Tarina menee näin:
se kuuluisa click kuului kesällä 2005. Rakastuin ja tunsin, että hän on se oikea. Myös hän sanoi, että olen oikea. Tiesin että hän tarkoitti sitä ja minä tarkoitin. Seurustelimme vähän yli kaksi vuotta. Erosimme, koska masennukseni häiritsi suhdettamme. Olin ollut aiemmin kurjassa suhteessa jossa mies oli käyttänyt mielivaltaista valtaa enkä ollut sen kivuista yli.
Loukkasin rakastani ja hän loukkasi minua. Siis erosimme. Mies siis sanoi ettei ole onnellinen. Kuitenkin kaipasimme toisiamme ja kolmen kk:n kuluttua erosta aloimme uudestaan tapailla. Suorastaan revimme toisiamme rakastellessamme koska ikävä oli ollut niin suuri. Mutta asiat jäivät puhumatta ja ajauduimme törmäykseen väistämättä. Tilanne oli liian arka ja liian aikaisin. Ja mies pakeni. Hän sanoi, että pelkää että asiat menevät siihen samaan kuin ennen.
Hän pakeni ja minä riuduin. Odotin milloin hän tulee eikä hän tullut. Kuitenkin säännöllisin väliajoin olimme yhteydessä, tikusta aina asiaa. Jaoimme elämiämme toisillemme, vaikka molemmilla oli suhteenpoikasiakin. Nyt on mennyt erosta yli vuosi.
Näimme 2 kk sitten. Se oli kuin olisi ollut kotona. Hänkin sanoi niin. Itkimme molemmat. Hän sanoi kauniita asioita, mutta siis tunnusteli kai itsekin... En osaa sanoa. Hän sanoi, että kai sen suhteen pitäisi vaan tuntua sellaiselta kuin meillä oli. Hän sanoi, että hänelläkin on kotoinen ja oikea olo kanssani.
Näkemisen jälkeen oli aivan pakko selvittää, onko meillä vielä toivoa. Tunteet iskivät pintaan ja kivun kaipuusta pystyi tuntemaan joka hetki ja sekunti. Kysyin ja mies sanoi ei.
Silloin luovutin. Päätin alkaa elää omaa elämää, sillä miehen ei oli aina jäänyt kuulematta suoraan.
Olimme sopineet, että näemme kuitenkin uudestaan. En pystynytkään ja ilmoitin, etten tule tapaamiseen. Ei vain tuntunut sillä hetkellä oikealta. Mies kiinnostui heti, sillä aiemmin olin ollut valmis tapaamaan häntä aina kun hänelle sopi. Nyt minä sanoin ei.
Ja tänään, mies laittoi viestiä jossa avoimesti flirttasi mulle, oli vapautunut ja iloinen.
Mistä moinen käännös? Voisiko joku minulle avata miehen ajatusmaailmaa? Tajuaako mies vasta sitten kun on menettänyt? Mistä tässä on kyse? Mä en tahdo jaksa tällaista kissa-hiiri leikkiä.
Vastasin miehelle että koska meillä on nyt selkeät ja hyvät välit, ei sekoiteta sitä flirtillä. Hän vastasi että ok. Ja hymynaama perään.
Minä olen kahvilla 6-0! Auttakaa miehet, mikä sitä ihmistä vaivaa!
se kuuluisa click kuului kesällä 2005. Rakastuin ja tunsin, että hän on se oikea. Myös hän sanoi, että olen oikea. Tiesin että hän tarkoitti sitä ja minä tarkoitin. Seurustelimme vähän yli kaksi vuotta. Erosimme, koska masennukseni häiritsi suhdettamme. Olin ollut aiemmin kurjassa suhteessa jossa mies oli käyttänyt mielivaltaista valtaa enkä ollut sen kivuista yli.
Loukkasin rakastani ja hän loukkasi minua. Siis erosimme. Mies siis sanoi ettei ole onnellinen. Kuitenkin kaipasimme toisiamme ja kolmen kk:n kuluttua erosta aloimme uudestaan tapailla. Suorastaan revimme toisiamme rakastellessamme koska ikävä oli ollut niin suuri. Mutta asiat jäivät puhumatta ja ajauduimme törmäykseen väistämättä. Tilanne oli liian arka ja liian aikaisin. Ja mies pakeni. Hän sanoi, että pelkää että asiat menevät siihen samaan kuin ennen.
Hän pakeni ja minä riuduin. Odotin milloin hän tulee eikä hän tullut. Kuitenkin säännöllisin väliajoin olimme yhteydessä, tikusta aina asiaa. Jaoimme elämiämme toisillemme, vaikka molemmilla oli suhteenpoikasiakin. Nyt on mennyt erosta yli vuosi.
Näimme 2 kk sitten. Se oli kuin olisi ollut kotona. Hänkin sanoi niin. Itkimme molemmat. Hän sanoi kauniita asioita, mutta siis tunnusteli kai itsekin... En osaa sanoa. Hän sanoi, että kai sen suhteen pitäisi vaan tuntua sellaiselta kuin meillä oli. Hän sanoi, että hänelläkin on kotoinen ja oikea olo kanssani.
Näkemisen jälkeen oli aivan pakko selvittää, onko meillä vielä toivoa. Tunteet iskivät pintaan ja kivun kaipuusta pystyi tuntemaan joka hetki ja sekunti. Kysyin ja mies sanoi ei.
Silloin luovutin. Päätin alkaa elää omaa elämää, sillä miehen ei oli aina jäänyt kuulematta suoraan.
Olimme sopineet, että näemme kuitenkin uudestaan. En pystynytkään ja ilmoitin, etten tule tapaamiseen. Ei vain tuntunut sillä hetkellä oikealta. Mies kiinnostui heti, sillä aiemmin olin ollut valmis tapaamaan häntä aina kun hänelle sopi. Nyt minä sanoin ei.
Ja tänään, mies laittoi viestiä jossa avoimesti flirttasi mulle, oli vapautunut ja iloinen.
Mistä moinen käännös? Voisiko joku minulle avata miehen ajatusmaailmaa? Tajuaako mies vasta sitten kun on menettänyt? Mistä tässä on kyse? Mä en tahdo jaksa tällaista kissa-hiiri leikkiä.
Vastasin miehelle että koska meillä on nyt selkeät ja hyvät välit, ei sekoiteta sitä flirtillä. Hän vastasi että ok. Ja hymynaama perään.
Minä olen kahvilla 6-0! Auttakaa miehet, mikä sitä ihmistä vaivaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei voi tietää, mutta koetko, että olit jotenkin huono puoliso hänelle, kun tuossa otit esiin itsestäsi johtuvia syitä suhteen katkeamiselle? Kaikesta päätellen teillä on melko hyvät välit, jos olette pitäneet yhteyksiä eron jälkeenkin...
Miten sun masennus häiritsi... olis mielenkiintoista kuulla tuostakin?
Koska ei voi tietää, mä ajattelin että olisi kai hyvä nähdä ja puhua ihan reilusti. Kysyä mitä mies ajatteli kun flirttasi. Mä luulen, että vain siksi että on sen kaltainen mies. Siis flirttaa kaikille. Tai mistä minä tiedän. Se ei ainakaan ole hyvä että olen aina kahvilla miehen kanssa. Mutta flirtata eksälle? Ja on sanonut joskus ettei halua antaa olettaa mitään, ja siksi oli tasaisen tasapaksu, ei edes haleja viestissä. Ja nyt flirttasi???
Masennus häiritsi suhdettamme niin että olin totaalisen epätasapainoinen. Pelkäsin läheisyyttä entisen väkivaltaisen miehen takia. Saatoin kavahtaa kosketusta niin että huusin: älä satuta. Vaikka mies halusi vaan helliä. Saatoin saada kohtauksen ja pakata kaikki tavarani ja uhata erolla tai lähtemisellä. Saatoin pelon kohdatessa uhata että en jaksa enää tätä. Kaikki tuo oli tuskaani siitä edellisestä elämästä, jota mies joutui kantamaan. Silti, koko aikana en tunteissani koskaan epäröinyt rakkauttani, vaikka olinkin aivan rikki. Se teki sairaan kipeää että joku osoitti minua kohtaan sellaista mitä hän teki, siis välittämistä. Jos join, saatoin puhua ihan läpiä päähäni, satuttaa toista sanoillani. Lääkkeet ja viina eivät olleet hyvä yhdistelmä.
Ongelma on siinä, etten tiedä mikä hän on miehiään... Jotenkin pelkään pahinta, sitä että hän kuitenkin on pelimies. Vaikka koetti rakastaa minua niin helpompi ratkaisu veti enemmän puoleensa. En voi häntä syyttää. Mutta minulle on vielä epäselvää, onko hän pelimies? Viitteitä siihen on, koska hän valehteli useista asioista. Tarinat myös muuttuivat matkan varrella kun seurustelimme... :(
Silti kaipaan häntä. Ja, näemmä hän minua. Ehkä hänen ja mun pitää vielä tavata ja jutella...
sitoutumiskammoinen. Sitä en taas tiedä mitä miettii, mutta pelkää sitoutumista. :/