Olen tässä jonkin aikaa tätä palstaa seuranneena alkanut miettiä, miksi täällä tosiaan itseään tarjoaa bändeille nimenomaan LAULAMAAN niin moni? Ja nimenomaan sanomalla, että on kehuttu hyväksi laulajaksi. Ja on kokemusta. Ja että on nätti tyttö.
Onko sitten niin, että soittotaitonsa kanssa ollaan hiljaisempia, koska koskaan ei ole tarpeeksi hyvä (ainakaan itselleen)?
Mutta luulisi laulun kanssa olevan ihan sama asia (nimim. Itsekriittisyys on poikaa).
Vai kasvaako Suomessa vain uusi JÄRJETTÖMÄN SUURI hyvien laulajien sukupolvi? Vai onko se vain niin, että jos nuorelle sanotaan muutaman kerran (joko velvollisuudentunteesta (sukulaisuus) tai ei-niin-tosissaan), että hän on hyvä laulaja, niin se jää hänelle päähän.
Mikä on tämä juttu?
Ja tämä tekstini menetti pointtinsa puolivälissä, mutta Torstai on toivoa täynnä.
Onko sitten niin, että soittotaitonsa kanssa ollaan hiljaisempia, koska koskaan ei ole tarpeeksi hyvä (ainakaan itselleen)?
Mutta luulisi laulun kanssa olevan ihan sama asia (nimim. Itsekriittisyys on poikaa).
Vai kasvaako Suomessa vain uusi JÄRJETTÖMÄN SUURI hyvien laulajien sukupolvi? Vai onko se vain niin, että jos nuorelle sanotaan muutaman kerran (joko velvollisuudentunteesta (sukulaisuus) tai ei-niin-tosissaan), että hän on hyvä laulaja, niin se jää hänelle päähän.
Mikä on tämä juttu?
Ja tämä tekstini menetti pointtinsa puolivälissä, mutta Torstai on toivoa täynnä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Laulaminen on KIVAA!! mutta soittotaidon opetteluun meneekin vuosia.. Se on rasittavaa ja sopii paremmin hyvän näköisille pojille. Laulaminen on sitä vastoin helppoa,(jos ei lähde opiskelemaan sitä) ja siinä voi olla aktiivinen objekti ja ihailun kohde..
Minusta puolestaan tulee stara, sen takia ettei minun tarvitse henkilökohtaisesti lähestyä ihmistä koska se on vaikeaa, vaan fanit rientävät luokseni..
Itsekritiikissä on muuten myös varjopuolensa, jos uskoo ettei koskaan voi olla riittävän hyvä!
ps. olen myös nätti tyttö ja isi on kehunut hyväksi laulajaksi erityisosaamiset:sanoitusten rakentaminen..
Laulaminen nyt ei välttämättä ole helppoa. Tietenkin itsekritiikin puutteesta on juuri tuo haittapuoli, että uskoo olevansa tarpeeksi hyvä.
Laulamisessa on myöskin tällainen pieni juttu. Äänen rakentaminen hyväksi, vahvaksi, soinnikkaaksi "kypsäksi", vie vuosia. Kuulostaahan se ihan erilaiselta laulaa kypsällä äänellä, kuin tuhottoman keskeneräisellä lapsen äänellä (tämä nimenomaan tytöillä, koska ei äänenmurrosta niin voimakkaana). Ja laulamisen "taito", hengittäminen, efektit, unohtuvat helposti. Muutaman kuukauden tauko äänenkäytössä ja saman tason saavuttaminen sen jälkeen voi viedä kuukausia.
Ihan kivoja ääniä on Suomi täynnä. Ja iso ero on siinä, kehutaanko "taitavaksi", sielukkaaksi tulkitsijaksi vai siitä, että on ihan kiva ääni. Se "ihan kiva ääni"-kehun kun voi suoraan vääntää muotoon: "kotikutoiseksi laulajaksi hyvä ääni..." Ja sitä en ainakaan minä pidä kehuna. Ja enemmän arvostan palautetta, joka tulee ammattilaiselta (vaikka se sisältääkin yleensä kritiikkiä), kuin humalaisen sönkötystä siitä, kuinka laulan nii-iin hienosti.
Hmm.. Riittääkö SINULLE se, että isäsi kehuu sinua? Oletko tullut ajatelleeksi, että hänellä ei ole kovinkaan subjektiivinen mielipide.
P.S. Laulaminen on kyllä kivaa..
mäkin pidin itseäni suht hyvänä laulajana. menin sitten laulutunnille ja tajusin miten paska olen. siis laulaminen oikeasti hyvin ei todellakaan ole helppoa, se että lauleskelet jotain biisiä mukana suhtkoht nuotilleen ei ole hyvää laulamista. laulun opetteleminen on yhtä vaikeata kuin jonkun soittimenkin opetteleminen, ainakin mun mielestä.
Tuossa yhdyn sinun mielipiteeseesi täysin..h
Kyllä, olet oikeassa LAULAMINEN ON KIVAA!! Minäkin rakastan sitä.
mutta oi kuule kyllä siihenkin menee vuosia että oppii hyvin laulamaan VAIKKA laulaisikin aina oih! suihkussa ja vessassa ja ja oih! jokapuolella niinkuin Antti Tuiskukin! oih!
Olen tyttö ja mielestäni soittaminen kuuluu sekä tytöille että pojille. Soitan rumpuja. Paremmin kuin yksikään meidän luokalta. Tai koulusta. Ja minäkin olen nätti ja osaan laulaa, olen myös hyvin musikaalinen että silleen.
Toivon että viestisi oli vitsi.
Niin, kyllä oikean laulutekniikan opettelemiseen menee ihan yhtä lailla monta vuotta, kuin soittamisessakin!
Yleensä vaan luullaan, että "mä osaan laulaa", ku äiskä/isi niin sanoo..
Näkihän sen idolsissakin, että KAMALAN huonot "laulajat" luulivat oikeasti, että osaavat..!!
No oikeastaan tuon viestin pistin koska kuvittelin itseni tyypillisen massateinin asemaan ,ehkä kuitenkin laulajaksi ainakin aluksi halutaan koska on jokseenkin helppoa samastua (varsinkin) tuotteistettuihin laulajiin. Onhan siinä tietenkin omat haasteensa, mutta niitä ei ihan alkajaisiksi tule mietittyä..
..laulutunneilla lahjoja kehitetään. Yleisesti vähälaihaisemmat ihmiset luulevat, että laulaminen on jotenkin helpompi valinta kuin soittaminen, mutta näin ei ole, ei todellakaan.
Hyvä laulaja ei ole vielä se, jolla on ihan kiva ääni ja joka laulaa sen mummun lempivirren jotakuinkin puhtaasti.
Kaikki laulutunneilla käyneetkään eivät ole hyviä laulajia. Oikeaoppinen äänen rakentaminen ei vielä tuo sulavuutta esim. rekisterinvaihtoihin, eikä sielukkuutta itse tekemiseen.
Hyvällä laulajalla on hyvä ääni, hyvä saundi. Laulajalla tulee myös löytyä skaalaa enemmän kuin jänis istui maassa verran, laulajalla täytyy olla rytmi,sävel- sekä tyylitajua.
Äänen tulee soida kaikissa käytettävissä rekistereissä tyylilajista riippumatta. Hyvä laulaja pystyy myös vapaampaan tulkintaan, rikkomatta kuitenkaan ko. kappaleen sävelmaailmaa.
Hyväksi laulajaksi ei tulla koulun, eikä kirkon kuorossa. Hyvä laulaja ei välttämättä ole silloinkaan, jos karaokebaarissa saadaan kehuja, ehkä voitetaan joku kisakin. Hyvä laulaja ei välttämättä ole edes se, joka naapurin poikien bändissä vinkuu.
Hyvä laulaja syntyy laulajaksi, syntyy esiintyjäksi. Karismaa ei voi oppia, ja äänimateriaali ja potentiaalia joko on tai sitten ei ole. Useimmat itseään hyväksi mainostavat eivät kuulu näihin.
Kokemuksia, ei liity ihan suoraan ehkä
tähän:
Musta laulu on ehdottomasti vaikein
instrumentti, koska laulaja on itse
myös instrumentti. Pitäisi nukkua
hyvin, elää ilman stressiä ja laulamista
paljon opiskelleena tiedän että elämän-
tavoilla on tosi iso rooli koko harrastuksessa
(ammatissa). Ne jotka kuvittelee että
esim. heavy-laulajat dokaa rundilla itsensä
sammuksiin joka keikan jälkeen, vetä ketjussa
röökiä ym. voi kaikki kokeilla sitä, miltä
tuntuu. Yleensä bändi suorastaan vaatii tätä:)
Harva tietää esim. miten monet laulajat treenaa
ja valmistautuu rundiin. Äänenavauksista
ja rauhasta puhumattakaan.
Sitten vielä treeneissä pitäis pienillä rahoilla
hankituilla harraste pa-kamoilla joista tungetaan
basso koskettimet myös läpi, saada äänensä kuuluviin. Ja tietysti rumpalin pitää lyödä
demppaamattomiin rumpuihin niin kovaa kun
lähtee. Siinä huutaa helposti äänensä hajalle,
ihan muutaman biisin aikana. Voi kuvitella
että tässä tilanteessa moni laulaja on
vittuuntunut. Selvää on että tällasessa
tilanteessa mitään kehitystä ei tapahdu.
Niin ja eihän levy-yhtiöitä kiinnosta suomessa
hyvät laulajat, ihmettelen vaan että missä on
se porukka joka osaisi vaatia laulajilta jotain.
Ja tietysti antaa hyvät puitteet lahjakkaille
toteuttaa itseänsä.
Sitä voi jokainen kokeilla, kuinka hyvin ääni kulkee, kun on vetänyt kännit edellisenä iltana ja polttanut pari askia tupakkaa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä: huonosti.
Karaokejuontajana omat pahat tapani korostuiovat. Tupakkaa meni vajaa kaks askia illassa ja jokainen voi kuvitella, miltä ääni kuulosti illan lopulla.
Se laulaminen on niin helppoa vaan kaikkien mielestä, että tarjoudutaan herkästi laulajaksi, vaikkei edes oltaisi kuunneltu koskaan nauhotettua omaa lauluansa missään.
No mutta, on kyllä sanottava, että ei se laulaminen nyt ihan NIIN vaikeata ole kuin jotkut perfektionistit/ musiikkiopiston tyypit väittävät, jos tarkoituksena on vain laulaa kunnon rokkia, punkkia, poppia tms. kevyttä musaa.
Sitten taas kun mietitään, että bändiä pitäisi perustaa, niin mikähän siinä olisi vaikeinta? ...OIKEASTI hyvän laulajan löytäminen tietenkin! Niitä kun ei kasva kuin sieniä sateella, siis sellaisia laulajia, joilla on oikeasti TYYLIÄ, KARISMAA ja syntymälahjana tullut TOSI HYVÄ ÄÄNI. Niille se laulu onkin suht helppoa, joilla on kaikki tarvittavat lahjat... (jos ei puhuta klassisesta musiikista , oopperasta tai muista sellaisesta vaikeasta musiikista)
Laulaja usein joko pelastaa tai pilaa bändin. Suomessa on helvetin paljon bändejä, jotka soittaa kohtuu hyvin, mutta kun ei niitä voi kuunnella, koska laulaja on niin paska! On hyvin yleistä, että ihan hyvin muuten soittava bändi putoaakin saman tien roskalavalle pelkästään laulajan takia, kun kuuntelee musiikkia...
se niin on, ettei oppia ne mene hakemaan, joille kaikkinainen laulun tuottaminen on vaikeaa.
Puhunkin äänen kehityksestä.
Kokemuksesta kerron myös, että lauluopinnot ovat vahvistaneet ja myös parantaneet ääneni kestävyyttä, jaksamista, vahvistaneet ja laajentaneet skaalaani, opettaneet tempun jos toisenkin, millä yltää entistä parempiin suorituksiin.
Huomautan myös, että juuri, rokki/blues/soul ovat omimpia lajejani ja opiskelenkin pop/jazz-laulua.
Jos edustat yleistä asennetta, en ihmettele, että hyvien laulajien löytäminen lienee vaikeaa yleisen harhaluulon vuoksi, ettei mainitsemasi tyylilajit voi olla äänellisesti ja laulullisesti vaativia.
Laulaa voi toki ilmankin, mutta usko pois, helpompaa ja varmempaa näin.
Saa valmiuksia äänellisesti vaativaakin. Myös rytmi ja melodia hallinta parantuu.
Aivan sama, kuin soittotunnit. Kokemuksen ja opin myötä vaikeat asiat muuttuvat helpoksi.
Jopa mieheni, "kouluttamaton" laulaja, tunnustaa, että sillä osaamisella, mikä minulla on ja hänellä ei, pystyy asioihin, mihin tekniikkaa hallitsematon ei pysty. Yli kahdenkymmenen vuoden kokemuksellaan uskoisin tietävän mistä puhuu.
Edelleen pitäydyn ja painotan lausuntoani siitä, että opistoista yms. ei automaattisesti tule hyviä laulajia. Laulajaksi synnytään.
"Jos edustat yleistä asennetta, en ihmettele, että hyvien laulajien löytäminen lienee vaikeaa yleisen harhaluulon vuoksi, ettei mainitsemasi tyylilajit voi olla äänellisesti ja laulullisesti vaativia."
Vääristelet heti sanomistani! =( Jos olisit lukenut ymmärtäväisellä mielellä, olisit huomannut painottamani sanan: "NIIN vaikeata kuin..."
En missään vaiheessa sanonut, että laulaminen siis olisi helppoa, en todellakaan, koska itsekin tiedän kitaraa soittavana ja laulua huvikseen kokeilleena mistä on kyse. Laulu on hyvin vaikeaa, mutta tarkoitin sitä, että ei aivan niin vaikeata kuin joskus puhutaan, että tarvitsisi kaikenmaailman opinnot siihen, sillä kaiken A ja O musiikissa on HYVÄ MEININKI.
Olen kuullut niin paljon ihmisten soittavan instrumenttejakin, että tiedän että musiikkiopiston käynyt voi soittaa virheettömästi ja kauniisti, mutta surkeasti silti, koska puuttuu se sielu siitä hommasta, kun taas olen kuullut myös monien soittavan helvetin hyvin itseoppineina ja lahjakkaina soittajina muutaman vuoden harjoittelun tuloksena...
Ei se vielä riitä mihinkään, jos osaa apinoida toisia ja soittaa virheettömästi, jos ei löydä koskaan sitä omaa tyyliään ja hyvää meininkiä, joka luo sen loppusilauksen kaikkeen musiikkiin.
Kai nyt ymmärsit, mitä ajoin takaa? Kuuntelen paljon mieluummin vähän rosoista ja ei niin tuotettua musiikkia kuin virheetöntä, kaikki särmät pois hiottua valmiiksi pureskeltua mössöä.
osta sinäkin ja lue myös aiempi kirjoitukseni.
Paino edelleen sanoissa laulajaksi synnytään.
Opinnot eivät auta, jos sielua ja karismaa ei ole.
Niin se vain on.
Tässä olemme siis samaa mieltä.