Että nyt olen puoli vuotta maannut sisällä saamatta yhtään mitään aikaiseksi, opiskelut jäi, laskut on jäänyt maksamatta kaikki on jääny tekemättä kun ei vaan jaksa kiinnostaa, ei jaksa välittää.
Nyt ajattelin itteni saada tästä itsesäälistä rypemästä tuonne sosiaali- ja terveystoimistolle hakemaan apua.. myönnettävä se on että olen syvästi masentunut.
Naiseni petti ja heivasi minut syrjään kuin roskan..
Pettämistä edeltävänä aamuna käytiin naisen halusta katsomassa kihlasormuksia.. luulin että kaikki oli todella hyvin ja rakkauden osoituksia sinäkin aamuna tavanomaisesti ja suunniteltiin tulevaa.
Mikään ikinä ei ole tuntunut näin pahalle.. rakastan sinua niin valtavasti.. miks helvetissä teit minulle näin!!! Tämä osotti sen että ihmisiin ei kannata luottaa koskaan..
näin minun sydän särky..
mies täällä..
504152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
puhuttua jollekin. Oletko tänä aikana ees pystynyt jollekin ystävällesi puhumaan, se ois kaikista tärkeintä että saa jollekin purettua tuntemuksiaan. Parasta olisi tietysti jos se onnistuisi sen naisen kanssa? Mutta ei varmaan onnistu..?
on saanut vakuutettua minut siitä täysin että olen säälittävä ja selkärangaton hänen mielestään.. eikä hän halua edes nähdä minua eikä vastaa yhteydenottoon enkä enää edes moista ole yrittänyt. Mutta niinhän olen tässä ollutkin jonkin aikaa säälittävä. Tottakai olen saanut jollekin jotain puhuttua mutta en aivan niin kuten asiat oikeasti on menneet ja en ole koko totuutta tuonut esiin että kuinka huonossa jamassa minä olen. Eiköhän tämä asia lähde etenemään tässä kun pääsen toivottavasti juttelemaan vaikkapa ihan ammattiauttajalle. Mutta tätä tämä rakkaus pahimmoilleen teettää. Ei ole mitään siitä jäljellä mitä olin "normaalina".
Pahemman laatuista selkään puukotusta. Jos naisystävälläsi on ollut lopettaminen ajatuksissa olisi sen voinut jotenkin sinulle viestittää. Ei niin että viimeiseen asti kaikki on hyvin ja sitten kelkka kääntyykin. on vain turvannut oman olonsa.
Päinvastoin. Naiseni se oli se joka halusi edetä.. otti puheeksi naimisiinmenoa, minä olin se joka toppuutteli ja halusin mennä rauhassa eteenpäin. Minun ymmärrys ei tähän ole riittänyt..
hän oli edes olemassa sinulle? Näytä sille, että pärjäät ilman sitä, et ole mikään luuseri. Ei toinen voi olla toiselle koko elämä, päästä jo irti ja ala järjestämään oma elämäsi kuntoon. Mene ensin mt-toimistoon hakemaan reippaasti apua, sitä vartenhan ne paikat ovat ja siellä ihan oikeasti autetaan. Itsekin olen joskus ihan nuorena niitä palveluita hetken käyttänyt ja sitten alkanut pärjäämään jo ihan omin jaloin.
näyttää, että pärjään vallan mainiosti ilman häntäkin. Koville se tietysti ottaa. Toivoisinpa, että kaikki näiden sivujen pettäjät lukisivat tekstisi ja saisivat jotakin ymmärrystä siitä, mitä heidän toimintansa saa toisissa ihmisissä aikaan. Tsemppiä sinulle. Kyllä se elämä vielä siitä valkenee ja joskus vielä löytyy sellainen nainen, joka on rakkautesi arvoinen.
eli olen opiskellut nyt toista tutkintoa ja olisin valmistunut nyt keväällä. Ikää mulla on 23.. Ja aikasempia suhteita on ollut ja mennyt ja loppunut ihan kuten suhteet loppuu kun ei enää välitä. Mutta hän nyt oli ensimmäinen johon tunsin näin syvästi mutta näin kävi. ja tapa jolla hän jätti sai minut käytännössä murtumaan ja tähän pisteeseen missä nyt olen. Jotenkin sitä ei vaan osaa sulattaa että rakkautta vannova ihminen tekee tuosta vaan noin.. ja seuraavana päivänä kertoo aivan toista. Eli avoliitossa eleltiin..
Et ole yksin veneessä. Itse ehdin asustella 6 vuotta saman katon alla ja rakastaa. Loppuun asti tuli välittäviä ja ikävöiviä tekstiviestejä, sitten loppui kuin veitsellä leikaten. Pettämiseen ja jättämiseen tietenkin - sokeahan sitä on ihmiselle, josta eniten välittää.
Vaikka nyt tuntuukin pahalta, kyllä se elämä sieltä voittaa. Aika tekee vääjäämätöntä työtään sun hyväksi ja eräs kaunis päivä huomaat, että se olikin onni, että petollinen ja valehteleva akka vaihtui parempaan. Yksi puoli vuotta tai vuosikaan ei ole sun iässä mitään. Mene vaan pienin askelin eteenpäin ja hoida aina joku pikku asia kerrallaan. Yhtenä päivänä oletkin sitten saanut kaikki voimasi takaisin.
Äläkä ole liian ankara itsellesi - toipuminen ottaa aikansa. Muista myös ne hyvät puolet tuossa - kun voimat palailevat voit tehdä tasan niitä juttuja kuin itseäsi huvittaa. Voimia sinulle - selviät kyllä ja huomaat aikanaan olevasi vahvempi kuin ennen.
Rohkasevaa ja voimaa antavaa tekstiä kirjotit. Tuntuu vaan niin oudolta olla tässä pisteessä että ei ole itsekunnioitusta tippaakaan ja tuntuu että on ajanu itsentä niin suohon että miettii että miten tästä nousee. ja tällä hetkellä tuntuu että miten noin pikkuasia loppupeleissä minut tähän pisteeseen ajoi.. mutta kohta taas saattaa iskeä se kaipuu ja järjettömän paha olo.. ja sitten taas on fiilikset maissa.
Suruuni olen juonut runsaasti ja viettänyt aika railakasta elämää ja sekin on osaltaan vain pahentanut tilannettani.. teen nyt viimein täydellisen elämänmuutoksen ja tsemppaan itseni nyt ulos tästä tilanteesta.. jätän "juhlimisen" ja alan taas innostua urheilemaan. Pakko päästä tästä "sumusta"..
Enhän minä oo saanu mitään aikaiseksi vieläkään itteni nostamiseksi tästä "suosta". Tuntuu että mulla menny tästä ajasta eron jälkeen 4kk:tta kun olen tukahduttanut tunteita baarissa käymällä.. ja nyt kun olen tämän 3 viikkoa ollut juomatta humalahakuisesti niin tuntuu että vasta nyt minä käsittelen alitajuisestikin tätä asiaa ja kaikki paha olo purkautuu todella.
Miks tuollaisia ihmisiä on olemassa jotka ei ajattele tippaakaan toista.. kertoo rakastavansa ja vaikuttaa todella kaikinpuolin hyvät arvot omaavalta naiselta ja sitten tuosta vaan voi tehdä kuitenkin noin. Ja miks minä jaksan yhä rakastaa.. ja tuntuu niin pahalta että tekee mieli huutaa suoraa huutoa.. tämä yö taas oli näitä jolloin valvon miettien asioita..
Kun tuntuu että minun elämä jossa olin onnellisempi kuin koskaan muuttu suoraan helvetiksi.. miks ei oo vaikkapa ohimossa nappia mistä painamalla saa tunteet pois?
Niin se on, että ajatukset rullaavat päässä koko ajan, vatvoen, itseä kiusaten, niistä pitää päästä irti. Mulla on kohta 3 vk erosta. En ole hakenu laastarisuhdetta, en juonut, sydän vaan pamppaillut ku lampaan saparo ja ahdistunut olo, en saa nukutuksi, en syö kunnolla, tunteet jäi niin pinnalle. Mulla oli niin, että jouduin lopettamaan suhteen, hällä oli ongelmia, joita ei pystynyt korjaamaan, tulin siihen tulokseen, ettei voida jatkaa. Seurustelu oli raskasta ja kuluttavaa, repivää. Tietysti kaipaan niitä ihania hetkiä, joita niitäkin oli paljon, silläpä nämä tunteet. MUTTA, eilen oli eka päivä kun tajusin, että hei ylöspäin olen menossa. Viime yönkin nukuin jo normaalisti, kerran vain heräsin. En ajattele enää häntä koko ajan. Olen tervehtymässä. Kirjoita vaikka tuntojasi paperille, sekin helpottaa. Älä juo. Käy kaikki paska läpi, vähitellen sullakin helpottaa. Tsemppiä sulle ja aurinkoa elämääsi.
Tänne on hyvä kirjottaa.. vaikka jotenkin tuntuu niin säälittävältä aikuisen miehen kirjotella ja surkutella asioitaan.. mut tämä auttaa ehkä, kun tulee tälläistä vertaistukea kuten sulta.
Juurikin tuo juominen on ollut ehkä se pahin juttu mitä olen tässä surressani tehnyt ja sillä olen itseni tänne pohjamutiin saanut.. rahat menny ja jo miinuksen puolellekin runsaasti. Tyhmää sekin kun jaksan elätellä toivoa että exäni pyytäisi anteeksi kaiken niin että vakuuttuisin ja palattaisiin yhteen, mutta sitähän tämä rakkaus teettää.. turhia toiveita ja tätä hulluutta. Nyt alkaa tulla väkisellä uni joten menenpä nukkumaan..
Iso halaus sulle ja aimoannos rohkeutta. Rohkeutta tarttua asioihin ja voimaa viedä ne loppuun.
Ennen kuin pääset tuohon on kuitenkin käytävä läpi tunteet, se kulkee niin että kieltää tapahtuneen, sitten hväksyy, tulee vihan tunteet ja lopulta tulee "uunista ulos". Ole siinä viisas ettet tukahduta tunteita vaan elä ne vaikka tuntuisi että hajoat atomeiksi. Sillä kaiken tuon jälkeen olet vahvempi kuin olet ollutkaan.
Sinua varten on jossain nainen isolla N:llä joka haluaa omistaa elämänsä sinulle ja siinä kohtaa kysytään uskallatko elää ja rakastaa vai pelkäätkö?
Tsemppiä :-)
Elämä on kuitenkin tarkoitettu elettäväksi ei neljän seinän sisällä olemiseksi. Nauti elämästäsi!!
ihan oikeasti eikä näin virtuaalisesti.
Tuntuu että tämä mies tarvii ihan kunnon rutistusta.. :)
Jos yhtään lohduttaa niin aattele, että jossain kohtaa se sinun rakkauden kohde halaa sua just niin paljon ja kovaa kun haluut.
Aika laiha lohtu kun ikävä kaihertaa ja tunteetkin on vielä käymättä läpi, mutta täällä maapallolla ei OIKEESTI OLE VAIN YKSI OIKEA IHMINEN TOISTA VARTEN vaan niitä on useita.
Niin ja ennen kuin tapasit tätä kyseistä naista olit varmasti tyytyväinen elämääsi joten vaikka häntä ei ole voit silti olla edelleen onnellinen.
Kyllä se aurinko alkaa paistaan vielä - sillä sehän ei valitse kenelle se paistaa.
en osaa muuta sanoa,kuin voimia sinulle selvitä
itse kamppailen tässä myös elämässä eteenpäi hetken kerrallaan
jätettynä.juomaan en rupea siitä tulisi vain lisää harmia.
eiköhän tästä jotenkin eteenpäin selviä.
jokaisella se vie oman aikansa en tiedä itsekkään miten jaksan
mut toista en voi omistaa.minä en vai ollut hänelle sopiva,joku vika kai minussa sitten on.koska en hänelle enää kelpaa vaikka
kaikkea muuta sanoi.mietin miksi ihminen
sanoo muuta ja tekee koitenkin toisin .
olisi ollut reilumpaa,kun olisi sanonut syyn miksi ei halua olla kanssani.
olosuhteidenpakosta näemme usein.toisinaan hän juttelee kanssani toisinaan ei ole huomaavinaan vaikka samoissa tiloissa ollaan.sydän on riekaleina aina sen jälkeen kun näen hänet rakastan häntä edelleen.on ehkä parempi että jäädytän sydämmeni,enkä rupea enää mihinkään suhteeseen.koska kohtaloni on aina pettyä.tai tulla petetyksi.
Elämänhallinta on nyt kyllä niin pohjilla että niin pohjilla. Ajattelin jättää alkoholin nyt kokonaan pois.. vaikka se onkin ollut nyt normaalin rajoissa muutaman viikon. en tiedä onnistuuko ja mitä hyötyä tästä loppujen lopuksi on mutta näin ajattelin. Jonkinlainen elämänmuutos tässä on tehtävä ja siitä se lähtee. Jos tästä nousen niin oon niin pirun kiitollinen.. nyt alkaa nainen olla jollain tavalla surettu, toki kaipaan mutta alan hyväksyä tämän, mutta kun katson tilannetta mihin olen itseni ajanut niin nouseeko tästä enään.. Yritän.. !
Miettikää jumalauta ihmiset miten jätätte toisenne..!! Puhukaa ihmiset toisillenne..
mitään oo surru läpi vielä... ei helvetti!! miiiiiiiiiikkjzsdyfyjdfklk.. vittujen kevät!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
täällä vähän negatiivisessa mielessä... viimeyön valvoin tuossa taas ja nyt alko tulemaan niin kaikki asiat mieleen että ei paljon valoa näy tunnelinpäässä.
Aivan käsittämätön kaipuu.. en oikeasti oo tätä tunnetta ennen kokenu tämä on niin perseestä että niin perseestä.
Ai että ihmiset osaa olla julmia!!! Enää ei ajatella, mitä toiselle ihmiselle voi seurata törkeistä dumppauksista. Rupes ihan suututtamaan sun puolesta.
Itse olen myös saanut jos jonkinlaisia pakkeja ja kyllä täytyy sanoa, että maailmasta löytyy niin julmia ihmisiä että.
onko syy nykyajassa vai mitä hä?
että ehkä parempi on saada välit hänen kanssaan sille tasolle että voimme jutella asioista. Ihan itseni mielenterveyden kannalta.. ehkä häneltä löytyy selityksiä ja halua sopia asioita. Ei ole tarkoitusperänä tosiaan muu kuin vain saada välit sille tasolle, turha on omia ajatuksiaan sulkea pois tahtomattaan..
Epäilen vaan itsekin että hänen puoleltaan saattaa tulla karu tyrmäys.. vaikka ns. aikuisia ihmisiä ollaankin.
Miksi tahtoisit vielä jutella, jos hällä jo toinenkin? Mikset päästä jo irti ajatuksistasi häntä? Kidutat itseäsi. Onko toiveenasi vielä, että saat hänet takaisin? Mitä jos saat? Luotatko? Tuollainen petturi tekee saman uudelleen. Minä en halua nähdä eksääni ja toivon, ettei tulis vastaankaan, pääsen helpommalla. En halua kuulla mitään hänestä/häneltä. Mitä sellaisesta enää välittää, mistä ei tule mitään? Nyt pistät nokkas uusia tuulia päin, mene ulos vaikka torille ja katsele ihmisiä, et ole yksin. Palaat yksinäiseen kotiisi, mikä kaihertaa, mutta ajan myötä sekin helpottaa. Lue vaikka kirjoja, se vie ajatukset muualle. Ei tähän tunteeseen onneksi kuole. Minusta tuntuu, että ryvet itsesäälissä, pois siitä tilasta nyt. Tsemppiä.
Se on totta että ryven itsesäälissä.. luottaisin häneen jos hän osaisi vakuuttaa minut että hän on luottamuksen arvoinen. Tuo on asiaa tuo sinun puheesi sinällään että ehkä koska rakastan häntä yhä niin siksi vaan epätoivoisesti yritän hakea hänen hyväksyntäänsä ja selitystä kaikelle.. tuo rakkaus tekee vaan niin säälittäväksi.
Ja kaiken ajattelen nykyisin jo "oikealla" tavalla näin suurimman osan ajasta, mutta sitten muistuu mieleen jokin yksittäinen asia meidän yhteisestä ajasta ja tulee vaan niin pirunmoinen kaipuu että tekee mieli huutaa.
Ja mies jonka kanssa hän petti on naimisissa oleva mies kauempaa joka tuli eksälleni juttelemaan, minun ja eksäni riidellessä ja minun jo häivyttyä baarista kotiin. Joten heidän tapailunsa tuskin on jatkunut tuon yksittäisen kerran jälkeen..
Ja juurikin niin miksen ole osannut ajatella että itse olen kaiken tuon paskan yläpuolella.. miksen oo osannu ajatella että eksäni ei ole minun arvoinen. No siihen on tietenkin vastauksena rakkaus, mutta kun osaisi jättää tunteensa sivuun ja ajatella järjellä asioita ja mennä eteenpäin niin tässähän on periaatteessa asiat paremmin kuin eksäni kanssa asuessa.. hän vaan toi esille todellisen minänsä. Tosin tässä puolenvuoden aikana olen elämäni saanut niin sekaisin että kestää aikaa että olen taas omaitseni.
Tiedän tunteen, mitä aloituksessasi kerroit; Vedettiin ihan yllärinä matto jalkojen alta. . . . . mutta elämä jatkuu ennenmin tai myöhemmin.
Onneksi oli hyviä ystäviä ympärillä, joille pystyi soittamaan / keskustelemaan /avautumaan . . . . Ei maistunut ruoka, pakottivat / huijasivat syömään.
Mutta minulla oli ja on myös kiintokohta, lapset. Onneksi sen kottaraisen kanssa ei tullut tehdyksi niitä . . . . . .
Niin, ex-vaimo kylllä järjesti elämäni täysin sekaisin, vei 6 vuotta hoitaa asiat kuntoon . . . . . . NYT voin ja pystyn kävelemään vaikka keskellä katua. pää pystyssä jos siltä tuntuu.
Eli, vaikka kuinka riipii ja raastaa sydämmessä, niin paina exä mielessäsi taustalle, vaikka ajattelemalla hänestä inhottavia asioita / tekoja / tapoja . . . . . . Juttele kavereittesi kanssa, nimittäin sitä sinä kaipaat, hyvää juttuseuraa. Pikkuhiljaa, askel askeleelta laita asiasi kuntoon. MUTTA siinä vaiheessa vasta ala etsimään vakisuhdetta, kun olet tervehtynyt ja asiasi ovat kunnossa. Toki kannattaa "käyttää" irtopainoksia, ilman sitoutumishalua, siinä oppii samalla luotaamaan naisten ajatusmaailmaa . . . . .
Eli toisen miehen saman tapainen kokemus.
On mulla tässä puolenvuoden aikana ollutkin näitä "irtopainoksia" ja sen minä käsitän itsekin että ei minusta vaan yksinkertaisesti ole parisuhteeseen vielä, kun asiat on niin sekaisin.
Mulla on yksi sellainen hyvä kaveri jolle pystyn tälläisistä asioista puhumaan mutta hänellekkään en ole kovin avautunut vaikka ohimennen aina maininnut ajatuksistani olut- tuopposen ääressä. Mutta sen tiedän että häneltä saan tukea ja apuakin ja oon niin pirun kiitollinen siitäkin. (Yllätys kun mulla pyörii tälläsetkin asiat nyt mielessä..) Muut on sitten vaan kavereita joiden kanssa puhutaan kaikkea muuta kuin valitellaan omaa tilannetta.
keljuttaa tämä tilanne mihin oon itteni ajanu... ja että annoin yhen pikku-neidin vaikuttaa itteeni näin paljon..
Niin alas ei saa antaa ittensä vajota, että jää laskut tai opiskelut tai työt hoitamatta. Opiskelu ja työhän on vaan hyvä asia, niin saa ajatuksensa muualle.
Ainakin itelläni työnteko auttaa sydänsuruihin ja teinkin yhdessä vaiheessa paljon ylitöitä. Saapahan edes jotain muuta ajateltavaa. Mut jätti mies kanssa melkeen puol vuotta sitten ihan yllättäen ja ajatuksesta pyörii vieläkin päivittäin entisessä. Masentaa ja miettii että miksi niin kävi.
Mutta pakko vaan yrittää jaksaa eteenpäin. Pakko kyllä myöntää, että täälläkin kieritään ajoittain itsesäälissä.
Olisin toivonut reagoivani mutta mulla se meni niin että tuntu vaan ettei missään ole mitään aihetta.. tuli vaan sellainen yleinen välinpitämättömyys kaikkeen.
Hei
minun suhde päättyi yllättäen viime syksynä. X poikaystävä sanoi 5 p aikaisemmin miten hän rakastaa minua todella paljon ja on onnellinen. Sitten yllättäen tekee sähköposti viestillä lopun minun kanssa. Vittu vittu sitä sikaa..ihoan vieläkin tekoa. No minä löysin uuden 2 viikon jälkeen...hyvää sexiä mutta se jokin tunne puuttui. Nyt olen päättänyt suhteen ja ymmärrän että on vielä surutyö edessä siitä joka minut jätti. Eli sen minkä taakseen jättää tulee joskus eteen. Olen alakuloinen ja vituttaa vieläkin. Ja tuo sana ei kuulu minun sanavarastooni oikeesti. Se vain osoittaa tunteeni tosi ytimekkäästi tällä hetkellä.
Sinä ystävä hyvä...mene lääkäriin ja hae apua..olet tärkeä ja hyvä ihminen...ala elää...Ihmiset jotka ovat epärehellisiä saavat joskus kärsiä teoistaan...niinkun meidän xät...eli heillä on edessä se paha olo joka sinulla ja minulla on tänään ja kohta olemme käyneet sen läpi ja onni kukoistaa..
Lämmin hali sinulle
Pirjo
En tiedä jumalauta millon tästä nousen..
Itsekin tapailin tuossa vähän aikaa uutta naista ja havahduin vaan siihen kuinka joka tilanteessa mietin eksääni ja en edes välittänyt kommunikoida hänen kanssaan... Silti pidin hänen seurastaan ja ainahan yötkin mukavampia ja paremmin nukuttuja kun joku kainalossa. .. terapiasta kävi hänen seuransa jos vaan olisi sillä "kaveri" oletuksella molemmat olleet. Ja muutenkaan tilanteeni vuoksi ei uutta suhdetta kannata hakea.
Kiitos sullekin mieltä lämmittävästä viestistä.. on niin pirun suuri kynnys vaan mennä valittamaan tästä tilastaan tuonne lääkärille..
se kun pyörittelen vaan kokoajan mielessäni asioita joita eksäni kanssa toisillemme suhteessamme olemme puhuneet ja tehneet. Sitä onnen tunnetta.. ja tunnetta että kerrrankin osu mun kohalle nainen johon rakastuin täysin sydämin., mutta nyt tilanne onkin tämä. Voi jumalauta että osaa tuntua pahalle..!! Huuh.. kun en tahdo ketään muita kuin hänet niin miten tästä eteenpäin, minä oon muuttunu niin täysin ihmisenä minä oon vaan niin totaalisen sekasin... suruani täällä vuodatan vaan kokoajan. tuntuu etten jaksa mitään,.. ja tästä paskasta pitäis noust, mutta miks kun hän oli se kaikki!
Hei.. Tuo tuska on tuttua.. Lähdin lapseni kanssa avomieheni luota monta kuukautta sitten.. Olen nuori äiti, ja muutin koko elämäni saadakseni lapsen miehen kanssa, opiskelut jäi tauolle ja kaupunki vaihtui täysin tuntemattomaan.. Kaikki meni mönkään ja huomasin olevani yksin lapseni kanssa vaikka asuimme yhdessä.. siispä lähdin..
Mies ei ollut valmis muuttamaan mitään elämästään, vaikka saimme lapsen, ja vaikka itse yritin pinnistää kaiken voimani ja tehdä ihan kaikkeni vaikka tuntui että seinät kaatuu päälle täysin. Tiedän, että tein oikean ratkaisun, kun lähdin pois miehen luota, joka ei suostunut ottamaan sitä vastuuta joka lapsesta syntyi, vaan syytti kaikesta vaikeasta minua.
Kuitenkin, tämä elämä on päivä päivältä vaikeampaa.. Nyt sain tietää, että hänellä on toinen nainen.. Minä en tahtoisi nousta aamuisin. Joka ikinen hymy, puuron keitto, ihmisille puhuminen, aivan kaikki, on yhtä helvettiä.. Kun voimat on ihan täysin lopussa, ei ole mitään annettavaa, mutta siltikin täytyy vaan puristaa itsestään se, että joka aamu nousen ja olen hyvä äiti pienelle lapselleni..
Alkoholi ei ole todellakaan mikään vastaus, mutta kun istun yksin sohvallani oudossa kaupungissa miettien missä lapsen isä on uuden naisensa tai ryyppyporukkansa kanssa, haluaisin niin kovasti että voisin heittää pyyhkeen kehään ja juosta baariin etsimään lohtua viinasta ja seurasta.. Mutta en tietenkään voi tehdä niin.. Kyttään vain kelloa, että milloin pitää lopettaa itkeminen, ettei aamulla näytä aivan karmealta.. Sitten menen nukkumaan, ja herään taas aamulla ja yritän hymyillä hammasta purren, jotta lapseni näkisi välillä muutakin kuin itkevän äitinsä..
Vaikka se mies on sanonut ja tehnyt erittäin ikäviä asioita, rakastan häntä vaan niin vietävän paljon, enkä haluaisi kohdata tätä kaikkea yksin.. Tällä hetkellä olo ei todellakaan tunnu siltä, että tämän kokeminen tekisi minusta ikinä yhtään vahvempaa.. Enkä edes jaksa kuunnella kuinka ihmiset sanoo, että kyllä elämä voittaa.. Ainut asia, jonka suhteen en ole välinpitämätön, on lapseni. Mutta en tällä hetkellä jaksa olla hänenkään kanssa kahden. Hain apua perheeltäni ja lääkäristä, kun viimein tajusin että en pysty tähän enää.. Minun on aivan pakko saada hetki olla peiton alla piilossa maailmalta, aivan pakko saada romahtaa hetkeksi..
Kuulostaa typerältä sanoa näin, koska eihän tällaista kenellekään toivo, mutta on se lohdullistakin kuulla, että tällaisessa tilanteessa on joku muukin.. Ja muutkin on siitä päässeet, kyllä mekin. :) Ei menetetä luottamusta kaikkiin naisiin/miehiin sen vuoksi että omalle kohdalle on osunut niin erilaiset arvot omaava ihminen.. Tätä minä koitan ainakin itselleni hokea.. :/
Mukava kyllä lukea näitä erilaisia tapauksia joissa kuitenkin löyhästi samat piirteet mitä itselläni. Tuntuu että antavat voimaa.. ja taaskin mulla itsellä on olo, että en minä eksääni niinkään kaipaa enään.. tai toki välillä tulee niitä satunnaisa kohtauksia joissa hän tulee mieleen ja samat asiat käy taas sen kärrynpyörän, mutta se on enemmänkin tämä tilanteeni mihin olen itseni antanut mennä.,
Sä et ainakaan ole erilaiset arvot omaava tekstistäsi päätellen... olispa mun elämään sattunukin tuollainen nainen kuten sinä ;) Tosin luulin eksänikin olevan arvoiltaan sellainen jonka tahtoisin mutta toisin osottautu lopulta.. ja hyvä näin.
Sullekin toivotan voimaa ja jaksamista. Sulla on vielä pienokainen josta pitää huolta..
Eksällänikin oli lapsi edellisestä suhteesta ja totuin jo tavallaan ottamaan "isän" rooliakin. Ja se tekee minulle tästä vielä uskomattomamman asian, kun veikkaan että lapsensakin ihmettelee kun tavallaan "isä"hahmo häviää. Toki lapsella oli oma huolehtiva isänsäkin. Mut aika ymmällä olen yhä koko suhteen lopusta..
Mut ekana mulle tuli mieleen että eksäni alkoi nyt elämään sitä vaihetta elämästään mikä on jäänyt lapsensa vuoksi elämättä.. eli ns. "juoksuaika" vaihetta..
Sama "juoksuaika" se taitaa olla syy minunkin eksäni tekemisiin ja mielenkiinnonkohteisiin.. Itselläni se on ohi, ja luulin että miehelläkin, mutta näin kai meitä elämä heittelee. :/ On se vaan niin pirun kipeää seurata vierestä tuota juoksuaikaa.. Kun ei kuitenkaan voi täysin irtaantuakaan kun on yhteinen lapsi.
Varmasti lapsikin on kummissaan kun läheinen ihminen lähtee yhtäkkiä pois. Jättäähän se aukon hänenkin elämäänsä! Onneksi nuo pienet on kuitenkin aika sopeutuvaisia, usein paljon sopeutuvaisempia kuin isommat ihmiset..! Ainakin omasta tilanteestani voin tuon huomata..
Nostetaanko liput korkealle? :) Sen mä sanon ainaki omasta tilanteestani että yksinolo tekee kaikesta miljoonasti pahempaa.. koita pakottaa ittes sieltä näkemään ihmisiä. :)
Nostetaan liput korkealle, mutta mulle ei tässä vaiheessa ole oikeastaaj muuta suuntaa kuin ylöspäin. Jos en itteeni tuolta kodittomana halua löytää. Kyllä elämänilo alkaa voittaa.. takaisin omaksi-itsekseni nousu vaan tulee olemaan vaikeaa, mutta tässä on sauma oppia itsestään jotain. :)
Mä kuljen itsekin eteen päin niin pienillä askelilla, ja oon niin hukassa itseltäni tällä hetkellä, että onhan se aika turhauttavaa ja vaikeaa.. Mut palkitsevaa joka ikinen pienen pieni juttu mistä huomaa että on palautumassa tähän maailmaan. :) Ja todellakin hyvä sauma oppia itsestään!
Päivän olen tuolla kaupungilla kierrelly ja torikahvilan terassilla istunu ja alkaahan tuota silmät avautua taas maailmalle. Kaunis se on tämä Suomen suvi.. :)
Vasta kun kävin kaupassa jossa eksäni kanssa yleensä asioitiin tuli hän mieleen.. toisaaltaan olisin toivonut hänen jopa tulevan vastaan jotta olisin nähnyt kuinka hän olisi toiminut.
äiti-86 olet juurikin samoja ikiä kuin minä.. olen -85 syntynyt. Mistäpäin suomea olet?
Aika hienoa! Onhan täällä paljon mistä nauttia, kesä ja kärpäset ja kaikkee.. :D Täytyy myöntää et sen jälkeen kun tänne kirjoitin niin on itselläkin ollut taas jotenkin helpompaa.. Kiitos siis vertaistuesta! :) Täältähän minä Oulun suunnilta.. Entäs sinä?
Minä oon täältä pikkasen Oulua etelämmästä ja aikalailla itään päin.. :D No ei mulla enään tippaakaan ole eks-naistani ikävä ollu. Laitoin tosin ihan piruillessani viestin hänelle, mutta sisällöstä en ala kertomaan.. Nyt on sellanen loistofiilis ollu, kunhan saan vaan asiani kuntoon. Pohjalta ponnistan.. :) Tänne kirjotus tais auttaa oikeasti.. ja toinen oli tuo kun jätin baari-illoistakin tuon alkoholin pois. Tuntuu että maailma nyt vasta selkeytyy sumusta mun silmissä.. en taida hakeutua edes lääkärin pakeille masennuksestani kun kyse on tainut olla vain tuosta alkoholin vaikutuksesta.. Kiitos myös sulle vertaistuesta! Mukavalta naiselta vaikutat.., nyt vaan uutta matoa koukkuun meille molemmille ja valitaankin sitten tarkkaan.. ;D Koeajalla tarkkana.. :D
Kaikki rakkauslaulut, kaikki romanttiset elokuvat, runot ja kirjat - täynnä rakkautta. Ideaalia, utopiaa. Kuinka monta kertaa osuu se, että kaksi rakkautta täsmäosuu toisiinsa. Tilastomatemaattisesti kovin harvoin. Mies taistelee naisesta epätoivoisesti ja nainen valitsee kylmästi parhaat pelikortit itselleen.
Rakkautta ei ole. Se on vain illuusio, jonka Hollywoodin juutalaiselokuvamogulit syöttävät meille tyhmille lampaille. Kaikki upea ja täudellinen kaatuu yhteen asiaan: naisella ei ole sielua.
Itse olen kans joutunut pohjalla käymään. Sieltä vaan nousin. Oli se kauhea olo, jouduin syömään lääkkeitä, lopetin niiden käytön kun olo oli kuin ois pilvissä lennellyt, ei ollenkaan tässä elämässä mukana. Siitä on jo yli 10v. Alkoi olo paranemaan kun en ottanut lääkkeitä. Näytin lääkärille että minä voin hyvin ja hän luuli että lääkkeet auttavat, joita en edes syönyt. Olin aina vaan skarppina kun sinne menin. Sitten kun minulla ei ollut mitään että olin niinku selvinnyt, he pyysivät käymään ja laittoivat ambulanssiin ilman mitään syytä, auto jäi sinne ja mitään en saanut mukaan ottaa. Siinä ne mokasivat, sukuni sai tuon aikaan. valehtelemalla, nyt olenkin sitten yksin sinkkuna, ja päätin että minua ei mieskään hulluksi sano tai saa painua sinne mistä on tullutkin. Minut ajettiin siihen niin pohjalle. Siitä kun selvisin niin alkoi kiusaaminen, olen päättänyt että en enään ikinä mene sinne niin pohjalle missä kävin. Olin aivan yksin, ei kukaan tukenut tai auttanut, Mielenterveys hoitajan juttusilla kun kävin siellä meni poikaystävän ja sukuni valheet läpi, minua ei uskottu ollenkaan, mutta sitten he mokasivat ja pääsin sieltä pois. Enkä enään sinne mene IKINÄ. Siellä sattu vääryyttä minua kohtaan. Selvisin itse paremmin, nyt minua koitetaan härnätä ja kiusata varmaan samaan tilanteeseen mutta sain lujuutta ja vahvuutta, olin silloin puolustus kyvytön siinä lääkkeen höyryssä. En ikinä käyttäisi edes huumeita, uskon että olisi sellainen olo, joka oli tosi karmivaa, silmäni seisoivat vain päässäni, liikuin ihan rutiinilla muissa maailmoissa.
Jollekin siitä voi olla apua minulle siitä oli haittaa.
Nyt olen kuin toinen ihminen, käyn tanssimassa, olen oppinut tanssimaan kunnolla, aloin vuosiin kotona olon jälkeen käydä ulkona, tapasin nettituttuja jotka minua kehui ja sitä kautta selvisin. Sain uskallusta liikkua.
Käyn koiran kanssa lenkillä ja tanssimassa. Tanssiminen on ihana harrastus.
Jos menisit tanssikurssille sieltä kuulema voisi saada kumppanin, mutta kun minä en voi tanssia kuin perinteisiä ja ne jo osaankin, ei minulla ole tarvista mennä kurssille. Johtuen olkapäästäni. Tanssi on muutenkin kiva harrastus, musiikki rentouttaa, siinä tapaa mukavia ihmisiä.
Voimia sinulle olet vahvempi kun tuosta selviät, sinua ei pikku jutut hetkauta mihinkään suuntaan.
Voimia sinulle!
Tässä oli pieni osa siitä minun kurjuudesta mitä minulla on oikeesti ollut. Mitä olen joutunut kestämään ja kärsimään, Anteeksi en voi antaa vaikka voin puhuakin.
Kuunnellessa tässä tuli vielä mieleen eksäni.. ja tippahan tässä miehellä vierähti poskelle. On se uskomaton katkeruus mikä minulla on eksääni kohtaan.. ja silti tiedän tunteistani että yhäkin, YHÄKIN häntä rakastan ja tahtoisin sen yhden kerran ainakin tuntea hänet kainalossa ja jutella asioista... ja vikani on ollut minussakin ja loukannut olen syvästikin.. nyt ajattelen että miksi pilasin sen kaiken mitä parhaimmillaan oltiin.. minä sen pilasin.. vaikka hän se pahemmin ehkä loukkasi..
Olen itse tapaillut yli puoli vuotta mua 9 vuotta nuorempaa tyttöä. Välinpitämätön on aina ollut, ei vastaa tekstariin vaikka ehtisi -tärkeämpi on netissä käynti jne. Valehtelut bussista myöhästymisestä mun luo tullessa jne. Ja sitten haukuin hänet suutuspäissäni josta kosti tullen luokseni ja ihan normaali oli -kunnes baarissa päätti kostaa toisten miesten kanssa seurustellen sekä numeroita vaihdellen. Nyt on juttu ns. ohi. Mutta jostain syystä haluaa nähdä kaverina eikä hyvästellä. Ei pysty kuulemma nukkumaan kanssani koska olisi "niin outoa sellainen". Olen itse ihan sekaisin koko tilanteesta kanssa ja toivoisin et löytyisi uusi nainen jonka kanssa menis palikat paikalleen. Mut olen huono baarissa tekemään tuttavuutta ja täällä S24 on profiili, jossa taas ei viesteihin vastata ennakkoluuloin. Tsemppiä sullekin AP tän naisen unohtamisessa!
nuoret tytöt, ei ne tiedä mitä ne haluaa.
alkoi odottaa toiselle miehelle lasta 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Olin ennen tuota tietoa absolutisti ja olen sitä edelleen. Vähältä piti etten alkanut selvittää oloani juomalla, mutta sitten ajattelin, että ei sillä mikään selviä. Viinastahan tulee känniin:) Muutama hetki siinä piti itseään koota, mutta lopulta olen tullut siihen tulokseen, että hänen oli aika lähteä minun luota. Nyt hän menee naimisiin lapsen isän kanssa ja olen onnellinen heidän puolestaan. Aika tekee tehtävänsä. Kyllä sinä selviät, kunhan et juo;)
ei tässä ole onneksi tuohon viinaan enään sotkeutunu vaan alkanu pää selviämään vähitellen myöskin tuosta eksästä. Joissain tilanteissa hän tulee mieleen mutta antaa tulla.. se on sitä asian käsittelyä. Pohjalla olen mutta kunhan täältä sen ensimmäisen askeleen ylöspäin ottaa niin kukkulan huipulle on vielä mahdollista. Todellakin vit..taa kun sitä tuollaisen asian takia päästi itsensä romahtamaan.. ei jumalauta.
nyt minä tapasin naisen johon luulin taas pystyväni kiinnostumaan ja ihastumaan mutta eilen illalla kun alotettiin rakastelemaan mulle tuli eksä niin voimakkaasti mieleen että eihän siitä mitään enää tullu. Nyt oon miettiny taas että yrittääkkö ja tapailla vaan itsepintaisesti ja katsoa että syntyykö mulle tunteita tätä kohtaan vai luovuttaa ja odottaa vaan että eksäni jotenkin ihmeellisesti unohtuisi tyystin. Mut luulenpa että se ei tule tapahtumaan jos en vaan yritä mennä eteenpäin. Mut pirun vaikea tunne kun kiinnostus herää johonkin naiseen mutta sitten huomaakin että kaipaa aivan valtavasti entistä ja tuntuu ettei muuta tahdo.. kaikki vaan tuntu hänen kanssaan niin paljon oikeammalta. Tätä samaa tunnetta vaan tuntuu jokaisen naisen kanssa jota eksäni jälkeen olen tavannut ja se piinaa ja hajottaa..
Mikä tuosta exästä sitten tekee niin ihmeellisen, kun et millään saa sitä mielestäsi? Oliko se vittuilu (henkisesti maahan polkeminen) ja pettäminen niin ihanaa ja ihmeellistä? Joskus sun on pakko unohtaa se ämmä. Kannattaa katsoa mitä tuleman pitää tämän uuden naisen kanssa, kerran nyt puolenvuoden itsesäälissä ja masennuksessa vellomisen jälkeen olet johonkuhun toiseen törmännyt.
en tiedä.. ehkä pelkään että olen väärinkäsittänyt asioita ja loukannut itse vaan häntä niin pahasti. Meillähän ei ole minkäänlaisia puhevälejä.. naisen puolelta. Pistää miettimään vaan mikä on jos ei ole niitä tunteita hänellä niin miksi ei voi minut huomatessaan olla samassa kuppilassa esimerkiksi.. Mulle se ei ole ongelma, enkä häneen yritä edes kontaktia koskaan ottaa. Yritin kyllä aikani., mut ehkä väärällä tapaa. Toki olen naisia tapaillut muitakin kuin tämän jonka kanssa nyt yritän mutta en minä kiinnostunut ole kenestäkään sillä tavalla kuin pitäisi.. Ja eihän tässä mulla mitään ongelmia ole.. katselen mihin elämä vie ja teen kuten parhaalta tuntuu, katellaan eteenpäin ja sisimmässäni toivon pääseväni edelleenkin puheväleihin eksäni kanssa mut aika unohduttaa ja eteenpäin pyrin..