten soitin vaimolle ja kerroin kaiken (en ny ihan kaikkea). Shokkihan se oli ja heti oli miehellensä soittanut ja itkenyt ja tivannut selitystä. Mies kertoi minulle, kuinka hän oli vakuttanut ja vannonut, että kyseessä oli vain jokin erehdys ja että hän ei ole pettänyt vaimoaan. Kolme päivää oli vaimo mököttänyt ja sitten uskonut miestään.Oli pöyristynyt. Olin kuitenkin kertonut vaimolle pari heidän pikku salaisuuttankin, jotka miehen kertoman mukaan vain he kaksi (ja minä) tiesimme. Ihmettelinkin kovasti, että kaikenko ne vaimot kestävät ja kärsivät. Näilläkin lapset jo isoja, olleet naimisissa yli 25 vuotta. Niin... mitenkö juttu jatkuu? No, jätin miehen. Salailu ei enää ollutkaan kovin kiehtovaa. Mutta sen tiedän, että miehen kuviot jatkuvat entisellään. Mulla kävi hieman parempi tuuri....mutta siitä toisella kertaa
Pitkän liiton salaisuus?
lensway
12833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
pitkän liiton salaisuus ainekin pettävän miehen kanssa on että vaimo ei usko,ei vaikka omin silmin näkis ja kuulis,kun pää on pensaaseen työnnetty siellä se pysyy. Itsepetosta pahimmillaan.
Tai sitten se on vain niin, ettei sillä kakkosella ole oikeasti mitään merkitystä, ei miehelle eikä miehen vaimolle. Tiedän, että tätä on taas suurimman osan vaikea niellä mutta asioiden merkityksen itselleen määrittelee ihminen itse, ei ulkopuolinen.
Jos se kakkonen on merkityksetön sille miehelle, niin miksi sellainen on olemassa? Jos se on pelkkä "reikä" jolla ei ole mitään väliä, niin miksi ihmeessä sellaiseen pitää yhteyttä? En minä ainakaan pidä minkäälaisia yhteyksiä ihmisiin joilla ei ole minulle mitään merkitystä. Miksi pitäisin? Varsinkaan merkityksettömiin miehiin, miksi minä sellaisille soittelisin kun on omakin mies. Jos mieheni kärähtäisi yhteydenpidosta toisen naisen kanssa, olisi aika vaikea niellä väite että se olisi ihan merkityksetön ihminen. Miksi kukaan vaarantaisi parisuhteensa ja loukkaisi puolisoaan jonkun täysin merkityksettömän tyypin takia?
etkä siis voi ymmärtää vieraissakäynnin jännitystä ja siitä saatavaa virtaa.
ettei puolison tunteilla ole mitään väliä, kunhan saa vähän jännitystä elämään? Mahtaisko olla suhteen tila kohtalaisen kehno, jos pitää jännityksen takia riskeerata koko homma? En usko että yksikään puolisoaan tosissaan rakastava ihminen lähtee vieraisiin saadakseen "jännitystä ja virtaa"
joille seksi on vain hetken pano.
jo nykyisin ex-ni myös,että oli vaan seikkailua kakkosen kanssa. Nyt kuitenkin elää onnellisessa parisuhteessa,jossa on rakkautta. Itsekkin helpotuinkun pääsin niistä kulisseista. Kakkosta varmasti rakastaa,jos käy vuosia eikä lopeta vaikka on jo paljastunut.
tietää...?
mutta eikös sellaset sitten hommaa joka kerta uuden hoidon? Jos vuodesta toiseen saman naisen luona käy, niin tuskin se enää merkityksetön pano on kummallekaan. Itse ainakin loukkaantuisin enemmän mieheni säännöllisestä yhteydenpidosta toisen naisen kanssa kun yhdestä kännipanosta satunnaisen baarituttavuuden kanssa. Pano voi todellakin olla vain merkityksetön pano, mutta jos päivittäin soittelisi ja viestittelisi, se olisi jotain muuta ja sitä en anteeksi antaisi.
onkaan?
Eihän puolisoaan rakastava lähdekkään vieraisiin, pettäjälle oman puolison tunteet taas eivät edusta mitään millä olisi merkitystä kun omaa hyvää oloa tavoitellaan. Pettäjä ei osaa rakastaa, edes itseään.
toisinpäin. Tein eroa exästä viisi vuotta. Siitä kaksi vuotta minulla oli rinnakkaissuhde, joka jatkuu nyt vakisuhteena. En eronnut aiemmin, koska ex vastusti. Siitä olisi seurannut vain harmia, kannattaa erota vasta sitten, kun aika on kypsä - molemmat ovat totutelleet ajatukseen. Aluksi salasin rinnakkaissuhteen, sitten kerroin siitä exälle. Eikä sillä ollut vaikutusta suuntaan eikä toiseen.