Hei!
Haluaisin lähinnä kuulla, onko muilla samantyyppisiä kokemuksia, tai muuten analysointia mikä ihme tässä on mahdollisesti takana.
Olimme anoppilassa kylässä, ja koska välimatkaa on paljon, jäimme yöksi. Ilta meni hyvin, oli kiva nähdä sukulaisia pitkästä aikaa. Lapset olivat mukana ja kaikki olivat iloisia. Mitä nyt pientä riitaa porukan miehille tuli illemmalla, mutta ei mitään vakavaa ja se sovittiin. Aamulla anoppi jutteli ihan normaalisti kanssani, niinkuin aina ennenkin. Olemme aina tulleet juttuun (ainakin luulin niin) ja olen aina anopistani tykännyt todella paljon (en tosin enää).
Kotiin palattuamme, olisikos ollut seuraavana päivänä, mieheni huomasi, että hän oli poistanut netti-valokuva-albumistaan kaikki kuvat, missä minä olin! Siis kaikki meidän perhekuvatkin. Muiden lastensa ja heidän perheidensä kuvat olivat iloisesti näkyvillä. Hän oli myös poistanut minut ns.ystävälistaltaan, enkä päässyt kuvia katsomaan. Tässä vaiheessa totean, että melko lapsellista, vaikkakin karmivaa. Siis ihan suurenluokan koulukiusaamista, ikäänkuin.
Selitystä ei ole kukaan tähän mennessä saanut, hän ei vastaa miehelleni edes puhelimeen, ainoastaan pariin viestiin on tullut vastaus. Mieheni ensin tietysti kysyi, mikä tämä juttu oikein on kun kuvat on poistetu jne, ja vastaus oli vain, että "nyt vain kävi näin, muuta syytä ei ole antaa, olen pahoillani"?!! Minulle samantyyppinen vastaus, tyyliin että hän katsoo maailmaa omalla tavallaan ja toimii sen mukaisesti ynnä muuta järjetöntä paskaa, mutta ei selitystä minkäänlaista. Mieheni kirjoitti vielä, että "nyt selität käyttäytymisesi, etkä kohtele vaimoani näin, hän on aivan surullinen ja ymmällään mitä pahaa on sulle tehnyt", johon vastaus oli vain "ei ole sinun vikasi". Viimeisenä mieheni kirjoitti, että "jos haluat välit meidän perheeseen säilyttää, alat selittää", johon ei tullut mitään vastausta. Hän siis katkaisi välit aivan ilman syytä, yhtäkkiä. Sovintoa ja selitystä yritimme, mutta hän ei halunnut. Mitään ei ole kuulunut viikkoihin, eikä kyllä enää tarvitsekaan.
Tämä on aivan uskomatonta, muuta syytä emme ole keksineet kuin joku mielisairaus, eihän tämä terveeltä kuulosta eikä sitä ole. Ja itse olen tavallaan onnellinen, että näin helpolla pääsen tuollaisesta ihmisestä eroon, mutta entäs meidän alle vuoden ikäinen poikamme. Hän jää nyt ilman "mummua", ihan mummun omasta tahdostaan. Miten tämän sitten selitämme hänelle tulevaisuudessa, että mummu kyllä muiden lastenlapsiensa kanssa on, muttei sinun. Aivan sairasta, itkettää jo valmiiksi.
Toivottavasti tämä vihanpito on eukolle tämän kaiken arvoista, minä en sinne jalallanikaan enää astu, eikä kyllä meistä kukaan muukaan. Ja kerrotaan vielä, että se on ihan mieheni oma päätös, ei minun.
Mitän tämänlaisen ihmisen päässä liikkuu?
Anoppi laittoi välit poikki.
Uskomatonta.
524670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Hei! En osaa antaa selitystä tuolle anoppisi käytökselle, mutta minulle kävi lähes samoin. Tulimme ensin hyvin toimeen ja olimme muutenkin kuin mieheeni liittyen tekemisissä, mutta yhtäkkiä kaikki muuttui. Hän ei puhunut minulle enää mitään ja vähemmän myöskään miehelleni, sätti ja haukkui vain häntä. Kuitenkin mieheni veljeä kohtaan hän oli edelleen hyvin lämmin ja hyväsydäminen. Ota nyt niistä selvää! Ovatko kenties heränneet ajatukseen, että pojan elämässä on toinenkin tärkeä nainen, jopa äitiä tärkeämpi. Olen sitä mieltä myös, että jos anoppi todella haluaa katkaista välinsä lapsiinsa ja lastenlapsiinsa niin omapahan on ongelmansa, koska hän siinä kuitenkin eniten menettää. Harmi vain, että lapset kärsivät. Meidän lapsilla tulee olemaan kuitenkin minun äitini mummona.
Olen samaa mieltä, että omapahan on ongelmansa. Parempi kun ei joudu tuollaisten kanssa olemaan tekemisissä. Nyt ainakin näki millainen on anoppini pohjimmiltaan, kun pystyy näin tekemään omalle perheelleen.
Silti tuntuu oudolta, että joku voi hylätä lapsensa ja lapsenlapsensa näin, omasta äidistäni en voisi koskaan tälläistä edes kuvitella! Pojallamme siis on ihana mummi, joka ei häntä hylkää. Oma isäni kuoli puolisen vuotta sitten. Hän olisi ollut maailman paras ukki ja olikin niin kauan kuin sai.
Tuli muuten mieleen, että anoppini on katkaissut välinsä omaan anoppiinsa(mieheni iso-äiti) aikoja sitten. Hän on vielä elossa, eikä hänelläkään ole aavistustakaan miksi miniänsä on katkaissut välit. Hän vain arvuuttelee välillä miksi näin kävi. Saattaapi olla joku luonnevika siis anopillani, enkä taida olla ensimmäinen uhri.
Joo mietin sellasta, että jos tämä anoppi tajusi että pojallaan on toinen nainen ja tuli niin sanotusti mustasukkaiseksi. Mutta en ole siintäkään niin varma, minulla on itellä kanssa kauhea tilanne, olen viellä kyllä 18v. mutta poikakaverini asuu viellä kotona äitinsä kanssa, ja tuntuu kun kävimme seurustelemaan yli kaksi vuotta sitten että anoppi on tosi mukava, mutta nyt on paljastunut paljon erillaisia piirteitä hänestä. Että hän ei anna pojan viettää minun kanssa enää pahemmin aikaa, vaan omii niin sanotusti pojan itselleen, kun on ite yksinäinen.. ja tietysti poika on niin äitin poika että uskoo mitä äiti käskee. Poika viettää minun luona paljon aikaa, mutta ei tee mitää, nukkuu ja sotkee. mutta kotona jos äiti käskee tehdä jotain ni kyllä sitä heti tehdään, mutta ei minun luona kun kysäsen että voisitko..... Ja välillä jos ollaan poikakaverini kanssa viettämässä iltaa kahdestaa ni tulee v****mainen, itkuinen puhelu äidiltä, että poika on taas tehnyt jotain väärin.... tuntuu että äiti on välillä kyllä ihan niinkuin sekasin päästä, että joku psykopaatti!!!!!
Vielä kirjoitetaan yhdellä l:llä ja erilainen myös.
Olette vielä noin nuoria ja nyt jo vaikuttaa anoppi aika pelottavalta. 90% varmuudella sanoisin, että siitä ei hyvää seuraa. Kannataa kuitenkin yrittää tehdä selväksi poikaystävällesi, että sinä olet hänen naisensa nyt, eikä enää äiti. Läheisriippuvainen anoppi on myös vaikea tapaus. Tsemppiä!
Voih, kirjoitin pitkää viestiä ja se katosi... Voin vaan toivoa että oma anoppini tekisi samalla lailla. Mutta ikäväähän tuo on kun tilanne iskee päälle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kuulostaa että sinunkaan anoppisi ei voi kovin hyvin henkisesti ja kukapa on sanomaan mitä tällaisten ihmisten päässä liikkuu. Syy voi olla lähes mikä tahansa. Huomasin että asutte kauempana anopistanne. Ehkäpä hän ei tunne itseän yhtä läheiseksi poikaansa kun haluaisi ja kiukuttelee sitä näin käsittämättömän lapsellisella tavalla?
Saattaa tietysti olla jotain tuollaistakin taustalla. Kukapa tietää! Mutta tosiaa, luin kirjoituksesi tuossa ylempänä, ja voi todeta, että mieluummin näin. :)
Enpä minä tuollaisessa ihmisessä mitään menetäkkään, päinvastoin. Saattaa olla, että hän kuvittelee minun olevan ihan maassa nyt tämän "suvusta eristämisen" ja kuvien poistamisen johdosta :D Ainoastaan pojan takia surettaa, lähinnä juuri se, että miten kertoa että mummu hylkäsi. Onneksi hänellä on mummi (oma äitini), joka ei koskaan voisi tehdä näin meille!
Tsemppiä sinullekin ihanan anoppisi kanssa! ;)
"Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy." Ette ole velvollisia ottamaan selvää, missä mättää. Koska ei kelpaa, niin OK. Lapselle ei pidä mummua edes mainita, sillä hän ei kaipaa ihmistä, jonka ei tiedä olevan olemassakaan. Toivottavasti itselläsi on vanhemmat, ovathan he yhtä läheiset lapsellesi kuin isänkin äiti on. Tässä tilanteessa on teillä oikeus olla ylpeitä ja omanarvontuntoisia. Nöyristely pois. Jos anoppi joskus selvittää loukkantumisensa syyt ja puhuu asiaa, niin sittenhän ilma puhdistuu ja voitte selvittää, mistä hän pillastui. Nyt ei pidä rukoilla selityksiä.
Kiitos rohkaisevasta viestistä. Hyvin sanottu. En ole muutenkaan nöyristelevää sorttia, joten en kyllä tee sitä nytkään. Mutta hyvillä mielin saan olla, koska olen ainakin antanut mahdollisuuden selvittää mikä mättää. Ei ollut anopilla halua siihen, joten OK. Hän siis sai itse valita, ja valitsi välien katkaisun.
Ärsyttävintä on, että anoppi mainostaa itseään nettialbumissaan ihanana mummuna, jolle perhe ja lapset sekä lapsenlapset ovat kaikki kaikessa. Naurattaa ja oksettaa.
Pojallamme on ihana mummi, joka häntä ei hylkää. Oma isäni kuoli puoli vuotta sitten, mutta hän oli maailman ihanin ukki niin kauan kuin sai. Sen aion pojalleni kertoa aina. Mummusta hänen ei tarvitse tietääkkään, parempi vain, koska lapsen on hylkäämistä vaikea käsitellä, varsinkin kun mummulla on toinen lapsenlapsi joka on "niiiiin tärkeä" hänelle.
Palaa ajatuksissasi siihen iltaan anoppilassa tai aamuun. Mitä siellä oikein tapahtui? Oliko miesten riidassa jotain, johon puutuit ja anoppi teki siitä tulkintansa. MIstä juttelitte aamulla? Oliko siinä jotain ihmeellistä? Jokatapauksessa kuvien poistaminen ja viesteihin vastaaminen kertoo anopista sen, että hän ei ole kypsä aikuinen vaan kiukuttelee nyt jostain, luultavasti aika olemattomasta asiasta. Näitä riittää ja toisaalta ne pitäisi jättää omaan arvoonsa,mutta ymmärrän, että haluat tietää syyn, minäkin haluaisin.
Näitä olen pyöritellyt mielessäni, ei tulosta. Miesten riitelyynkään en liittynyt mitenkään. Ainoastaan vihastuin siitä miehelleni, kun piti sellaista alkaa "haastamaan". Mutta ei siis mitään ihmeellistä.
Ja aamulla puhuttiin niitänäitä, ihan perusjuttuja, en edes muista kunnolla.
Itseasiassa tuli mieleeni, että anoppini on aikoinaan katkaissut välinsä omaan anoppiinsa, eli mieheni iso-äitiin. Hän on elossa vielä, eikä tosiaan tiedä syytä, miksi miniänsä lakkasi käymästä kylässä jne. Arvuuttelee vaan meillekin sitä välillä, kuvittelee jotain ihan pikkujuttuja menneisyydestä. En siis ole varmaankaan anoppini vihan ensimmäinen uhri. Omille lapsilleen ja meille muille hän puhuu anopistaan negatiivisesti, muttei tosiaan ole anopilleen suoraan sanonut mitään. Jätän siis tämän ihmisen mielelläni omaan arvoonsa. Enää ainoastaan mielenkiinnosta haluaisin vihan syyn tietää. Tälläistä kun ei ole minulle koskaan ennen tehty.
Loppukevennykseksi kerron teille vielä, että pelkkien meidän perhekuvien poistaminen ja ystävälistalta eristäminen ei riittänyt.
Anoppini oli käynyt omasta netti-albumistani poistamassa kuvistani KAIKKI hänen kirjoittamat kommenttinsa, YKSITELLEN läpi. :D Ja minulla on kuvia albumissani n. 350. Eli aikaa, tarmoa ja kiinnostusta näyttää tätä mielenosoitusta kohtaan olevan. :D
Kyseessä siis ei todellakaan ole kypsä aikuinen, vaikka kuuttakymppiä lähestyykin.
Näitä olen pyöritellyt mielessäni, ei tulosta. Miesten riitelyynkään en liittynyt mitenkään. Ainoastaan vihastuin siitä miehelleni, kun piti sellaista alkaa "haastamaan". Mutta ei siis mitään ihmeellistä.
Ja aamulla puhuttiin niitänäitä, ihan perusjuttuja, en edes muista kunnolla.
Itseasiassa tuli mieleeni, että anoppini on aikoinaan katkaissut välinsä omaan anoppiinsa, eli mieheni iso-äitiin. Hän on elossa vielä, eikä tosiaan tiedä syytä, miksi miniänsä lakkasi käymästä kylässä jne. Arvuuttelee vaan meillekin sitä välillä, kuvittelee jotain ihan pikkujuttuja menneisyydestä. En siis ole varmaankaan anoppini vihan ensimmäinen uhri. Omille lapsilleen ja meille muille hän puhuu anopistaan negatiivisesti, muttei tosiaan ole anopilleen suoraan sanonut mitään. Jätän siis tämän ihmisen mielelläni omaan arvoonsa. Enää ainoastaan mielenkiinnosta haluaisin vihan syyn tietää. Tälläistä kun ei ole minulle koskaan ennen tehty.
Loppukevennykseksi kerron teille vielä, että pelkkien meidän perhekuvien poistaminen ja ystävälistalta eristäminen ei riittänyt.
Anoppini oli käynyt omasta netti-albumistani poistamassa kuvistani KAIKKI hänen kirjoittamat kommenttinsa, YKSITELLEN läpi. :D Ja minulla on kuvia albumissani n. 350. Eli aikaa, tarmoa ja kiinnostusta näyttää tätä mielenosoitusta kohtaan olevan. :D
Kyseessä siis ei todellakaan ole kypsä aikuinen, vaikka kuuttakymppiä lähestyykin.
Sanot, että anoppisi on käynyt SINUN nettialbumissasi poistelemassa kuvia.
Onko sellainen mahdollista? Voiko kuka vaan mennä sorkkimaan toisten albumeja tai kotisivuja tms.? Itselläni ei ole taitoa eikä innostusta opetellakaan noita asioita, mutta kiinnostuin tästä.
Eipä taida olla mieltä edes opetella.
En tarkoittanut kuvia, vaan kommentteja, joita hän oli kirjoitellut kuviini. Kuvia toisen albumista ei onneksi saa poistettua :)
En kyllä yhtään ihmettele kun jollekkin on käynyt noin ikävästi kuin sinulle. Monesti naisilla iästä riippumatta tuntuu olevan jotain ongelmia ja jos niitä ei ole niin niitä ei kehitetä. Varsinkin anoppi-miniä suhde tuntuu kiristävän monia naisia.
Vaimoni ja äitini on jostain käsittämättömästä syystä aina silloin tällöin puhuttava ja painotettava omaa näkemystään ainoana oikeana totuuten toisilleen. Äidilläni luulisi olevan jo tuossa iässä elämäkokemusta ettei tarvisi kinata ja vaimoni luulisi olevan niin fiksu että näkisin kinauksen ihan turhana. Molemmat ovat ihan yksistään mielestäni ihan älykkäitä ja empaattisia, mutta toisiaan he eivät kykene aina ymmärtämään mikä ihmetyttää minua hieman. Muita erillaisia ihmisiä he ymmärtävät erittäin hyvin ja ovat avarakatseisia. No onneksi heille menee järkipuhe läpi, mutta on aika lapsellista kun minun tarvii puhua molemmille järkeä tässä tilanteenssa noin kerran vuodessa.
Kas kummaa minä tulen hyvin juttuu vaimoni vanhempien kanssa vaikka he jos jotkut ovat eri maailmasta kuin minä. Olen vain sen verran fiksu että en rupea heidän aikanaan avautumaan heidän aikanaan joka asiasta mistä olen eri mieltä. Niin ja tulen myös hyvin toimeen vanhusten kanssa ja en rupea heillekään paasaamaan mitään järjetöntä "Nyt on nyt, eikä täällä enää syödä mitään pettuleipää ja sota oli ja meni jo. Sitäpaitsi toisten tappaminen on mielestäni aina hanurista.".
Yleisesti ottaen naisilla on paha tapa ottaa kaikki sanomiset todella konkreettisesti ja tarvittaessa toisten motiiveja he lukevat vaikka rivien välistä.
Jotkut naiset on luonnostaan kauhean katkeria ja kateellisia-ei uskokaan heti miten ja mistä kaikesta nainen voi olla kateellinen toiselle naiselle...on varmasti todella harvoja tilanteita,joissa esim. appiukko alkaa kieroilemaan tyttärensä miehelle,v*****lemaan kahvipöydässä tai poistelemaan valokuvia netistä,ei miehille vaan tule tälläisiä mieleen,eivätkä miehet taida olla edes kadeja toisilleen,oikeesti en o koskaan kuullu lähipiiristäkään et miehet ois...eikä miehiltä löydy sellasta energiamäärää kaikkeen kieroiluun kuten näiltä hulluimmilta,yleisimmin kaikkein kitkerin on anoppi-ikään päässyt nainen...joskus sitä miettii,et mistä nämä naiset on jääneet paitsi???
Juu, olen aina ihmetellyt tätä miniä-anoppi -suhteen yleistä ongelmallisuutta, koska ennen ei ole mulla tälläista ollut. Olen jopa ehtinyt kehua anoppiani ympäriinsä ja kuunnellut ystävieni kiroamisia anopeistaan myötätuntokiukkua tuntien, mutta huokaissut helpotuksesta, että mulla sentään on hyvät välit omaani. Ja tässä se nähtiin sitten.
En ole koskaan, en siis koskaan kuullut vävy-appi -suhteesta mitään tälläisiä järjettömiä asioita, kuin anopeista ja miniöistä. Ja kaikki riidat eivät suinkaan johdu pelkästään anopista, pahoja miniöitäkin on.
Teillä on siitä onnellinen tilanne näiden naisten kesken, että heillä on ilmeisesti aina kuitenkin syynsä (vaikka olisi tyhmäkin syy), mistä kenkä puristaa, ja puhuvat siitä edes sinulle. On meinaan jonkin verran reilumpaa riitelyä kuin tämmöinen yksipuolinen "suvusta eristäminen" ilman syytä.
Oma vaimoni hävitti ystävänsä kuvia päästyään tästä niin sanotusti eroon kuvioiden vaihtumisen myötä. Tämä ystävä oli hänelle henkisesti niin raskas taakka, hyväksikäyttäjä ja selkäänpuukottaja, että vaimoni koki totaalisen välirikon ainoaksi henkireiäkseen. Mainittakoon, ettei hänen elämänsä ole muutenkaan ollut viimeaikoina hirveän helppoa, joten se varmaan kuormitti entisestään. Ei sinänsä, että tämä ystävä olisi mitään kysellyt perään tai ihmetellyt asiaa.
Naiset on outoja. Eräs vaimoni ystävä käänsi takkinsa yllättäen ja tuntuu olevan välistä vihainen minullekin, johtuen varmaan siitä, kun meillä on ehkä hivenen erilaiset katsantokannat elämään; hän parikymppinen sinkku, minä lähemmäs 30 ja perhe tärkein. Tästä siis käytännössä johtuu, ettei vaimoni ole aina käytettävissä biletysiltoina ja kännisen itkun olkapäänä. Hänen seläntakana paskapuheita onkin kuultu sitten vielä jäljellä olevilta ystäviltä.
Arvailisin, että anoppisi on joko kokenut sinut henkisesti jotenkin rasittavana. Se voi olla jokin asia luonteessasi tai käytöksessäsi, jota et itse huomaa. Kyse voi olla myös ihan siitä, että puhutte erilailla ja ajattelette erilailla asioista. Jos anoppi on konflikteja kaihtava, voi miesten riita olla laukaiseva tekijä, koska sinulla oli sisua suuttua ja hän taas kokee sen jotenkin liian eri maailmasta olevaksi.
Oudoksi asian tekee se, että tulitte hyvin juttuun. Itsekin koen tulevani anoppini kanssa erittäin hyvin toimeen ja juttu luistaa, joten olisi todella outoa, jos nyt yhtäkkiä tältä pohjalta hän panisi välit poikki.
Olen minäkin vähentänyt yhteydenpitoa sellaisiin ihmisiin, jotka vaan kertakaikkiaan ovat rasittavalla tavalla erilaisia kuin minä, siis niin, ettei vaan löydy mitään yhteistä. Tämä koskee sukulaisiakin... En silti kaihda yhteydenpitoa jos tarvetta on ja sukujuhlia vaikka. kun ei niin ei. Mutta kuvien ja kommien poistelu menee jo naurettavuuksiin.
Kyllähän sitä itsekin kokee joitakin ihmisiä aina välillä rasittaviksi, ja heihin ei tällöin tule pidettyä yhteyttä. Jos jossain porukassa sitten kuitenkin törmää heihin, osaan käyttäytyä kuin aikuinen, jo ammattini takia sen hallitsen. Mutta en siis itsekään väkisin pidä yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa ei esim ole mitään puhuttavaa.
Se on totta, että ajattelemme joistain asioista hyvinkin erilailla. Anoppi kyllä puhuu ja sanoo mielipiteensä, ja minä en niihin silloin kommentoi jos olen täysin erimieltä. Tämä ihan vain kohteliaisuudesta, väittelyä voin harrastaa vaikka ystävien kanssa sitten tai täällä netissä :)
Ota siitä sitten selvää. Kiva kuitenkin täällä yrittää anonyymien kanssa "selvittää" tilannetta, kun mieheni ja hänen sisaruksensa vain käskevät olla stressaamatta ja välittämättä, kun "se on vaan nyt tommonen outo". Ja todella, omituista on tämä eristäminen, ihan yhtäkkiä, kun vielä edellisenä päivänä kaikki oli ok. Etenkin kun ajattelee, että pojanpoikansa (8kk) kustannuksella, eihän tämä minulta pois ole vaan häneltä. Toivottavasti on sen arvoista ja anoppi saa tästä sitä onnea mitä hakikin.
NAISET
nöyristelijä..." Vaikuttaa, että olet mennyt liian pitkälle jossain asiassa, heidän kodissaan. Ehkä se, että toruit omaa miestäsi heillä, se voi jo vaikuttaa. Anoppi ei pitänyt siitä, että komentelet, hänen poikaansa, mieti oletko myös torunut miestäsi aikaisemmin heillä... Tai Olet huomaamattasi, puhunut jotain heidän asioista, tai ottanut kantaa asioihin, jotka eivät kuulu Sinulle.
Onko miehelläsi ollut aikaisemmin "vaimoehdokkaita" näytillä kotonaan? Anopillasi voi olla ennestään huonoja kokemuksia edellisistä "minjoista" ja nyt saattoi tulla esille jotain yhtäläisyyksiä. Olet jollain tavalla loukannut anoppiasi, etkä itse ole sitä huomannut. Käyttäytymisellään hän haluaa Sinun "huomaavan" tilanteen.
Vaikea muuta neuvoa, koska on vain Sinun mielipide ja voit mahdollisesti kirjoitella asiasta, itseäsi hyödyntävään sävyyn.
Aika parantaa tilanteen, nyt on turha yrittää selvittää tilannetta, anoppisi on vielä loukkaantunut ja vihainen.
Täällä meillä on nähty monenlaista miniää ja on yksi jopa laitettu pihalle, kun tuli meille uhoilemaan, eikä kunnioittanut meitä laisinkaan. Hän alkoi määräilemään meitä/poikaamme(miestänsä), sekä muita lapsiamme, meidän omassa kodissamme. Hän myös nimitteli yhtä tytärtämme tukevaksi. Joten komensin hänet ulos, eikä takaisin ollut asiaa. Poikamme oli niin rakastunut häneen, että valitsi hänen puolensa, onneksi tämä miniä jätti sitten poikamme ja selvisimme säikähdyksellä.
Nykyinen miniämme on mukava mutta kylläkin voimakas luonteinen ja pyrki yhdessä vaiheessa ohjailemaan meitä ja meidän tekemisiämme, joten tein hienotunteisesti pienellä eleellä selväksi, että meillä on oma elämä ja heillä omansa. Nyt on mennyt hyvin 5 vuotta.
T. 50-kymppinen appiukko.
Ihan hyviä pohdintoja. En kuitenkaan usko, että tämä lapsellinen vihanpito johtuisi pelkästään siitä, että suutuin miehelleni riidan haastamisesta, koska tilanne oli ikävä ja kaikkia muitakin suututti se. Muuten en ottanut kantaa riitaan, enkä ole sellainen, että puuttuisin toisten asioihin.
Sen tiedän, että kaikista ex-miniöistään/vävyistään anoppi ei ole tykännyt, erinäisistä syistä. Minusta hän on sanonut pitävänsä ja kehunut minua, jopa sanonut meille suoraan,että mieheni on muuttunut hyvällä tavalla tavattuaan minut.
Anopilla oli tosiaan varmaan tarkoitus, että tämän mielenosoituksen kautta huomaisin tehneeni jonkin virheen. Kirjoitin anopille tekstarin, kun hän ei puhelimeen vastannut, jossa kysyin moneen otteeseen syytä, miksi hän tekee näin minulle. Viesti oli aivan diplomaattinen. Hän sai siis monta mahdollisuutta kertoa, mitä oli tapahtunut ja tilanne olisi saatu selvitettyä, mutta jätti sen käyttämättä. Hän kirjoitti miehellenikin tekstarin, jossa sanoi, että "aihetta tälle ei ole antaa, nyt vain kävi näin".
No, viha on nyt huomattu, yritetty selvittää, ja nyt jo unohdettu. En enää jaksa vaivata päätäni lapsellisen aikuisen takia joka näin epäreilusti kiukuttelee, elämässäni on niin paljon ihania ihmisiä, joille sen energian säästän. Jos hän haluaa joskus yrittää sopia, hän saa tehdä aloitteen. Hänelle se pallo nyt jäi. (Tällä tarkoitin, etten nöyristele)
kuitenkin outoa tuo miesten riitely. Mistä tiedät ettei ollut osuutta asiaan. Ja mistä tiedät, anopin ja apen väliset keskustelut ja niistä johtuvat asiat. Hehän ovat aviopari ja kyllä toisen on joustettava matkan varrella ja ei kaikkia asioita muille suinkaan aina "selvitellä" vaan pidetään jopa kahdenkeskisinä, joten olikohan tuo syytös ihan oikeaan osoitteeseen...
voi olla että olen väärässä mutta esitin nyt kuinkin yhden näkökulman lisää...
Varmaan kannattaa vain odotella. Miestäsi asia varmaankin vaivaa enemmän kuin uskotkaan, hän on ns. "kahden tulen välissä".
Mutta olen varma kuitenkin, että anoppisi ottaa vielä yhteyttä mieheesi ja senjälkeen sopu löytyy, nyt vaan kannattaa antaa ajan kulua. Miehesi asia on hoitaa välit kuntoon, sitten kun sen aika on.
Kyllä isotkin riidat voi sopia...Puhumattakaan tällaisista pienistä, sen voin sanoa kokemuksesta.
Tulipa mieleen sellainen, että olisiko anoppisi kuullut jostakin mitä sinä olet joskus sanonut hänestä eli oletko joskus puhunut pahaa anopistasi tai jotakin sellaiseksi tulkittavaa? Ehkä anoppisi tilitti tuon illan tapahtumia jollekin yhteiselle tutulle ja sai kuulla jotakin sinusta. Asiathan tahtovat vääntyä matkalla, joten sen ei tarvitsisi olla kuin jokin huhupuhe vain... Normaali ihminen tietysti pyytää selvennystä asiaan jos kuulee itsestä puhutun pahaa tms. tai unohtaa koko jutun niin pian kuin vaan pystyy.
Ihan pimeä ihminen joka tapauksessa tuo sinun anoppisi, olisiko jo vanhuuden vainoharhaisuutta..? Tuossa iässä osataan jo yleensä ohittaa ikävät asiat ja pidetään hyvin tärkeänä yhteydenpitoa omiin lapsiin ja lapsenlapsiin, vaikka puolisovalinnat eivät kaikilta osin miellyttäisikään.
Minäkään kun en ole yhtään sellainen ihminen, että nauttisin tälläisestä vihanpidosta, niin tottakai toivon, että tämä selviäisi parhain päin. Toivon, että olisi jo selvitetty, kun mitä pidemmälle menee, sen vaikeampaa se on. Saapi siis nähdä, ottaako meihin yhteyttä ja koska se tapahtuu.
Niin, tämä pahan puhuminen tuli mullekin mieleen oikeastaan heti, ja siinä viestissä, jonka anopille kirjoitin, kysyin onko jotain tällaista tapahtunut, ja että haluan tietää jos on. Rehellisesti en ole hänestä pahaa sanaa koskaan sanonut.
"Tuossa iässä osataan jo yleensä ohittaa ikävät asiat ja pidetään hyvin tärkeänä yhteydenpitoa omiin lapsiin ja lapsenlapsiin, vaikka puolisovalinnat eivät kaikilta osin miellyttäisikään." Olen täysin samaa mieltä, hyvin sanottu. Siksi ihmettelenkin tätä minuun kohdistettua vihaa ja energian määrää, jota tähän käyttää. Voisin kyllä kuvitella sulattavani hyvinkin ärsyttäviä vävyjä ja miniöitä, jotta yhteys ja lämpimät välit omiin lapsiini ja lapsenlapsiin säilyisi.
Mekin nyt luulemme taustalla nimenomaan olevan nk. "mökkihöperöitymisen", anoppi näet on ollut monta vuotta yksin kotona ja varmaan ollut myös vähän masentunut kun joutui jäämään työelämästä pois. Hän on sanonutkin minullekin joskus, että kun muisti alkaa pätkiä ja hän huomaa sen jo itsekin. Mökkihöperöitymiseenhän kuuluu juuri kaikennäköiset vainoharhat ja kuvittelu, että kaikki tapahtumat pyörii itsensä ympärillä.
jos tuollalailla kiukutellaan yhtäkkiä! Ei ole normaalin ihmisen toimintaa aloittaa tuollaista vihaamista ja olla sitten selvittämättä asiaa herrajumala! anoppihan on aivan sekopää. oma neuvoni on antaa paskan olla, eli jättää muija omaan arvoonsa. Pääsette tulevaisuudessakin helpommalla ja ajattele jos mummo olisi hylännyt lapsenlapsensa ja teidät myöhemmin, siinä olisikin lapselle selittelemistä. Vielä ei varmaankaan ymmärrä. ei ole tuollaisella "mummolla" mitään annettevaa lapsenlapselleen, päinvastoin.
sopii hyvin alkavaan dementiaan...
http://www.poliklinikka.fi/?page=6700365&id=9313317
..asia lopulta kääntyy, ihan näin realistisesti katsottuna.. Jos oikeesti isovanhemmalla on mielisairaus tai häilyvä persoonallisuus, haluan mieluummin ainakin itse pitää lapseni pikkasen välimatkan päässä. Pikkuisen mieleen sellainen täysin arvaamaton ja kummallinen käytös voi jättää yllättävän jäljen. Ja eikähän sellaista aikuista voi jättää lapsesta vastuuseenkaan. Kasvaa lapsesi terveeksi ja reippaaksi ilman mummoakin.
Sulla on noin tukeva mies. Ja hänhän kuuluu siihen perheenne kovimpaan ytimeen eli loppujen lopuksi asiat hienosti eikö niin? :) Ihanaa, että otti noin tunteesi huomioon eikä jäänyt tumput suorana seisomaan.
Ja toinen onni onnettomuudessa on se, että tosiaan tiedät itse tehneesi voitavasi ja tämä nainen ei itse suostunut selittämään reaktiotaan. Se antaa aika lapsellisen kuvan ihmisestä. Antaa hänen hääräillä netissään ja olla muuten tuppisuuna. Ei siis tule häirikköpuheluita tai vastaavaa. Onhan nuo nettivihjailut aika inhottavia ja suoraan teinityttöjen kiusaamisoppaasta, mutta ois sellanen jatkuva huutoraivo puhelimen kautta tai muuten ikävää.
Ja tokkopa lapsi nyt kovemmin kärsii. Hän on vielä pieni ja maailmasta on monta onnellista lasta, vaikka heillä ei olisi yhtään isovanhempaa. He eivät ole ainoat turvalliset aikuiset lapsen elämässä kuitenkaan.
Tuli mieleeni, että entäs appi ja muu miehen puolen suku? Onko asiasta heidän kanssa keskusteltu? Jos omalle puolisolleni tehtäisiin noin, voisin ehkä ottaa aiheen puheeksi juuri isäni kanssa, hänhän varmaan puolisonsa aika hyvin oppinut tuntemaan ja tietämään. Ihan vain siksi, että selkenisi mahdollisia syitä anopissa itsessään miksi toimii noin.
Todella surku tuo sinulle tapahtunut jokatapauksessa.
Osaan kyllä arvostaa miestäni tässä ja muutenkin iloita sitä, että tuollaisesta ihmisestä pääsee eroon näinkin helpolla. Enhän minä tässä mitään menetä, päinvastoin. Poikaansahan hän tässä kiusaa. Tai ehkä luulee niin. Lapsikin saa olla onnellinen, ettei tarvitse tuollaisen ilkeän mummun kanssa olla tekemisissä. Kamalaahan se olisi jos "mummun" luonne olisi tullut esiin kun lapsi olisi jo isompi ja ymmärtäisi asioita. Hyvä siis näin :)
Eipä taida tuota "syytä" tähän kiusaamiseen kukaan saada selville koskaan, akka ei puhu tästä kellekkään ja appeen ei ole hän myöskään puheväleissä omasta tahdostaan.
Minua kohdeltiin tuohon tyyliin jos minulla oli ollut liian kivaa tällaisessa sukutapaamisessa.
Olin ollut iloinen ja seurallin, pitänyt hauskaa tiettyjen ihmisten seurassa anopin yli, eli ilman anopin lupaa jne.
Anoppi halusi aina ehdottomasti olla seremoniamestari ja päättää ketkä saavat olla tekemisissä ja kavareita keskenään, mieluummin hänen kauttaan jopa.
Olisiko sinulle voinut käydä niin?
Todennäköisin syy tähän pelleilyyn on se, että juttelin aivan normaalisti appiukon kanssa. Anoppi ei voi sietää appea, ja toivoo, ettei kukaan muukaan voisi, eikä pitäisi häneen yhteyttä. Itse en jaksa enää kiinnostua heidän välisistä riidoistaan, joten käyttäydyn mieluummin molempien kanssa aivan normaalisti. Tein apelle jopa pienen palveluksen, kun hän pyysi. Tarkemmin ajateltuna, heti sen jälkeen anoppi häippäsi pihahommiin, eikä puhunut mitään. emmekä enää sen jälkeen nähneet häntä kun lähdimme kotiin. Tämä tuli mieleemme vasta ihan muutama päivä sitten. Anoppi kuulema "suuttuu" nykyään muillekin, jotka puhuvat liikaa tai liian mukavia appiukon kanssa. Saattaa siis olla hyvinkin "näin painava" syy tähän vihaan. Tuli se heti alussakin mieleemme, mutta ajattelimme ettei kai nyt sentään... Mene ja tiedä.
että olet onnekas kun pääsit lapsinesi noin helpolla eroon mokomasta ilkeästä akasta...
nimim.anopin vainoama jo vuodesta -99
Eikö miehesi saa todellakaan äidistään irti syytä tuohon käytökseen?? Onko miehesi käynyt puhumassa äitisi kanssa ihan henk.koht.?
Jos miehesi uhkaisi pistää välit poikki äitinsä kanssa, ellei hän kerro syytä, niin auttaisikohan? Vai onko välit jo poikki tapahtuneen johdosta?
Yhden sukulaisen dementia alkoi niin, että hän väitti jonkun käyneen asunnossaan ja varastaneen valokuvia ym. pikku tavaraa (millä ei ollut kenellekään mitään arvoa). Aluksi ihmettelimme kovasti tapahtunutta, koska meillä ei käynyt mielessäkään, että hän olisi sairas..
Kyllä, mieheni siis laittoi tekstiviestin (kun anoppi ei vastannut hänelle puhelimeen, viestitteli vain :D), että näin ei vaimoani kohdella ja jos ei ala selitystä tulemaan, niin ei tarvitse pitää enää mitään yhteyttä meihin. Anoppi jätti tämän mahdollisuuden käyttämättä ja näin itse katkaisi välit meihin omasta tahdostaan.
En voisi ikimaailmassa kuvitellakkaan, että oma äitini kiusaisi minua tai veljeäni näin. Mutta kaikilla äidinrakkaus ei näköjään kukoista enää kun lapset ovat aikuisia. Huomasimme juuri, että anoppi on poistanut "rakkaimpani"-nimisestä valokuva-albumistaan mieheni ja meidän lapsemme kuvat. Voi sitä naurun määrää kun sen huomasimme :D
Kyllä sinä iltana siellä on tullut jotain, mistä anoppi on ottanut nokkiinsa tai sitten kokenut sen muuten hankalana. Tietenkin sairaus on myös mahdollista.
En tiedä, voiko tuollaista sanoa kiukutteluksi, vaikuttaa jotenkin sellaiselta, että se ihminen on päätöksensä tehnyt ja toimii sen mukaan. Minun anoppini kerran heittäytyi erityisen hiljaiseksi ja vaiteliaaksi. Ihmettelin sitä miehellenikin, hänkin huomasi sen. Ja selvisihän se syy, oli kyllä todella yllättävää meille, mutta tavallaan ymmärsin asian silloin. Emme vaan osanneet kuvitellakaan mitä oli tapahtunut tai mitä hän oli kuullut.
Joten avoimin mielin kannattanee olla.. jos ihminen on dementoitumassa se olisi hyvä huomata ajoissa ja muuten, hän kuitenkin on miehesi äiti ja lastesi mummo.
Mikä liekin sitten mieltä painaa.
Mitä jos hän ei voi kertakaikkiaan kertoa jotain.. onko tullut mieleen..
No, oli miten oli, tuo ei ole terveen aikuisen käytöstä. Jos olisi jotain tapahtunut, normaali aikuinen haluaisi selvittää asian. Hän sitäpaitsi oli aamulla aivan oma itsensä, juteltiin kaikkea niin kuin aina. vasta kun olimme lähteneet, tämä pelleily alkoi. Hän tekstiviestitse kertoi, ettei ole antaa mitään syytä tälle, näin vaan kävi. Hän tosiaan on päätöksensä tehnyt, ja siinä saakin pysyä. Pelleily mennyt jo liian pitkälle, emme aio enää vaivata päätämme asialla. Itse äitinä en tälläista yhteyden katkaisemista omaan lapseen ja lapsenlapseen ymmärrä alkuunkaan. Hyvä siis meille :)
Kuka on terve.. siinäpä kysymys. Ja jos ihminen on sairas, silloin häneen lienee hyvä suhtautua myös ymmärtäen.
Jotenkin karsastan noita määritelmiä ihmisestä, terve, sairas, normaali, epänormaali.. perusteiden pitäisi olla vankkoja, jos määritellään toisia ihmisiä ja tehdään diagnooseja. Voi olla vain niin, että anoppisi on katsonut paremmaksi toimia noin välttääkseen riitaa tai jotain muuta, mitä se sitten liekin. Voi olla, että jopa miehesi tietää enemmän kuin sanoo. Mahdollisuuksia on..
normaali tai ei, hyvin ilkeä ihminen ainakin. Kuten ylempänä kerroin, syy on todennäköisimmin se, että juttelin mukavia apen kanssa ja tein hänelle jopa palveluksen. Todennäköisesti tämä oli joku "varoitus" muille, etteivät tee niinkuin minä tein, koska heillä kahdella on huonot välit. Jokainen saa vetää johtopäätökset, onko se normaalia ihmisen käyttäytymistä vai ei.
Noinhan se ihmiselämässä menee usein. Tulee antipatioita joitakin ihmisiä kohtaan, niitä huomaamattaankin siirtää eteenpäin. Sinullakin on nyt sama tilanne, olet vihainen, pikkuhiljaa se muuttuu jonkinlaiseksi myrkyksi. Ja tokihan tuollainen loukkaa ja sitä kautta vaikuttaa negatiivisesti. Itse asiassa usein on kyseessä loukkaantumisten ketju, tavallaan kosto tai tapa käsitellä asioita. Useinpa se voi juontaa lapsuudesta ja lapsuudenkodista tms. Me ihmiset kannamme mukanamme menneisyyttämme, jostain syystä menemme aina siihen vanhaan, taannumme tunnetasolla. Kaipa miellä jokaisella on niitä haavoja, joita on vaikea ohittaa.
Väittäisin, että hyvin tavallista ihmisten keskuudessa tuollainen käytös. Todellakin siinä mielessä enemmän tai vähemmän normaalia, toisilla näkyvämpää kuin toisilla, toiset kantavat kaunaa sisällään yrittäen olla näyttämättä sitä. Sitten joku päivä se räjähtää jonkun ihan pienen asian vuoksi tai sitten tulee välirikko. Tilanne varmaan aikojen päästä on sitten se, että ei enää oikeastaan tiedetä mistä se tunne ja viha lähti. Myrkkyä se on mielelle, mutta silti niin kovin tavallista ihmisten käytöksessä.
Tuo on varmasti totta. Olen vaan niin nuori kai, etten ole ennen ollut tuollaisten ihmisten(aikuisten) kanssa tekemisissä. Lapsethan usein ilkeilevät toisilleen juuri tähän tyyliin, mutta minulle oli uutta, että aikuinenkin voi näin toimia. Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi tulee. :)
Sen tiedän, etten enää aio luottaa uusiin ihmisiin niin sinisilmäisesti kuin ennen. Harmittaa oikein kun olen kehunut anoppia aina omille sukulaisilleni ja ystävilleni. Tunnen itseni niin tyhmäksi ja sekin raivostuttaa. Ja totta sekin, että olen hyvin loukkaantunut ja alun hämmennys ja ihmetys on muuttunut mustaksi inhoksi tätä ihmistä kohtaan, huomaan sen itsekin. Yritän toki tiedostaa sen kunnolla ja puhunkin siitä avoimesti, etten tulisi tulevaisuudessa tiedostamattani myrkyttämään esim. omaa perhettäni samoin miten anoppi teki.
tuolla aikaisemminhan oli jo viittaus alkavaan dementiaan vai mikä alzheimer se nyt onkaan. Itsellä on kanssa lähipiirissä ihminen joka kärsii sellaisesta, ko ihmisellä on kanssa harhoja/muistikatkoja jotka nimenomaan johtaa yhtäkkisiin suuttumisiin, syyttelimisiin ja välien poikkipistämiseen. Oliskohan kyse kuitenkin tästä, kannattaa miettiä.
Siis tuli mieleen tuosta appi-jutusta, että anoppi on hyvinkin saattanut loukkaantua perin pohjin siitä, että miniä oli appiukolle ystävällinen ja palvelikin tätä jotenkin.
Siis miniä astui anopin varpaille. Anoppi on laittanut appiukon tiettyyn kuvioon, eikä sen rikkominen ole oikein hänen mielensä mukaista. Kaikkien pitäisi kohdella appea anopin määräämällä tavalla.
Miniä valitsi siis jollain lailla puolensa, ei olekaan pelkästään anopin puolella, vaan hyväksyy myös apen ja on myös tämän "puolella." Nämä on hienovaraisia juttuja. Anoppi saattoi oikeasti loukkaantua, kun hänen haluamansa malli appiukon kohtelussa ei miniälle kelvannutkaan.
Tätä puoltaisi se seikka, että mitään syytä kenellekään anoppi ei kerro. Tätä kun on todella vaikea sanoiksi pukea. On vaikea ilmoittaa, että "olkoon tämä miniä sitten appiukon kanssa kun kerran tahtoo" tms. Näin tämä anoppi saattaa kuitenkin mielessään ajatella.
Anoppi VOI myös nähdä jotain sellaistakin, että appiukko olisi miniäänsä innostunut vähän turhallakin tavalla. Kyllä sen ikäiset naiset yleensä miehensä tuntee, ja pienestäkin huomaavat, mitä näillä voi mielessä liikkua. Vaikkei mitään pelättävää olisikaan, ja vaikkei anoppi miehestään edes mitään välittäisikään, silti tuollainen kuvio on äärimmäisen kiusallinen. Voihan kuvien poistamisella olla sekin merkitys, ettei appi ainakaan niitä katsele turhan innokkaasti...
Siis tuo nyt on vain yksi mahdollisuus, mutta ihan ajateltavissa sekin. Miniä itse ei siis tietenkään ole mitenkään syypää mihinkään, mutta näissä äijissä on monenlaista vipeltäjää. Itse olen ollut juuri tuollaisessa kuviossa mukana, ja näin ja tiesin, että anoppia nolostutti ja harmitti aivan valtavasti apen käytös, kun se toisinaan tuli niin selvästi esille, typerää killittämistä ja taputtelua ja kaikenlaisten kaksimielisten juttujen vihjailemista. Aluksi en itsekään huomannut tätä, mutta myöhemmin se vaivasi kyllä toden teolla. Toinen miniä kärsi muuten ihan samasta asiasta, ja me voimme sentään keskenämme siitä puhua, mutta anoppia kävi sääliksi, kun ei hänen kanssaan oikein voinut ottaa asiaa puheeksikaan. Hän yritti vain koko ajan olla, kuin ei huomaisi mitään, mutta huomasihan sen nyt kaikki muutkin saati hän.
kehtaisi sanoa, että "katkaisin välit poikani perheeseen kun miniä jutteli appiukon kanssa eikä vihaa häntä vaikka minä niin haluan!" :-D Niin mäkin ton asian ymmärsin :-D
Oman anoppini sisko alkoi samantapaisesti käyttäytymään vaihdevuosien kourissa. Kaikki alkoi niin vaivihkaa ja hiljalleen, että asiaan ei osattu alussa edes reagoida. Tämä anoppini sisko alkoi miehelleen huomautella aina vieraiden/sukulaisten käyntejen jälkeen että mm. tavaroita alkoi kadota tai joitakin tavaroita olisi siirrelty paikasta toiseen. Hänen miehensä ei huomannut että näin olisi ollut, eikä asiaan sen enempää palailtu vaikka näin tapahtui useasti. Anoppini ei vielä tuossa vaiheessa tiennyt näistä siskonsa "epäilyistä" (pitkät välimatkat)
Näiden jälkeen tilanne paheni, hän alkoi epäilemään kaikenlaisia salaliittoja häntä vastaan miniöiden lankojen yms. sukulaisten kesken, joten katkaisi useimpaan heihin välit. Oma anoppini kuuli näistä tilanteista siten, että tämä sisko kertoi "kuullensa" heidän keskinäistä keskusteluaa milloin missäkin kyläily reissulla jne. Siinä vaiheessa tämän naisen oma mies älysi huolestua, kun hänen vaimonsa väitti naapureiden tulevan heidän taloonsa aina kellarin kautta ja näytti jopa reitinki mistä nämä naapurit mukamas aina tulee (seinän läpi).
Anoppini siskolla todettiin vaihdevuosien laukaisseen harhaluuloisuuden ja muita skitsofreenisia oireita. Lääkkeillä tilanne tasaantui, ja pahimpien tyrskyjen jälkeen tämä anopin sisko on jälleen oma itsensä. Aikaisemmin ei siis ole ollut minkäänlaisia mielenterveydellisiä sairauksia yms.
Hän on pahoitellut lähiomaisilleen omaa käytöstään, eikä ymmärrä itsekkään miten on voinut moisia juttuja kuvitella.
Tällainen tarina meiltä, voisiko anopillasi olla jotain tän suuntaisia vaivoja ja luuloja, joiden johtamana on teidän pyyhkinyt elämästään? Erikoista sinänsä, että hän ei ole kenellekään kertonut syitä miksi on teidän perheeseen siteet katkaissut.
Mikäli taustalla on vain anopin ikävä luonne ja olemus esim. ette saa olla apen kanssa hyvissä väleissä koska hän ei tykkää jne.
Luultavasti vain parempi, että asia tuli esille nyt kuin silloin vasta kun lapsenne on jo vanhempi ja itse ymmärtäisi ihmetellä mummonsa käytöstä.
on useampia. Kannattaisi guuglata hiukan eri variaatioita. Syyt ja seuraukset on jokaisessa erilaiset. Alzheimer on vain yksi variaatio.
Alkuperäiselle: Syitä anoppisi käytökseen on vaikeaa löytää, mutta kummastutti jossakin vaiheessa ilmaisemasi inho, suuttumus vai mikä tunne siellä oli taustalla tähän tilanteeseen liittyen. Olet ajautumassa vaarallisille raiteille, ellet huomaa muuttaa katsantokantaasi. Juuri nuo kokemasi tunteet saattavat johtaa sinua siihen samaan jamaan, missä anoppisi nyt painiskelee. Eli alat tiedostamattasi käyttäytyä inhottavasti, vaikka sanot pyrkiväsi eroon siitä.
Miksi olet anopillesi käärmeissäsi? Voit olla ihmeissäsi ym, mutta anopin käytös perhettäsi kohtaan ei pidä aiheuttaa vihaisuutta sinussa. Anoppi on miehesi äiti ja se asia on heidän välisensä, vaikka sinä oletkin siinä keskellä. Anoppi on lastesi mummu ja heidän puolestaan voit olla surullinen, kun mummu käyttäytyy noi.
Kaikki eivät koe asioita samalla tavalla ja samakin asia saa aikaan eri rektioita, mutta varo vihaa sisimmässäsi. Anna anopin purkaa ja käsitellä nyt tuota sisäistä sekasortoaan, ja ottakaa tosiaan sairauden mahdollisuus huomioon. Keskustelkaa perheen kesken tästä kaikesta, saatte purkaa pahaa oloanne asian tiimoilta. Syyttely ei auta asiaa.
Mummoni ja ukkini ei halunnut tuntea minua, koska ei hyvksynyt isäni seurustelua. Isän olisi kuulemma pitänyt jäädä peräkammarin pojaksi ja huolehtia äidistään o_O. No nyt olen parikymppinen. Isovanhemmat harmittelevat, että tässä kävi näin. En halua tutustua enää heihin. En koe menettäneeni mitään. Rakastavat vanhemmat ovat ihan tarpeeksi. Pikemminkin koen, että suhteesta epävakaisiin ihmisiin olisi ollut vain haittaa minulle.
Niin se munkin katkas välinsä.Syy koska halusin vaan selityksen kaikkiin hänen piikkittelyihinsä.
Ja tämä pysyy,kun kerran näin meni.
Lapseni kärsii tietysti mutta minkäs tässä tekee,on vaan katsoo =)
.. syy koska mieheni on pahasti depressoitunut eikä saa aikaan enää mitään. Anoppi ei kuulema halua kuulla pojastaan minulta eikä tämän sairaudesta kun kokee syyllisyyttä mutta syyttää ehkäpä ja uskoakseni minua. Toivoo kuulemma että eroamme, näin sanoi,kun ilmoitin mieheni olevan sairaalahoidossa, sain vain haukut ja luuri lyötiin korvaani. Vähän aikaa sitten sanoi ettei halua kuulla minusta enää sanaakaan. Syytä tosin ei kertonut. Oletan hänen olevan katkera minullekkin..
porukan miesten välinen riita on syynä anopin irtiottoon. Kysele mieheltäsi mistä riidassa oli kyse ja mitä tuli sanottua.