Tapasin ihanan miehen, joka ihastui myös minuun. Tunne oli todella seksuaalinen ja olisin halunnut häntä vaikka 5 kertaa päivässä. (tai 20!). Puoli vuotta mies piiritti ja pidin pintani vaikka halusin häntä todella paljon. Vihdoinkin sain himoni kuriin ja pystyn kohtaamaan tuon miehen kuivin housuin ja tiedän, että pystyn olemaan uskollinen omalle rakkaalleni.
Tiukkaa kyllä teki, mutta on se mahdollista päästä ihastuksestakin ylitse, jos vain tahtoa löytyy. Motivaatio uskollisuuteen löytyi pienistä lapsista, joita meillä molemmilla on. Ajattelin, että pahimmassa tapauksessa perheet hajoaa ja se on katastrofi pienille lapsille, varsinkin kun oma miehenikin on hyvä isä.
Tsemppiä kaikille, jotka ovat vahingossa ihastuneet ja yrittävät kamppailla tunteidensa kanssa. Kyllä se siitä!
uskollisuus voitti
ja hyvä niin
81006
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sinun oli tyydyttävä omaan mieheesi?
kannustavia juttuja! Olen itsekin kaksi kertaa taistellut avioliiton aikana todella vahvaa ihastumista vastaan. Samoin kuin sinä, voin vakuuttaa, että ihastuksen pystyy sammuttamaan, jos haluaa. Se ei ole kivaa, mutta jos on tarpeeksi vahva motivaatio, siihen pystyy kyllä. Ero tuli sitten myöhemmin, mutta siihen ei liittynyt kolmansia osapuolia, mistä olen edelleen tyytyväinen.
seksisuhde? Yleensä vaimot huomaa sen heti.
Mistä sen miehen uskottomuuden huomaa? Kertokaa vinkkejä sokealle (toivottavasti en sittenkään sokea).
huomannut.
Kamppailu kannattaa, jos on (rakastavia) tunteita omaa miestä kohtaan. Muuten ei.
niin pystyy olemaan uskollinen, näin se on. Ja jos kunnoittaa puolisoaan ja ajattelee muitakin kuin itseään. Tietenkin sanotaan, että meillä on vain yksi elämä, mutta jos jokainen tekisi aina niinkuin huvittaa eikä yhtään ajattelisi muita, mitä tästä elämästä tulisi ja olisiko sitä sitten onnellinen jos kaikki muut läheiset ovat onnettomia. Olen itse myös ollut todella ihastunut muutaman kerran, mutta kun olen ajatellut kaikkea sitä mitä uskottomuuteni olisi rikkonut, en ollut uskoton. Vaikka sydän sanoi toisaalta ihan jotain muuta. Kun ajattelen tätä nyt, olen toisaalta surullinen, sillä mieheni petti minua eli minulla on kyllä nyt jotenkin marttyyriolo, miksen itsekin tehnyt niin.
pettäjän leima otsassa? Ei liene vaikea valinta? Vaimon pettäminen toi surua palttooseen, mutta nosti samalla itsetuntoa kun huomasi olevansa henkisesti sen verran vahva ettei sorru huorimaan. Kyse ei ole siitä etteikö kampe kävisi kaupaksi tai tarjokkaita olisi vaan siitä, että pitää sen mitä on joskus itselleen ja puolisolleen luvannut. Vaimon käryttyä huoraamisestaan työkaverinsa kanssa en ole hetkeäkään tuhlannut ajatusta sille, että miksi en itsekkin hyppäisi salapanoihin. Ainahan se on pillu terveellä miehellä mielessä, mutta se että pettämään pitäisi alkaa ja vajota yhtä alas kuin puolisonsa, ei kiitos. Pettämisen kokeneena tietää mitä ei toiselle ihmiselle halua tehdä. Itsekunnioitus on hieno elementti säilytettäväksi. Pettäjällä sitä ei ole. Rehellisellä pelillä se tais Vennamon Veikkokin sanoa hommien toimivan. Minusta sinulla ei ole syytä suruun, olet päätäsi miestäsi pidempi, tiedät mitä rakkaus tarkoittaa.