Melkoiseen solmuun olemme anoppini kanssa päässeet. Koskaan emme ole asioista suoraan jutelleet, enkä oikeastaan usko että kykenisinkään, olen kovin temperamenttinen ja hänen kanssaan kun ei voi keskustella. Hän turisee vain omaa juttuansa eikä kuuntele / vastaa kysymyksiin.
Minua on haukkunut vaikka kenelle sukulaisille, uhannut poikaansa vaikka millä perimmäisenä syynä ilmeisesti se että meidän pitäisi erota. Rakas anoppini on myös soitellut hyvänpäiväntutuilleni, työpaikalle ja harrastuksiini ja koittanut sieltä urkkia tietoja minusta ja esittänyt ties mitä mielipiteitään.
Vaihtoehtoina taitaa siis olla ero miehestäni jos hän ei ymmärräö katkaista napanuoraa tai jonkinnäköinen lähestymiskielto?
Anoppi helvetistä
Ajatar
112173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä on ihan sama juttu - enkä tiedä mitä tekisin. Mekään ei voida keskustella oikein mistään. Ja anopin vastaukset ovat aina samoja. Pitäisi olla välittämättä koko ihmisestä ja siitä, että puhuu musta takanapäin pahaa. Toinen miniä pärjää kun mielistelee anoppia edessä päin, mutta takanapäin kauhistelee tätä. Hän pärjää tällä tavalla anopin kanssa ja luulen, että se on ainoa keino ja tietysti välien katkaisu.
Siis JOS anoppisi tosiaan tekee noin, niin ei hän taida olla päästään terve. Liekö narsisti jopa?
Voimia sulle ja miehellesi, teillä on täysi oikeus elää onnellisina yhteiselämäänne. Oikein vihastuttaa puolestanne, pitäkää pintanne ja tuollainen anoppi tarpeeksi kaukana, jos se ei kerran osaa olla kuin sivistynyt ihminen.
Se, että anoppi on poikansa muinoin tähän maailmaan synnyttänyt, ei oikeuta häntä millään tavoin tyrannisoimaan aikuisen miehen elämää yhdessä vaimonsa kanssa!
Kaikenlaisia...
Tuntui siltä kuin olisin lukenut meidän elämästä. Alkuun välit anoppiin oli todella hyvät, mutta kun hänelle tuli avioero, hän alkoi kiusata perhettämme kamalilla asioilla. Miehelleni hän yritti esittää jotakin kuolevaa joutsenta ja sai mieheni vihaiseksi jopa minulle. Sanoin miehelleni, että jollei tämä lopu, haluan avioeron. Itse olen käyttäytynyt aina fiksusti anoppiani kohtaan, mutta hän kokee olevansa kuin jokin kuningatarmehiläinen ja häiriköi perhettämme jatkuvasti. Esimerkkinä hääpäivänämme hän tunki itsensä meille ja alkoi vouhkaamaan omia asioitaan ja vaati mieheltäni huomion itseensä. Oksettaa pelkkä ajatuskin. Onneksi mieheni teki äidilleen rajat selviksi ja hän pysyy nyt poissa. Miehenikin tajusi viimein, että hänen äitinsä oikeasti toivoi meidän eroavan, mutta eipä saanut tahtoaan läpi.
Sinua neuvoisin, että jos anoppisi alkaa häiritä työelämääsi tai tuttavuuksiasi, niin siihen on tultava loppu, vaikka sitten lähestymiskieltoa hakemalla. Mutta kaikkein tärkeintä on se, että saat miehesi ymmärtämään, että hänen äitinsä toimii todella väärin! Toivottavasti avioliittonne jatkuu. Voimia sinulle!
Tuo kuoleva joutsen ja anoppi vetoaa aina siihen ettei hänellä ole ketään muuta ja hänellä on oikeus.
Minusta on niin säälittävää ettei ihmisellä ole ystäviä. Minä en anopista ystävää halua, niitä minulla on ihan riittävästi ja saman ikäisiä kuin minä ,yhteiset jutunaiheet ja harrastukset. He eivät puukota selkään niinkuin anoppi tekee, "koska veri on aina vettä sakeampaa"
Yksi mehiläiskuningatar hänkin.
mQPaYJ nice job, very thanks
Hyvä puoli tässä asiassa on, ettei tarvitse anoppia hoitaa kun on hän vanha - en kestäisi kyllä päivääkään sitä teatteria ja pyöritystä. Anoppini äitiä hoidin jonkun verran - käytin kaupassa ja imuroin yms. Mielelläni autan vanhoja ihmisiä jos on tarvis, mutta en kyllä mitään hankalia minävaurioisia.
Jos sinä ratkaiset tyilanteen eroamalla miehestäsi, niin todella ihan ensimmäiseksi KATSO PEILIIN ja KASVA AIKUISEKSI! Voi pyhä yksinkertaisuus sentään.
Luuletko tosiaan että toi kiristys on todellakin joku ratkaisu: jos et välejä poikki niin eroan susta. Joo TODELLA KYPSÄÄ TOUHUA "aikuiselta" ihmiseltä.
Mietippä sinä tempperamenttisena ihmisenä, mitä sinä tekisit vastaavanlaisen kiristyksen alla? Ja vastaa rehellisesti! En usko että periaatteesta taipuisit kiristykseen.
Tolla asenteella mä en todellakaan veikkaa kovinkaan pitkää ikää sun suhteilles.
Ja ihan pikku vinkkinä, jos sä et tule sen anopin kanssa toimeen, niin UNOHDA SE, turha on energiaa tuhlata murehtimiseen. Jos se vainoaa, anna vainota, eikö ole lähinnä huvittavaa että joku todella näkee noin paljon vaivaa. Elä sinä vaan omaa elämäänsi ja lakkaa välittämättämästä.
Osaat olla välittämättä? Oot sä kova luu. Joskus se ero voi olla oman mielenterveydenkin kannalta paras ratkaisu. Varsinkin silloin jos puolisoa ei häiritse vanhempiensa touhut kun ne eivät kohdistu juuri häneen. Ketään ihmistä ei saa kiusata hengiltä ja silti sitäkin tapahtuu ja se on ihan hyväksyttyä kun kyse on vanhoista ihmisistä tai muista "lähimmäisistä".
..aloin miettii omaa anoppiani ja jatkuvasti yhtä haitallista tilannettamme... Niin onko ratkasu eroaminen? oikeasti? entä jos rakastan miestäni, mutta en vaan siedä anoppiani... anoppi asialle en voi kyllä mitään tehä... asiat on ja pysyy näin... ei maha mitää.... ja välitän, mä välitän ja itken paljon... mut en halua erota...
Todella pahalta vaikuttava tilanne kyllä! Nykyisen anoppini kanssa olemme aina olleet hyvissä väleissä, mutta entinen anoppini oli, sanotaanko vaikka että todella kylmä mutta pahan tilanteen tullen kovin aggressiivinen. Sellaiseen ihmiseen on todella vaikeaa saada minkäänlaista kontaktia, joten vaikka koskaan ei riidelty tai mitään, niin en voi sanoa, että olisi minkäänlaista suhdetta ollut missään vaiheessa, hyvää tai huonoa.
Mun mielestä, ja tämä on vaan yhden ihmisten mielipide, tuo tilanne pitäs kyllä ratkasta ja aika rankoilla toimenpiteillä. Tuollasta suhdetta ei varmaankaan saa korjattua yrittämällä olla mieliksi tai yrittämällä katkaista suhteen anoppiin, joka on kuitenkin jotenkin aina elämässä läsnä. Mun mielestä kannattaa puhua asiasta, ja puhua ihan pohjia myöten, tehdä kaikki selväksi. Ja ainahan on kirjeet keksitty, ellei puhuminen auta. :)
Aikaisemminkin olen lukenut palstoilta, että ihmiset soittavat vihaamiensa sukulaisten työpaikoille ja haukkuvat sinne. Miten se on mahdollista? Kenelle he pyytävät keskusta yhdistämään?
Kuinka työpaikan henkilöstö kuuntelee tuollaisa häirikköpuheluita?
Millaisia tallukoita työpaikkojen henkilöstö oikein on? En voisi kuvitella ottavani omalla työpaikallani vastaan puhelua, jonka ainoa aihe olisi jonkun työtoverini haukkuminen.
Samoin muut tuttavasi. Eikö nyt kukaan ole todellakaan pannut eukolle jauhoja suuhun? Ällistyttävää lepruilua. Paras kun et ole niiden kanssa missään tekemisissä, jos kuitenkin sitten sinulle paljastavat saaneensa haukkumapuheluita. Elät aikamoisessa juorupiirissä.
Vaihda kaikki. Ei vain anoppia. Elät salaliiton keskellä. Pakene ja ota miesparkasi mukaan. Hän on uhri myös.