Mitä mieltä olette miehestä, joka antaa naisystävänsä olettaa, että tällä(miehellä) on toinen nainen? Eli antaa joko naisensa nähdä, että on jotain juttua toisen naisen kanssa, tai sitten poistuu ajoittain toiseen huoneeseen puhumaan puhelua toisen naisen kanssa, vaikka puhelimessa ei olisi ketään(näytellen, että hänelle oltaisiin soitettu).
Tämän toiminnan seurauksena nainen tulee epätoivoisen riippuvaiseksi miehestään ja pelkää menettävänsä tämän.
"minulla saattaa olla toinen" revisited
dazu
19552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
**tun pelle. En lähtisi mukaan leikkiin.
..että kyseinen mies toimii halpamaisesti ja on erittäin epävarma itsestään jos täytyy tollaisiin temppuihin alentua...
että tyypillä on päässä vikaa. Nauraisin päin näköä.
kanssa leikkipuistoon tai pialle telmimään, kun kerran noin kovasti leikityttää.. :D Mun elämässä ei oo silti oikeesti sijaa ko. miehille. Mun mies tietää, et mut saa halutessaan "pidettyä" ihan muilla tavoin, kuin joillain peleillä ja leikeillä.
eihän sitä nyt kannattaisi aikaansa sellaiseen pelleilyyn tuhlata. Joskus olen joutunut ihmissuhteita katkaisemaan tällaisten tyyppien takia, tai tällaisiin tyypeihin.
asiat ole kummallakaan hyvin. Ei niin miehellä, kuin naisellakaan ...
olisko kyseessä narsisti-läheisriippuvainen-suhde?
ketään narsistiksi sen enempää, kuin läheisriippuvaiseksikaan. Taustalla kenties jotain muita syitä ja motiiveja ... kukapa niistä tietää :).
mitä veikkaisit, että mikä tuollaiseen voisi johtaa? Kyse vaikuttais kuitenkin olevan tarkoituksellisesta riippuvaistamisesta...
suhteessa naiseen. Voisiko se olla johdin omaan toimintaan? Alitajuinen pelko toisen menettämisestä ...
Minulla tulee mieleen, että mies on ulkoistanut riippuvuuden tunteensa ja että miehen riippuvuus naiseen näkyy naisen riippuvuudessa mieheen.
suhteessa. Yksinomaan toinen ei ole narsisti, vaan molemmat lopulta. Toinen ruokkii toistaan ... jossain vaiheessa vain terveempi irtautuu tuhoavaisuudesta, jos on irtautuakseen.
mutta juuri siis itsetunto-ongelmaisesta suhteesta on kyse, missä olis rajatilanarsisti vs. neurootikko/läheisriippuvainen. Mä olen pari kertaa tutustunut sellaiseen naiseen, joka on ensin riippuvaistanut ja sitten jättänyt jonkun naurettavan syyn perusteella. Myös jättäminen voi olla osa riippuvaistamisprosessia ja on siinä mielessä luuserin toimenpide, että jättäjä voi jäädä fantasioimaan ikiajoiksi, että jätetty jäi itkemään ja kuolaamaan jättäjän perään.
persoonan kannattaisi kehittää itsetuntemustaan eri keinoin ... tietyt persoonallisuudet kun vetävät puoleensa toisiaan. Kierteestä voi kuitenkin irtaantua. Läheisriippuvaisen olisi aika tulla toimeen myös yksinään ... jokaisen pitäisi opetella olemaan yksin. Oma onnemme ei saisi myöskään olla toisesta riippuvainen. Irtaantua symbioottisesta suhteesta yksilöksi.
Voi tosin olla, että ensin tarvitsee ihmissuhteen, joka näyttää tien itsetuntemukseen ja avaa silmät sen suhteen, kuinka on ennen ajatellut. Ongelmia voi tulla, jos ihmissuhteet vain vahvistavat epätervettä ajattelua.
kertoa sinulle, miten sen voit saavuttaa ... jokaisen pitää etsiä se tie itse. Se vaatii uskallusta ja itsensä aitoa kohtaamista, kääntymistä sisäänpäin ... kuuntelemalla itseään, mitä haluat, mitä toivot ... kuuntelemalla hiljaisuutta. Kasvu on prosessi ja jokainen meistä eri vaiheissa sillä tiellä.
No sittenhän voi olla sellaistakin, että on taipuvainen sulkeutumaan itseensä ja vetäytymään ihmissuhteista... eli sen ihmisen ongelma tavallaa on ihmissuhteiden puute... Itsestä se aukeaminen täytyy kuitenkin lähteä ja siitä, että tosiaan kohtaa itsensä...
Sehän on rumaksi haukkumista jo.
Niin,että sen uusi mies vastasi puhelimeen-HÖH