Shokeeraavat tempaukset

mulle tulee paljonkin mieleen kaikkea. Kyllä mun sisällä asuu sellainen pieni shokeeraaja.. ehkä kaikkien sisällä?:)

kuulijat hiljaiseksi :D

onhan se :) Entäs palstan ulkopuolella?

vänksy kirjoitti:

onhan se :) Entäs palstan ulkopuolella?

Tai en mä tiedä. En mä itse koe sitä shokeeraavana. Ja onhan ikä tehnyt tehtävänsä. Törttöilyt jäänyt vähemmälle.

old_profile_48636 kirjoitti:

Tai en mä tiedä. En mä itse koe sitä shokeeraavana. Ja onhan ikä tehnyt tehtävänsä. Törttöilyt jäänyt vähemmälle.

törttöilyjä, en pakosti esim. mitään rikollista tai vastaavaa näillä shokeeraavilla tempauksilla. Toki ne voivat niitäkin joillakin olla, mutta ei mulla.

vänksy kirjoitti:

törttöilyjä, en pakosti esim. mitään rikollista tai vastaavaa näillä shokeeraavilla tempauksilla. Toki ne voivat niitäkin joillakin olla, mutta ei mulla.

joskus joillekin mun nämä luovan hulluuden tempaukset olla vähän hämmentäviä. Ne on kyllä yleensä harmittomia juttuja. http://www.youtube.com/watch?v=C2610_I066I

1. Jättänyt arvostettua ja hyväpalkkaista työtäsi, koska olet varma siitä, että elämäntehtäväsi onkin joku muu, vaikkei se rahallisesti toisikaan menestystä elämääsi? - En ole tehnyt, mutta voisin tehdä. 2. Karannut ulkomaille rakkautesi perään? - En ole tehnyt, mutta voisin tehdä. 3. Mennyt pika-aikataululla salaa maistraatissa naimisiin? - En ole tehnyt, mutta voisin tehdä. 4. Julkistanut seksuaalisen suuntautumisesi, joka on kaikille tullut yllätyksenä? - Ei ole ollut tarvetta tehdä, mutta jos olisin kiinnostunut naisista, niin yllätyksenä se varmaan tulisi, mutta julki sen toisin silti. 5. Muuttanut radikaalisti ulkoista olemustasi? - En, ei ole ollut tarvetta.

vänksy kirjoitti:

1. Jättänyt arvostettua ja hyväpalkkaista työtäsi, koska olet varma siitä, että elämäntehtäväsi onkin joku muu, vaikkei se rahallisesti toisikaan menestystä elämääsi? - En ole tehnyt, mutta voisin tehdä. 2. Karannut ulkomaille rakkautesi perään? - En ole tehnyt, mutta voisin tehdä. 3. Mennyt pika-aikataululla salaa maistraatissa naimisiin? - En ole tehnyt, mutta voisin tehdä. 4. Julkistanut seksuaalisen suuntautumisesi, joka on kaikille tullut yllätyksenä? - Ei ole ollut tarvetta tehdä, mutta jos olisin kiinnostunut naisista, niin yllätyksenä se varmaan tulisi, mutta julki sen toisin silti. 5. Muuttanut radikaalisti ulkoista olemustasi? - En, ei ole ollut tarvetta.

Vanha raamatun ajan viisaus pitää edellenkin paikkansa. On paljon helpompi luopua vähästään kuin paljostaan. Ja sitä ei yksikään vähästään luopunut opi ymmärtämään. Jos minä olisin jo lähtenyt kotiseudultani, asuisin vuokralla ja olisin tylsissä pätkätöissä, olisi helppoa vain jättää kaikki taakseen ja jatkaa matkaa. Enhän voisi hävitä siinä mitään, voittaa vain.

ratikkakuski kirjoitti:

Vanha raamatun ajan viisaus pitää edellenkin paikkansa. On paljon helpompi luopua vähästään kuin paljostaan. Ja sitä ei yksikään vähästään luopunut opi ymmärtämään. Jos minä olisin jo lähtenyt kotiseudultani, asuisin vuokralla ja olisin tylsissä pätkätöissä, olisi helppoa vain jättää kaikki taakseen ja jatkaa matkaa. Enhän voisi hävitä siinä mitään, voittaa vain.

opettelemaan olemaan vähään tyytyväinen? Ihminen, joka sen taidon osaa, ei edes haaveile paljosta. Ei sen tarvi.

vänksy kirjoitti:

opettelemaan olemaan vähään tyytyväinen? Ihminen, joka sen taidon osaa, ei edes haaveile paljosta. Ei sen tarvi.

Olen elänyt vähällä monta vuotta elämästäni, mutten ikinä oppinut olemaan tyytyväinen siihen. Päinvastoin olin helvetin tyytymätön ja kärsimätön. Se varmaan sitten sai minut pyristelemään aktiivisesti eroon siitä.

ratikkakuski kirjoitti:

Olen elänyt vähällä monta vuotta elämästäni, mutten ikinä oppinut olemaan tyytyväinen siihen. Päinvastoin olin helvetin tyytymätön ja kärsimätön. Se varmaan sitten sai minut pyristelemään aktiivisesti eroon siitä.

sitten. Sen tietyn rajan kun ylittää, niin tuohonkin tottuu ja oppii olemaan tyytyväinen, eikä oikein osaa muuta kaivatakaan, ainakaan niin paljon, et haluaisi jotenkin hirveesti panostaa siihen muutokseen. Tunnen esim. muutaman vanhuksen, joiden puheista tuo vahvasti käy ilmi. Heidän onnensa ilmenee/on aina ilmennyt rakkaudesta, ei rahallisista vaurauksista.

vänksy kirjoitti:

sitten. Sen tietyn rajan kun ylittää, niin tuohonkin tottuu ja oppii olemaan tyytyväinen, eikä oikein osaa muuta kaivatakaan, ainakaan niin paljon, et haluaisi jotenkin hirveesti panostaa siihen muutokseen. Tunnen esim. muutaman vanhuksen, joiden puheista tuo vahvasti käy ilmi. Heidän onnensa ilmenee/on aina ilmennyt rakkaudesta, ei rahallisista vaurauksista.

ihminen tarvitse onnelliseksi tullakseen mitään muuta kuin rakkautta.

vänksy kirjoitti:

sitten. Sen tietyn rajan kun ylittää, niin tuohonkin tottuu ja oppii olemaan tyytyväinen, eikä oikein osaa muuta kaivatakaan, ainakaan niin paljon, et haluaisi jotenkin hirveesti panostaa siihen muutokseen. Tunnen esim. muutaman vanhuksen, joiden puheista tuo vahvasti käy ilmi. Heidän onnensa ilmenee/on aina ilmennyt rakkaudesta, ei rahallisista vaurauksista.

Minusta rakkaus tai raha eivät ole toisiaan poissulkevia asioita, vaikeivät toisiinsa liitykään. Samaan listaan voisi vielä lisätä vaikkapa terveyden ja ystävät. Luulen, että kyse on asennoitumisesta. Jos olisin peruskoulun jälkeen kouluttautunut toiveammattiini koristepuusepäksi, olisin varmaan aivan tyytyväinen persaukisenakin. Valitsin kuitenkin toisin. Minulla oli haaveita ja kaikki nuo vuodet ponnistelin saavuttaakseni ne. Niinpä tiesin aina, että ahdinkoni oli väliaikaista, joten en yrittänytkään hyväksyä sitä. Siksi toisekseen olen turvallisuushakuinen ihminen ja pidän matkustelusta, joten jatkuva taloudellinen epävarmuus stressaisi minua. Mutta nämähän ovat luonnekysymyksiä eikä mitään absoluuttisia totuuksia.

ratikkakuski kirjoitti:

Minusta rakkaus tai raha eivät ole toisiaan poissulkevia asioita, vaikeivät toisiinsa liitykään. Samaan listaan voisi vielä lisätä vaikkapa terveyden ja ystävät. Luulen, että kyse on asennoitumisesta. Jos olisin peruskoulun jälkeen kouluttautunut toiveammattiini koristepuusepäksi, olisin varmaan aivan tyytyväinen persaukisenakin. Valitsin kuitenkin toisin. Minulla oli haaveita ja kaikki nuo vuodet ponnistelin saavuttaakseni ne. Niinpä tiesin aina, että ahdinkoni oli väliaikaista, joten en yrittänytkään hyväksyä sitä. Siksi toisekseen olen turvallisuushakuinen ihminen ja pidän matkustelusta, joten jatkuva taloudellinen epävarmuus stressaisi minua. Mutta nämähän ovat luonnekysymyksiä eikä mitään absoluuttisia totuuksia.

huonoihin oloihin, mutta kun oppii olemaan onnellinen siitäkin, niin kaikki hyvä mitä elämä eteen sen jälkeen tuo, tuntuu silloin kaksinverroin paremmalta, se kaikki tulee silloin vaan plussana.. ilmankin pärjäisi, mutta elämä on päättänyt antaa kuin hyvitykseksi jotain vielä kauniimpaa ja parempaa.

vänksy kirjoitti:

huonoihin oloihin, mutta kun oppii olemaan onnellinen siitäkin, niin kaikki hyvä mitä elämä eteen sen jälkeen tuo, tuntuu silloin kaksinverroin paremmalta, se kaikki tulee silloin vaan plussana.. ilmankin pärjäisi, mutta elämä on päättänyt antaa kuin hyvitykseksi jotain vielä kauniimpaa ja parempaa.

Sinä olet kuin kohtalouskoinen. Otat vastaan, mitä elämä tuo tullessaan ja tyydyt siihen. Minä uskon olevani oman elämäni seppä, joten pyrin unelmiani kohti. Jos minulla ei enää olisi saavuttamattomia unelmia eikä haasteita, muuttuisin onnettomaksi. Joku muu stressaantuisi tällaisesta. Lisäksi uskon, että en osaa arvostaa tarpeeksi sellaista, minkä olen saanut ponnistelematta. Esimerkiksi rikkaiden lapset, joille yltäkylläisyys on itsestäänselvyys. Ja harva arvostaa terveyttäänkään ennen kun on ollut vaarassa menettää sen.

on mulle niin luonteenomaista käytöstä, ettei siinä olisi kenestäkään mitään shokeeraavaa. Muuten en taida olla kovin impulsiivinen tai shokeeraava ihminen. Alle 20v. vielä olin, mutten sanoisi nykypäivänä. Pikemminkin olen se, joka tasoittelee muiden ihmisten shokeeraavan käytöksen jälkiä ja rauhoittelee ihmisiä shokki-uutisten jälkeen.

1. Jättänyt arvostettua ja hyväpalkkaista työtäsi, koska olet varma siitä, että elämäntehtäväsi onkin joku muu, vaikkei se rahallisesti toisikaan menestystä elämääsi? - Tavallaan. 2. Karannut ulkomaille rakkautesi perään? - Olen aikeissa tehdä niin. 3. Mennyt pika-aikataululla salaa maistraatissa naimisiin? - En ole. 4. Julkistanut seksuaalisen suuntautumisesi, joka on kaikille tullut yllätyksenä? - Joo, porukka järkyttyy aina, kun pää punaisena huudan, että "OLEN HETERO, VITUN MULKUT!". 5. Muuttanut radikaalisti ulkoista olemustasi? - Jaa a... en kai ihan radikaalisti kuitenkaan. Tai josset ole, niin voisitko tehdä noista jotain? - taisi jo tullakin.

vänksy kirjoitti:

sitten. Sen tietyn rajan kun ylittää, niin tuohonkin tottuu ja oppii olemaan tyytyväinen, eikä oikein osaa muuta kaivatakaan, ainakaan niin paljon, et haluaisi jotenkin hirveesti panostaa siihen muutokseen. Tunnen esim. muutaman vanhuksen, joiden puheista tuo vahvasti käy ilmi. Heidän onnensa ilmenee/on aina ilmennyt rakkaudesta, ei rahallisista vaurauksista.

minunkin mielestäni se tärkein asia elämässä ja ennenkaikkea molemminpuolinen rakkaus... mutta jos olet elänyt viikon nälässä kovassa pakkasessa heikolla vaatetuksella ja olemattomalla nukkumisella, niin sitä jostain syystä keskittyy siihen paremman tavoitteluun ehkä se rakastaminenkin mielessään ja toive päästä rakastamaan siedettäviin olosuhteisiin.