Olemme nuoria aikuisia, n. 22-vuotiaita ja seurustelleet 6 vuotta.
Olen suhteen alusta alkaen saanut sellaisen kuvan, että tässä on mies, jonka kanssa vietän koko elämäni; mies, josta tulee tulevien lasteni isä ja oma aviomieheni. Kaikki on siis vaikuttanut siltä, että pysymme yhdessä ja avioidumme ja perustamme perheen.
N. 8 kk sitten mieheni mainitsi naimisiinmenemisen. Hän sanoi jo vuosia sitten, että haluaa jossain vaiheessa kanssani naimisiin, mutta tällä kertaa hän tosissaan kertoi, että on suunnitellut, jos mentäisiin syksyllä naimisiin. Olin ihan onneni kukkuloilla, vihdoinkin!
Tuosta kuukausiin ei mainittu asiasta mitään, odotin oikeastaan jonkinlaista kosintaa (vai oliko se jo tuossa?). Tänään sitten sanoin miehelleni, että haluan hänen kanssaan naimisiin, mutta hän sanoi, ettei halua.
Tiedän, että kyse on vain naimisiinmenosta, mutta jostain syystä siitä muodostui nyt mulle joku ongelma. Olo on todella pettynyt ja surullinen, kun hän sanoi noin. Olen jo kuukausia olettanut, että musta tulee kohta vaimo ja kaikkea, ja nyt saankin kuulla, ettei hän halua kanssani naimisiin :'(
Ylireagoinko? Hän vakuutteli, ettei ole mikään kiire ja ihmettelee, miksi minä haluan kiirehtiä tämän asian suhteen. Olen koko päivän vain itkenyt ja tuntuu, että kaikki haaveet ja unelmat on pieninä pirstaleina. Minä haluan avioitua mahdollisimman pian, se tuntuu vaan oikealta nyt. En haluaisi odottaa vielä vuosia, vaan haluan olla jo nyt vaimo ja kaikki tietävän sen :(
Olen suhteen alusta alkaen saanut sellaisen kuvan, että tässä on mies, jonka kanssa vietän koko elämäni; mies, josta tulee tulevien lasteni isä ja oma aviomieheni. Kaikki on siis vaikuttanut siltä, että pysymme yhdessä ja avioidumme ja perustamme perheen.
N. 8 kk sitten mieheni mainitsi naimisiinmenemisen. Hän sanoi jo vuosia sitten, että haluaa jossain vaiheessa kanssani naimisiin, mutta tällä kertaa hän tosissaan kertoi, että on suunnitellut, jos mentäisiin syksyllä naimisiin. Olin ihan onneni kukkuloilla, vihdoinkin!
Tuosta kuukausiin ei mainittu asiasta mitään, odotin oikeastaan jonkinlaista kosintaa (vai oliko se jo tuossa?). Tänään sitten sanoin miehelleni, että haluan hänen kanssaan naimisiin, mutta hän sanoi, ettei halua.
Tiedän, että kyse on vain naimisiinmenosta, mutta jostain syystä siitä muodostui nyt mulle joku ongelma. Olo on todella pettynyt ja surullinen, kun hän sanoi noin. Olen jo kuukausia olettanut, että musta tulee kohta vaimo ja kaikkea, ja nyt saankin kuulla, ettei hän halua kanssani naimisiin :'(
Ylireagoinko? Hän vakuutteli, ettei ole mikään kiire ja ihmettelee, miksi minä haluan kiirehtiä tämän asian suhteen. Olen koko päivän vain itkenyt ja tuntuu, että kaikki haaveet ja unelmat on pieninä pirstaleina. Minä haluan avioitua mahdollisimman pian, se tuntuu vaan oikealta nyt. En haluaisi odottaa vielä vuosia, vaan haluan olla jo nyt vaimo ja kaikki tietävän sen :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et ylireagoi ollenkaan, tuo oli mieheltäsi selkeä kosinta tuolloin 8kk sitten. Ja koska hän ei enää halua kanssasi naimisiin, hän on purkanut kihlauksenne. Todennäköisesti sinulla on tuosta naimisiinmenosta pienempi ongelma kuin miehelläsi siitä miksi hän ei enää halua sinua vaimokseen.
Jotain on varmasti tapahtunut miehesi mielessä, jos hän on ennen halunnut naimisiin ja kosinutkin vielä. Tuota ei voi edes laittaa sitoutumiskammon piikkiin. Ellei hän ole sitä kehittänyt itselleen näin jälkikäteen.
Teidän kannattaisi oikeasti puhua tuo juttu nyt puhki, ettei se jää painamaan kummankaan mieltä. Siitä tosin voi seurata ero jos miehesi haluaakin elämältään jotain muuta, mutta etkai sinäkään halua naimisiin miehen kanssa joka ei sitä oikeasti halua vaan menee koska ei halua pahoittaa sinun mieltäsi (=ei tarvitse keskustella syistä miksi ei halua).
Te ootte todella nuoria, vaan kyllähän monet menevät parikymppisinä naimisiin. Kyse taitaa olla ensirakkaudesta, johon kohdistuu kaikki maailman unelmat ja haaveet. Surukin on sen päättyessä maailman suurinta, saatat jopa uskoa, ettet ikinä enää rakastu. Voin lohduttaa sinua; rakkauksia tulee vielä monta, ainakin seuraava, mikäli tämä on nyt tiensä päässä. En edes suosittele teille naimisiinmenoa, olette aloittaneet niin aikaisin, että nuoruusaikaan kuuluvat lukuisat ( ja kasvattavat) ihastumiset ovat jääneet kokematta. Teillä olisi kivinen tie kuljettavana, tosin se on kaikilla, mutta mitä enemmän ikää, sen enemmän perspektiiviä.
Olen pahoillani puolestasi, mutta liityin itsekin juuri takaisin sinkkukerhoon, kun minun mieheni ei halunnut naimisiin. Tunnen tuskasi ja tiedän miltä sinusta tuntuu. Näin vanhemmiten suruaika menee jo "rutiinilla", tietää, ettei se ole maailmanloppu. Sinulla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet löytää uusi mies, kun olet vielä noin nuori.
Et ylireagoi, koska miehesi on vielä muutama kuukausi sitte ollut menossa kanssasi naimisiin. Mikä voi siis aiheuttaa tämän äkkinäisen mielen muuttumisen?
Olette vielä nuoria ja teillä on vielä paljon aikaa, mutta olettehan toki olleet jo melko pitkään yhdessäkin.
Voin uskoa, että sinulla on haaveena häät ja perheen perustaminen ja ne tuntuvat myös hyvin ajankohtasilta, mutta jos miehesi on alkanut empimään niin sillon ei kannata lähteä toista pakottamaan mihinkään. Siitä ei tulevaisuudessa hyvää seuraa. Kannattaa vaan malttaa vielä mielensä, jospa se miehesikin taas tulisi siitä toisiin mietteisiin :) tsemppiä teille!
No olipa kummallista käytöstä poikaystävältäsi! Ensin ehdottaa että mennään syksyllä naimisiin ja sitten 8kk päästä kysyttäessä ilmoittaa että ei halua naimisiin, ilman mitään selityksiä miksi muutti mielensä. Hän on siis, ikävä kyllä, epäluotettava tuuliviiri joka ei tiedä eikä osaa puhua mitä haluaa.
Tai sitten jompikumpi on ymmärtänyt väärin mitä toinen tarkoittaa.
Mitä sinä vastasit hänelle silloin 8kk sitten kun hän puhui naimisiinmenosta? Jos et kerran sinäkään koko tuona aikana ottanut hääjärjestelyjä puheeksi, keitä kutsutaan, kirkossa vai maistraatissa, missä jatkot, kuka kaasoksi jne. Yleensä kun mies kosii ja nainen vastaa kyllä, niin suhteellisen innokkaasti ryhdytään valitsemaan hääpukua ynnämuuta. Ehkä mies yksinkertaisesti luuli, ettei sinua asia kiinnostakaan?
Puhukaa keskenänne. Yksin ei tuota kannata jäädä itkemään.
Kristillisen etiikan mukaan te olette jo avioliitossa. Ei ole mitään syytä mennä naimisiin.
Avoliitto on avioliitto:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5957906#comment-31272237