Koskaan en opi ymmärtämään teitä miehiä. Ei sillä että olisi tarkoitus teitä loukata, elämä ilman teitä ei olisi mitään, mutta ajatuksenjuoksuanne en aina ymmärrä!
Avopuolisoni (kohta varmasti ex-sellainen) kanssa on ollut suhteessa karikkoja viime aikoina liiankin kanssa. Minä otin ratkaisevan askeleen ja puhuin erosta. Tätä emme kuitenkaan kumpikaan pitemmän päälle tahdo koska rakastamme toisiamme.
Ehdotin että muuttaisin eri kotiin, jotta saisimme välimatkaa. Kuitenkin voisimme jatkaa seurustelua. Tämä miehelle ei sopinut, vaan hän laittoi minulle vaihtoehdot; edelleen yhteinen koti ja seurustelu tai minulle oma koti ja ero. Mietin pitkään ja lopulta päädyin tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Olin siis valmis yrittämään uudelleen. Tähän päätökseen mies oli erittäin tyytyväinen.
Sitten yllättäen mies ilmoittaa hakevansa omaa asuntoa ja tarvitsevansa aikaa. Haluaa kuulemma jatkaa mutta tarvitsee ensin aikaa. Minä voin kuulemma kyllä käydä hänen luonaan jne.
Ihmettelenpä vain kovasti että minä en olisi saanut uutta kotia itselleni etsiä, se olisi ollut ero, juttumme loppu. Mies kuitenkin saa lähteä yhteisestä kodistamme ja olettaa silti että jatkamme.
Minä sanoin että jos hän lähtee, lähteköön lopullisesti. Tätä en tietenkään tahtoisi, miestä kun paljon rakastan. Mutta ei ole oikein että hän saa tehdä tuon ja minä en. Tasa-arvoa, vaadin minä.
Kertokaahan miehet, mitä sukupuolenne edustajan mielessä oikein liikkuu? Ja naiset, rakentavia kommentteja siitä, mitä te tekisitte. Kiitos!
Avopuolisoni (kohta varmasti ex-sellainen) kanssa on ollut suhteessa karikkoja viime aikoina liiankin kanssa. Minä otin ratkaisevan askeleen ja puhuin erosta. Tätä emme kuitenkaan kumpikaan pitemmän päälle tahdo koska rakastamme toisiamme.
Ehdotin että muuttaisin eri kotiin, jotta saisimme välimatkaa. Kuitenkin voisimme jatkaa seurustelua. Tämä miehelle ei sopinut, vaan hän laittoi minulle vaihtoehdot; edelleen yhteinen koti ja seurustelu tai minulle oma koti ja ero. Mietin pitkään ja lopulta päädyin tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Olin siis valmis yrittämään uudelleen. Tähän päätökseen mies oli erittäin tyytyväinen.
Sitten yllättäen mies ilmoittaa hakevansa omaa asuntoa ja tarvitsevansa aikaa. Haluaa kuulemma jatkaa mutta tarvitsee ensin aikaa. Minä voin kuulemma kyllä käydä hänen luonaan jne.
Ihmettelenpä vain kovasti että minä en olisi saanut uutta kotia itselleni etsiä, se olisi ollut ero, juttumme loppu. Mies kuitenkin saa lähteä yhteisestä kodistamme ja olettaa silti että jatkamme.
Minä sanoin että jos hän lähtee, lähteköön lopullisesti. Tätä en tietenkään tahtoisi, miestä kun paljon rakastan. Mutta ei ole oikein että hän saa tehdä tuon ja minä en. Tasa-arvoa, vaadin minä.
Kertokaahan miehet, mitä sukupuolenne edustajan mielessä oikein liikkuu? Ja naiset, rakentavia kommentteja siitä, mitä te tekisitte. Kiitos!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihmettelen aina näitä juttuja, joissa sanotaan että "karikkoja on ollut liiankin kanssa", ollaan eroamassa ja silti rakastetaan niin pirusti. Mitä ymmärrätte rakkaudella te, jotka näitä kirjoittelette? Mikä se "rakkaus" on joka teitä pitää yhdessä?
Rakkaudessa on aina karikkoja. On eri asia että kestääkö suhde ne vai ei... Sellaista parisuhdetta ei ole, joka ei välillä ole karikkoinen! Onko se sitten hyvä että vaihdetaan kumppania heti kun tulee pientä kinaa? Kyllä sen valitun kanssa pitäis vaan yrittää olla vaikka välillä on vastamäkiä...
Se rakkaus on sitä että välittää toisesta ja on hyvä olla yhdessä. Riitaa tulee aina eikä niiden takia tarvi heti erota.
mitä tuntee toista kohtaan.
tosta jutusta mä voisin sanoo että ite olisin varmaan tosi surullinen niinkuin varmaan sitä olet mutta sitten että kyllä mä pitäisin oman ylpeyden ja antaisin mennä koska sinä et olis saanu muuttaa mutta hän saa ja sitte ku hän ei ole vie sanonut tai puhunus sulle siitä, ainakin näin ymmärsin ja hyvä kun sanoin että jos lähdet niin lähdet lopullisesti...vaikka se sattuu, mutta kuten sanotaan niin vedessä on paljon kalaa ja jos te oikeesti toisistanne välitätte niin ei tulis kyllä tommosia ja ehkä hän ei ole se oikee sinulle...?? mutta yrittäkää kuitenkin saada teidän välit kuntoon...
Pitkän avioliittoni aikana, joka nyt on päättynyt eroon, olen todennut että miehet ja naiset ajattelevat asioista eri tavalla. Mikä on toiselle tärkeää, on toiselle aivan yks hailee.
Miehellä on kunnianhimoa, omatunto ei salli että on heittänyt naisen pihalle. Kunnianhimo voi olla myös opittua miehisyyden ilmaisua perheensä huolehtiana loppuun saakka. Loppujen lopuksi jos sinä olisit halunnut aikaa olisi miehen pitänyt hankkia se väliaikainen kämppä niin että nykyinen kämppä olisi jäänyt sinulle ja antaa sitä aikaa, näin hänelle ei olisi tullut huonoa itsetuntoa velvollisuuksien pettämisestä. Asiasta kannattaa aika suoraan keskustella, ei syyttävästi vaan analyyttisesti, ehkä mies ei uskonut että välimatka toimii, ehkä mies pelkäsi että se oli vain pehmeämpi tapa erota eli antaa ensin vähän aikaa ymmärtää että suhde on mutta tarkoitus on pikkuhiljaa totutella eroon, ehkä mies on saanut joltain vinkkinä että välimatka tekee hyvää ja ruvennut uskomaan keinoon, ehkä mies yrittää itse "pehmeää" eroa, ehkä mies haluaa opettaa pelkonsa jälkeen sinulle että tapahtuma aiheuttaa pelkoa, ehkä mies vielä tällätavoin yrittää selvittää ja varmistaa tunteesi luomalla pakkotilanteen, ehkä mies yrittää oikeasti tutkia rauhassa omia tuntemuksiaan, ehkä hän kaipaa lomaa sinusta, ym ym...
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. En voi millään sanoa miten asiasi oikeasti on mutta jos vitekehyksenä käytetään vain kirjettäsi eikä oleteta mitään ulkopuolista niin miehelläsi ei ole mielestäni oikeutta muuttaa jos ei ole sinulle myöntänyt oikeutta muuttaa, eli sinä olet mielestäni oikeassa.