Ihkubeibi, jonka kanssa minulla on ollut, ei nyt suhdetta, mutta jonkinlaista sutinaa muuallakin kuin minun päässäni, lähtee vaihtoon. Tämä saa minut onnettomaksi ja huolestuttaa minua. Joudun olemaan vähintään puoli vuotta yksin tässä perin haastavassa ympäristössä. Olen myös sitä mieltä, että moinen teko indikoi hänen todellista kiinnostuksensa tasoa minuun. Ei kai hän tekisi moista temppua, jos olisi minusta vähääkään kiinnostunut. Vihantunteeni häntä kohtaan on lapsellista, koska eihän ihmistä voi sitoa ja ymmärtäähän sen, että joku haluaa kokea asioita nuorena. Minusta kuitenkin tuntuu, että minua on kusetettu. Tämä on hupaisaa, koska en syvällisesti edes tunne koko ihmistä.
En edes ymmärrä koko vaihdon järkevyyttä. Jos haluaa lähteä puoleksi vuodeksi tai vuodeksi lomalle, niin se on yksi asia, mutta jos tarkoitus on opiskella ja kerätä opintopisteitä, niin tuohan on aivan imbesilliä touhua. Lähteä johonkin maahan, jonka kieltä ei osaa sitten yhtään. Tuskin sielläkään säälistä jaetaan pisteitä vaikka olisikin vaihtari, kyllä jonkinlaisia tyydyttäviä tenttivastauksia pitäisi pystyä tuottamaan. Se on aivan sama, kuin jos minä väittäisin, että minusta tulee kuukauden harjoittelulla nyrkkeilyn maailmanmestari. Edes John Nashin älykkyysosamäärällä ei opi kieltä tuossa ajassa ja ymmärrä niitä luentoja. Tai ehkä Johnin, mutta ei kenenkään keskivertoihmisen.
En minä tiedä, mitä helvettiä minun pitäisi tehdä. Kun se tyyppi tulee takaisin, meidän opinnot on ihan eri vaiheessa eikä hän välttämättä edes ole kiinnostunut minusta. Eikä taida olla nytkään. Voisin toki ajatella positiivisesti ja ottaa tilanteesta ilon irti, ja panna kaikkea mikä liikkuu, mutta ei sekään huvita. Minun ihastukseni tapaavat kestää vuosia. Muutkin kuin poptähtiin. Tämähän nyt on ihan surkea tilanne, seuraava vuosi tulee olemaan yhtä kidutusta. Miksi joku tekee minulle tällaista? Noh, tuskinpa tämä nyt on minua vastaan suunnattu. Aika puun takaa kyllä tuli, en osannut tai halunnut ennakoida. Kun katsoo mun elämääni, niin se on melkein hupaisaa, miten kaikki mahdollinen paska seksuaalista hyväksikäyttöä lukuunottamatta kasataan yhdelle miehelle.
Taidan olla tulossa mielisairaaksi yksin täällä tätä asiaa pohdiskellessani. Hullummaiksi mitä olen ollut. Lopullisesti hulluksi. Mokomat vaihdot pitäisi kieltää.
Yksi ässä tietysti on jäljellä. Tässä maailmassahan ei kenenkään ole pakko olla ja mä alan olla jo vanha. Mutta sekin on raukkamainen temppu, kun mulla on sukua.
Tällaista paskaa kirjoittelin tänään. Ei muuta kun odottamaan kasaa trollien kommentteja.
En edes ymmärrä koko vaihdon järkevyyttä. Jos haluaa lähteä puoleksi vuodeksi tai vuodeksi lomalle, niin se on yksi asia, mutta jos tarkoitus on opiskella ja kerätä opintopisteitä, niin tuohan on aivan imbesilliä touhua. Lähteä johonkin maahan, jonka kieltä ei osaa sitten yhtään. Tuskin sielläkään säälistä jaetaan pisteitä vaikka olisikin vaihtari, kyllä jonkinlaisia tyydyttäviä tenttivastauksia pitäisi pystyä tuottamaan. Se on aivan sama, kuin jos minä väittäisin, että minusta tulee kuukauden harjoittelulla nyrkkeilyn maailmanmestari. Edes John Nashin älykkyysosamäärällä ei opi kieltä tuossa ajassa ja ymmärrä niitä luentoja. Tai ehkä Johnin, mutta ei kenenkään keskivertoihmisen.
En minä tiedä, mitä helvettiä minun pitäisi tehdä. Kun se tyyppi tulee takaisin, meidän opinnot on ihan eri vaiheessa eikä hän välttämättä edes ole kiinnostunut minusta. Eikä taida olla nytkään. Voisin toki ajatella positiivisesti ja ottaa tilanteesta ilon irti, ja panna kaikkea mikä liikkuu, mutta ei sekään huvita. Minun ihastukseni tapaavat kestää vuosia. Muutkin kuin poptähtiin. Tämähän nyt on ihan surkea tilanne, seuraava vuosi tulee olemaan yhtä kidutusta. Miksi joku tekee minulle tällaista? Noh, tuskinpa tämä nyt on minua vastaan suunnattu. Aika puun takaa kyllä tuli, en osannut tai halunnut ennakoida. Kun katsoo mun elämääni, niin se on melkein hupaisaa, miten kaikki mahdollinen paska seksuaalista hyväksikäyttöä lukuunottamatta kasataan yhdelle miehelle.
Taidan olla tulossa mielisairaaksi yksin täällä tätä asiaa pohdiskellessani. Hullummaiksi mitä olen ollut. Lopullisesti hulluksi. Mokomat vaihdot pitäisi kieltää.
Yksi ässä tietysti on jäljellä. Tässä maailmassahan ei kenenkään ole pakko olla ja mä alan olla jo vanha. Mutta sekin on raukkamainen temppu, kun mulla on sukua.
Tällaista paskaa kirjoittelin tänään. Ei muuta kun odottamaan kasaa trollien kommentteja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sanoo mitään, veti niin sanattomaksi. Toivon kuitenki sulle voimia jaksaa eteenpäin.
en halua olla itsekeskeinen,mut kerronpa vaan muutaman asian.olin erään naisen kans päivälleen 3-vuotta,oltiin menossa naimisiin ja yhtäkkiä hän halusi erota.mikäs siinä.vetelin sit jonkin aikaa vähän kovempia juttuja ku alkoholi kunnes tajusin kääntää voimavarani urheiluun.on ollut sen jälkeen joitain suhteita,nykyisin sinkku ja vielä aion löytää sen oikean.pointti kuiteski siinä et elämästä voi nauttia monella tapaa ja itsekin totesit hänen päättäneen asian lähes yksinään,jos oikein ymmärsin.elikkä unohda itsetuhoisat ajatukset ja panosta johonki sinulle tärkeisiin asioihin,nauti elämästä.asioilla on taipumus järjestyä.toivotan voimia,sekä menestystä!!!!!!!!
Jos oikein tajusin niin teillä kahdella ei oo parisuhdetta eli ette oo sitoutuneita. Tytöllä ei oo velvoitetta kertoa omista menoistaan sulle ois tietty ollu kiva kun ois kertonut. Maailma on kurja paikka mut ei itseään tappaa kannata aina löytyy joku syy elää.
Itse viimeisen puolen vuoden aikana menettänyt kaksospojat ollessani viidennellä kuulla raskaana, avoero tuli siihen myös yli 3 vuotta yhdessä ja sit oon velkaantunut niin että asun äitini kanssa kun omaan kämppään ei oo varaa ja ei oo töitäkään kun omaa ammattia ei voi tehdä. Enkä mä oo ajatellu tappaa itseäni mitä se hyödyttäs. Itsemurhaa oon tosin yrittäny mut ei onnistunu ja en haluu toista kertaa vatsahuuhteluun ja alkaahan sekin vituttaa kun ei ees siin onnistu!
Aurinko paistaa risukasaankin!
Ei tietenkään ole velvoitetta kertoa minulle yhtään mistään. Siksi sanoinkin, että vihani häntä kohtaan on lapsellista, koska emme ole parisuhteessa enkä edes vahvasti tunne koko ihmistä. Se on perusteeton tunne. Vaikka voiko tunne olla perusteeton?
Minun on hyvin vaikea keksiä mitään syytä elää, mutta pystyn keksimään hyviä syitä itsemurhalle. Esimerkiksi se, että seuraavat kuukaudet ja vuodet tulevat olemaan helvettiä, eikä minulla ole mitään intressiä kiduttaa itseäni tarpeettomasti.
Kiitos kuitenkin viisaista ja lämpimistä sanoistasi.
Ootko miettiny et kun se tyttö palaa vaihdosta että jos se sitten haluaa vielä olla sun kans tekemisissä niin varmaan tykkäis susta... yks syy elää=)
Mieti nyt vielä ainakin kesän yli sitä itsarii...
Moi. Mulla oli joskus samanlainen tilanne. Tosin se syveni asteen verran syvemmäksi kuin ystävyydeksi juuri kuukausi ennen kun tyyppi päätti lähteä reissuun. Aikani sitä surin, mutta hyvinkin nopeasti tajusin, että ei se sieltä hetkeen takaisin tule. Paras siirtyä eteenpäin, vaikka väkisin. Ja lopulta toivoinkin, että hän ei tulisi enää koskaan takaisin sekoittamaan kuvioita. Tuli kuitenkin, mutta ei olla sen kummemmin nähty. Puolessa vuodessa sitä kerkeää unohtamaan ja hommailemaan niin paljon kaikennäköistä muutakin elämässä.