Miehenä minulla on äärimmäisen tukalat oltavat suhteessamme. Seksuaaliset tarpeemme eivät parisuhteessa kohtaa. Minulle seksi on rakkauden osoitus, vaimolle se tuntuu olevan vastenmieleistä. Ymmärtäisin asian mikäli olisi jokin sairaus, tai kotityöt rasittaisi liikaa yms. Hoidamme kodin ja lapset (ei enää vauvoja) suht puoliksi, minä enemmän. Puhumme paljon ja vaimo on onnellinen, se tässä pahinta onkin kun toinen ei ymmärrä kuinka pahalta se tuntuu, kun ei voi tehdä suhteessa sitä mikä on milestäni parisuhteen ja läheisyyden huipentuma.
Itse jos olisin haluton ja kiletäytyisin seksisitä ja välttelisin tilanteita joissa se olisi mahdollista, niin uskoisin vaimon loukkaantuvan. Mutta miehillä ei sitä oikeutta ole jos nainen ei halua miestään, naiista pitää ymmärtää.
Seksielämän yhteen sopiminen on parisuhteen kulmakivi. Ajan kuluessa meidänkin perheen yhteiselo päättyy, kun en enää jaksa olla yhdessä seksuaalisetsi haluttoman naisen kanssa. Itse asiasta, niin seksiä on noin 1-kerran kuussa, joskus ei sitäkään. Tämänkin yhden kerran eteen joutuu järjestelemään aina jotain erikoista. Siitäkin tulee huono omatunto kun ajatelen että varmaan säälistä antoi. Itse en tiedä mitään mahtavampaa kuin tyydyttää toinen osapuoli täydellisesti...
Itse jos olisin haluton ja kiletäytyisin seksisitä ja välttelisin tilanteita joissa se olisi mahdollista, niin uskoisin vaimon loukkaantuvan. Mutta miehillä ei sitä oikeutta ole jos nainen ei halua miestään, naiista pitää ymmärtää.
Seksielämän yhteen sopiminen on parisuhteen kulmakivi. Ajan kuluessa meidänkin perheen yhteiselo päättyy, kun en enää jaksa olla yhdessä seksuaalisetsi haluttoman naisen kanssa. Itse asiasta, niin seksiä on noin 1-kerran kuussa, joskus ei sitäkään. Tämänkin yhden kerran eteen joutuu järjestelemään aina jotain erikoista. Siitäkin tulee huono omatunto kun ajatelen että varmaan säälistä antoi. Itse en tiedä mitään mahtavampaa kuin tyydyttää toinen osapuoli täydellisesti...
Vastaukset 3
Vanhimmat
itsekin tunnustan olevan vastaavassa tilanteessa, se on todella ahdistavaa. Aina olen ottanut seksissä toisen huomioon, ja tehnyt vaikka mitä josta hän voisi tykätä, mutta kun toinen ei edes sano mistä tykkää, eli tuntuu seksi olevan ihan saman tekevää. Enemmänkin tuntuu että seksi on hänelle joku pakollinen paha. Kerrankin hän sanoi että ihan hyvin voi olla ilman seksiä kuukauden tai jopa useamman.
Miten tässä voi tuntea itsensä haluttavaksi? Ei tämmöistä suhdetta jaksa, vaikka muuten olen ihan tyytyväinen suhteeteen. Olen hellävaraisesti yrittänyt puhua tästä asiasta ilman mitään painostamista, mutta kun ei vaan auta. Miten minun pitäisi ottaa tämä asia oikealla tavalla esille?
Masentavaa...
Vastauksia ei vaan löydy mistään. Kysymyksiä / aiheita joista kukaan haluton ei tunnu kykenevän keskustelemaan...edes netissä anonyyminä.
Tilanteesi on itselleni tuttu aiemmasta liitostani. Ensimmäisen vaimoni kanssa olimme aika samanlaisessa tilanteessa. Koin myös hyvin samantapaisia tunteita kuin sinä nyt.
Eihän siitä hyvä seurannut. Täälläkin on todettu, että seksi on vain pieni osa parisuhdetta, silloin se sujuu. Silloin kun se ei suju, sen merkitys on valtavan suuri.
Mekin roikuimme vuosia suhteessa, jossa seksi ei sujunut kummankaan kannalta hyvin: minä koin tulevani hylätyksi jatkuvasti ja ex-vaimo koki että uin liiveihin jatkuvasti. Sitä kesti tosiaan vuosia ja se vaikutti molempien kokemukseen toisistaan, mutta myös molempien minäkuvaan, millaiseksi tunsimme itsemme.
Koskaan emme kyenneet ratkaisemaan tuota ristiriitaa ja tilanne ajautui siihen, että minä hain seksiä muualta ja exä linnoittautui äidiksi. Elettiin rinnakkain: vanhemmuus toimi, parisuhde ei.
Henkinen vapautuminen oli aika suuri, kun se liitto päättyi, vaikka en sitä itse lopettanut. Myös minäkuvani parani. Olin luullut olevani petollinen hummaaja. Mutta en ollutkaan, vaan se käyttäytyminen liittyi juuri sen parisuhteen epätoivoon. Sen koommin mulla ei ole ollut mitään ongelmia olla uskollinen. Olen myös pitänyt sen jälkeen parinvalinnassa paremmin huolta seksuaalisesta yhteensopivuudesta.
Mielestäni näissä ongelmissa on semmoinen kompastuskivi, että molemmat ovat oikeassa: on totta, että tyydyttävä seksielämä on yksi parisuhteen tärkeimmistä kulmakivistä. On myös totta, että molemmilla on oikeus juuri omaan seksuaalisuuteensa, sinulla ja vaimollasi. Kun molemmat ovat oikeassa, molempia osapuolia tyydyttäviä kompromisseja ei taida sadella taivaalta.
Yleinen hyvä neuvo on että jutellaan asiasta. Monissa tapauksissa se auttaakin, että asiasta syntyy dialogi. Mutta. Vaikka rationaalinen puihe voikin tuottaa rationaalisia ratkaisuja, niin tunne-elämä ei noudata rationaalista sopimusta. Jos emotionaalinen peruskokemus seksistä kulkee eri raiteella kuin järki, ei se järki taida voittaa.
Tämä ei ollut kylläkään vastaus. Muutama haja-ajatelma vain asian tiimoilta.