Mikä vika entisessä oli.. ei vaan tajua.
Mutta sitten asiaan.
Ollaan tunnettu avokin kans jostain vuodesta 2004. Jotain säpinää oli 2005 kesällä, ja täysin hurahdettiin toisiimme vois sanoa että 2007. Nyt on asuttu yksissä käytännössä viime kesästä ja virallisesti tän vuoden alusta.
Ollaan nähty jo kaikki, eli riideltykin ja sovittu. Hirveen kiltti ja kunnollinen mies. Luotettava, suoraselkäinen, huolehtii perheestä.
Mutta ei vaan saa sanotuksi mitään rakastamisesta. Tykkäämisestä juuri ja juuri, kun kauheasti tivaan.
Muutenkaan ei kauheasti käsitä, että avoliitto on mulle loppujen lopuksi kauhistus epävarma olotila. Ei ole avioliittoa vastaan ei suinkaan. Sanoo vaan, että ei ole mahdollista tänä vuonna, kun kuvittelee että jonkun maalämmön hankintaan tarvittaisiin kummankin nimi lainapaperiin. Siis jos oltaisiis aviopari.
Se laina kun tulisi "asunto"lainan nimellä. Itse talo on siis maksettu aikaa sitten.
No, hän on luvannut että kunhan ensi vuonna tuo asia järjestyy, ja hän yksin ottaa sen lainan, niin sitten voi vaikka avioitua.
Niinpä.
Mutta kun hän ei ole mitenkään romanttinen. Ei ole koskaan seurustellut, siis ei koskaan.
Osoittaa kyllä välittämisensä monin tavoin eipä sillä. Mutta ois kiva kuullakin joskus niitä läpälää-sanoja. Äsken suutahdin hälle. Nyt on mykkäkoulu menossa ainakin mun puolelta. Tosin mulla on kauhea työ ym stressikin paraikaa, eikä se hellitä ihan just vielä. Tietääkin sen, ja on antanut mulle tilaa.
Ei ole kauhea halailija tai pussailijakaan. Mä se lähestyn, ja joskus hän kyllä panee ns vastaankin, että aina pitäis olla halailemassa. Mutta tykkää kuitenkin.
On vaan semmonen vanhan kansan jäärä, ei osaa sanoilla ilmaista itseä. Hiljainenkin on ja rauhallinen. Oikea unelma siis siinä mielessä. Ei muuten koskaan käy missään ns. ulkona, ei vaan halua. Yhdessä on käyty joskus, tosi harvoin. Me ei vaan jakseta, eikä tykätä tuhlatakaan. Ei kotonakaan ota kuin saunakaljan, jos itsekin otan.
On semmonen työteliäs ja kiltti. Sanoo että eikö se ja tuo ole välittämistä mitä hän tekee. Ja tykkääminen - se on hänen mielestä se ilmaisu mikä kertoo saman kuin mulle kertois rakastaminen. Olenko hakoteillä? Sanoin ja milteipä kiristinkin, että ei sitä "papin edessä"kään sanota että lupaan tykätä tuosta hamaan hautaan. Ei me kyllä ees papin eteen oltais menossa eipä sillä, mutta noin periaatteessa siis.
Rakkaudesta sellaisessa tilanteessa puhutaan, ei tykkäämisestä. Tykätä voi vaikka koirasta, kissasta, kukista, lanttuloorasta - mutta jos toista rakastaa kai sen voi sanoa?
Kerran, yhden kerran hän sen sanoi, sen kerran istuttiin myöhäisenä kesäiltana eräällä terassilla jossa oli aika hämyisää. Se oli toinen niistä kerroista kun käytiin viime kesänä. Minä sanoin ensin ja hän sitten perään.
Se kerta on aivan varmasti ainoa kerta.
Onko niin kauhean vaikea sanoa tuo asia, kun kaikesta kuitenkin näkee ja toisaalta tietää että asia noin on. Mikä siinä tarttuu kurkkuun??
Itse haluaisin sen sanoa, tuon tuostakin. Äskenkin ennen tätä mykkäkoulua olin täynnä hellyyttä ja kaikkea mahdollista ja nimenomaan olisin halunnut sanoa tuollaista. En vaan voinut! Ei sitä voi, jos toinen ei sano koskaan!
Monesti tuntuu siltä että haluais sanoa nuo maagiset sanat, mutta pelkää toisaalta että toinen ei sano, joten tuntisiko sitten itsensä typeräksi??
Meillä on jo ikää ihan kivasti eli ei olla teinejä. Ja itsellä on kokemusta seurusteluista kosolti. Ja tämä ihminen on ensimmäinen joka on just SE.
Uhkasin jopa että etsin sellaisen joka sanoo asiat suoraan. Johon hän sanoi että ETSI SITTEN =!
Mutta sitten asiaan.
Ollaan tunnettu avokin kans jostain vuodesta 2004. Jotain säpinää oli 2005 kesällä, ja täysin hurahdettiin toisiimme vois sanoa että 2007. Nyt on asuttu yksissä käytännössä viime kesästä ja virallisesti tän vuoden alusta.
Ollaan nähty jo kaikki, eli riideltykin ja sovittu. Hirveen kiltti ja kunnollinen mies. Luotettava, suoraselkäinen, huolehtii perheestä.
Mutta ei vaan saa sanotuksi mitään rakastamisesta. Tykkäämisestä juuri ja juuri, kun kauheasti tivaan.
Muutenkaan ei kauheasti käsitä, että avoliitto on mulle loppujen lopuksi kauhistus epävarma olotila. Ei ole avioliittoa vastaan ei suinkaan. Sanoo vaan, että ei ole mahdollista tänä vuonna, kun kuvittelee että jonkun maalämmön hankintaan tarvittaisiin kummankin nimi lainapaperiin. Siis jos oltaisiis aviopari.
Se laina kun tulisi "asunto"lainan nimellä. Itse talo on siis maksettu aikaa sitten.
No, hän on luvannut että kunhan ensi vuonna tuo asia järjestyy, ja hän yksin ottaa sen lainan, niin sitten voi vaikka avioitua.
Niinpä.
Mutta kun hän ei ole mitenkään romanttinen. Ei ole koskaan seurustellut, siis ei koskaan.
Osoittaa kyllä välittämisensä monin tavoin eipä sillä. Mutta ois kiva kuullakin joskus niitä läpälää-sanoja. Äsken suutahdin hälle. Nyt on mykkäkoulu menossa ainakin mun puolelta. Tosin mulla on kauhea työ ym stressikin paraikaa, eikä se hellitä ihan just vielä. Tietääkin sen, ja on antanut mulle tilaa.
Ei ole kauhea halailija tai pussailijakaan. Mä se lähestyn, ja joskus hän kyllä panee ns vastaankin, että aina pitäis olla halailemassa. Mutta tykkää kuitenkin.
On vaan semmonen vanhan kansan jäärä, ei osaa sanoilla ilmaista itseä. Hiljainenkin on ja rauhallinen. Oikea unelma siis siinä mielessä. Ei muuten koskaan käy missään ns. ulkona, ei vaan halua. Yhdessä on käyty joskus, tosi harvoin. Me ei vaan jakseta, eikä tykätä tuhlatakaan. Ei kotonakaan ota kuin saunakaljan, jos itsekin otan.
On semmonen työteliäs ja kiltti. Sanoo että eikö se ja tuo ole välittämistä mitä hän tekee. Ja tykkääminen - se on hänen mielestä se ilmaisu mikä kertoo saman kuin mulle kertois rakastaminen. Olenko hakoteillä? Sanoin ja milteipä kiristinkin, että ei sitä "papin edessä"kään sanota että lupaan tykätä tuosta hamaan hautaan. Ei me kyllä ees papin eteen oltais menossa eipä sillä, mutta noin periaatteessa siis.
Rakkaudesta sellaisessa tilanteessa puhutaan, ei tykkäämisestä. Tykätä voi vaikka koirasta, kissasta, kukista, lanttuloorasta - mutta jos toista rakastaa kai sen voi sanoa?
Kerran, yhden kerran hän sen sanoi, sen kerran istuttiin myöhäisenä kesäiltana eräällä terassilla jossa oli aika hämyisää. Se oli toinen niistä kerroista kun käytiin viime kesänä. Minä sanoin ensin ja hän sitten perään.
Se kerta on aivan varmasti ainoa kerta.
Onko niin kauhean vaikea sanoa tuo asia, kun kaikesta kuitenkin näkee ja toisaalta tietää että asia noin on. Mikä siinä tarttuu kurkkuun??
Itse haluaisin sen sanoa, tuon tuostakin. Äskenkin ennen tätä mykkäkoulua olin täynnä hellyyttä ja kaikkea mahdollista ja nimenomaan olisin halunnut sanoa tuollaista. En vaan voinut! Ei sitä voi, jos toinen ei sano koskaan!
Monesti tuntuu siltä että haluais sanoa nuo maagiset sanat, mutta pelkää toisaalta että toinen ei sano, joten tuntisiko sitten itsensä typeräksi??
Meillä on jo ikää ihan kivasti eli ei olla teinejä. Ja itsellä on kokemusta seurusteluista kosolti. Ja tämä ihminen on ensimmäinen joka on just SE.
Uhkasin jopa että etsin sellaisen joka sanoo asiat suoraan. Johon hän sanoi että ETSI SITTEN =!
Vastaukset 3
Vanhimmat
miten te naiset takerrutte tuohon asiaan. Teette siis ongelman tyhjästä. Mikä ihme niissä sanoissa on niin maagista? Luulisi, että ainakin varttuneemmat naiset olisivat elämänsä varrella aivan tarpeeksi kuulleet kaikenlaista potaskaa, että ymmärtäisivät kuinka paljon sanoihin voi ylipäänsä luottaa. Se nyt vaan on monille miehille jotenkin vaikeaa ilmaista asioita sillä tavalla, kannattaako sen takia kehittää ongelma suhteeseen.
Tämä ohje sopii niin nuorille kuin kypsemmillekin naisille: Älkää tarkkailko mitä mies sanoo, vaan mitä hän tekee. Säästytte monelta harmilta.
Olen elänyt samanlaisen miehen kanssa viimeset 15 vuotta ja sain tarpeekseni koska hän vaan ei osaa rakastaa ja jos se sinua nyt jo haittaa niin varoitan ei tule paremmaksi vaan pahemmaksi ja varsinkin kun sinä sitä kaipaat niinkun kaikki muut normaalit naiset niin jos pystyt sen kanssa asuu ja ymmärtää että et ikinä saa mitään muuta niin jää jos et pysty niin ala ajattelee eroa. Olen ollut erossa miehestäni nyt puoli vuotta ja hän ei osaa vieläkään tajuta tai edes puhua asioista mitään, kun ei osaa niin ei osaa. Meille naisille on tärkeetä olla rakastettu ja tuntea itsemme naiseksi ja halutuksi ja jotkut miehet sen osaa ja jotkut ei, jotka ei osaa häviää, se siitä. Nää asiat on meille tärkeitä ja jos niitä ei meille anneta niin ei siitä mitään tule. On vähän kun jos mies ei saa seksiä niin kyllä siitä pian kuulee vaikkakin nämä miehet jotka eivät osaa rakastaa eivät kyllä ole siinäkään mitään huippuja. Minä uskon seuraavaan: Naiset eivät halua seksiä jos eivät tunne rakkautta ja miehet eivät tunne rakkautta jos eivät saa seksiä....no mitähän siinä sitten teet???
Tulipa kaks niin erilaista vastausta kuin olla ja voi, sä ja edellinen! Joo, niinkuin sanoin, niin tämä ihminen on kyllä SE, paras kaikista tähän asti tapaamistani ja eroa en ole ajatellut. Ja monin tavoin OSOITTAA sen ihan rakastamisen kyllä, ja on puhuttu että naimisiin mennään, enkä sitä noin sinänsä epäilekään. On vaan oikeasti ollu niitä esteitä joista ei tässä sen enempää. Mutta joskus ottaa ihan tosissaan kupoliin kun ei vaan tajua! Ei tajua että naisten tarttee saada romantiikkaa, se pitää sanoa ja osoittaa. Kun itsekin kuitenkin osoitan ja sanon myös että arvostan häntä! Äskeinen kirjoittaja oli sitä mieltä, että jotku miehet ei vaan osaa pukea sanoiksi asioita, ja se vaan pitäis niellä?
Kyllä se on kumminki vähän ihme, että ne samaiset miehet osaa esim koirallekin lepertää..
Ittekin tykkään koirista ja eläimistä yleensäkin aika tavalla eipä sillä.
Mutta mikä saa sanat juuttumaan kurkkun kun teot puhuu toista.. ihme epeleitä.. (huoh)