Täällä puhutaan vain rahasta. Rahalla ei kuuluisi olla mitään merkitystä kun ihmistä on kohdannut niin suuri tragedia, kuin avioero. Silloin on ihan sama saako tasinkoa vai jääkö maksamaan kumppanin kanssa otettua yhteisvastuullista lainaa.
raha ja raha
ja taas raha
8576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kannalta: Sinä olet ollut alun alkaen se huomattavan varakas osapuoli ja ehkä perintönä saanut lisää. Puoliso sen sijaan varaton. Sitten tuleekin avioero. Kaikille avioero ei ole maailman loppu Surullista on, mutta elämän on jatkettava. Etkö välitä yhtään, vaikka erossa kaikki menee puoliksi? Myös perintösi.... Harvoin kyseessä on pelkästään yhteisvastuullinen laina kun rahoista riidellään. Useimmiten puhutaan omaisuudesta.
Samaa mieltä, vaikkakin eri perustein. Yhteiskuntamme kun vaan on semmoinen, että rahalla on siinä merkitystä... sillä saa leipää ja vaikka vähän leivänpäällistäkin. Minun huolenaiheeni ei ole se, jos jollakulla perinnöt menee tasingoiksi. Tavallisempaa lienee, että puolisoiden suurin varallisuus on kiinni yhteisessä asunnossa ja jossain muussa lisäksi, autossa, ehkä mökissä. Ei siis ole kyse perintöjen katoamisesta vääriin taskuihin, vaan ihan arkisemmin siitä, että yhdessä eletty on yhtäkkiä jaettava kahdeksi ja saatava siitä eväät kahteen uuteen alkuun. Ei siis ole pelkkää materialismia puhua rahasta erottaessa. On hyvä jokaisen viimeistään siinä vaiheessa ottaa asioista hiukan selvää (parempiakin tapoja on kuin nettipalsta), jos ei aikaisemmin ole tullut sitä tehneeksi.
Mies löysi uuden ja halusi eron, itse en enää kelvannut mutta rahani kyllä kelpasi.
jälkeen täytyy alkaa jatkamaan elämää. Rahaa on vain oltava. Kun yhdessä on hankittu talo, auto ym.. siihen on molemmat tehnyt töitä vuosia. Tuskin kukaan haluaa heittää menemään kaikkea saavutettua. Toki se rakkaan ihmisen "menettäminen" on kaikkein kamalinta mutta, minä koen myös suurta tuskaa kun joutuu luopumaan paljosta muustakin sen lisäksi. Kaiken sen minkä eteen on niin paljon tehty. Kun joutuu opettelemaan elämään yksin, on turvallisempi olo jos talous olisi edes jollain lailla kunnossa. Voi aloittaa uuden elämän rakentamisen.. Tyhjätaskuna se on aika vaikeaa ja tulee vain lisää murhetta. En minäkään kaikkea halua, vain oman osuuden.
minulle ero oli väistämätön tosiasia. Ilman sitä olisin tullut hulluksi. Vuosikausia lähdin töihin - tai minneikinä lähdinkin, painoin kotioven kiinni ja huokaisin: tunsin oudon vapaudentunteen sisimmässäni. Sitten vasta päässä kilisi "hei, tämän pitäisi olla toisinpäin". Eli niinpäin, että on helpottavaa tulla kotiin eikä lähteä sieltä.
vaan on, että jossain sitä on asuttava ja ruokaakin saatava kupuun itselle ja lapsille - aika heikosti onnistuu ilman RAHAA! Pakko on katsoa elämässä eteenpäin, ja vaikka miten henkinen kipu ja särky vaivaa, niin RAHAA tarvitsee elämiseen. Ei todellakaan sama, miten ne asiat menevät!
Minulle avioero ei ollut tragedia, vaan pikemminkin helpotus. Henkinen ahdistus helpotti sekä taloudellinen lama. Minä maksoin liiton aikana lähes kaikki - jopa exän työhönsä tarvitseman nettiyhteyden. Joo, tyhmää, mutta parempi sekin, ettei exän tarvinnut kotona lorvia ihan tekemättä yhtään mitään. Tienasi juuri sen verran, että sai YLEENSÄ vastikkeen maksettua. Ellei saanut, lainasi sukulaisiltaan viimevuosina. Sitä ennen "lainasi" (ei maksanut koskaan takaisin) minulta ja minä puolestaan jouduin lainaamaan äidiltäni perheen ruokarahat. Maksoin mielelläni exälle tasinkoa erossa. Vapaudesta kannattaa maksaa! Eniten iloitsin, kun päätin miten suoritan tasingonmaksun: Ostin matkatoimistosta matkalahjakortin. Ex pääsi vihdoinkin matkustamaan paikkaan, josta on aina haaveillut. Voisi sanoa, että ensi kertaa vuosiin oli iloisesti yllättynyt ja näytti edes hieman onnelliselta.
suhde ei toimi, ellei talous ole kunnossa. Ei todellakaan ole sama onko rahaa vai velkaa.
Itse kitkuttelin exliitossa vuosia ja yritin sietää hänen konkurssejaan, sen jälkeen freelance -pohjalta tehtyjä epäsäännöllisiä töitä. Joku maksoi niistäkin, kun jaksoi ja jos maksoi. Vuokranmaksupäivänä ainakin minulla oli p*'skat housussa, kun jännitin selviääkö ex tästä ainoasta maksuvelvoitteestaan. Meni kuukausia, ettei selvinnyt. Lainasi minulta ja minä jouduin lainaamaan sukulaisiltani.
Jälkikäteen ajateltuna traagista suhteessani oli ainoastaan se, etten eronnut aiemmin. Ei vaan pystynyt, kun ex oli kaikenkaikkiaan niin sairas ja säälittävä.