Isä Mitro taisi nostaa esiin jällen kerran, niin kuin moni muu ilmiö, tunteita ja kuohuja muihinkin asioihin kuin itse eurovaaliehdokkuuteen liittyen. Sama tilanne, jos puhutaan jostakin naisiin/miehiin liittyvästä teemasta, niin hyökätään naistutkimusta vastaan. Tai maahanmuuttokeskustelussa puretaan ikivihat kaikkeen muuhun sen sijaan että keskusteltaisiin itse maahanmuuttoasiasta. Niin teen nyt minäkin, keskustelukyvytön suomalainen kun olen. Itse eurovaaliehdokkuus on hankala peruna, sillä tokihan kirkon toivoisi olevan irti politiikasta. Se, millaista arvomaailmaa poliittisesti kannattaa, se asia tietysti saadaan käänneltyä aina sopivilla raamatun otteilla yhteensopivaksi uskonnollisen arvomaailman kanssa. Ja kanoneista nähtävästi löytyy... Mutta noin niinkuin yleensä. (Nyt on helppo nihilistien hyökätä ortodoksisuutta vastaan, kun piispat kerran sattuivat vetämään esiin kaanonit... - Ja sanoivatpa he tai isä Mitro itseasiassa mitä hyvänsä, aina löytyy hyökkääjiä. En tiedä, mitä tässä keskustelussa kiihtyneet itseasiassa olisivat pitäneet parhaimpana: että mitään ei olisi alunalkujaankaan tapahtunut...?) Mutta: Kuinka pettynyt yleisesti ottaen olenkaan juuri näihin kirkonmiehiin siinä, että en ole kuullut juurikaan osallistuvaa pohdintaa tai kannanottoja akuutteihin, ajassa oleviin tärkeisiin asioihin. En tiedä yhtäkään pappia, joka aktivoisi ihmisiä konkreettisten väylien tarjoamisten kauttta vanhusten tukemiseen, lähestyisi tiukilla olevia yksinhuoltajia, puuttuisi köyhyyteen ja eriarvoisuuteen, olisi vastassa mielenterveysasioissa tukea tarvitseville tai olisi ripeästi ottamassa kantaa rasismiin. Minusta aikojen muuttuminen vaatisi kirkolta sen, että siellä rohkeasti oltaisiin jotenkin näkyvämmin ja konkreettisesti esillä. Ei tuputtaen ja väkisin, mutta mahdollisuutena, vaikkapa erilaisten keskusteluiltojen, kokoontumisareenoiden, kaikille avointen ja saatavilla olevien keskustelupalstojen jne. kautta. Mitä konkreettisemmin ja yleishumaanisimmin, niin sitä parempi. Isä Mitro sentään sanoo jotakin (melkein mitä tahansa) ääneen. Osavastuullisena on media, media on bongannut suustaan hyvän pappispersoonan, joka on oivallista käyttötavaraa etenkin sähköiselle medialle. Onko tässä sinänsä jotain pahaa? En tiedä. Yhtäältä media voi olla osa sitä toria, jossa pappi kulkee ja keskustelee. Toisaalta se voi olla myös taktinen ja omiin tarkoitusperiin käytetty väline. Mutta onko mediassa olemisessa jotain pahaa? Mitä isä Mitroon tulee, toivoisin, että edes jossain määrin jaksettaisiin katsoa ja kuunnella myös itse asiaa ja sitä, mitä ihminen haluaa sanoa. Jokainen voi tehdä omat päätelmänsä itse. Lisäksi toivoisin kaikille kirkon miehille yhtäläistä "kohtelua" poliittisen/elinkeinoelämään osallistumisen suhteen. ...Ja: Kyllä kirkonmiehillä pitäisi voida olla muita välineitä (myös media) käytettävissään, jos ja kun heillä on jokin rooli tässä yhteiskunnassa siinä missiossa, mitä niin moni kovasti saarnaa. Toivoisin näkeväni esim. konkreettista vanhusten auttamista. Eikä vain keskinäistä pienen ryhmän (kyvykkäämpien) kokoontumista sinänsä yhteen tärkeään tehtävään; kirkon seinien sisälle, keskinäistä yhteisyyttään (jos aina sekään toteutuu) tiivistämään. Toivoisin myös yleensä ihmisiltä ja eritoten papeilta vähemmän itseriittoisuutta. Eikö tärkeää ole kohdata itse ihminen. Ei kai toisen auttamista tehdä ainoastaan omista itsekkäistä tarpeista käsin. Näin kuulin, että eräs pappi oli puhunut: apua tarvitseva kohdataan, jotta voisimme itse muuttua. - HALOO. Kuulin kerran myös, että pappi oli puhunut aika keskiluokkaiseen ja lajittelevaan sävyyn syrjäytyneistä ja loukannut saarapuheellaan muuatta homoseksuaalia. Jne. Ja muuta: Ja nyt kun on urputettu isä Mitron viinin juonnista. Tottaparatkoon eräät juovat viiniä, muuan pappi jopa kehuskeli kerran asialla. Tämä ei tarkoita että kaikki papit joisivat. Ja mitä mieltä nyt siitäkin ollaan; voiko pappi juoda vai eikö voi. (Itse odottaisin, että pappi pystyisi olemaan koko lailla esikuva. Kyllä ilman alkoholiakin voi olla. Ja se on ihan hyvä elämä. Minusta suunta ei ole oikea, jos pappisihmisiltä ei edellytetä enää yhtään mitään, edes yritystä olla esikuva). Mutta siis ei isä Mitro (valitettavasti) ensimmäinen ole. Ja: Valamossa valmistetaan käsittääkseni viiniä ja likööriä. Jos minulta kysytään, niin en huuda hurraata kummallekaan ilmiölle. Olen pettynyt. Eritoten Valamon viinibrändiin ja muutenkin paikan kaupallisuuteen (vaikka mitäpä muutakaan he mahtavat tässä ajassa, tässä maassa...). Tietysti asia sinänsä on, että jos jonkun kimppuun hyökätään, niin mitä kaikkea hänessä sitten arvostellaankaan. Onko Alfa Romeon (vaimikäsenytoli) arvostelu enää relevanttia? Pitäisikö kulkea säkki päällä ja mieluiten tosiaan resuisella aasilla ratsastaen? Taitaa löytyä autoissa muillakin papeilla, myös luterilaisilla. Vai onko volvo/mersupappi kateellinen? Ja kun vauhtiin kerran päästiin, niin sanottakoon vielä tämä: Olen pettynyt myös siihen, että kirkkotekstejä ja rukouksia nykysuomennetaan tai että raamattua nykysuomennetaan: En voi sietää, enkä ymmärtää minusta myös jopa sisällöllisä muutoksia tuovia nykysuomennoksia. En kertakaikkiaan! Ja sitten olet pakotettu jupisemaan nämä uudet väännökset palveluksen kuluessa; jos et hyväksy, olet todennäköisesti suurta viisautta vastaan niskoitteleva. Olen pettynyt myös kirkkolauluihin: uusia(kin) sävellyksiä (kuka näistä enää tietää, mitä ja kenen ja miksi) työnnetään palveluksiin ja ne kuulostavat joltain ihan muulta kuin totutulta ortodoksiselta traditiolta. Välillä ei meinaa saada selvää, mitä uskontokuntaa radiosta kuuntelee. Olen pettynyt myös kirkkolaulun elitismiin. Tavikset ovat paljon treenatun ja tyylipuhtaan, Oikeaoppisen laulutekniikan ja kirkkolaulun rikkojia, jos laulatkin niinkuin vielä ennen vanhaan laulettiin, taviksena treenatun kuoron kanssa. Olen pettynyt myös siihen, että kylillä ei käydä enää ihmisiä tapaamassa ja kokoontumisia on vähennetty. Ja aika moneen muuhunkin asiaan olen pettynyt. Etupäässä virka-aikaistumiseen ja tehtäväkeskeistymiseen. Välillä, ainakin paikoin tuntuu, että kirkostakin on tullut suorittaja. Ja tämä näkyy siinä, että ihmisläheisyyttä ei ole. Kontakti aitoon elämään puuttuu tai se on saavutettavissa vain jos kovasti jaksat hakeutua ja tiedät, mistä etsiä. Luulen, että joillakin papeilla ei ole minkäänmaailman käsitystä eikä kontaktia esim. sairauden kanssa eläviin ihmisiin ja heidän todellisuuteen. Mikä osa tästä on sitten "kirkon syytä" ja mikä ajan vitsausten muutenkin mukanaan tuomaa? Ja minkä me odotamme olevan kirkon rooli? Miten tämä isä Mitroon liittyy? Minulla isä Mitron tapaus nosti esiin näitä muitakin, itse asiaan kuulumattomia ajatuksia. Tällaisia tai esim. homokysymystä ei varmaan julkisesti nosteta keskusteluun, sillä voihan käydä niinkin, että pian olet (joistakin "piireistä" katsottuna) häirikkö ja ajatuksesi ovat vähän niinkuin itse Saatanasta peräsin. Mutta eihän tämä mitään uutta ole. Iät ja ajat on hallitseva puhuntatapa ja ajattelutapa uskonnosta tai ryhmästä riippumatta taannut valtansa karsimalla pois kaiken keskustelunpoikasen pitämällä sitä joko harhaoppisena tai kääntänyt sen puhujaansa vastaan. (Ja painavana pointtina on ollut aina jostakin ihmistä suuremmasta lähteestä peräisin oleva tieto.) Ja kun tätä eivät suinkaan tee aina itse hallitsevat tai asemassa olevat vaan esim. jokin kirkkokansan osa. Niinpä isä Mitron tapauksessa toivon, että kerrankin voitaisiin asiasta keskustella eikä ainoastaan heivata pois ihmisiä. Tietty piispoilla on oikeus määrittää kaapuasia ja EU:ssakin pitänee mennä saleihin tunnuksettomana. Mutta että tämä ei nyt kääntyisi sentään isä Mitroa henkilönä vastaan. Jokainen voi tehdä omat päätelmänsä asiasta ja jättää äänestämättä tai äänestää. Tai antaa asioiden liittyä toisiinsa tai keskittyä tehtävän kannalta olennaiseen. Hyväksyä viininjuonnin tai jättää hyväksymättä. Mutta niin: Ihmisiä kaikki olemme, totta totisesti. Sen sijaan, että itse antaisin piutpaut joka käänteessä kirkolle, yritän muistaa, että mitä varten olen siinä, missä olen. Jos kirkko instituutiona tai institutionalisoituneena laitoksena on etäinen, olkoon. Minulla on yhtä kaikki oikeus omaan uskoon. Jollei eroteta yhteisöstä. Ja yritän myös muistaa, että toivottavasti me ihmiset emme liikaa kyynisty. Lienee paikallaan hahmottaa välillä myös, mitkä ovat niitä tärkeimpiä asioita itse elämässä. Jos olettaisi, että elämän tarkoitus on vaikkapa elää ja tehdä se mahdollisimman hyvin elämää ja elämän arvoja kunnioittaen ja toisiamme tukien, niin ehkä aikanaan löytyy myös minulle näiden ryppyjen ja kritiikkieni kanssa sellainen soveltava tapa elää. Sillä jos kritisoi joitakin asioita maailmassa, niin miten erota maailmasta? Luulen, että moni ongelmakohta kirkoissakin ja uskonnoissa löytyy maailmasta muodossa tai toisessa ennen pitkää. Ja samalla: Kuitenkin minulla(kin) on oikues, jopa velvollisuus, ajatella itse, valita, etsiä, elää. Asianosaisille toivotan tässä isä Mitron tapauksessa pitkämielisyyttä ja muita paastorukouksen hyveitä.
Isä Mitro ja ilmiöt
8
576
Vastaukset
- cocoon48
Isä Mitro on usein puhunut tärkeätä asiaa. Hän teki vain sen virheen, että kavensi arvopohjansa yhden puolueen suuruiseksi. Olisi pitänyt olla vain kirkonmiehenä, niin asiat olisivat paremmin. Toivotan onnea poliitikko Mitro Revolle. Ja jos hän vielä palaa seurakuntaansa, niin sitten toivotan myös Jumalan siunausta.
- sivupersoonallinen
Minä puolestani toivotan kaikille ihmisille Jumalan siunausta, kuten myös poliitikko Mitro Revolle. Mikä mahtanee viime kädessä määritellä pappeutta, sitä mikä jatkuu käsittääkseni kuoleman jälkeenkin? Toinen juttu on sitten nämä virasta erottamiset ja vastaavat siirrot... Tai: Onko pappeudessaan heppoisempia tapauksia, vaikka olisikin virassa ja ei olisikaan eu-ehdokas. Joskus kylläkin on tullut sellainenkin olo, että joku ei ole niin pappi kuin mitä joku toinen. (Tämä saattaa olla ja onkin saivartelua). En valitettavasti tunne isä Mitroa henkilökohtaisesti, mutta minulla on sellainen kuva, että kyllä hän ihan pappi on. Omasta puolestani hän saisi toimittaa edelleen minun elämässäni tärkeät tilaisuudet ja toimia pappina, kunhan on tuolloin pappiskaavussa eikä europolitikkona. Tällä taas tarkoitan sitä, että minun mielestä voi vallan hyvin toteuttaa myös pappistehtäviä vaikka olisikin eu-völjyssä mukana. Niin kauan kun itse aidosti tuntee olevansa pappi. Mutta minähän en olekaan piispa enkä liiemmin pappi. Mitro varmaan teki virheen ainakin sikäli, että aina on jonkin puolueen vihaajia, kuten demareiden - . Käsittääkseni tämä ratkeaa sillä, ettei äänestä demaria, jos niin haluaa. Mitro joutuu nyt sijaiskärsijäksi tässä kepujen, demareiden ja kokoomuksen välisessä kamppailussa. Mitron kautta on hyvä ruoskia puolin ja toisin. Ja määrittää syntiä. Kunnallisvaaleissa on ollut ortodoksiehdokkaita ja kamalinta on, jos äänestetään vain siksi, kun joku on ortodoksi. Viis siitä, mitä puoluetta. Sama tietty näkyy muissakin äänestyskriteereissä ("kun se on tuttu"; vaikka itse asiaa ehdokkaalla ei olisi tai eduatipa joku mitä arvoja tahansa). Tässä olisi ehkä viksuinta pistää samat kriteerit kaikille papeille ja piispoille. Se ei sentään ole Mitron vika, että joku muukin on sekaantunut aiemmin kenties politiikkaan tai yrityselämään. Demarilistalla sitoutumattomana on kuitenkin hieman eri kuin demarina. Sitoutumattomana oleminen on suhteellisen viisas teko. Enkä kyllä olisi kannustamassa ainakaan kokoomuksen listoille... - Sanon tämän itse sitoutumattomana. Ja kamalampaa minusta on taas puhua hyväosaisten suulla ja puolesta, jos joku pappi niin tekee, ja mihin itseasiassa jotkin asiat kieltämättä menevätkin - ja sivulauseessa puhua siitä miten "meidän" velvollisuus on auttaa ja kohdata ja käydä katsomassa "sitä sairasta" - ja silti ollaan tekemättä mitään. Kuin mitä on esiintyä sinänsä suhkot tyylikkäästi ja korrektisti politiikan, eli yhteisten asioiden hoidon saralla. Mitä Mitro teki? Ryhtyi ehdokkaaksi, hyvä puhumaan kun sattuu olemaan, ja sitä myötä on kiinnittänyt myös puolueiden mielenkiinnon. Ja tämä nostaa esiin antipatiat, mitä olisi ehkä ilman Mitron ehdokkuuttakin ollut, en tiedä, olisiko se sitten ollut parempi; vaietut asiat. Isä Mitro, eurovaaliehdokas, saa olla tosin varuillaan kaikkien mahdollisten selkäänpuukottajien suhteen median maailmassa, sillä viimeistään nyt hän on riistaa kärjistäjille, mollaajille, vihjailijoille ja irvailijoille. Yhtäkkiä kriteerit muuttuvat ja ihmistä lähdetään arvostelemaan aina poskien väriä myöten. Hirvittää kieltämättä, sillä niin säälimättömiä ovat nämä omasta mielestään särmikkäät letkauttelijat, yhteiskunnassamme elävät kiusaajat. Toivon jotenkin, että tässä itsekukin erottaisi vellit ja muusit toisistaan, eikä lähtisi aiheettomasti näiden kiusaajien persoonan jatkeeksi ja käyttökassaraksi vaikkapa nyt poliittiseen sotaan, sillä siitä Mitron kohdalla on viime kädessä paljolti kyse. (Ja tässä puhun nyt törmäämistäni yleisistä keskusteluista ja mediajutuista, en piispoista). Toinen juttu on se, että miten toteutuukaan suvaitsevaisuus ja ihmisessä Jumalan kuvan näkeminen ortodokseilla, jos määritellään omaa identiteettiä sulkemalla visusti ulos kaikki muu, mikä ei sovi omaan (opittuun) pirtaan. Ja joka itseasiassa sotii aika rajusti joitakin raamatun lauseitakin vastaan. Mitro sentään ei ole eronnut kirkosta. Ehkä hän itse käy ennen pitkää omalla kohdallaan tätä identiteetin sovittamista. Ei ihmiset nappia painamalla muuksi muutu, vaikka koneihmisillä niin kova hoppu olisikin jo seuraavaan entteriin. Onnen ja siunauksen lisäksi toivotan Mitrolle vielä sitkeyttä säilyttää hermonsa ja terveytensä häslingin keskellä, kävi miten kävi ja tuomittiin miten tuomittiin. --- (Ja olisihan se kylläkin hyvä, jos jonakin päivänä mediaa ja ihmisiä ylipäätään kiinnostaisivat myös muut kuin "suustaan hyvät mediapersoonat".)
- cocoon48
sivupersoonallinen kirjoitti:
Minä puolestani toivotan kaikille ihmisille Jumalan siunausta, kuten myös poliitikko Mitro Revolle. Mikä mahtanee viime kädessä määritellä pappeutta, sitä mikä jatkuu käsittääkseni kuoleman jälkeenkin? Toinen juttu on sitten nämä virasta erottamiset ja vastaavat siirrot... Tai: Onko pappeudessaan heppoisempia tapauksia, vaikka olisikin virassa ja ei olisikaan eu-ehdokas. Joskus kylläkin on tullut sellainenkin olo, että joku ei ole niin pappi kuin mitä joku toinen. (Tämä saattaa olla ja onkin saivartelua). En valitettavasti tunne isä Mitroa henkilökohtaisesti, mutta minulla on sellainen kuva, että kyllä hän ihan pappi on. Omasta puolestani hän saisi toimittaa edelleen minun elämässäni tärkeät tilaisuudet ja toimia pappina, kunhan on tuolloin pappiskaavussa eikä europolitikkona. Tällä taas tarkoitan sitä, että minun mielestä voi vallan hyvin toteuttaa myös pappistehtäviä vaikka olisikin eu-völjyssä mukana. Niin kauan kun itse aidosti tuntee olevansa pappi. Mutta minähän en olekaan piispa enkä liiemmin pappi. Mitro varmaan teki virheen ainakin sikäli, että aina on jonkin puolueen vihaajia, kuten demareiden - . Käsittääkseni tämä ratkeaa sillä, ettei äänestä demaria, jos niin haluaa. Mitro joutuu nyt sijaiskärsijäksi tässä kepujen, demareiden ja kokoomuksen välisessä kamppailussa. Mitron kautta on hyvä ruoskia puolin ja toisin. Ja määrittää syntiä. Kunnallisvaaleissa on ollut ortodoksiehdokkaita ja kamalinta on, jos äänestetään vain siksi, kun joku on ortodoksi. Viis siitä, mitä puoluetta. Sama tietty näkyy muissakin äänestyskriteereissä ("kun se on tuttu"; vaikka itse asiaa ehdokkaalla ei olisi tai eduatipa joku mitä arvoja tahansa). Tässä olisi ehkä viksuinta pistää samat kriteerit kaikille papeille ja piispoille. Se ei sentään ole Mitron vika, että joku muukin on sekaantunut aiemmin kenties politiikkaan tai yrityselämään. Demarilistalla sitoutumattomana on kuitenkin hieman eri kuin demarina. Sitoutumattomana oleminen on suhteellisen viisas teko. Enkä kyllä olisi kannustamassa ainakaan kokoomuksen listoille... - Sanon tämän itse sitoutumattomana. Ja kamalampaa minusta on taas puhua hyväosaisten suulla ja puolesta, jos joku pappi niin tekee, ja mihin itseasiassa jotkin asiat kieltämättä menevätkin - ja sivulauseessa puhua siitä miten "meidän" velvollisuus on auttaa ja kohdata ja käydä katsomassa "sitä sairasta" - ja silti ollaan tekemättä mitään. Kuin mitä on esiintyä sinänsä suhkot tyylikkäästi ja korrektisti politiikan, eli yhteisten asioiden hoidon saralla. Mitä Mitro teki? Ryhtyi ehdokkaaksi, hyvä puhumaan kun sattuu olemaan, ja sitä myötä on kiinnittänyt myös puolueiden mielenkiinnon. Ja tämä nostaa esiin antipatiat, mitä olisi ehkä ilman Mitron ehdokkuuttakin ollut, en tiedä, olisiko se sitten ollut parempi; vaietut asiat. Isä Mitro, eurovaaliehdokas, saa olla tosin varuillaan kaikkien mahdollisten selkäänpuukottajien suhteen median maailmassa, sillä viimeistään nyt hän on riistaa kärjistäjille, mollaajille, vihjailijoille ja irvailijoille. Yhtäkkiä kriteerit muuttuvat ja ihmistä lähdetään arvostelemaan aina poskien väriä myöten. Hirvittää kieltämättä, sillä niin säälimättömiä ovat nämä omasta mielestään särmikkäät letkauttelijat, yhteiskunnassamme elävät kiusaajat. Toivon jotenkin, että tässä itsekukin erottaisi vellit ja muusit toisistaan, eikä lähtisi aiheettomasti näiden kiusaajien persoonan jatkeeksi ja käyttökassaraksi vaikkapa nyt poliittiseen sotaan, sillä siitä Mitron kohdalla on viime kädessä paljolti kyse. (Ja tässä puhun nyt törmäämistäni yleisistä keskusteluista ja mediajutuista, en piispoista). Toinen juttu on se, että miten toteutuukaan suvaitsevaisuus ja ihmisessä Jumalan kuvan näkeminen ortodokseilla, jos määritellään omaa identiteettiä sulkemalla visusti ulos kaikki muu, mikä ei sovi omaan (opittuun) pirtaan. Ja joka itseasiassa sotii aika rajusti joitakin raamatun lauseitakin vastaan. Mitro sentään ei ole eronnut kirkosta. Ehkä hän itse käy ennen pitkää omalla kohdallaan tätä identiteetin sovittamista. Ei ihmiset nappia painamalla muuksi muutu, vaikka koneihmisillä niin kova hoppu olisikin jo seuraavaan entteriin. Onnen ja siunauksen lisäksi toivotan Mitrolle vielä sitkeyttä säilyttää hermonsa ja terveytensä häslingin keskellä, kävi miten kävi ja tuomittiin miten tuomittiin. --- (Ja olisihan se kylläkin hyvä, jos jonakin päivänä mediaa ja ihmisiä ylipäätään kiinnostaisivat myös muut kuin "suustaan hyvät mediapersoonat".)
Hän on mm. yhden lapseni kummi, vihkinyt toisen lapsistani ja kastanut hänen lapsensa. Mitro on hyvä puhuja, mutta pappina hänen pitäisi olla kaikkien ystävä ja toimia kaikkien seurakuntalaisten hyväksi. Poliitikkona hän joutuu hyväksymään edustamansa puolueen (oli se sitten mikä tahansa) arvomaailman ja siinä yhteydessä toimimaan kilpailevien puolueiden arvomaailmojen vastaisesti, siis osallistumaan puolueiden välisiin riitoihin. Riitojen osapuolena oleminen ei sovi papille. Tästä on kysymys. Näinollen isä Mitron pitäisi pysyä vain Mitro Repona, kunnes hän joskus hylkää politiikan ja on henkisesti valmis palaamaan papin tehtävään. Minun mielestäni on tuhlausta, että Mitro Revon osaamisesta päsee nauttimaan vain yksi puolue. Olen ollut tämän puolueen sisäpuolella, joten se ei ole minulle ihan vieras. Demokratiaa siellä on vähemmän, kuin nimi lupaa. Mutta en menisi kehumaan muitakaan puolueita.
- sivupersoonallinen
cocoon48 kirjoitti:
Hän on mm. yhden lapseni kummi, vihkinyt toisen lapsistani ja kastanut hänen lapsensa. Mitro on hyvä puhuja, mutta pappina hänen pitäisi olla kaikkien ystävä ja toimia kaikkien seurakuntalaisten hyväksi. Poliitikkona hän joutuu hyväksymään edustamansa puolueen (oli se sitten mikä tahansa) arvomaailman ja siinä yhteydessä toimimaan kilpailevien puolueiden arvomaailmojen vastaisesti, siis osallistumaan puolueiden välisiin riitoihin. Riitojen osapuolena oleminen ei sovi papille. Tästä on kysymys. Näinollen isä Mitron pitäisi pysyä vain Mitro Repona, kunnes hän joskus hylkää politiikan ja on henkisesti valmis palaamaan papin tehtävään. Minun mielestäni on tuhlausta, että Mitro Revon osaamisesta päsee nauttimaan vain yksi puolue. Olen ollut tämän puolueen sisäpuolella, joten se ei ole minulle ihan vieras. Demokratiaa siellä on vähemmän, kuin nimi lupaa. Mutta en menisi kehumaan muitakaan puolueita.
Ymmärrän näkökohtasi... Poliittiset riidat eivät oikein sovi papille... Ylipäätään... Puoluepolitiikka on kyllä siitä visaista puuhaa, että ilmeisesti monessakaan puolueessa ei aina se demokratia toimi tai viimeistään pitää mennä ryhmäkannan ja joskus -ryhmäidentiteetinkin taakse tiukan paikan tullen. Harvoin on tilaa olla eri mieltä ja ainakin silloin voi joutua omia periaatteitaan vastoin toimimaan. Toivotaan, että jos Mitro tulee valituksi, että hän pystyy suhtautumaan rakentavalla tavalla kiperissäkin paikoissa. Siinä haastetta toki meille jokaiselle, myös viroissamme ollessamme.
- paskanjauhajat
sillä he näkevät asiat niinkuin luulevat niiden olevan.
- sekaisin Mitrosta
sillä he saavat keväisin ilmaisen ja näköjään inspiroivan valokännin !
- Otrokosdi
Oleellisinta tässä on almaisuuden osoittaminen johtajiaan kohtaan. Piispoja vastaan ei pidä pullikoida.
Luuk 16: 13.
Ei kukaan voi palvella kahta herraa. Hän on joko toista rakastava ja toista vihaava.
Kumman tien meidän mitro valitsee?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 931738
Sinkkujen kommentti järkyttävään raiskaukseen
Mikä on kommenttisi tähän järkyttävään raiskaukseen? https://www.is.fi/uutiset/art-2000011204617.html Malmin kohuttu sa3581159Susanna Laine, 43, pohtii tätä muutosta itsessään iän karttuessa: "En tiedä, onko se vähän ikäjuttu"
Susanna Laine on kyllä nainen paikallaan Farmi-juontajana ja myös Tähdet, tähdet -juontajana, eikös vaan! Lue Susanna181158- 941019
- 62813
Vanhemmalle naiselle
Kirjoitan tällä vanhalla otsikolla vaikka se joku toinen anonyymi naisen kaipaaja innostuukin tästä ja käyttää taas sam34773Hyvää yötä
Söpöstelen kaivattuni kanssa haaveissani. Halaan tyynyä ja leikin että hän on tässä ihan kiinni. *olet ajatuksissani5716- 46696
En vaan ymmärrä
Sinulla on hyvä puoliso, perhe, periaatteessa kaikki palikat kohdillaan. En ymmärrä, miksi haluat vaarantaa sen. Minulla42670Mitä saat naiselta mies kun
Otat ohjat? Saat feminiinistä pehmeyttä, lämpöä ja rauhaa. Kun nainen on tässä moodissa hän auttaa miestä lepäämään ja p113666