Mulla tulee kesäkuussa kuudes vuosi täyteen. Masentaa todella paljon, kun vuodesta toiseen olen yksin. Mä olen niin epätoivoinen ja kyllästynyt, et olisin valmis seurustelemaan kenen kans vaan joka mut huolis. Ei väliä onko suhteessa rakkautta. Pääasia jos sais stopin vuosia jatkuneelle yksinäisyydelle.
Kuinka monta vuotta olet ollu sinkkuna?
Illusion
171656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sano sitten, kun olet elänyt yksin 18 vuotta (laskenta aloitettu 18:sta ikävuodesta) ;)
17 vuotta ;)
Hauskaa on edelleen =)
Koska naisellahan sinkkuus ei tarkoita sitä että munaa ei tulisi aina kun nainen itse niin haluaa. Miehellä sinkkuus on juuri päinvastaista.
Mistäkö epäilen naiseksi? No toki hymiöistä. =DDDD =))))) :)))))
on ne vaan niin kivoja :DDDDDDDDDDDdddddddddddddd
Ilmeisesti joillain ihmisillä, miehillä? on jokin hymiöongelma???
juuri söin kaksi kananmunaa pakastevihannesten kera, jotkut kutsuvat sitä munakkaaksi. Muita munia en käytä, en edes pääsiäismunia ;)
Jahas, joku inhaloi heti palkokasvin hengitystiehyihin. Hei, relatkaa välillä, ettei stressi vaivaa.
T: Mies joka ei stressaa liikoja...
Eli kohta 20 vuotta olen ollut sinkkuna. Vaikee sanoa vituttaako kun tämän on ikäänkuin tottunut ottamaan luonnollisena olotilana.
29 vuotta täyteen (47-18=29). Jatkan sinkkuna hautaan saakka.
Luulin pitäväni ennätystä, mutta panit paremmaksi. Suunnitelmat ovat meillä kumminkin samat - mitäpä sitä mainiosti sujuvaa olotilaa muuttelemaan.
Ja vuodet...
Hetkinen, puhallan ensin nuo pölyt ja seitit niiden päältä...
Hmm, 42 näyttäisi olevan luku.
Itse olen ollut sinkkuna noin 9 vuotta, jos laskenta aloitetaan 18 ikävuodesta, eikä yhtä muutaman kuukauden (ja muutaman kerran) tapailua lasketa sinkkuuden katkaisevaksi suhteeksi.
Kaitpa sitä on pidettävä mahdollisena, että ihmiset aloittavat suhteita "kenen kans vaan" ja jopa sitoutuvat niihin, vaikka se kuulostaakin hieman hullulta. En tietenkään voi tietää mistään mitään.
Mutta sitä minä ihmettelen, miten parisuhteettomuus on synonyymi yksinäisyyden kanssa? Meillä alempitasoisilla miehillä kyllä yksinäisyys on usein syy-seuraus -suhteessa parisuhteettomuuden kanssa, mutta ne eivät ole sama asia. Jos pääasia on stoppi yksinäisyydelle, hanki uusia kavereita. Mikäli puheet parisuhteiden löytämisen todennäköisyyden luonteesta pitävät paikkansa, niitä on paljon helpompi saadakin.
Että ei kai sitä yksinäinen silti ole vaikkei ole parisuhdetta, ellei ole sitten kokonaan erakoitunut, unohtanut kaverinsa tai päinvastoin.
Kun surkutellaan sitä että voi voi kun olet niin yksinäinen niin sanon vaan, että olen onnellinen sinkkuna, on kavereita ja tekemistä.
Mulla kaveri myöskin joskus sanoi että hän haluaisi naimisiin vaikkei miestä rakastaisikaan, parisuhteen vaikkei rakkautta oliskaan, kunhan vaan olisi joku. Musta tällänen ajattelu on ihan sairasta, nostaa parisuhde jalustalle vaan sen takia että on joku. Se on väärin sitä toistakin kohtaan, "otin sut nyt kun parempaakaan ei ollut tarjolla, ihan vaan siksi että olisi joku". Ei parisuhde ole oikotie onneen mutta ihmiset huomaavat sen vasta siinä parisuhteessa ollessaan, ettei se ole ruusuilla tanssimista ja vaaleanpunaisia hattaroita ja sitten enemmän kuin yksi sydän särkyy. Surullista.
Terveisin, vuodesta 2004 sinkkuillut.
Olen viimeksi "seurustellut" 17-vuotiaana. Sen jälkeen olen kelvannut vain seksiin.
Nyt olen 20. En usko että löydän enää seurustelu kumppania. En tiedä osaisinko edes olla suhteessa.
Mua vähän huvittaa nämä "Olen juuri ja juuri 20 vuotta enkä ole seurustellut kuin kerran jos sitäkään ja nyt tuntuu siltä etten ikinä koskaan missään enää löydä rakkautta."
Jumalauta, ei sitä nyt 20 vuotiaana vielä tarttekaan löytää sitä suurta elämän rakkautta, kyllä sitä ehtii myöhemminkin, koko elämä on aikaa. Noin nuorena vasta opetellaan seurustelemaan, eikä mietitä lapsia, autoja ja omakotitaloja.
Enemmänkin olisin huolissani meistä kolmekymppisistä ja ylöspäin.
"Noin nuorena vasta opetellaan seurustelemaan, eikä mietitä lapsia, autoja ja omakotitaloja."
No näinhän se nykyään tuntuisi menevän. Ei siitä kyllä montaa vuosikymmentä vielä ole, kun oli ihan tavallista hankkia lapset ja talot jo tuon ikäisenä. Omat vanhenpani saivat ensimmäisen lapsensa äitini ollessa 20-21v ja isäni ollessa 23v. Ei tuo ollut mitenkään harvinaista silloin.
Kyllä nykyäänkin osa saa ensimmäisen lapsensa tuossa hieman päälle 20 ikäisenä, eikä kyse aina ole mistään "vahingosta".
Nykyään tietysti moni lykkää lasten hankkimista opiskelun takia ja nykyään ihmiset opiskelevat pidenpään kuin ennen.
Tuo seurustelun "opetteleminen" onkin vähän monitulkintainen juttu. Kyllähän monella on tuon ikäisenä jo vuosien kokemus seurustelusta ja osa on jo asuukin yhteisessä asunnossa kumppaninsa kanssa. Osa tietysti alkaa "harrastamaan" seurustelujuttuja vasta päälle parikymppisenä, mutta useimmilla taitaa jo tuon ikäisenä olla niistä jonkin verran kokemusta..?
"Olen viimeksi "seurustellut" 17-vuotiaana. Sen jälkeen olen kelvannut vain seksiin.
Nyt olen 20. En usko että löydän enää seurustelu kumppania. En tiedä osaisinko edes olla suhteessa."
Jos olet nainen niin ei kannata suostua pelkkään seksiin, siinä nimittäin menee nopeasti maine.
Jokatapauksessa tuossa iässä ei vielä hirveästi kannata stressailla. Itsellä oli juurikin sama tilanne sun ikäisenä ja sitten 21-vuotiaana aloitin "seurusteluputken". Sen jälkeen en ole vuottakaan ollut vapailla markkinoilla suhteiden välissä, aina on vuoden sisään joku seurustelukumppani löytynyt (ensimmäistä vastaantulevaa en ole koskaan huolinut). Ja kohtapuoliin astun avioon maailman ihanimman naisen kanssa.
Olen ollut sinkkuna eli naimattomana koko ikäni (yli 30 vuotta).
Puutteessa ja yksin en kuitenkaan ole, kyllähän naisia saa tapailla vaikka onkin sinkku.
Kuka on käskenyt nyhjöttämään yksin kotona kaiket päivät?
jos nyt puhutaan siitä varsinaisesta suhteesta eikä sellasista ihmesäädöistä niin veikkaisin jotain muutamaa vuotta eikä tässä mikään kiire uuteen oo.
paljo on sunlaisia muitaki, vähän vahvuutta ja selkärankaa hei peliin!