Olisitko mielummin ihan rehdisti sinkkuna, vai rakastamasi ihmisen kanssa parsuhteessa, jossa kuitenkin olisit yksin? Toinen ei olisi henkisesti koskaan läsnä, vaikka fyysisesti voisi joskus ollakin. Riittäisikö pelkkä fyysinen yhteys saamaan sinut pysymään suhteessasi?
Itse en pystyisi tohon.
yksin suhteessa
vänksy
7215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä valitsin olla yksin sinkkuna. Yksin parisuhteessa oleminen sattui enemmän kuin eroaminen. Jokainen kerta kun mies katosi tietokoneen ruudun taakse kun puhuin hänelle repi sydämeni hajalle. Rakastan mutta jatkuva torjuminen sattui lopulta liikaa. Ei riittänyt säännöllisen lauantain saunan jälkeen seksi korvaamaan suhteesta puuttunutta vastakaikua.
ei musta kans olis tollaseen suhteeseen. Voisko enempää yksin tuntea olevansa, kuin tuolloin, kun toinen on, mutta ei kuitenkaan ole.
Niin, voisi sanoa että käsin kosketeltavissa mutta silti ulottumattomissa. Voiko enempää yksin ollakaan kuin silloin kun kaipaa tukea mutta toinen ei ole sen vertaa läsnä että voisi olkapäähän nojata. Kuinka kylmä miehen sydämen täytyykään olla että pystyy tällaiseen?
mutten väitä ettäkö se jotenki helposti kävis, luopuminen toisesta tekee aina kipeää sama onko suhteessa yksin vai ei ja jos vaan aidosti välittää. ei haluais päästää irti. kyllä minäki suhteelta silti kaipaan vähä enempi ku sitä pelkkää fyysistä läsnäoloa, turvaton olohan siinä muuten tulis ku ei sais sitä tiettyä vastakaikua.
Niinhän mä olen aiemminkin sanonut, että jos kemiat ei kohtaa, niin kunnollista suhdetta ei pääse syntymään. En edes koita pyrkiä suhteeseen, jos näen, että jäisin yksin siinä suhteessa... mut jos nainen on kuitenkin kiinnostava, koittaisin suhdetta, vaikka oliskin se uhka, että se suhde ei tule olemaan kovin kestävä.
Mä en kuitenkaan ole niin ihmisläheinen olento, että haluaisin esim. asua sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kokisin olevani yksin suhteessa. Yksin olen muutenkin tottunut paljon olemaan.
..ihan rehdisti sinkkuna, voiko sellaista edes oikeasti rakastaa jonka kanssa ei sitä henkistä yhteyttä ole? kerrran kokeilin ja vaikka se olin minä joka yriti tehdä töitä sen suhteen eteen ei tuntunut riittävän kun allekirjoittaneen piti oikeissakin töissä käydä. Sorry vaan naiset mutta vaikka oiskin se yhteys joskus työpäivän jälkeen ei jaksa aina oikein olla "läsnä" ja väsyneenä innostua toisen päivän aikana keksimistä visioista :) saattaa joskus vaikuttaa välinpitämättömältä vaikka kuinka rakastais.
tarvis olla mua varten olemassa, mutta se on eri asia, jos ei ole sitä ollenkaan ikinä koskaan milloinkaan.:)