Olen parikymppinen nuori nainen ja olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa vuoden. Suhde on alusta asti ollut vaikea miehen tupakoinnin vuoksi. Kun aloimme seurustelemaan, hän lupasi minulle lopettaa sen, mutta ei ole pystynyt (eikä enää tiedä haluaako). Itse en polta, enkä voi sietää tupakointia. Myöhemmin on ilmaantunut muitakin eroavaisuuksia elämäntavoissa (ja -arvoissa). Tässä muutamia:
1) Minä haluaisin ulkoilla ja harrastaa liikuntaa, kun taas mies viihtyy sisällä, tykkää katsoa televisiota, pelailla ja laiskotella.
2)Minulle on tärkeää terveellinen ruokavalio ja omasta kunnosta huolehtiminen ja terveysasiat ylipäätään -miehelle ei.
3)Arvostan koulutusta, työtä ja sellaista elämää, mitä voisi kutsua normaaliksi, ja hyväksi elämäksi. Miehelle taas on tärkeää omanlaisensa "taiteilijaelämä", jossa koulutus ei ole niin suuressa osassa ja päivärytmi on hyvinkin sekalainen.
Mieheni sanoo jatkuvasti, että ei haluaisi luopua minusta mistään hinnasta, ja häntä nämä asiat eivät edes tunnu haittaavan. Minua ne haittaavat aina vain enemmän, mitä vakavammaksi suhde menee. Muilta osin rakastan miestä, meillä on hauskaa yhdessä, ja en haluaisi tuottaa hänelle pettymystä.
Mitä mieltä olette, ovatko nämä liian suuria eroavaisuuksia, että suhde voisi jatkua? Vaikka olen nuori, haluaisin pysyvän parisuhteen ja miehen, jonka kanssa voisin miettiä tulevaisuutta ja perheen perustamista.
1) Minä haluaisin ulkoilla ja harrastaa liikuntaa, kun taas mies viihtyy sisällä, tykkää katsoa televisiota, pelailla ja laiskotella.
2)Minulle on tärkeää terveellinen ruokavalio ja omasta kunnosta huolehtiminen ja terveysasiat ylipäätään -miehelle ei.
3)Arvostan koulutusta, työtä ja sellaista elämää, mitä voisi kutsua normaaliksi, ja hyväksi elämäksi. Miehelle taas on tärkeää omanlaisensa "taiteilijaelämä", jossa koulutus ei ole niin suuressa osassa ja päivärytmi on hyvinkin sekalainen.
Mieheni sanoo jatkuvasti, että ei haluaisi luopua minusta mistään hinnasta, ja häntä nämä asiat eivät edes tunnu haittaavan. Minua ne haittaavat aina vain enemmän, mitä vakavammaksi suhde menee. Muilta osin rakastan miestä, meillä on hauskaa yhdessä, ja en haluaisi tuottaa hänelle pettymystä.
Mitä mieltä olette, ovatko nämä liian suuria eroavaisuuksia, että suhde voisi jatkua? Vaikka olen nuori, haluaisin pysyvän parisuhteen ja miehen, jonka kanssa voisin miettiä tulevaisuutta ja perheen perustamista.
Vastaukset 206
Vanhimmat
apua. Nyt sinulle tulee varmaan liuta viestejä miehiltä joiden mukaan yrität muuttaa miestäsi sellaiseksi kuin sinä haluat. Mutta mutta..on siinä jotain perää että voiko kaksi niin erilaista ihmistä elää yhdessä jos se aiheuttaa päivittäisiä konflikteja ja ärsyyntymistä.
Sinuna pohtisin, onko todella kyse siitä, että haluat teille tulevisuuden sitoumuksineen ym. (olet kuitenkin vielä nuori)? vai loppujen lopuksi siitä, että poikaystäväsi on niin kovin erilainen kuin sinä ja se ärsyttää sinua? Joudutte avoliitossa luopumaan paljosta jos haluatte olla kuin paita ja peppu yhessä;miten aiotte järjestää suhteessanne sopivasti yhteistä ja omaa? Mitä teette mielellänne yhdessä? Toimiiko arki? Toki tulevaiuuttakin voi pohtia ja haaveilla, ei siinä mitään pahaa ole.
Olisikohan tuosta apua?
minä en tykkääs myöskään jos nainen polttas.Tykkään liikkua jne..syön tervellisesti
Voin omasta puolestani ja kokemuksestani sanoa, että nyt ärsyttävät piirteet vain kumuloituvat isommiksi ongelmiksi ajan kanssa, enkä usko että itse kestäisin tuollaista miestä pitkän päälle.
Jätä se tupakoiva hippi ja etsi kunnollinen mies.
Jaa..?Tupakointiko siis määrää jotain statuksia?
Itte poltan omaksi ilokseni ja viis veisaan kenenkään vinkumisesta.Moni tupakoimaton itse asiassa on parhainta a-ryhmää..Tarvitaan ilmaista autokyytiä, ei ole varaakaan tupakkaan=ei ole rahaa, mutta syvä kateus tofuselleripurjoineen laittanee kateutta syntymään.
Ei muuten kosketa, joten ihan sama.Ryyppään, rellestän ja elän.Jokainen vastaan hinaava voi tutkia vaikka moraalissaan sekä kateudessaan C02 päästöjä, joka nousee, kun kateus nousee=liika energiankäyttö turhuuteen.
Jos joku jättää toisen ihmisen toissijaisen syyn takia niin onkohan loppupeleissä syynä havadkåsikken av på nykken hökkerömökkerö ajatusmaailma jostain porvarillisesta unelmasta jossa jokaisen uima-allas reunoineen hohtaa porkkanamehulaseja ja muuta paskalta maistuvaa mätää ekologisesti tuotettua raskasmetallipitoista schaissee..
Onneksi mieheni ei ole tupakoivaa laatua.. Tai ei se mikään onni ole. En olisi alkanut seurustella, jos olisi tupoakoinut.
Sinulla ei varmaan suhdetta olekaan. Ainut läheisesi olet sinä itse.
olla ihan kaikki kohdallaan...
Ai tupakoiminen on hyvää, koska se näyttää, että sinulla on varaa? Naurettavaa. Järkevät ihmiset vain käyttävät varransa PAREMMIN.
Että juu, en voi kuvailla, plajonko viestisi ärsytti minua.
itsekkään mitä yrität viestissäsi sanoa? sen verran kuitenkin minulle selvisi sinusta, että olet aikamoinen oman navan ympärillä pyörijä. Otatko koskaan muita huomioon?
ku pyllyt yhteen ja eri suuntiin kipi kapi,jos on noin vaikeeta ettei asioita voi selvittää puhumalla.
Porvarillinen unelma uima-altaineen, jotka hohtaa porkkanamehulaseja?
Hmm... kuulostaa jännältä.
Oletko mahdollisesti välinpitämätön vai itsekäs, vaiko kenties molempia.
Tupakointi ei ole mikään toissijainen syy, vaan terveydellinen haittatekijä ja pirunmoisen typerä tapa ja varsin epämiellyttävä.
Senkus käryyttelet ittes karmeen näköseks ja hajuiseksi vaan, mutta älä kuvittele olevas niin loistavaegonen tuhkakuppi, että voisit olettaa kenenkään itseään kunnioittavan, terveyttään arvostavan, riippuvaisuuksista vapaan ihmisen suostuvan mukisematta suhteeseen tupakoitsijan kanssa.
Röökaamisessa ei oo mitään hienoo ja heikkona selittelet itsellesi, miksi tupakoit. Onnittelut jos olet löytänyt vierellesi yhtä hajukyvyttömän kumppanin. Mutta eipä oo varaa arvostella tupakoimattomien ärsyyntymistä tupakoivasta kumppanista.
Onhan kirjoittajan kumppani luvannut lopettaa...paskaa puhuu, kun ei kykenekkään....niin kumpi onkaan tärkeämpi, lupaus vai rööki.....terveys ja tyytyväisyys elämäänsä vai rööki....WTF...Yhtä itsekästä on vaatia sietämään tupakointiak kuin kieltämään...loppupeleissä jokainen tekee itse parhaat ratkaisunsa elämässään. vaikka täällä eläis mimmoisessa parisuhteessa ja tapasuhteessa, niin yksin tänne synnytän ja yksin täältä lähdetään, joten silloin myös teet itseäsi koskevat henkilökohtaiset valinnat aina yksin. Ja jos mun pitäis valita tossa tilanteessa, ni heipparallaa ja lepikko soi, sinne meni ukko, voi voi...
Erilaisuus voi olla rikkauttakin ja vastakohdat täydentää toisiaan, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Kuulostaa siltä, kuin teillä ei olisi juuri mitään yhteistä. Toisaalta eihän pariskunnan tarvitsekaan kaikkea tehdä yhdessä.
Mieti miten kovasti haluat juuri tämän miehen, voitko sietää noita mainitsemiasi ominaisuuksia miehessäsi lopun ikääsi vai kannattaisiko etsiä uusi?
Jos tykkäät miehestä muuten ja voisit ajatella eläväsi noiden muiden eroavaisuuksien kanssa, mutta et tupakoinnin, niin aseta vaan reilusti ehto: joko loppuu tupakointi tai sitten loppuu yhdessäolo. Toki jos harkitset eroa noiden muidenkin asioiden takia, niin sitten ei kannata ukaasia asettaa vaan erota sitten viivyttelemättä.
Eroavaisuutenne ovat kyllä niin isoja, ettei niitä kaikkia voi poistaa. Ei miestä voi vaatia muuttamaan koko persoonallisuuttaan suhteen takia. Eikä se edes onnistu.
On meillä toki yhteisiäkin asioita, kuten kiinnostus musiikiin, elokuviin ja muihin kulttuuriharrastuksiin. Tykätään tehdä ruokaa yhdessä ja kotityöt sujuvat hyvin. Mies on erittäin huolehtivainen, hyväkäytöksinen ja todellakin "yhden miehen nainen". En voisi ikinä kuvitella hänen pettävän tai satuttavan minua millään tavalla. Asiat, jotka ovat hyvin, tekivät minuun alussa vaikutuksen, ja tällaiset asiat huomaakin ihmisessä ensimmäisenä. Jos IHAN kaikki olisi eri tavalla, en tietenkään seurustelisi sellaisen ihmisen kanssa.
Ne asiat, jotka ovat huonommin, ovat tulleet esille vasta pidemmän tutustumisen jälkeen. Jos jollekin tuli tekstistäni mieleen, että yritän muuttaa miestä mieleisekseni, niin siinä on kyllä totuusperää. Mieskin on siitä sanonut, että kaikki, mitä hän tekee, on minusta väärin. En missään tapauksessa haluaisi alkaa muuttamaan ketään ja se tuottaa pahaa oloa myös itselleni. Joka tapauksessa omat arvoni ovat minulle tärkeitä, ja kumppani on minulle tärkeä. Siksi en toivoisi kumppanini käyttäytyvän tai elävän arvojeni vastaisesti.
Tupakointi on aiheuttanut minulle eniten huolta koko suhteemme aikana. Suhteen aloittamisen ehtona oli, että mies lopettaa tupakoinnin. Edellä mainittu ehto "Joko loppuu tupakointi tai sitten loppuu yhdessäolo" on siis ollut olemassa koko seurustelumme ajan. Nyt vaan näyttää siltä, ettei mies pysty lopettamaan tupakointia, eikä silti haluaisi luopua minusta. Itse olen ihan hukassa kaikkien näiden ongelmien kanssa.
...toista ei. Tupakoinnin lopettaminen ei aina ole niin yksinkertaista. Kaikki tietää että terveellistä se ei ole, mutta silti. Jos asia on sinulle todella tärkeä ja aiheuuttaa jatkuvaa ressiä, kysy itseltäsi voitko kuitenkin oppia hyväksymään sen vai elättekö jatkuvassa kiistatilanteessa -ja kuinka kauan? Arvojen pitäisi olla samankaltaisia jotta on helpompaa yhdessä.
Joka suhteessa on ongelmansa mutta jos niitä on liikaa suhde tulee ressaavaksi kun sen tulisi olla voimavara molemmille. Olen itsekin joutunut joskus hyväksymään että toinen ei ole sellainen kuin minä haluaisin hänen olevan.....Tsemppiä!
No mitkä asiat ovat tärkeitä suhteessa sinulle?
Voihan olla että löydät tupakoimattoman, terveellisiä elämäntapoja noudattavan, ulkoilua ja urheilua harrastava ja koulutetun adoniksen. Mitäpä jos tämä ihanuus on kotona kunnon sotku-iita, peukalo keskellä kämmentä, ei osaa ruokaa tehdä, joka ei sinua puolusta ja pettää vielä päälle...
Juuri ystävälleni kävi niin, että tästä uudesta ihanasta adoniksesta paljastui yhteen muuton jälkeen ERITTÄIN sotkuinen tapaus, mies ei osannut itse keittää edes makaronia (en siis liioittele) alkoi pilkkaamaan ystävääni lihavaksi, kun hän lihoi 4 kiloa. Hän ei tehnyt ystäväni vuoksi MITÄÄN, esim. ei voinut hakea autolla pakollisista juhlista (olikohan jotkut häät tms. joita ei oikein voi jättää väliin) kaupungista, taksijonot olivat n. tunnin pituisia, ystävällä ohuet juhlavaatteet ja pakkasta hillittömästi, mies oli vain kun häntä ei huvita, ilmeisesti protestina hänen lähdöstään häihin. (Oma mieheni ei koskaan tekisi noin, ja suuttuisin tosi paljon jos tekisi) lisäksi hän alkoi vaatimaan syödystä ruoasta rahaa, kun hän tienaa enemmän kuin ystäväni ja ostaa siis enemmän ruokaa. Että mieti tarkkaan mitä haluat. Tämäkin tapaus oli alkuun ihan unelmamies...
Tupakoinnissa, sä voisit yrittää tukea miestäsi, etkä uhkailla jättämisellä. Tupakoivana voin sanoa, että painostus ei auta. Tupakkaa tekee sitä enemmän mieli, mitä enemmään painostetaan. Parempi on keskustella miehen kanssa, jotta mies päättäisi päivän, milloin lopettaa. Jos se mies ratkeaa uudestaan, ei pidä ilkkua vaan tukea eteen päin. Vähän niinkuin alkoholistin hoito, et voi tehdä mihestä tupakoimatonta, se on lähdettävä hänestä itsestään. Oletko huomannut että hän olisi vähentänyt tupakointia? Olisi hyvä alku.
Lisäksi tuo että yrität muuttaa miestäsi, olen itse sitä mistä, että miestä voi muuttaa. Jos miehellä ei ole koulutusta, tai töitä, voit kyllä ilmoittaa, että täällähän et perse homeessa makaile. Onhan se kuitenkin fakta ettei hän elämäntapatyöttömänä pitkälle pötki eikä sitä tarvitse hyväksyä (en tarkkaan tiedä mikä tilanne on) Se että hän on "taiteellinen", sitä sä et voi muuttaa.
Kyllä hiiriä löytyy, jatka etsimistä. Miehiä isolla M:llä ne onkin ripakintuille vaikeampi pitää. Se ei ole miehen mitta jos naisen pyynnöstä lopettaa tupakoinnin tai tekee kotitöitä, kun nainen ei viitsi. Pitäkää miehet oma elämä, siinä pohja parisuhteelle.
niinpä, kaikkea ei voi saada :( vaikka kaikki meillä on niin hyvin niin mieheni ei halua lapsia, ei hän niitä inhoakaan, mutta...
valitsisinko siis sellaisen miehen joka haluaa lapsia, muttei muuten vastaa sitä jollainen on minun ihanteeni ja joka vielä kaikin puolin juuri sellainen jollaista kaikki toivoo: huolehtivainen, rakastava, kiltti, järkevä, omistautunut...
laittaa minut miettimään että että kumpi on tärkeämpää...
hankin paljon kummilapsiaja koiria!
tarkasti miettiä tuon uhkavaatimuksen kanssa koska se on kaksiteräinen miekka. Olisitko oikeasti varautunut siihen mahdollisuuteen että vastaus onkin.........."jätän"? Onko rakkauden todellinen merkitys tuossa kahdessa sanassa...............ota tai jätä?
No tässä tapauksessa myönnän että tupakointi on kyllä niin idioottimaista kuin olla ja saattaa ja apua lopetukseen kyllä löytyy........helpompiakin kuin laastarit ja purkat ja itsensäkiduttaminen. Mutta kovasti vaikuttaa että naisilla on tarve muokata kumppaneitaan omien mieltymysten mukaisiksi, miehet ovat sopeutuvaisempia. Esimerkiksi treffien puolella naisten profiileissa on selvästi näkyvissä tämä "minä, minulle, minun" mentaliteetti jolloin tämä "sinun tai meidän" puoli unohtuu.
Ja lopuksi..........jos sattuu käymään niin että vaatimuksesi tuottaakin kannaltasi myönteisen päätöksen niin kuinka kauan menee että käytät sitä uudelleen?
Ja lopuksi..............jos sattuu käymään niin että uhkavaatimus tuottaisikin
SUHTEEN EHTONA TUPAKOINNIN LOPETTAMINEN?
Tässä tapauksessa pakko sanoo et jos ton takia jätät noin hyvän miehen ni tuut huomaamaan myöhemmin että se oli virhe! Toisaalta jos tupakoinnin lopettaminen on ehto suhteelle niin jätä se se mies ansaitsee parempaa ku sut! Sä et sitä rakasta jos jätät sen tupakoinnin takia! "KAIKKEE SITÄ NÄKEE JA KUULEE SANOO ONNELLINEN 3v AVOLIITOSSA OLEVA 21V NAINE" p.s. Minä poltin suhteemme alussa 1,5v ja onneksi tuo ei haitannut miestäni joka ei polta, vaikkakin oli hän onnellinen sitten kuin pystyin lopettamaan....
Sun laises snobit jääköön oman onnen nojaan joskus... elikkä kantapäähän se sullekki kolahtaa joskuss....
Minäkin jättäisin tupakoivan poikaystävän, miksi se tekisi minusta snobin? En voi sietää tupakanhajua, joten miksi minun pitäisi kestää sitä 24/7, kun voisin yhtä hyvin ottaa poikaystävän, joka ei polta?
Tupakan polttaminen viestittää minulle, että ihminen ei hirveästi välitä terveydestään, joten arvomaailmatkin eroaisivat luultavasti aika paljon.
Olet säälittävä röökaaja.
Kun tapaa ihmisen, missä jokin asia tai piirre vieähättää, siihen ihastuu. Paremmin tutustuessaan alka tietenkin tulla esiin kaikki ihmisen peruspiirteet ja olemus. Kukaanhan ei tietenkään voi täydellisesti olla ehkä se odotetun ja ennakoidun kaltainen, mutta jos oikeasti esimerkiksi tupakointi haittaa ja ärsyttää, niin onhan se jo todella merkittävä asia ihmiselle, joka ei itse tupakoi.
Se on aivan yhtä helppoa tupakoitsijan sanoa, että ei se voi haitata ja keksiä tuhat hyvää syytä olla lopettamatta tupakointia, kun taas tupakoimatonta se vastaavasti todellakin haittaa.
Ei tietenkään ole tupakoimattomasta miellyttävää, että kumppani haisee röökille, kuten myös kaikki tilat missä hän oleilee.
Liikunta on terve ja tärkeä elintapa jokaiselle ihmiselle ja ole ylpeä itsestäsi, että terveet elämäntavat sinua miellyttää ja niissä viihdyt.
erilaisuus on rikkaus, mutta kovin erillaisessa asennemaailmassa elävien on vaike löytää yhteistä tietä kulkeakseen pidemmän päälle.
Asenteitaan voi tietenkin aina muuttaa ja muuttuhan ne jokatapauksessa elämän myötä, mutta on paljon asioita joista kannattaa pitää kiinni, sillä ne on usein ihmisen kantava voimavara itsessään, mitä kukaan ei voi ottaa pakolla pois.
Kuten itsekin huomaat pohtivasi mahdollista yhteistä tulevaisuuttanne, niin kaikesta ihanasta, kivasta ja tärkeästä huolimatta, koita laittaa asioita nimenomaan itsesi kannalta ensisijaisestai tärkeysjärjestykseen, sillä sinä vastaat itsellesi tehtyihin valintoihisi.
Uskalla toki elää rohkeasti eteenpäin, mutta ällä turhaan yritä muuttaa itsessäsi mitään mitä et ole valmis muuttamaan.
Kannustan sinua elämään terveyttäsi vaalien, sillä se takaa myös tulevaisuudessa terveemmän pohjan elämällesi, mitä ikinä tapahtuukaan.
Hurjasti tsemppiä!!
Juuri noin!! Kiitos hyvästä kommentistasi. Tupakka on vihonviimeinen asia, jonka minäkin kotiini haluaisin, en anna kenenkään polttaa edes omakotitaloni pihalla, piste. Inhoan sen hajua, ja inhottaa myös polttajat, piste siihenkin...
Kenenkään ei ole pakko kärsiä tupakanhajusta. AP, jos miehesi ei arvosta sinun arvojasi, kuka sinua voi pakottaa arvostamaan hänen tapojaan. Joustavuutta täytyy aina olla parisuhteessa, tottakai, mutta tupakanpoltto on sinulle ongelma, ja ilmeisesti miehellesi arvo, joten jos hän ei ole valmis luopumaan siitä, jätä hänet enempää miettimättä. Niistä muista asioista, joissa teillä on eriävät intressit, voisi auttaa jutteleminen vaikka ammattiauttajalla. Voi nimiittäin olla niin, että miehesi ei voi hyvin. Hänellä voi olla joitakin käsittelemättömiä "juttuja" entisestä elämästä, siis ehkä lapsuudesta ja nuoruudesta. Puhukaa ne halki poikki pinoon. Minä olin avioliitossa 25 vuotta, ja vasta silloin tuli ilmi mieheni lapsuuden traumat. Koko avioliittoni oli käytännössä pelkkää kulissia, emme voineet hyvin. Mies piti valtaa jne. En toivo sellaista avioliittoa kenellekään. Mieti AP tarkkaan, onko välillänne rakkautta vai valtaa. Siellä missä on valtaa, ei ole rakkautta.
Lapsia jos niitä oikesti voi saada.
Täytyy olla aika mahtava mies jos nainen luopuu lapsitoiveista mihen vuoksi. Ohhoijaa, sellaista miestä ei olekkaan tai sitten mies on jonkinsortin narsisti ja sinä olet alistunut miehesi omahyväiseen tahtoo.
Juu, kiltteys kunniaan, mutta järkeekin saa käyttää.
Suurimmalla osalla naisista tulee jossain elämänvaiheessa valtava tarve ja tahto saada lapsi/ lapsia ja seo n väistämätön biologinen tosiasia, jota vastaa voi tietenkin taistella ja yrittää tukahduttaa naisellinen, hormonaalinen ja tunneälyllinen kehittyminen naisena.
Uskotko tosiaan tekeväsi pyhänkin uhrauksen?, oikeudesta saada toivomiasi lapsia, uskoutumalla ja tyytymällä miehesi langettamaan kohtaloosi.
Onnea ja menestystä valitsemallesi tielle :)
Nyt on snobi-käsitys vähän väärillä urilla tyttösein. ei ole mitään värää olla pitämättä tupakoinnista, vain sen vuoksi että sinua se ei haittaa, sinä itsekäs ja tupakkaa kaipaava heikko, helposti riippuvaisuuksiin haksahtava nuori neiti.
kiva, että lopetit....onhan sulla tosin vielä aikaa aloittaa se monta kertaa ;)
Kerran tupakoitsija...aina tupakoitsja, vähintääkin mielssään tai korvaavalla riippuvuussuhteella.
Eihän sitä tarkoita, ettei ihminen välitä terveydestään, koska polttaa. Ihmisen oma valinta ja vaikeahan siitä on päästä eroon. Varmasti monet lopettaisivat, jos pystyisivät. Tupakoitsijat eivät ole huonompia ihmisiä, jos pidätte niin voitte ihan hyvin katsoa peiliin, ja miettiä omaa arvomaailmaan ja maailmankatsomustanne. Tupakanpoltto on oikeestaan pieni pahe. Esimerkiksi voidaan vaikka verrata liialliseen alkoholinkäyttöön ja aggressiiviseen käyttäytymiseen.
tupakanpoltosta parisuhteessa: ainakaan en haluaisi, että kumppanini moraalisoisi ja pakottaisi (laittamaan ehtoja) lopettamaan tupakanpoltton. Itse ainaskin jatkaisin tupakanpolttoa. Muutos lähtee omasta itsestä. Tukeva ympäristö takaa muutoksen.
koen, että parisuhteessa on tärkeää yhteinen arvomaailma. Yksilöhän itse määrittää sen mitä odottaa kumppaniltaan. Jos ei sitä koe saavansa, voi miettiä onko suhde sen arvoinen.
komennella 25vuotta...et kuitenkaan anna polttaa pihallasi...ukkopa sai komentaa...en ymmärrä?!
Meillä ei ongelmana ollut tupakanpoltto, kumpikaan emme ole koskaan, ikinä polttaneet, emmekä tee sitä vieläkään. Mainitsin vain tuosta tupakanpoltosta, että en anna polttaa edes kotipaihallani kenenkään. Se ei liity mitenkään exääni. Mutta se että jos ihminen elää henkisen vallan alla yli 25 vuotta on toinen juttu. Ja vielä muualla kuin Suomessa. Ei siinä tule ajatelleeksi, että (minun tapauksessani mies) pitää yllä heinkistä väkivaltaa, kun ei koskaan halua lähteä mihinkään sohvaltaan. Ei koskaan halua, että kukaan tulee kylään. Ei koskaan halua vastata puhelimeen, mutta minun täytyy aina vastata ja kertoa kuka se oli ja mitä halusi. En saa ostaa sellaisia vaatteita, joista itse pidän. Minun tulee arvostaa yli kaiken hänen vanhempiaan ja muutenkin koko sukuaan, joka on aina oikeassa joka asiassa. Jne jne tämä kaikki ja paljon muuta ilmenee hiipuen vuosien varrella ja pahenee, kunnes tilanne käy sietämättömäksi. Viisastuin ja kysyin itseltäni, tätäkö varten elän? Vastasin itselleni en. Ja erosin.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 3 vuotta. Silloin kun tutustuimme, hän poltti. Sanoin ihan suoraan, että en edes harkitse muuttoa yhteen ellei röökaaminen lopu. Sillä tiedän itse, etten sellaista halua pussailla ja se haittaisi minua kuitenki jossain vaiheessa todella paljon. Ja itsevastustan tupakointia yli kaiken= he haluavat tuhota oman kehonsa/terveytensä... ja vvielä maksavat siitä!
Mies lopetti tupakoinnin ja kaikki on nyt hyvin ja asumme yhdessä :)
siskoni sai tupakoinnin lopettamiseen lääkärin määräyksellä lääkkeen,ja se toimi.maksoi toki useampi satanen. hän on 20 v ja oli tupakoinut noin 3 vuotta.
Tuttu tilanne sulla. Minullakin oli asia ajankohtainen v. -82, kun aloin seurustella tulevan mieheni kanssa. Hän poltti silloin, minä en. En voinut sietää tupakointia sen typeryyden, vaarallisuuden ja hajun takia. Lisäksi tupakointi jopa näyttää tyhmältä. Ihastuin mieheen kuitenki ja heti aluksi puhuin asiasta hänelle, en tosin "saarna-sävyyn".
Mieheni, jostakin kumman syystä, ilmoitti minun olevan järkevä, kun en polttanut. Pyysin lähes leikilläni häntä olemaan yhtä järkevä ja lopettamaan. Laitoin hänen tupakka-askinsa silloin ravintolan tuhkakuppiin ja katsoin, mitä tapahtuisi. Hän antoi sen olla siinä ja kohta tarjoilija tyhjensi kupin vieden askin mennessään.
Tuosta alkoi seurustelumme, joka jatkuu avioliiton muodossa vielä nykyäänkin. En ole nähnyt mieheni polttavan tuon ajankohdan jälkeen. Nykyisin mieheni on ollut todella hyvillään, kun tapasi tytön, joka ei polttanut. Pääsi kuulemma itsekin siitä tavasta paremmin eroon.
Meillä on neljä lasta ( 17,19, 21,23 v ), joista kukaan ei tupakoi. Olen pienestä pitäen puhunut heille, kuinka tupakoiva ihminen haisee pahalle. Myös terveyshaitat ovat ollet myöhemmin puheissa mukana. Toistaiseksi asia on siis pllut kunnossa.
Olen sitä mieltä, että itse en olisi kyennyt elämään tupakoitsijan kanssa, koskapa inhoan niin paljon sitä asiaa ! Ehkä sinunkin kannattaa todella miettiä tarkkaan tulevaisuutta. Vastaan tulee vielä paljon sellaista, mitä joutuu sovittelemaan, joten tuollaiset perusasiat olisi hyvä olla kunnossa.
Onhan se pikkusen eriasia ottaa poikaystävä joka ei polta kuin ottaa tupakoiva poikaystävä ja sitten myöhemmin päättää ettei kelpaakaan jos tupakoi... miks ylipäätään sitten sellaisen ottaa jos ei siitä tykkää?? ei kyllä ole syy erota!!
No, hyvä että teillä on kuitenkin yhteistäkin ja muuten menee hyvin. Mutta riittääkö se?
"Tykätään tehdä ruokaa yhdessä "
Aiemmin kerroit, että sinulle terveellinen ruokavalio on tärkeä mutta miehelle ei. Millaista ruokaa te siis teette yhdessä, terveellistä vai epäterveellistä?
"Suhteen aloittamisen ehtona oli, että mies lopettaa tupakoinnin."
Ei ollut! Suhteennehan on kestänyt jo vuoden, vaikka mies polttaa yhä. Eli kyseessä ei ole mikään ehto, vaan pelkkä toive. Mies ei ole toivettasi toteuttanut, kun hän on huomannut että et ollutkaan tosissasi "ehtoinesi". Hän jatkaa tupakointia niin kauan kuin siitä ei ole hänelle mitään epämieluisia seurauksia.
Sinun pitää nyt oikeasti päättää, siedätkö tupakointia vai et. Jos et, niin sano selvästi, että tupakanhaju ällöttää sinua niin pahasti että ei tee mieli suudella eikä rakastella. Älä suutele äläkä rakastele jos hän haisee tupakalta. Ellei tämä tehoa, niin lopeta koko suhde oikeasti siksi aikaa että hän saa lopetetuksi tupakanpolton.
Täällä jotkut valittavat että se lopettaminen on niin vaikeaa. Ei se ole. Olen itse lopettanut poltettuani kymmenen vuotta lähes askin päivävauhtia. Oli yllättävän helppoa, kun vaan päätin, että nyt tämä rahan poltto ja keuhkojen tervaaminen saa riittää. Pari kolme viikkoa kun olin ollut polttamatta, otin kokeeksi henkoset kaverin tupakasta, ja se maistui todella hirveältä! Ei tehnyt mieli ottaa toista henkosta. Lopettamisen jälkeen vasta huomasin miten kamalan pahalta tupakoivat ihmiset haisevat, ja minulle selvisi miksi en ollut löytänyt kivoja kunnollisia seurustelukumppaneita. Sitten pian löysinkin.
Oletko pikkasen typerä?!! No toivottavasti huomaat nauttineesi elämästäsi kun olet 60w. Ukkosi on edellen yhtä idiootti, mutta huomaat olevasi yksin omien toiveidesi kanssa! Pikkasen eri asia saada omia lapsia, kokea ihana raskausaika sekä vanhemmuus, kuin kasvattaa laumallinen susikoiria(ei sillä että niissä mitään vikaa olisi).
Pitäisikö sinun hyvä nainen alkaa pikkuhiljaa kasvattaa omaa identiteettiä.. kysynpähän vaan!.. JUU JUU on ollut paljon pahaa ja ikävää, mutta loppujen lopuksi, ne olemme me itse jotka vaikuttavat elämämme kulkuun... eli jos sinulla ei ole rönttiä jättää ukkoa/sanoa mielipidettäsi et voi syyttäää kuin itseäsi. Jokainen on kuitenkin täysin vastuussa oman elämänsä kulusta!!
Monet ovat saaneet apua röökin lopettamisessa hypnoterapiasta, varsinkin jos se on yhdistetty eft-hoitoon www.emofree.com
Vaadi kumppaniasi katkaisemaan tuo hengitysilmasi ja terveytesi tuhoaminen tai rukkaset soi päivämäärään mennessä.
Kaverin täytyy tajuta että puheesi ei ole vain mauste suhteessanne josta tämä saa kiksin kun huomaa että et jätäkään vaikka suhteen ehtoa poljetaan, alistaa sinut tahtoonsa, lupauksensa rikkomalla, alempaan luontoon nojautumalla.
Jos tää tupakoiva taiteilia on kerran kaikin puolin muuten "hyvä" mies niin miksi vaihdat sen mielummin vaikka savuttomaan pettäjään joka syö kanssasi terveellisesti aina kun akateemisiltä opinnoiltaan kerkee? Ja jos noi on syys miettiä suhteen kannattavuutta niin eikö sillon jo kannata erota. Kokemuksella voin sanoo että toista et saa muuttumaan oman mielenmukaseks, se muutos pitää lähtee jokaisesta itestään, ei kumppanin mielestä. Oisko nyt syytä kurkistaa sinne oman navan pohjaan ja puntaroida kumpi on parempi, kymmenen miestä saunassa vai oma perse kiukaalla?!!?!!
kaksikymppinen olet vasta. hanki oma elämä. lähe meneen, turhaan roikut, ei se sun pyynnöstä muutu.
Kaksi ekaa on sellasia eroja, että ne lyövät kiilaa teidän väliin aina vaan pahemmin matkan jatkuessa. Kolmannessa taas toisen erilaisen elämäntavan arvostus sinänsä saisi onnistua, mutta jos päivärytmi heittää toisella useinkin monella tunnilla, niin kyllähän se vaikuttaa jo noihin kahteen ekaankin. Tupakoinnin lopettaminen ei yleensä onnistu toisen vuoksi, tai se on vain lakko.
Ennakoin eripuraa, pahaa mieltä ja ahdistusta, vaikka hänessä onkin nuo toisessa viestissä kertomasi hyvät puolet. Perustan sen omaan tuplasti vanhempana elettyyn avoliittoon, jossa tajusin perustavanlaatuisten erojen kanssa elämisen vähintäänkin vaikeaksi. Toista ei voi eikä kannata yrittää muuttaa. Valintavaiheessa se pitäisi jo ymmärtää, eli tarpeeksi pitkä seurustelu kertoisi, mitkä arvot, asenteet, tavat ja tottumukset käyvät yhteen, mitkä eivät. Niiden pohjalta se ratkaisu on tehtävä sittenkin, kun koti on yhteinen mutta seinät alkavat kaatua päälle.
Tsemppiä suhteen pähkäilemiseen ja itseäsi arvostavien ratkaisujen tekemiseen!
ei ole keksittykkään eikä tule, joka olisi kuin sinun sielunelämän peilikuva. Erilaisuus kun täytyy yksinkertaisesti hyväksyä rajallisesti, jos meinaa elää toisen kanssa. Olisiko sinun syytä elää yksin eikä parisuhteessa. Veikkaan että vaikka eroatkin niin samat ongelmat uuden kanssa hyvin suurella todennäköisyydellä. Vaimoni on juuri samanlainen kuin (ei tupakoi)tuo miehesi, vapaat menee TV: n ääressä yms. löhöilyssä enimäkseen, silti olen hyväksynyt asian tilan. Itse kuntoilen ja olen aktiivinen muutenkin. Arvostan juuri sinunkin arvostamia asioita.
Jos tavat ei muutu, niin lähet kävelee!
Ukko ryyppäs ja rellesti, kellisti ketä kellisti, katteli telkkarii, tykkäs saunoa, poltti...oli kuitenkin hauska tyyppi ja antoi mun olla niinkuin olen...mutta sitten ...itseä alkoi närästää toi juopottelu ja vieraissa hyppääminen...kun jäi melkeen rysän päältä kii...mun kaverin kans alkoi kutemaan...säännöllisesti...siinä oli aihetta pistää kamat jakoon!
Miksi se tupakointi sua ärsyttää...mieti sitä.
Se on pikkujuttu jos muut asiat on ok.
Telkkari kans on pikkupaha, opeta nauttimaan teatterista, kisko mukaan, oppii tykkäämään...mies on yleensä laiska lähtemään kotiluolasta.
Mut tuo tupakka...no, siittiöitä tyuhoutuu, eli perheen jatklaminen...
Mutta jos....hmmm paha sanoa...
"leppäkeihäs". Ruipelo ämmän kuvatus.
sinä. Ämmän ruipelo.......
Mitäpä luulet, että miksi ihmistä tupakointi häiritsee?? Taitaapa olla luonnollista sinulle, mutta on paljon ihmisiä joita ei voivi vähempää kiinnostaa tupakalle haiseva ihminen tai koti, saati hermoheikko ketjupolttaja, jonka kaikki keskittyminen menee siihen tupakointiin...koko elämä on kiinni siinä tupakassa ja pyörii sen ympärillä...mitään ei voi tehdä ilman sitä turvasätkää, happihan sitä muuten aivoista loppuu.
polttakoon kuka polttaa ja niin paljon kun lystää. Itse en seurustelisi päivääkään tupakoivan miehen kanssa, koska se haisee paskasine hampaineen aivan skeidalta, yök!!!
Tupakointi ei todellakaan ole vain pieni kosmeettinen virhe elämässä.
1) Tupakoija haisee, hänen vaattensa haisevat, monesti myös auto. Jos siitä hajusta ei tykkää, niin onpa kiva olla yhdessä...
2) Tupakointi on terveysriski. Kaikki eivät välitä tuollaisista asioista, mutta jos kumppani on huolestuvainen luonteeltaan, niin hänen elämänsä on aika tuskallista kuunnellessa toisen köhimimistä, että onko kyseessä jo alkava keuhkoahtaumatauti vai mikä. Kiva siinä odotella ennenaikaista ihon rypistymistä, potenssin menetystä ym. mukavaa.
3) Tupakointi on riippuvuus. Tupakoija vartoaa koko ajan sopivaa hetkeä päästä polttamaan, se on hänelle tärkeintä elämässä. Jos ollaan kylässä tai jossain tilaisuudessa, hän alkaa kiemurrella ja käydä levottomaksi, jos ei pääse polttamaan, lopulta voi ruveta kärttyisäksi. Yritä siinä sitten nauttia itse konsertista tms. kun toinen on ihan tuskassa vieressä... Tupakoijalle mikään tilanne ei ole liian pyhä, kun olisi tupakalle päästävä. Se pilaa monta hyvää hetkeä. Muistan ikuisesti sen, kun periaatteideni vastaisesti seurustelin tupakoivan pojan kanssa. Tunnelmat menivät kiihkeäksi ja aloimme riisua vaatteita (se oli eka kerta), kunnes mies kysyi: "haittaisiko jos käväisisin pihalla ensin..?" Typerryin niin täysin, että vastasin myöntävästi. Miten miehelle tupakointi voi olla tärkempää kuin seksi nuoren ja nätin tytön kanssa, ei mene jakeluun:o Harmittaa että kuitenkin päästin pojan sänkyyni, tunnelmat olivat aika lailla tiessään sen jälkeen! Silloin päätin, että todellakin pitäisi kiinni periaatteistani, enkä koskaan seurusteli miehen kanssa, jolle tupakka on tärkeintä elämässä.
Minulla oli täällä suomi24:llä muutama vuosi sitten deitti-ilmoitus, jossa kerroin etten ole kiinnostunut tupakoivista miehistä. Siitä huolimatta he vonkasivat, että eikö voitaisi silti koska "poltan vaan töissä", "poltan vain silloin tällöin", "aloin polttaa, kun edellinen suhde meni perseelleen, mutta sinun avullasi voisin pystyä lopettamaan" jne. Miksi ihmeessä olisin vaivautunut, kun priimoja miehiäkin oli tarjolla?!! Yhden rennon, mutta tupakoimattoman adoniksen kanssa asustelenkin tällä hetkellä:)
Turhaan purat tänne kiukkuasi! Ei ole miedän vika, että fiksu, kaunis ja seksikäs nainen on jättänyt sinut kun et pystynyt lopettamaan...
tupakoivat ihmiset olisivat jotenkin alempana ''sinun'' rinnallasi.
Puhut kuin tupakoivalle ei merkitsisi muuta kuin tupakka.
Et tiedä asioista mitään.
tainnut tajuta että ''ekalla kerralla'' jännittää aika perhanasti.. Itseäsi ajattelet kokoajan.
Se oli minulle eka kerta, miehelle ties monesko. Kumpaakohan siinä olisi pitänyt jännittää enemmän... Mies sen kun painaa pihalle ja jättää minut yksi sisälle. Kukahan siinä oli itsekäs?
Tupakoija on itsekäs, koska tupakointi menee kaiken muun edelle, näin väitän minä.
Kyllä näin on. Tupakoitsijat ovat itsekkyyden huippuja, ja älyttömän laiskoja. Työpaikoilla sen näkee. Kuka tekee työt kun jotkut harmaanenät menee savustamaan itseään lisää. Ja ne tekee sitä joka ikisen työtunnin aikana vähintään 5 min. Se tarkoittaa 40 min työpäivässä. Siinähän savustavat, oma on asiansa, mutta se pitäisi myös näkyä palkassa, ja niillä pitäisi olla eri kahvihuone, kun ne haisee niin p_ _leesti. Yäk
Enpä menisi allekirjoittamaan kommenttiasi. Itse en polta työpäivän aikana ensimmäistäkään, etten haise muiden, varsinkaan asiakkaiden nenässä tupakalta. Teen laiskana tupakoitsijana noin kymmenen tunnin päiviä. Omaan nenääni sen sijaan löyhkäävät hienhajuiset ihmiset, jotka eivät ilmeisesti ymmärrä käydä edes suihkussa. Mutta jokaisen omia asioitahan nämä ovat, kaikki olemme erilaisia ja ehkä niin on hyväkin.
niin ei kannata päivääkään vanhentua, siinä suhteessa, eikä opetella yhteiselämää, jos ei ole lapsia tulossa.
sillä aina kun suhde pitkittyy,
alkaa pitämään toisesta ja erosta jää jonkillaisia "arpia",
kerrot vaikka 10v kulutua silloiselle miehellesi jotain meneisyydestäsi, takaan, vaikka suhteesi sen kestää, siitä ei ole mitään positiivista.
voin sanoa, kyllä sen rakkauden ja yhteenkuuluvaisuuden huomaa,
aivan heti,
tietysti pitää vain"tarkistella muutama kuukausi ja tukkia vikoja,
mutta
jos epäröi, silloin ei kannata sovitella niitä, eikä jatkaa, "jos alkais pitämään".
nimim.
35 päivän ja saman verran viikon suhteita kokenut, 16-25v iässä,
siten koin se oikean,
tein päätöksen että pidän hänestä aina, se on kestänyt ensimmäiset 15 riitaisaa vuottakin kun oli 6 lasta, hirvittävä kiire koko ajan ja kestää edelleen, 37 vuosi on meneillään,
nyt o tosi ihanaa olut 15 v kun kahdestaan on elelty ja lapsenlapsia hoideltu.
Hei! Minulle heräsi kysymys, että onko teillä mitään yhteistä. Sinä arvostat terveitä elämäntapoja ja miehesi ei niistä perusta. Jos olisit mennyt elämänarvoihin syvällisemmin, olisi löytynyt vielä "kohtalokkaampia" eroja. Oletteko näistä keskustelleet? Olen itse mies ja lyhyen kuvauksesi perusteella uskallan väittää, että miehesi ei ole sinun arvoisesi. Yleensäkin kannattaa miesten kanssa olla tarkkana; suurin osa on juuri sellaisia kuin monet kokeneemmat naiset tietävät. Minua itseäni on aina hieman ihmetyttänyt, että jotkut miehet yleensä onnistuvat pääsemään sinun kaltaistesi hyvien naisten suosioon.
Se mitä sanoit rakastamisesta, ei ollut vakuuttavaa. Ihmistä rakastetaan sellaisenaan, ei jotain ominaisuuksia hänessä. Mikko
Kun kirjoitin tuon viestin, en ollut lukenut sinun toista viestiäsi, jossa toit esiin yhteisiä mieltymyksiäsi yms. Kotitöihin osallistuminen osoittaa minusta sen, ettei miehesi olekaan toivoton tapaus (sitten hän vaistoaa, että jotain on tehtävä, ettei ero tulisi:)
Mielestäni - koska hän on sellaisen lupauksen sinulle antanut - voisit VAATIA häntä lopettamaan tupakanpolton. Sen ei pitäisi noin nuorelle riippuvuuden kannalta olla vielä kovin vaikeaa. Jos hän lopettaa, joka joka tapauksessa on vaikeaa, on se merkki siitä, että hän todella välittää sinusta ja haluaa tehdä myönnytyksiä suhteenne eteen. (Boheemi voi olla ilman tupakkaakin.) Samalla se voi olla riittävä kimmoke hänelle muuttaa muutenkin elämäntapojaan terveempään ja sinulle mieluisampaan suuntaan. Mikko
päätät ovatko kirjoittamasi syyt siihen ettei teillä ole yhteistä tulevaisuutta.
Valintahan on täysin sinun.
Älä erehdy että voisit muutta miehessä niitä ominaisuuksia jotka hänelle on normaalia ja hän on tyytyväinen siihen.
Ainut mitä voit tehdä on hyväksyä hänet sellaisenaan kuin on ja kunnioittaa tasavertaisena ihmisenä. Toinen vaihtoehto on että lähdet omille teillesi ilman miestä.
Ihmisillä on jokin juttu tuossa miksi joidenkin on niin vaikeata ymmärtää terveellisten elämäntapojen merkitys. Mun mielestä se johtuu osaksi siitä, että ihmiset ovat tavallaan sokeita ja niin heikko itsetuntoisia, ei uskalleta myöntää omaa erehtyväisyyttä. Kun vaikka mietitään nyt tupakointia, kyllä minä meinaan muistan sen omasta nuoruudesta miten "in" se silloin kauhistuskiharoiden ynnä punk-lookin aikaan oli. Toiset ehkä jäävät tähän asiaan kiinni, vähän niinkö osa ihmisistä jää sitten muihin juttuihin kiinni kuten vaikka johonkin mottipäiseen teini-uhoamiseen.
Oma raja menee siinä, että jos ja kun ihmiselle tapahtuu jotain, keho lähettää selkeätä viestiä ettei nyt kovin hyvin mene ja ihminen silti jatkaa huonoja elämäntapojansa niin siinä vaiheessa itsellä alkaa mitta olla täynnä. En jaksa kuunnella sitä ruikutusta mitenkä näin ja noin ja kun väsyttää kun ei perhana huolehdi itsestänsä! Edellisessä suhteessa sain sitä ruikutusta kuunnella ihan tarpeeksi kun keuhkot sanoivat sopimustaan irti ja tämä kiskomalla kiskoi tupakkaa. Se on mun mielestä jo nimittäin ihan silkkaa tyhmyyttä.
Koulutus, työ ja sitä kautta elämän tasapaino on hyvä juttu tietenkin vaan sekään kuten eivät huonot elämäntavatkaan, ei saa hallita koko ihmistä. Taiteilijaelämä mun mielestä taas hyvin pitkälti hallitsee ihmistä.. Sitä halutaan niin palavasti olla jotakin niin erikoista, että uhrataan sille tyyliin järkevä ajatusmaailma.
Kyllä vähän veikkaan, jotta eroavaisuudet ovat liian suuret, jotta se suhde voisi oikeasti vakavoitua ja asettua uomiinsa. Huonot elämäntavat ja välinpitämättömyys kun kielivät siitä, että ihmisellä on myös muitakin ongelmia elämänsä kanssa eli tämä tyyppi ei siis ole mitään perheen perustamista varten..
No on sullakin teoriat! Aika pintaliitäjän juttuja....
Ei "kaikki on selitettävä järjellä"- tyypit pystykään ymmärtämään taiteilijoiden elämää. Se että ne ovat omat itsensä, eivätkä halua pyrkiä asettamaan itsensä samaan muottiin "normaaliuden" kanssa, ei todellakaan tarkoita että ois "huonot elämän tavat ja välinpitämätön" . Mikä olet julistamaan, kuka sopii perheen perustamiseen ja kuka ei, sen perusteella että toinen TUPAKOI!
Itsen kunniotan taitelijoita.
Kyllä kaikilla ihmisillä on heikot puolensa, jos elää oravanpyörää, ja ei polta, ei tarkoita, että olisi parempi kasvattaja!
Alkuperäinen kirjoittaja! Yritä oikeasti hyväksyä miehesi sellaisenaan, jos rakastat sitä. Tupakointi ei saa olla syy eroon. Anna myös hänelle vapaus haluta itse, lopettaa tai ei, ei siihen uhkailut auta!
Hyvää kesää kaikille.
Nautikaa tästä hetkestä, sillä tässä hetkessä ei ongelmia ole, ne on aina joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa!
asiahan on, että tupakoimaton vanhempi on esimerkillisesti parmpi vanhempana, kuin tupakoitseva. Mikään ei puolla tupakointia paremmaksi, missään muodossa tai vaiheessa, eikä se ole kenenkään etu. Vähiten tupakoitijan läheisten.
ei ole mitään pintaliitoa olla tupakoimatta!!! Haloo! Miksi tupakoivat ihmiset mieltävät omaa julkisivuaan siloitellessaan tupakoimattomat muka jotenkin pintaliiitäjiksi, snobeiksi ja vaikka miksikä hieman paremmansortin kansalaisiksi. Ai niin, sehän on se tupakoitsijan itsetunto. Jos tosissaan tahdot vetää tupakaa reteesti antaumuksella, ni vedä sitten ja olea ylpeä itsestäsi, mutta älä odota muiden hurraavaan paskanhajuiselle tyylillesi. Äläkä vähättele muita ihmisiä, sen vuoksi, että olet itse sortunut tupakointiin ja katsot sen itsellesi olevan tärkeämpi kuin mikään tai kukaan muu.
Kyllä ihmistä voi rakastaa vaikka se tapkoikin, eihän tossa nyt siitä ollutkaan kyse. Mutta voiko sellaisen ihmisen kanssa elää ja tahtooko edes elää tupakoijan kanssa, ni sehän tässä on pohdinnanaihe.
Rakkaus, miten sen kukakin määrittelle, on tunne ja sillä ei oo mitään tekoo tupakoinni kanssa.
joskus on vaan valittava järki tunteen sijaan. eikä rakastamasta tarvii lakata, vaikkei tupakkaa voi sietää.
Ja mitä taitelijoihin tulee, niin toki niitäkin on sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta liikaa on niitä jotka hakevat huomiota keinolla millä hyvänsä ja suurin osa on silkkaa shittii.
ei taitelijan tartte olla laiska, haiseva jätesäkki. Ei "normaali" elämää tartte mennä karkuun taiteilija imagoon verhoutuneena.
Tavallisessa elämän kulussa ei oo mitään vikaa.
Suurin osa asioista on selitettävissä järjellä, sorry ;)
En puolustanut tupakointia sillä, että ois parempi esimerkki lapselle, ei todellakaan ole. MUTTA se ei tee ihmisestä huonompaa vanhempaa siltikään!!! Fuck kun asiota täytyy käännellä, eikä ees yritä ymmärtää lukea viestiä niin että tajuis sen sanoman... Riidan hakuista sakkia täällä.
Aivan turha kenekään on olla kaikkitietäväinen tässä tilanteessa, kun AP halusi mielipiteitä.
Ihan varma! Mahdatkohan olla nyt ihan varma, että kuka tahansa tupakoimaton oisi parempi lapselle, kuin se joka tupakoi??? Miten helvetissä voi edes luokitella ihmisiä sen perusteella että tupakoi??? Se on jokaisen oma asia.
Ei toista voi pakottaa lopettamaan , hän lopettaa vain jos tahto lähtee itsestään, ei uhkailuina.
PS. Itse tupakoin ja olen vanhempi. En todellakaan ole ylpeä tupakoinnistani, Mutta se ei tee musta huonoa ihmistä eikä huonoa äitiä!!!
Alkuperäiselle halusin sanoa, että jos suhde toimii muuten hyvin ja rakkaus ja muu pelaa, niin tupakointi on siinä vaiheessä helvetin pieni asia, jos ei muita ongelmia ole. Ehkä tyttö on niin nuori ettei ole vakavempiin ongelmiin vielä törmännyt, ehkä ei...vaikea sanoa kun ei tunne sen enempää tätä pariskuntaa.
Ja jos muilla on huonoja kokemuksia ja katkeruuksia heidän omista epäonnistunesta suhteista niin ei tarkoita että heillä on samalainen tilanne.
AP, kuuntele sydäntäsi, ettet heittäis elämäsi rakkautta röökin takia hukkaan ja katuisit myöhemmin... toinen on hyväksyttävä sellaisena kuin on, ei painostus auta. Toivon todella teille kaikkea hyvää!
Tien et rööki haisee todella pahalta vierestä, ja toinen maistuu polton jälkeen tuhkakupilta, mutta elämä ei voi olla täydellistä, kompromisseja on tehtävä joka suhteessa.
Jos sä , "Ihan varma" olet noin varma itestäsi, niin maailmasi on aika ahdasmielinen. Kaikki olemme samanarvoisia, kaikilla eri lähtökohdat elämässä, ja kaikilla oma elämän tarkoitus.
Ei ihmiset tarvi sun hyväksyntää, jos et itse hyväksy muita, vaa tylysti luokittelet heitä "silkkaa shittii" ja "haiseva jätesäkki" .
Et tiedä heidän elämästään mitään.
Puolustelen tätä ihan vaan sen takia, että vituttaa umpimieliset kaikkitietävät, vaikka oota säkin varmasti hyvä tyyppi tavallasi.
Jos sua häirittee miehen tupakointi, eikä se usko kun sanot sille että kannattais lopettaa niin mä lähtisin suhteesta käveleen.Muutenkin jos mies on semmonen et se herää sillon kun mä meen nukkuun, ei käy töissä, ei opiskele, ryyppää ja on muutenkin idiootti niin ei sitä kyllä kattele minutin murto-osaa kauempaa...loppupeleissä kenenkään ei pitäs joutua oleen liian erilaisen kumppanin kanssa, koska juttu ei voi toimia ja väkisin yrittäminen sotii minuutta ja omia arvoja, niitä joita pitää tärkeenä - vastaan. Tää on mun mielipide, eri mieltä saa olla ja tuoda sen rohkeesti julki
Parempi erota tuossa vaiheessa. Toinen ei lopeta riippuvuuksia ja elämäntapaansa sinun takiasi,vaan itsensä takia. Nicoteeni riippuvaiset luetaan päihderiippuvuuksiin.Lue kirjallisuutta riippuvuuksista,usein nainen alistuu läheisriipuvaiseksi ,eikä raski tehdä ratkaisua ajoissa.
Aloin seurustelemaan exäni kanssa tosi nuorena. Silloin vielä ei ollut suuret erot elämäntavoissa ja arjessa. Vuosien myötä aloimme kehittymään eri suuntiin. Kärsin vuosikausia siitä, että itse olin kiinnostunut luonnosta, liikunnasta, terveellisestä ruokavaliosta ja sen sellaisesta kun miestä kiinnosti vain ryyppääminen ja rokkielämä. Kulkiessani luonnossa kärsin siitä että minulla ei ole kumppania jonka kanssa jakaa ihanat elämykset. Eikä kumppania mukaan muihinkaan harrastuksiin tai tapahtumiin, aina se vaan oli teillä tietymättömillä tai krapulassa kotona. Niinpä meille kehittyi omat elämät, vähän liiankin omat. Ei siinä toinen enää kuin roikkui löyhästi tavan vuoksi kiinni.
En kerro koko tarinaa, mutta nyt olemme eronneet mutta hyviä ystäviä olemme edelleen.
Nyt sinkkuna ajattelen että ehdottomasti yksi tärkeimpiä asioita suhteessa on se että jaetaan arki ja juhla yhdessä. Pitkässä suhteessa kun alun huuma hellittää, on tärkeään että toinen on samalla aaltopituudella ja voidaan elää kumppaneina ja että toinen on sellainen jota voi kunnioittaa. Ja ettei tarvitse elää ahdistuksessa toisen elämäntavan vuoksi.
Itse en voisi olla lähelläkään tupakoivaa ihmistä. Henki haisee niin pahalle että tulee oksennus. Toivon löytäväni miehen jonka elämäntapa ja ajatusmaailma olisi melko samanlainen. Tiedän että turha yrittää muuttaa toista. Ja väärin. Jos en löydä niin yksinkin on ihan hyvä olla.
Mainitsemasi eroavaisuudet jotka jo nyt nakertavat suhdettasi,ovat suorastaan naurettavan pieniä ongelmia mitä suhteessasi voi tulevaisuudessa vastaan tulla.Ehdotankin jo nyt eroamista ja kasvamista aikuiseksi.
Joo tupakoinnista pääsee eroon jos haluaa. Hetki täytyy olla vain oikea. Kun lopettaa tupakoinnin elämän täytyy olla laiffii, tai ei onnistu. Se onkin sinun osasi projektissa. Mitä vapaa liitäjän elämään tulee niin se muuttuu kun ikää tulee. Proffaa et siitä kyllä saa mutta raksareiskakin on hyvä. Liikuntaa tuskin rupee koskaan enemmälti harrastamaan. Jos on liikkumista jo nuorena inhonnut niin sitä paskamaisempaa se on vanhemmiten. Jos on ihana äijjä niin tuskin kannattaa erota pitää vain sopeutua. Eroavaisuudet ei mielestäni ole kovin kauheita.
Jos noi jutut ärsyttää jo nyt, niin se on saletti, että ei ne ala vähempää ärsyttämään matkan varrella.
Näis käy oman elämänkokemukseni perusteella yleensä sillee, että hukkaat kukkeimman nuoruutesi tälläiseen suhteeseen ja jos et paksuksi pamahda, niin jätät sen tuossa 5-6 vuoden päästä. Siinä vaiheessa peffa on jo levinnyt ja kelpuutat hätäpäissäsi ensimmäisen "sinnepäin" olevan sulhaskandidaatin.
Hankit lapsia, hyvästelet vyötärösi kuin viimeisen auringonlaskun.
Uusikaan mies ei ole kovin kummoinen, mutta hoet itsellesi, että "lapset tekevät minut onnelliseksi, olen saanut maljani täytenä" kunnes viimeisen kuopuksen lennettyä pesästä (asumaan jonkun luuseri hipin kanssa) olet 50v ikäisenä tarpeeksi vahva ajattelemaan itseäsi ja alat elämään nyt parasta aikaa menettämääsi nuoruutta Kreikan lomilla, kymmenen vuotta nuoremman Zorbaxen lomasylissä.
Näin teki erään suomalaisen uimarin ex-puolisokin.
Ai joo, ja olet katkera, kun ukkos on ottanut ilman suurempia ongelmia nuoren misukan ja on onnellinen.
kyllä, uskoisin, varsinkin omien kokemusten myötä, että vaikka erilaisuus täydentää, niin itse en voisi ajatella enää elämää elämän pääarvoiltaan erilaisen miehen kanssa; meille yhteiset tärkeät asiat ovat juurikin terveys; yhteinen harrastus ja jääkaapin sisältö ;) ja työ: ei niinkään ole tärkeää kuinka koulutettu korkeasti ihminen on vaan se että miten työtään tekee ja onko se sitä mitä juuri itse haluaa tehdä.
yhteisistä asioista nauttiminen ja tekeminen on niin suuri rikkaus, etten voi muuta enää toivoa!
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin ;D
Olisko?
Ei minust naiset rakastu renttuihin. Naiset jaatte miehet liian helposti renttuihin ja kunnollisiin.
Btw. joissain näis vastauksis ei ole mitään tolkkua. Esmes "uskoisin, että, luusinkin, jopa, yhteistä taivalta 2998 vuotta takana, mietin juurikin että, uskoa voi 25 suhdetta ja saman verran viikkoja, ja kaikki kuukaudessa ikävuosina 14-15"
HALOO!
Käyvät liian raskaiksi hallita, etenkin naisella se hyvin yleistä. Äiti ja Isä alkavat hallita naisen elämää, liiaksi huolehtiminen vie pohjan parin yhteiseltä kasvulta yhteen.
Älä ihmeessä jää suhteeseen. Itse jätin avopuolisoni samoista syistä, ja olen itseeni todella tyytyväinen. Mielestäni et olekaan muuttamassa miehesi persoonaa, vaan käyttäytymistä. Jos siitä ei ole mitään tullut, ja arvomaailmanne on noi erilainen, suosittelen etsimään uuden miehen.
Miten ihmeessä olette alunperin aloittaneet seurustelun jos olette noin erilaisia???
Jos on noinkin erilaiset elämäntyylit ja arvomaailmat, niin vaikea on jatkaa.
Itse seurustelin 11 v, emme asuneet yhdessä.
Päivärytmit meillä oli hyvin erilaiset, hän teki yötyötä, minä etupäässä päivätyötä, välillä iltoja.
Vapaapäiviä oli yleensä yksi yhteinen viikossa, jonka hän nukkui iltapäivään asti.
Toki järjestettiin välillä pidempiäkin vapaita yhtäaikaa.
Alkuaikoina kävimme yhdessä lomareissuilla, sitten nekin lopahtivat; ei ollut aikaa, rahaa, hän ei viitsi viikon takia edes lähteä, tms.
Minä en taas siitä ollut valmis luopumaan, on kuitenkin vuoden kohokohta päästä täysin rentoutumaan ja lepäämään, teen aika paljon töitä.
Viimeiset kolme vuotta lomailin sitten muussa seurassa, esim. siskon kanssa.
Hän oli hyvin huono pitämään yhteyttä silloin kun oli kotonaan, meni usein päiviä etten kuullut hänestä mitään, aina ei edes vastannut kun soitin.
Myös tunteitaan hän ei osannut ilmaista, heitti mielummin kaiken vitsillä, hauskaa aikansa, mutta olisi sitä joskus halunnut kuulla olevansa tärkeä ja rakastettu.
Poltan jonkinverran ja käytän myös alkoholia, hänellä vaan sekin meni niin överiksi, usein tuntui että hän tarkoituksella yrittää tappaa itseänsä (kevyesti 3 askia röökiä päivässä).
Myös omien jälkien siivous ei oikein onnistunut, tiskien koneeseen laitto, pedin petaus jos jäi sinne kun lähdin töihin, ym ym ns. pikkuasiat.
Tässä nyt oli pieni osa niistä eroavaisuuksista.
Hänessä oli paljon hyviäkin puolia, hauska, ehdottomasti uskollinen, miellyttävä, ulkonäkö ihan ok, kokkaili mielellään ja hyvin.
Kuitenkin ne eroavaisuudet ja osin niin erilainen ajatusmaailma kalvoivat pikkuhiljaa sitä rakkautta pois jota ihan oikeasti joskus tunsin.
Nyt vuodenvaihteessa päätin että tämä oli nyt tässä, olimme parin viime vuoden tosin jo pariin otteeseen "treenanneet" eroa.
Nyt hän pitää yhteyttä tiuhempaan kuin seurusteluaikoina, tekstiviestejä tulee useita viikossa, tänä aamuna taas yksi.
Viestin sisältö erilaisin sanakääntein aina sama; Hän haluaa minut takaisin ja elämä ei ole mitään ilman minua.
Mutta kun ei, minä en enää halua, otin pari kertaa aikoinaan pitkien keskustelujen jälkeen, hän siis tiesi hyvin mistä kiikastaa.
Ei ollut koskaan aikomuskaan yrittää muuttaa häntä eri ihmiseksi, mutta kyllä parisuhteen onnistumiseen tarvitaan että ollaan samoilla linjoilla perusasioista ja että on yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Ja jonkinverran on sen toisen ihmisen oltava valmis muuttamaan käyttäytymistään sen rakkaansa vuoksi, koskee siis molempia osapuolia.
Toki on oltava molemmilla omat juttunsa, perusta on siinä parisuhteessa ja silloin pitäis puhaltaa samaan hiileen.
sitten otit semmoisen miehen? luulen että niitä on tupaikoimattomiakin miehiä, ja liikunnallisia.. you can just blame yourself. mutta ainahan voit jättää sen miehen. sun elämä.
mies mene duuniin ja ala takomaan tulevaisuutta niin vaihtoon vaan :D
Jutelkaa ja puhukaa näistä asioista jotka painaa mieltäsi. Älkää huutako, syytelkö, tapelko vaan rauhallisesti juttelette. Helpottaa paljon asioita kun saa partnerin kanssa käydä läpi kaikki mieltäpainavat asiat, myös se miltä sinusta ja hänestä tuntuu. Voisiko mies esim. vähentää tupakointia tai olla tupakoimatta sinun nenäsi edessä? Ehkä joku pastilli/purkka/hengityksen raikastaja sillä kukaan ei pidä tuhkakupin suutelemisesta.
Se on kyllä fakta että työtä täytyy tehdä. Mihin sellainen johtaa jos ei tee töitä, näin ei saa työ kokemusta ja kun vihdoin ollaan halukkaita menemään töihin(esim. perheen perustaminen) niin ei kukaan ota kun ei ole kokemusta? Varsinkin kun lama kummittelee tuolla taustalla. Jos hyvin käy niin PÄÄSEE vessoja siivoamaan ja juoksupojaksi. Osa-aika duunikin olisi jo jotain...?
Tärkeintä on että alatte saamaan keskustelua kehiin tai suhteenne ennemmin tai myöhemmin kaatuu mieltä painaviin asioihin. Keskustelun myötä sinullekin varmasti paljastuu onko suhde sellainen johon kannattaa panostaa vai ei. Jos mies yrittää painaa villaisella niin painotat kuin tärkeää näiden asioiden läpikäyminen on. Kompromissi on myös elintärkeä sana parisuhteessa.
Elämä on riskaa peliä sinäänsä ettei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullesssaan.
Kun luin viestiäsi, tuntui että olisin itse kirjoittanut tuon. itse olen kanssa parikymppinen, ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa vuoden ja minuaki ärsyttää kovasti hänen tupakointinsa. poikaystävänikin lupasi lopettaa, mutta ei pystynyt siihen. nykyään hän ei edes halua lopettaa.
Meillä on mennyt hetkellisesti poikki muutamaan otteeseen, juuri tuon rööki asian takia. Sillä, koska itsellenikin on terveys hyvin tärkeää ja sen lisäksi läheisten ihmisten välittäminen, tuntuu pahalta katsoa kun poikaystäväni tuhoaa omaa terveyttään...
Älä laita miestäsi valitsemaan sinun ja tupakan väliltä, tupakan lopettaminen on hyvin vaikeaa ja vaikka miehesi kuinka rakastaisi sinua, hän ei siltikään välttämättä pääse röökistä eroon. Voi olla huono aika hänelle lopettaa. Lisä ikäkin voi tuoda sen verran älyä miehellesikin elämään, että tajuaa lopulta sen mitä hän tekee itselleen ja lopettaa omasta halustaan. Painostamisen sijaan voisit tehdä kompromisseja hänen kanssaan, tupakoinnin vähentäminen ym... mitä täälläkin omaksi osakseen tehtiin.
toivottavasti tästä oli sinulle jotain hyötyä...
oikein aurinkoista kesän odotusta.
Jos haluut jutella ongelmista mun kanssa, tai jos joku muu haluaa (joka on samassa tilanteessa) , niin laittakaa viestiä osoitteeseen:
[email protected]
Olis kiva jutella! :)
Kyllä eroavaisuudet ovat liian suuret, mutta elä omaa elämääsi hänen rinnallaan, niin hyvin menee. Aika näyttää miten kaikki suttaantuu kun sinä urheilet ja kouluttaudut. Älä missään tapauksessa luovu noista "unelmistasi". Em. saat itsellesi uusia kavereitakin ja sitten menet urheilemaankin suuremmalla innolla.....ja mistäs sitä ikinä etukäteen tietää....jos vaikka kuntoillessa elämääsi tuleekin sellainen kuntoileva/opiskeleva iiiihaaanaaa mies, jotta elä omaa elämää kuitenkin rakastaen nykyistä miestäsi. Kaikkea terveellistä hyvää elämääsi. Terveisin jo monta juttua nähnyt!
pahemmin tee töitä, joudut tulevaisuudessa myös elättämään hänet,
mikäli asutte kimpassa.
Eri aktiviteetit syö perisuhdetta, mikäli alkaa niihin kiinnittämään huomiota.
Tupakasta luopuminen vaatii tahtoa ja jos ei halua luopua toisesta, kuvittelisi sitä tahtoa riittävän.
Olette täysin eri planeetoilta joten eihän kuvaamassasi tilanteessa ole mitään erotettavaakaan koska että ole nähdäkseni edes mitenkään "yhdessä".
Siis vakavamman suhteen suhteen!!!
Myös toisen osapuolen tulisi osata jättää myös sinut ja sinun hänet sillä omasikin elämänkatsomus näyttää kovin itse keskeiseltä joten se ei todella tarvitse toista jakamaan ahdistusta minkä kasvuaika tarvitsee että elämä näyttäytyisi yhteisölliseltä eikä itsekkäältä.
Kehoita jättämään ja jät pian itse ja paljon kasvulannoitteita yksin.
Polttaako mies sisätiloissa ? Jos polttaa ulkona, parvekkeella, antaa polttaa ? Ehkä hän joskus sen lopettaa, mutta toisen käskystä ei.
Mun eksä poltti sisällä kotona eikä pystynyt sitä muuttamaan. Kaikki vaatteet huonekalut, huoneilma haisi jo tunkkaiselle tupakalle. Emme tosin asuneet yhdessä, mutta juttu kaatui oikeastaan siihen, että mies piti "oikeuksistaan kiinni" eikä halunnut muuttaa näitä tapojaan.
Jos lapset ja vaimo ei tupakoi ja kärsii siitä savusta, kyllä sit miehen tulee ottaa se huomioon ja vetää sauhut ulkona. Aika selkeä homma se vai mitä ootte mieltä tupakoitsijat ?
Jos jollekin esimerkiksi se että saa vetää tupakat olohuoneen sohvalla viinilasi kädessä, on vaimoa ja lapsia suurempi asia, niin kyllä se kertoo hyvin itsekkäästä luonteen laadusta. Ei kannata jatkaa sellaisen kanssa.
niuhous ja relaa.
Mulla osasyy avioeroon oli juuri tämä erilaiset elämäntavat.Mun ex poltti tupakkaa-enimmäkseen sisällä.Lupasi lopettaa,mutta ei pystynyt.Käytti lisäksi nuuskaa.Lisäksi mies ei syönyt possua ja minäkään en olisi sitten saanut syödä.Alkoholiakin vain hänen seurassaan ja vain tietty määrä.Olo oli kuin 5-vuotiaalla.Näistä asioista kyllä puhuttiin,mutta ei ne käytännössä sitten toimineetkaan.Otin avioeron.
Usko pois teillä menee hyvin nyky yhteiskunnan mittapuun mukaan.Ole onnellinen,ettei sinulla ole miestä joka pettää tai pelaa rahanssa peliautomaatteihin. Nuo ovat pienen pieniä ongelmia, joiden kanssa oppii ajan kanssa elämään.Et löydä koskaan täydellistä miestä, joka vastaa juuri sinun"tarpeita".Mekin taistelimme voittoon mieheni kanssa 7 vuoden seurustelun jälkeen.emme luovuttaneet vaikka olimme erinlaisia.Nyt elän todella hyvää elämää hänen kanssa.Onnea!
Miksi ylipäätään olet koskaan hairahtunut moiseen luuseriin jos et voi sietää esim. tupakointia? Olet nuori vielä, niin jätä se hippi.Löydät kyllä ihmisen joka arvostaa kanssasi samoja asioita!
Mitä pitempään olette yhdessä niin asiat alkaa ärsyttää vaan enemmän.
Minulla oli viime kerralla samanlainen tilanne, minä halusin liikkua ja tehdä kaikenlaista, toinen oli juuri miehesi kaltainen, joten loppujen lopuksi erohan siitä tuli.
Ja hyvä niin. :)
VAI YRITÄTKÖ VAIN KEKSIÄ TEKOSYITÄ EROTAKSESI? TEKSTIN PERUSTEELLA ET RAKASTA MIESTÄSI; JOS OLET VALMIS JÄTTÄMÄÄN TUPAKOINNIN TAKIA !!!!
mä olen nainen. mutta mä olen hyvin paljon samanlainen kuin tämä miehesi. ja usko pois, paljon helpommalla pääsee joka osapuoli jos sinä saat sen kunnollisentunnollisen miehen jota haluat ja mies saa olla oma itsensä ja löytää jonkun joka rakastaa häntä sellaisenaan.
en voisi kuvitellakaan, että lopettaisin itse tupakoinnin tuollaisen uhkavaatimuksen edessä. mieti nyt; jos läheisin ihminen sanoisi sulle että kaikki välittäminen ja rakkaus on sen EHDON takana, että lopettaa tuon yhden paheen. miltä se tuntuisi? siltä, ettei koko juttu voi sille uhkailijalle kovin arvokas ollakaan, jos tuon takia on valmis lopettamaan kaiken. tai sitten tulee mieleen, että uhkailija on saanut jonkinlaisen pakkomielteen joko toisen muokkaamisesta mieleisekseen tai tuosta tupakoinnista yleensä.
mä olen ollut kautta elämäni näitä hui-vähän-erilaisia. mieheni on aika normityyppi, oma pieni firma ja haaveissa kesämökkiä jne.. erittäin rakastuneita kuitenkin ollaan vielä vuosien jälkeenkin kun molemmat on saaneet pitää omankin elämänsä. lapsiakin on. mies on saanut talon ja moottoripyöränsä, harrastuksia ja muuta itselleen. mä olen saanut matkustaa, tehdä työtä mitä rakastan ja "hörhöillä" rauhassa.. ei omaa onnellisuuttaan voi perustaa pelkästään toisen varaan. tai siihen että eletään jotain muottielämää. enemmän meillä on puhuttavaakin kun ei eletä sitä lähiöhelvetti- 8-16 -elämää
sun kaltaisista ihmisistä mulla tulee joskus mieleen, että onkohan siellä sisällä jotain tyhjää, mitä pitää noilla ulkoisilla "kunnollisuuden" merkeillä peitellä..? en tiedä. jotenkin vain outoa. mä olen seurustellut niin rentun, linnakundin, johtajan kuin tavallistenkin duunareiden kanssa. ikinä mikään tuollainen pikkuasia ei ole suhdetta päättänyt. pettäminen ja alko vaikkapa ovat eri juttuja. mieti kenen haluat tuolla kunnollisuudellasi tehdä onnelliseksi ja miksi.....
Tupakointi vs. rakkaus, eiköhän noilla käsitteillä ole aikalailla erillainen painoarvo ihmisen elämässä. Kunnollisuus on katsojan korvien välissä ;-)
Vaan näin on sovittu jo alussa, että mies lopettaa.
Mies ei pidä lupaustaan, eikä luultacasti aiokkaan. Rakastaapa voi vaikkei yhdessä eläiskään. Joten tupakoitsijathan tässä nyt yrittää roikkua tupakassaan kiinni syyllistämällä tupakoimatonta rakkaudettomuudella. Paskaa!!
Eihä neiti ole sanonut, ettei raksta, vaan ettei siedä tupakointia. kaksi eri asiaa!!
Rakkaus on uusiutuva voimavara. hittook tommosta perseelle potkittavaa äijää kattellee nuori nainen vaikka ois kuinka kiva tekee kotitöitä.
Mikä helv..tin mies se on mikä ei töitä taho tehä...siivestäjäkö? Monoo perseelle, sanon minä.
Eihän nyt 20-kymmpinen nainen voi alkaa huolehtii jostain taivaanrannan maalrista. Ja myöhemmin lasten jatkeena ois elätettävänä vielä ukkokin.
Pysyy miehellä minkämoinen moppi vaan kädessä ni mitä sitten. ei se työntekoo korvaa.
Erilaisuus on rikkautta joo, mutta tupakointi nyt vaan on hanurista ja that`s it!
Hei, olet vielä nuori ja löydät itsesilaisen miehen tai enemmän itsesilaisen. Ei kannata sitoa nuorena vielä itseään "löhöävään" mieheen. Löhöävä sairastuu ennen pitkää huonojen elämäntapojensa vuoksi, se on nähty. Kerro avoimesti, mutta varovaisesti hänelle asia. Itse olen keski-ikäinen ja sama tilanne on minullakin, että ollaan liian erilaisia, mutta en ole luovuttajatyyppiä. Nuorena ei kannata lähteä liian erilaisen kelkkaan.
"Paljon elämää nähnyt"
kyllä näistä vastauksista saa taas sen käsityksen, että kirjoittajaa halutaan sorsia. Itse olen olen ollut samanlaisessa tilanteessa, jossa vastapuolena oli nainen.
Näistä luetelluista kaksi osui. Itse harrastan paljon liikuntaa, toinen ei yhtään, minä syön terveellisesti, toinen ei.
Kyllä siinä menee 2 itselleen tärkeää asiaan niin ristiin kuin vain voi.
Eikä se sellaista ollut silloin joskus kun aloitti seurustelun. Nuo ominaisuudet voivat olla piileviä mitä ei heti näe kunnes sitten pidemmän yhdessäolon jälkeen.
Jos ei puhumalla parane, niin ero vaan. Kuulostaa kylmältä mutta se toimii. Oma elämä on sitten paljon helpompaa.
Kun aloimme seurustelemaan, hän ei polttanut. Muuten en olisi katsonut herraa päinkään.
Polttaa nyt ajoittain ja joka kerta kun jää minulle kiinni niin olen etsimässä itselleni toista asuntoa.
JOS AIDOSTI VÄLITTÄÄ MINUSTA LOPETTAA KOSKA EI POLTTANUT KUN ALOIMME SEURUSTELEMAAN!!!
Miten kukaan voi suudella polttavaa henkilöä? Hyi helvetti...purjo tulee joka kerta:(.
Muutenkin olemme vähän erilaisia, mutta ei vaikuta suhteeseemme muuta kuin rikastuttaa suhdettamme. mutta tuo tupakointi:(.
Nuori nainen joka tuhlaa elämänsä paskalle haisevaan vetelään luuseriin. Säälittävää. Ota ero ja ala elämään.
Nuori nainen joka tuhlaa elämänsä luuseriin, saamattomaan pelleen. Säälittävää. Ota ero ja ala jo nainen elämään!
Nyt otat äkkiä eron siitä luuserista!
Vastaisuuden varalle tee lista ominaisuuksista, mitä vaadit tulevalta rakkaltasi:
- ei tupakoi
- osaa laittaa tervellistä ruokaa
- urheilee ( oikeita lajeja ) riittävästi, mutta ei liikaa
- harrastaa kulttuuria
- ei koskaan valehtele
- ei petä
- silittää
- katsoo välillä peiliin , mutta senkään edessä ei saa viihtyä liikaa !
- käy kavereidenkanssa ulkona vain kohtuullisesti
- on hauska
- on viihdyttävä
- laittaa WCn kannen kiinni postuessaan vessasta
- laittaa hammastahnatuubin kiinni
- pesee kädet useasti
- ei käytä lökäpöksyjä edes vapaalla
- katsoo telkkarista vain laatusarjoja
- tykkää lapsista
- tykkää koirista tai kissoista
- on sosiaalisesti esittelykelpoinen
- ei saa olla liian ujo ( pitää vaadittaessa pystyä laulamaan karaokea selvinpäin )
Tässä tällainen esimerkkilista, sen kanssa vaan sitten baariin, tai Deliin latelle bongaamaan miehiä - lista käteen ja ruksit ruutuun - pisteytät vaihtoehdot ja saat heti kättelyssä tietoosi kannattaako jatkaa juttelua pitemmälle. Sitten jos jäät listoinesi vielläkin hämilleen jatkaako, vaiko laittaisko bänks, niin kannattaa ehdottomasti tänne suomi24ään laittaa kysely - täältä löytyy parhaat neuvot kuinka elät elämäsi!
Arskalla...katkerako?? ;)
olemassakaan kaikilla on vikansa ja tapansa ja toisten vikojen kans oppii elämään jos perusasiat on kunnossa. Ei se ap:ään varmaan ole täydellinen, no työssä pitää kaikkien käydä, eikä välttämättä tarvii olla akateeminen,
röökaaminen on tekosyy, ja paheista pienin, paljon kamalampaa oli elää väkivaltaisen ja pettävän ukon kanssa, onnex nykyään ex.
Tupakan poltto on todellakin ärsyttävää, varsinkin jos ei itse polta..Ja jos mies on ns sohvaperuna ja ei saa itseään liikkeelle, hyviin harrastuksiin ym..ja jos elämänarvot ihan erilaiset, niin ei kannata alkaa tuollaiseen suhteeseen..ennemmin tai myöhemmin tulee takuulla isoja ristiriitoja..nuorena naisena sinulla on mahdollisuus törmätä niihin oikeisiinkin miehiin,, eli eroa ja odottele rauhassa, elä vaikka yksin jonkin aikaa..hätäillä ei kannata missään suhteissa..
Olen 45v nainen. Olen kokenut täsmälleen saman kuin sinä. Tapasin mieheni ollessani 17v. Aluksi olin niin rakastunut, etten välittänyt eroavaisuuksistamme. Sitten syntyivät lapset. Lopulta huomasinl, ettei meillä ollut mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kun sitten vanhin lapsemme muutti pois kotoa opiskelemaan niin vihdoinkin otin avioeron. Yhtään ei ole kaduttanut! Itseasiassa mieleen on tullut, että se olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Nyt teen kaikkea mistä itse nautin ja elämä on mukavaa. Luotan jopa siihen, että tässäkin iässä vielä löydän jossain vaiheessa myös ihanan miehen elämääni. Nyt tiedän mitä haen ja varsinkin sen, mitä EN hae.
Joten mieti tarkkaan mitä elämältä haluat! Kaikkea hyvää toivon sinulle mitä sitten päätätkin!
Heips,
Olen ollut samanoloisessa tilanteessa. Rakastin tyyppiä yli kaiken ja ajattelkin että kyllä se siitä ja molemmat ehkä vähän muuttuu toistensa suuntaan.
Pieleen meni, ehdittiin naimisiinkin ja silloin sekin aloitteellisuus, jota olin alkuvuosina nähnyt katosi. Tuli ilmeisesti sellainen olo että nyt ei tarvitse enää yrittää, kyllä se nyt tuossa pysyy (joskus jälkikäteen erottuamme sanoi ettei koskaan uskonut minun lähtevän kun vanhempanikaan eivät ole koskaan eronneet!)
No, eihän sitä jaksa ikuisesti ja kun on tarpeeksi kyllästynyt niin ne tunteetkin on yks' kaks' hävinneet jonnekin, tilalle on tullut vain negatiivisia ja synkkiä asioita. Vetää muuten helposti sinutkin tuohon flegmaattisuuteen ja välinpitämättömyyteen.
Lähde ennenkuin hukkaat elämästäsi vuosia - ei harmita sitten jälkeenpäin kun tuli tehtyä päätös ajoissa.
Muista että toista ihmistä ei voi muuttaa, ellei tämä itse sitä halua. Ja, elät vain kerran, tee elämästäsi sellaista kuin itse haluat, ei sellaista mitä muut haluavat tai sinulta odottavat.
Tsemppiä!
ei kannata tuhlata vähäistä aikaa mitä meillä täällä on. löydät pienemmällä vaivalla paremmankin miehen. itse olen ollut saman tyylisessä suhteessa ja toivonut että mies muuttuisi. mutta elämän varrella olen oppinut että toista ei voi muuttaa.
Minusta tuntuu että teitä pitää enää yhdessä seksi. mutta se ei saisi olla pelkästään peruste suhteen jatkuvuudelle.
olet nuori vielä ja luulenpa että sinulla on nyt tulossa "kahenkympin-kriisi". Se on erittäin yleinen ilmiö naisilla, jotka ovat parisuhteessa 20-vuotiaina. Eli anna palaa, jätä se mies ja tutustu uusiin ihmisiin!!!¨
Mietityttää suuresti jos et kerran voi sietää tupakointia miksi EDES valitsit tupakoivan ihmisen rinnallesi.
Hyi itseäni puistattaa jo pelkkä löyhkä, saati sitten että voisin kuvitella suutelevani sellaista haisevaa ihmistä :S
Itse olen myös hyvin liikunnallinen ja pidän yllä terveellistä ruokavaliota.
Olen ollut mieheni kanssa neljättä vuotta.
Hän kuulosti vähän samanlaiselta alussa ruuan ja liikunnan suhteen kun sinun ukkosi.
Meillä on ainakin muuttanut tapansa.
Alholi maistui hänelle.
Nyt se on perheen myötä vähentynyt minimiin.
Itse en oikein koskaan ole alkoholista piitannutkaan koska liikunta on lähempänä sydäntäni ja kovat tulokset menisivät viinanlänträilyn yhteydessä hukkaan.
Edellinen suhteeni mielestäni kaatui eksäni kanssa toisten liialliseen erillaisuuteen. Nyt olen onnellinen että tajusin vielä 5v jälkeenkin luopua siitä suhteesta. Tällä hetkellä olen nykyiseni kanssa onnellisempi kuin koskaan!
Morjens, mielestäni jos asiat tökkii pahasti vaikka niistä keskusteltu vuosi on aika kääntää sivua. lähinnä nuoren iän takia, elämä on edessä ja löydät omanlaisesi kumppanin.
Itse elän samalaisessa tilanteessa osin. asutaan erillään. minä harrastan liikuntaa paljon syön erittäin terveellisesti en juo laisinkaan en tupakoi mutta muuten olen tavallinen hauska en nipottaja tyyppi. kumppanini harrastaa liikuntaa hieman (kävelee joskus) juo alkoa joskus (2krt/kk) ja tupakoi liki askin päivässä.
seurustelun alussa sanoi että lopettaa tupakoinnin ja sanoo vieläkin samaa kerran viikossa mutta polttaa vaan.meissä on paljon sama ja erillaista eikä muut asiat suuremmin häiritse mutta toi tupakointi kyllä. rakastan naistani enkä tuon asian takia eroa mutta harmittaa se kun se suudellessa maistuu paskalle sekä hengitys pahalle vaikka pesis hampaat. naiseni haluaa lopettaa mutta se on nainen eikä ole selkärankaa moiseen. polttanu ikänsä ja olen huolissani hänen terveydestään. ollaan 43v pari.
Kun ei ole liian myöhäistä, siis olette naimisissa ja huomaatkin et on kymmenen vuotta mennyt hukkaan ja olet itse samanlainen, ei maistu liikkuminen ja terveet elämäntavat on historiaa. Siis toimi!! Lähde eteenpäin olet arvokas ja tarvitset jotain mitä hän ei voi tarjota!!
Mietitkö ollenkaan miten miehesi ajattelee sinusta. Voi olla ettei se hyväksy sun ajattelu maailmaa ja tekemisiäsi. Pari suhteessa on hyväksyttävä toisen hyvät ja huonot puolet. Jos toista rakastaa niin on oppittava hyväksymään toisen erilaisuus ja erilainen ajattelu tapa. Ellet kykene hyväksymään toista sellaisena , kun se on täytyy erota. Hakeutua oman laisten miesten seuraan, mutta sillon voi olla mies ei välttämättä ymmärrä sua.....
Raha ja seksi ovat välttämättömiä asioita, mutta ne eivät riitä yhteiselämän jatkumiselle.Pitää olla henkinen ja mieluiten vielä hengen yhteys. Tarkoitan kristillistä vakaumusta.
Yläpään kautta toimii kaikki muukin. Sanon sinulle nuori nainen. Eroa nyt hyvän sään aikana. Mies vain käyttää sinua hyväkseen ja lopulta olet itse pelkkä raunio.
Sanon sinulle nuori nainen.Eroa pian. Mies vain käyttää sinua hyväkseen.Raha ja pelkkä seksi eivät riitä yhteiselämän jatkumiselle. Pitää olla henkinen ja vieläpä hengen yhteys,tarkoita kristillistä vakaumusta. Yläpään kautta toimii kaikki muukin.
Mitäpä, jos sinä urheilet, kun mies katsoo tv:tä,
molemmat ostavat omat ruokansa/syödään joka toinen päivä toisen mukaan tmv. jne?
Kompromisseja?
Sanon sinulle nuori nainen.Eroa pian. Mies vain käyttää sinua hyväkseen.Raha ja pelkkä seksi eivät riitä yhteiselämän jatkumiselle. Pitää olla henkinen ja vieläpä hengen yhteys,tarkoita kristillistä vakaumusta. Yläpään kautta toimii kaikki muukin.
"Arvostan koulutusta, työtä ja sellaista elämää, mitä voisi kutsua normaaliksi, ja hyväksi elämäksi. Miehelle taas on tärkeää omanlaisensa "taiteilijaelämä", jossa koulutus ei ole niin suuressa osassa ja päivärytmi on hyvinkin sekalainen."
Ja mikähän v***n hienoperse siellä latelee kriteerejä että mikä on normaalia ja hyvää elämää? Jos ei äijän elämäntavat miellytä, niin päästä menemään äläkä yritä tukkia sitä mihinkään muottiin. Jos erilaiset elämäntavat ja tottumukset ovat noin suuri ongelma, niin potki pihalle ja etsi sellainen mies joka täyttää sun " vaatimattomat " kriteerit. Kaksi ihmistä, joilla on täysin toisistaan poikkeavat elämäntavat ja ajatukset, harvemmin natsaavat yhteen, mutta rakkaushan on nimenomaan sitä että hyväksyy myös toisen huonot puolet ja puutteet, eikä yritä muuttaa toista mieleisekseen. Sun puheet tästä miehestä on kyllä sellaisia että rakkaudesta ei ole tietoakaan sun osalta. Tiedätkö edes mitä rakkaus on?
on alussa ollut naisella vahva ihastuminen ja nyt hän on sitten huomannut että mies on täysin erilainen.
Rakkaus voi sitoa toki yhteen ihmisiä mutta useinhan se syntyy juuri samankaltaisuudesta ja yhteenkuuluvuudesta ei erilaisuudesta ja hirvittävästi määrästä kompromisseja.
Kuuleppas pikkulikka, on parempi, että menet kotiin kasvamaan. EHKÄ, JOS, VAIKKA, mamma ja pappa sivistäisivät sinuakin, vaikutat niin raakileelta, että ihan hävettää puolestasi
Vaikuttaa siltä, että sinä tietäisit, mitä rakkaus on. Olisi kohtuullista, jos kertoisit sen meille kaikille, joille se ei ole niin itsestäänselvää. Kerro vain ihan omin sanoin lyhyesti, sillä ei sinua jaksa kauaa...
sun käsitys rakkaudesta on sun omaa alistumista skeidalle, joten ole hyvä vaan ja anna muiden rakastaa omallatavalla. et kai sä toaissas vaadi rakastamaan röökinpolttoo, hei? Huh...
Totta kai se on hyvä syy mutta se on ihan sinun asia mitä etsit suhteelta.
Nuo ovat suhteen kannalta usein ratkaisevia tekijöitä tuollaiset elämänrytmi ja elämäntapa kysymykset. Siitähän se yhteiselo lopulta syntyy ja koostuu. Jos ne ei toimi niin sitten on turha odottaa kovin kummoista suhdetta. Seksi ja toisen kanssa mukava olo tuskin riittää pitemmän päälle.
Itse en edes pystyisi aloittamaan suhdetta naisen kanssa jonka elämäntavat olisivat kovin erilaiset: esimerkiksi olisi ylipainoinen joka viihtyy sisällä enemmän syöden kuin huolehtien itsestään katsoen salkkareita.
No, jos te kerran olette olleet jo vuoden yhdessä niin miten sinä olet sitten tähän saakkakin jaksanut olla hänen kanssaan, jos sinula kerran tuntuu niin kovasti vaivaavan tuo hänen tupakointinsa? Jos siitä ei miehelle itselleen tunnu olevan sen erikoisemmin haittaa niin miksi sinunkaan ottaa siitä sen suurempaa huolta? Halu muuttua pitää tulla ihmisestä itsestään sisältä päin... Joten ei sinunkaan kannattaisi ottaa... Jos sinä todella rakastat miestäsi niin sinä olet kyllä valmis joustamaan tuosta kaikesta, kunhan todella rakastat ja luulisi, että vuodessa sinä olisit jo tottunut tuohon kaikkeen, koska onhan vuosi aika pitkä aika parisuhteessa, vaikkakin lyhyt aika ihmis-elämässä. Jos hän on todella sitä mieltä, että hän ei halua luopua sinusta niin keskustele hänelle tästä sinun mieltäsi painavasta asiasta, jos hän todella rakastaa sinua ja sinä häntä niin te kyllä löydätte yhdessä oikean ratkaisun ja samalla se on eräänlainen tulikoe teidän parisuhteellenne, jossa sinä näet kuinka tosissaan hän on sinun kanssasi. Jos sinä saat hänet puhumaan sinun kanssasi niin asiallahan ei pitäisi olla mitään sen suurempaa ongelmaa, koska sitten hän ainakin saa tietää sinun näkökantasi asiasta ja se on vain hyvä.
Onnea keskusteluun.
ei ole kuin 50 vuotta elämää jäljellä, eli jos jo vuoden päästä alkaa vituttamaan niin pitäisi vielä hiukan sinnitellä, kun JO vuoden olleet yhdessä.
Vuosi ei elämässä ole vielä yhtään mitään.
Ja mistäs sinä sen muka tiedät, että juuri viisikymmentä vuotta?
samassa veneessä kellutaan. Nouvoja kyllä tarvitaan ja paljon.
vedät tämän kaltaista miestä puoleesi.
Mitä sinun pitää oppia tämän miehen kautta.
Ja toiseksi maailma on haluamisa pullollaan.
Harva meistä sanoo tahdon.
mietin vain että kun kerran olette niin erilaisia, miten alun alkaenkaan olette lyöneet hynttyyt yhteen??? oletko vasta nyt vuoden jälkeen huomannut nämä ei niin vetoavat puolet miehessäsi? vai mistä kiikastaa? mielestäni o epäreilua uskotella itselleen että kyllä tämä tästä, ja toiselle antaa toivoa pitkästä yhteisestä tilaisuudesta! LÄHDE! jo senkin vuoksi että rakastat miestäsi, ettet anna ymmärtää jotain muuta mitä mielesi sopukoissa mietit, ei se tämän paremmaksi muutu!
Ei muuta kuin kantapäät vastakkain. Jos jo tuossa vaiheessa alkaa tökkin,niin voit olla varma,että 10v kuluttua on aiknakin 10kertaa enempi ärsyttäviä piirteitä....Kokemuksesta voin sanoa,että ensimmäisen ärsyttävän piirteen jälkeen homma on pilalla....Siitä alkaa pikku hiljaa kerääntyä lisää samanlaisia tuntoja.....no teeppä kuin vaan.toivon onnea elämääsi......parisuhdehan on täynnä kompromisseja....
kun luin noita juttuja niin ajattelin vain... en itse polta mutta en ole ikinä ajatellut että jättäsin toisen sen takia , no onhan se ärsyttävää, mutta olen pyytänyt että ei polta autossa eikä sisällä niin ei ole haitannut.
noi elämän tavat: ei voi liikaa vaatia toiselta.. olen ite myös aikas vaativa mutta lopussa huomaa sen että olet yksin jos mikään ei kelpaa ja joku haittaa aina toisessa.. juu elämä opettaa suvaitsevammaksi sen voin sanoa omasta kokemuksestani!
mene urheilu lukioon jos tollasta priima miestä etsit .. suosittelen .. et jokapaikasta löydä sellasta joka ei juo ei polta ja syö pupunruokaa..
ja on korkeasti koulutettu huh onnea vaan ja olen niin nuori viellä että suosittelen viellä miettimään mitä haluat
Moi! Tupakointi on asia, jota en myöskään itse voi sietää. Tosin ystävät (ne harvat), jotka polttavat saavat röökata parvekkeella. Tupakoivaa miestä en pystyisi ottamaan. Aiemmassa pidemmässä suhteessani mies lopetti tupakonpolton heti alussa, osittain omasta halusta, osittain minun negatiivisesta suhtautumisestani (tosin hän aloitti uudelleen kun alkoi tulla ryppyjä rakkauteen..).
Mainitsit myös muut, mm. terveelliseen elämäntapaan ja vapaa-aikaan liittyvät asiat, joista teillä on erilaiset näkemykset. Olen terveystieteilijä koulutukseltani (lukenut mm. terveyskasvatusta sivuaineena), joten terveyttä ylläpitävä elämäntyyli on mielestäni sen verran iso asia, josta jokaisen pitäisi itse huolehtia (minulla mm. suvussa elätään aivan eri tavalla, joka on johtanut vakaviin kroonisiin sairauksiin monella). Olen kuitenkin kohtuuden kannattaja - monessa asiassa - ja inhoan esim. pakkomielteistä suhtautumista ruokaan tai liikuntaan (varsinkin monet miehet, salilla oltava ehdottomasti 2h päivässä yms.). Olen nyt viime aikoina törmännyt tähän ongelmaan, jossa toisen itsekeskeisyys jo "lupaavan jutun" alussa on saanut monesti miettimään, onko yhteistä aikaa tarpeeksi ja muuta sisältöä - vai pelkkä yhteinen kiinnostus esim. urheiluun. Tästä seuraakin tärkeä kysymys, nimittäin se, että mitkä asiat ovat sellaisia, joita suhteen/iän myötä ei pysty hyväksymään ja voiko itse kenties tulla puolitiehen toista vastaan?
Sinkkuna myös em. asiat askarruttavat jo suhteen alussa. Kuitenkin tähän ikään & huonojen kokemusten myötä olen oppinut, että tärkeimmät asiat liittyvät kuitenkin luottamuksen syntyyn ja kipinään, jota ei valitettavasti voi ajatuksen voimalla synnyttää, vaikka mies muuten olisi kaikinpuolin hyvä tyyppi. Toki kuitenkin alussa toisen elämäntyyli tulee myös heti esiin ja siinä vaiheessa on mietittävä tosiaan se, ollaanko liian erilaisia.
t: N27
mulle tuli sellainen tunne että olette liian erilaisia,jos sinua jo nyt häiritsee sinänsä minun mielestä "pienet" asiat. niin miten sitten 10v päästä?
Olen itse mennyt parikymppisenä naimisiin tupakoivan miehen kanssa,en itse polta minua se ei haitannut.hän ei polttanut sisällä eikä autossa.kotimme ei todellakaan haissut tupakalta. mieheni lopetti 4v päästä tupakoinnin kerrasta.
mutta ehkä sinun kannattaa erota ja samalla miettiä minkälaisen miehen itsellesi todella haluat? ja samalla huomata että ihanne miehiä ei ole olemassakaan!! joka tapauksessa jos haluat parisuhteen sinun tulee myös itse joustaa eikä vain listata mitä et hyväksy..parisuhteessa joutuu aina taipumaan ei se yhteis elo muutoin onnistu, olenkin miettinyt miksi naiset aina haluavat muuttaa miestään?
naiset usein valittavat kun mies ei tee sitä tai tätä..miksi?
olenkin tullut siihen tulokseen että naiset haluavat sellaisen miehen jota he voivat pukea ja käskee kun se vaan heille sopii eli siis nuken jonka voi tarvittaessa ottaa käyttöön..
tiedän paljon naisia jotka ostavat miehilleen vaatteet,minä en ole miehelleni 15v aikana ostanut ainuttakaan vaatetta enkä osta.. jos mies ei itse osaa ostaa vaatteitaan niin olkoon ilman.. äidiksi en miehelleni rupea!!
olet vielä nuori koko elämä edessä. elä ja nauti siitä nyt kyllä sen perheen ehtii myöhemminkin perustaa!!
Hei!
Ihanaa lukea jonkun viestiä, joka on niin samassa tilanteessa kun itse olen.
Mulla on etenkin viimeinen viikko ollut tässä tosi kovasti mietinnän alla,et mitä oikein kannattais tehdä.
Musta tuntuu ettei meitä pidä yhdessä mikään muu kun rakkaus, rakastan miestäni (vaikka usein ihmettelen miksi) ja tiedän et hän rakastaa mua.
Noiden sun mainitsemien ongelmien lisäksi meillä on vielä 13 vuotta ikäeroo, eli itse oon just kirjottanu ylioppilaaksi (oon 20 v) ja mies on 33 v... alkoholisti ja myöntää sen itsekin, mut ei oo viiemesen vuoden aikana millekään asiaoille saanut tehtyä yhtään mitään.
Tupakoinnista sen verran et mä tupakoin kans itse,mut yli puolet vähemmän kun miesystäväni ja en tykkää yhtään kun se polttaa sisällä pienessä yksiössään,edes sille asialle ei voi tehdä mitään!
Sit alan oleen tosi ahdistunut kun se hokee koko ajan enemmän ja enemmän kuinka paljon rakastaa mua ja pelkää menettävänsä mut juurikin "vikojensa"takia.
Noh, asiaa riittäis vaik kuinka paljon,jmut en jaksa nyt enempää.. Oli vaan kiva huomata et joku muu oikeasti on samassa tilanteessa, kun oon usein miettiny et oonko ite vaan ihan naurettava kun mietin tällästä asiaa! :)
Voimia sinne, en osaa sulle neuvoja antaa,mut kuitenki..
Itselläni ei ainakaan kuvailemasi henkilön kanssa taitaisi suhde onnistua...
Itselläni melko samoja elämänarvoja, ja kyllä se on huomattu ettei liian erilaisen kanssa vaan jaksa. Kun oikeasti kerta on ihmisiä jotka on sinun tyylisiä, ja ihmisiä jotka ei ole sinun tyylisiä, ja kumpaiseenkin voi kuitenkin rakastua, niin kyllä sitä itse oletuksena etsii sitä omantyylistä ihmistä :)
Ja kyllähän senkin on huomannut että kun rakastuu, niin sitä hyväksyy toisessa niitä epämukaviakin puolia joita ei oletuksena hyväksyisi :) Mutta jos on täysin päinvastainen ihminen, niin en usko että mitenkään synkkaisi pitemmän päälle.
Mutta ihmiset on erilaisia, itselleni joka tapauksessa noinkin suuret erot elämäntavoissa ja asenteissa kyllä varmastikin olisi liian suuri este.
Itse varmaan muuten ajattelen asioista samalla tavalla kuin sinä, erotuksena että kaikesta huolimatta olen enemmänkin se "taiteilija", mutta fiksuilla elämäntavoilla varustettu ja itsestäni hyvää huolta pitävä. Raha ei oikein ole itselle tärkeää, enkä himoitse mitenkään korkeaa koulutusta itselleni tai rakkaalleni :)
Mutta tiivistettynä siis, olen samoilla linjoilla sinun kanssa. Ei se väärin ole mitenkään jos se tökkii että poikakaveri, johon olet sitoutunut, ei ole sinun tyylinen ja haluat myöntää sen itsellesi :)
En osaa sitten sanoa onko se niin iso ero että haluat toisentyylisen elämänkumppanin. Mutta tavallaan tuntuu kuitenkin että kannattaisi etsiä sitä oikeaa (uskoopa siihen klassisessa mielessä tai ei), sen sijaan että väkisin "jumisi" tyypin kanssa johon joskus sattui ihastumaan.
En tiedä kuulostaako puheeni raaoilta, mutta toistan vielä itseäni, eli en edes väitä tietäväni mitä sinun kuuluisi tehdä, vaan oman subjektiivisen linssini läpi selitän jotain ja koitan kuulostaa fiksulta :D
ps, enpä ole aikoihin tänne palstalle mitään kirjotellu, joten pointsit sinulle joka tapauksessa että kirjoitit jotain niinkin mielenkiintoista että sait minut kirjottelemaan taasen tänne ;)
Olet tosiaankin vielä nuori. Jos mies ei pysty edes harkitsemaan sinun elämän arvojasi, harkitse suhteen lopettamista.
Joskus erot ovat ne yhdistävä tekijä, joskus ei.
Monet kaipaavat samantyyppisillä elämäntavoilla olevaa kumppania, mutta eroavat kyllästyttyään samankaltaisuuteen.
Itse seurustelin vuoden meksikolaisen naisen kanssa. Kulttuurierot eivät haitanneet, ne pikemmin yhdisti meitä.
Eron syy on aika hassu. Hänellä on kaksi ala-aste ikäistä poikaa, itsellä 3 ylä-asteikäistä poikaa ja ala-aste ikäinen tyttö.
Lapset käyvät luonani joka toinen vkonloppu.
Olen siis eronnut ja asun 3h k asunnossa, samoin hän.
Hän olisi halunnut minun muuttavan luokseen, jolloin lapseni olisivat yöpyneet keittiössä ja olohuoneessa.
En edes lähtökohtaisesti halunnut yhteen muuttoa, vaan odotellut rauhassa vanhimpien lapsieni itsenäistymistä.
Yhteisen, vähintään 5h k vaihto ei sopinut oikein kummallekaan.
No, päädyimme eroon vaikka rakkautta oli tosi paljon.
Välillä rakkaus voittaa realiteetit, välillä realiteetit voittaa rakkauden.
Sinun kohdallasi taitaa reaaliteetit mennä edelle. Suosittelen matkan jatkamista..
Ei voinu muuta kun nauraa,ku lueskelin noita juttui mitä toi mies on:)
Siis eiks kaikki miehet oo vähän tota luokkaa??Ainakin kaikki mihin mä oon törmänny.
Et sä sitä miestä pysty kauheesti muuttamaan,et sun vaihtoehdot on joko kärsiä tai vaihtaa äijää,ennen ku se äijä vaihtaa sua..
Itse toivoisin löytäväni kaltaisesi miehen, sillä olen itse samanlainen. Saan aina liikunnallisia ja tupakoimattomia, hoikkia miehiä... on se kummallista. Yhteentörmäyksiä on tullut nimenomaan tupakan takia. Yhteiselo riippuu varmaan siitä, kuinka paljon toista toisen tavat häiritsee. Sinua ilmeisesti paljon... Todennäköisesti tulette eroamaan jos jatkat nalkutusta.
... menee jo alku vaiheessa kannattaa erota... itse olin ihan samanlaisessa tilanteessa ja mieskin oli samanlainen.. itse kerkesin vaan mennä jo naimisiin ennenku tajusin mitä oikeen teen.. rakkkaus ei katoa tietenkään mihkään, mut sulle itselles tulee paljon parempi olo.. ota viel elämääs toinen suunta...
kati87
Mielestäni suhde perustuu tunteisiin ja yhteiseen hyvään tähdäten.
Itse en polta ja vaimoani yritän ajoittain kannustaa tupakoinnin lopettamiseen, mutta tulos melkoisen heikoa.
Jatkuvalla takertumisella ei ole tulevaisuutta, vaan molempien vapaus tärkeää tehdä virheensä. Itse en jätä koskaan vaimoani pelkän tupakan syystä vaan täytyy tapahtua jotain muutakin mikä sen saisi aikaan.
Ihmisen elo on lopulta arkea vain, jossa tapahtuu huippuja vain välillä.
Jos parisuhdetta tarvitsee johonkin tarpeeseen niin se kestettäväkin.
Kun ahdistaa riittävästi niin poistu siitä elämästä ja tee uusi, niitä voi tehdä muutaman elämässä. Sydän kertoo totuuden, luota siihen vaikka sattuisi hetken....
..Olet vielä nuori,kuitenkin selkeää että peruspilarit sinulla pysyvät.
Kaikki ihmissuhteet kasvattavat meitä ja joskus voi olla huonossakin parisuhteessa ja siinäkin pysymisessä on puolensa.
Ehkä miehesi tupakoiminen saa sinut tuntemaan itsesi paremmaksi ja voit käyttää valtaa sitä vastustaessasi.
Kieltämättä tunnet huolta myös hänen terveydestään,mutta mietipä sitä että joku äkillinen arvaamaton voi kohdata myös sinua.Olemme haavoittuvaisia kaikki.
Henki voi olla pahanhajuinen myös muista syistä kuin tupakasta(vatsa-ongelmat,ientulehdus...)
Jos tuo tupakointi on ongelmasi,se on todella Sinun ongelmasi.
taukki !!! huh huh
jaksat narista mitättömistä asioista,toisin sanoen koitat manipuloida miehestäsi samanlaista terveysintoiliaa kuin itsestäsi.jos mulla ois tommonen eukko mikä rutkuttaa tupakoinnista ja taiteilian elämästä niin 47 mono tulis perseeseen ja vähän äkkiä.....
minä mätkätän miehen ruokailutavoista, pukeutumisesta, hampaitten kaivelusta, hän ei hallitse etikettisääntöjä eikä asaa puhua englantia,kuorsaa, piereskelee enemmän kuin minä,ei osaa valita kumpaan suuntaan pokkuroisi lapsiinsa vai minuun, ei osta tarpeeksi kalliita lahjoja, pussaa liian lepsusti kun minä haluan kovempia otteita, seksiäkin pitää opettaa, ja piereskelee ... ai niin , sanoin sen jo. Ja silti kaikesta tästä huolimatta hän on minulle se oikea ja minä hänelle.
Tosin tiedostusvälineet ovat alkaneet kutsua mieheksi ja vaimoksi sellaisia, joiden on helppo kävellä suhteesta pois.
Luulin, että kysymyksessäsi olisi jotain syvällisempää, kuten kasvissyöjä ja ei-kasvissyöjä.
(Miten tässä uudessa systeemissä voi saada tiedon itselleen, jos joku on vastannut viestiisi - ei ihan heti mene jakeluun.)
Teillä on selkeästi hyvin erilaiset elämänarvot ja kokemus on ainakin minulle opettanut että parit riitelevät vähemmän jos arvomaailmat ovat samankaltaiset. Elikkä helpottaisit omaa elämääsi kummasti jos hankkisit miehen joka arvostaa samoja asioita kuin sinä. Toista ei voi muuttaa ellei toinen itse koe tarvetta muuttua.
Mutta kahta täysin samanlaista ihmistä ei ole olemassakaan. Ota tai jätä, valinta on kuitenkin tehtävä!
Muuta tapas tai lähde menttaliteetti ei johda mihinkään, koska:
1. Jos kiristys toimii, niin killti mies alkaa tukehtumaan.
2. Jos kiristys toimii, niin nainen jatkaa sitä seuraavalla asialla, joka alkaa ärsyttämään.
3. Jos kiristys jatkuu ja toimii edelleen, niin nainen menettää arvostuksensa mieheensä, koska tämä ei osoita rajojaan.
Viisas nainen ei aloita sitä peliä, koska tietää tämän. Valitettavasti itsekkäät naiset toimivat vaistomaisesti näin, vaikka lopputulos on sekä naisen että miehen kannalta epätyydyttävä suhde.
Tämä saattaisi päteä toisinkin päin. Tosin rajojen hakeminen aiheuttaa ”roskapussin vienti-ilmiön”, vaikkei heti näkyisi. Kun toiselle ei ole enimmäkseen positiivista sanottavaa, mielessä alkaa kypsyä päätös lähteä. Kannattaa kuitenkin pitää itse aktiivisesti hyvää dialogia yllä, jotta voi sitten elää asian kanssa. Tämän tajutessa one wayn tulleen eteen, alkaa mielenkiintoinen asemasota. Siinä vaiheessa on hyvä miettiä myös ja erityisesti paperit, joihin nimensä pistää. Jos tupakka on se, joka aiheuttaa pitkässä suhteessa sen last drop ilmiön, niin aika huonoa viestintä ja henkinen yhteys on loppujen lopuksi kauan ollut.
Itselläni aikalailla sama tilanne. Toki sillä erolla, että olen ollut mieheni kanssa naimisissa jo yli 6 vuotta. Melko paljon on samoja eroavaisuuksia on meilläkin, mutta ne ei kumpaakaan haittaa. Tupakointi toki on samaa koska tupakoimme kumpikin, vaikka itse koetan lopettaa. Jos mieheni ei halua lopettaa, niin siinäpä sitten tupakoi itsekseen.
Jos on rakkautta niin silloin myös voi hyväksyä toisen erilaisuuden.
kuulostaa tutulta tuntuu että lähes jokainen tapaamani mies on ollut samanlainen että ei saa innostumaan mistään sekä liikunta ja itsestä huolehtiminen on toissijaista.Kyllä se lopulta ajaa eroon jos esim mies viihtyy mielummin töissä tai omissa puuhissaan kun että viettäis naisensa kanssa vapaa-aikaa tehden jotain kivaa yhdessä.Ei siinä oikeen ole enää mitään yhteistä jos mikään tekeminen ei yhdistä.Itse olin ainaki onneton tälläisessä suhteessa ja tein sitten yksin paljon omia juttujani.se tuntui samalta kun olisi ollut yksin.Eli ei lopulta mitään järkeä ja motivaatiota suhteessa.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 30 vuotta. Jo alun alkaen olimme hyvin erilaisia, joskin jotain samaakin meissä on esim. tietty kepeä elämänasenne mutta erot olivat jo alussa suuren ja ovat vain suurentuneet iän ja ajan kuluessa. Mieheni on oikea erämies ja tykkää liikunnasta ja harrastuksen ovat hänelle erittäin tärkeitä. Minä taas olen sohvaperuna ja viihdyn hyvin kirjan ja suklaalevyn kanssa pitkänkin aikaa. TYkkään myös opiskella ja kehittää itseäni kun taas miehelle työnteko on välttämätön paha. Tykkään myös keskusteluista ja haluan suunnitella asiat ennen toteutusta kun taas mies on puhumaton ja puhuu vain "niitä näitä", eikä etukäteissuunnittelu ole koskaan miestäni kiinnostanut.
Eli paljon on mutkia meillä matkassa. Mutta... meillä sujuu seksi hirveän hyvin ja toisen kosketus tuntuu vieläkin ihanalta. Olemme jo keski-ikäisiä ja sillä lailla luovuttaneet ja tottuneet toisiimme että elämme omanlaistamme elämää aika pitkälti omissa oloissamme, joskin vietämme tarpeeksi myös aikaa yhdessä. Meillä kummallakin on hyviä ystäviä jotka osaltaan tyydyttävät ihmissuhteissamme kaipaamiamme asioita. Meille tämä sopii, jollekin toiselle tällainen tilanne olisi avioeron paikka. Jokainen tietää itse, mihin on valmis parisuhteen takia. Olen sitä mieltä, että mitään tai mihinkään ei pidä uhrautua tai hammasta purren sietää, on vain mietittävä omaa asennetta ja punnittava niitä asioita, mitkä haluaa elämässään olevan.
Mieheni ja minä rakastamme toisiamme mutta osoitamme sen hyvin erilaisella tavalla. Välillä tappelemme ja välillä kiehnäämme kylki kyljessä; eli tällainen on meidän parisuhteemme, ihan sellainen millaiseksi olemme sen itse tehneet.
Sinulla on kyllä aikamoinen ongelma. Jos rakastat miestäsi, et pysty niin vaan jättään häntä.
Toteuta vaan omia tarpeitasi liikkua ja syödä. Ja mies voisi ostaa suusuihkeen tupakoinnin jälkeen käytettäväksi. Toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta SINÄ VOIT MUUTTAA OMAN ELÄMÄSI. Ehkä joudut valinnan eteen.
Mutta kuuntele sydäntäsi!!
Eihän se mies joutuu hengittämään/haistelemaan tupakanhajua ym. Itse elän myös terveellisesti ja en voi myöskään sietää tupakansavua! Kriteeri on että mieheni tulee olla täysin savuton. Itse en kestäisi elämää noin erilaisen miehen kanssa joka edustaa kaikkea sitä mitä itse ei. Kannattaa miettiä rakastatko sitä niin paljon että siedät näitä tapoja?
Jos nainen ei pidä kunostaan huolta,syö juo tupakoi.
Vaihda miestä, toista ihmistä ei voi muuttaa. Jos toinen on iltaihminen ja muutenkin yö-eläjä ja toinen taas aamunvirkku päiväeläjä, eihän sellaisesta yhteiselosta vaan kertakaikkiaan tule mitään. Jos itse olet sporttinen terveysintoilija, suosittelisin hakemaan kumppania joka pitää samoista asioista, tupakoinnin lopettamisen tulee lähteä omasta itsestä eikä ihmissuhteen takia. Etsi savuton, sporttinen, samanlaiset arvot ja samanlaisen päivärytmin omaava kumppani, äläkä suotta yritä muuttaa ja terrorisoida lähipiiriäsi. Olet itse vain vääränlaisessa seurassa jos tietyt asiat ärsyttävät, huomaat vähitellen muuttuneesi nalkuttavaksi eukoksi ja kumppanillasi saattaa olla savutteleva salarakas... Ei hyvä kenellekään, mitä suotta pitkittämään epätoivoista suhdetta?
kompromissithan ei yleisesti toimi..mutta voisitte silti yrittää yhdessä keksiä jotain.
minusta tuo tilanne ei kuullosta niin pahalta jos kerran rakastatte toisianne ja muita ongelmia ei ole! miksi tupakoiminen häiritsee sinua niin? etkö voisi yrittää houkutella miestäsi jonki hauskan, liikunnallisen harrastuksen pariin?
Minulla on ollut myös samanlainen tilanne muutamia vuosia sitten. Nämä arvot, terveellinen ja aktiivinen elämä ovat ollee minulle myös tärkeitä. Silloin parisuhteessa lopuksi kävi niin, ettei meillä ollut juurikaan mitään yhteistä. Kävin päivät töissä, illalla lenkkeilin ja yöt nukuin. Kun tulin töistä, mies alkoi vasta heräilemään! Koin, että hän arvostaa elämässään niin erilaisia asioita, että meidän oli parasta erota. Ennen eroa kävipä vielä niin, että minä kävin töissä ja mies "laiskotteli" ja lopuksi alkoi jo ronkua rahaa, koska taiteilija elämä ei häntä elättänytkään. Enkä kyllä minäkään!
Mieti siis miten tärkeitä nämä arvot ovat sinulle? Siis oletko valmis luopumaan elämäntavoistasi tai pystyttekö löytämään yhteisen tavan eläää näistä eroista huolimatta?
Mikä hirveä into naisilla on yrittää tehdä miehistä itsensä kaltaisia? Onko se oikein, että pitää tehdä kaikki asiat, kuten naiset haluavat? Eikö miehellä saa olla omaa elämää?
Arvon Nainen, näyttää kertomasi perusteella minusta vahvasti siltä, ettei mies halua luopua sinusta mutta ei myöskään arvosta Sinua niin paljoa, että keskustelisitte ja tulisitte yhteisiin käsityksiin, ettei kummankaan tarvitsisi kärsiä eikä hyljeksiä toista. Kehoittaisin miehesi menemään kasvamaan, koska vaikuttaa siltä että pitää Sinua äitinään mutta katkaise riippuvuussuhde Sinuun muutamaksi vuodeksi, suosittelisin. Asuisi yksin ja opettelisi kokonaisvaltaista taloudenhoitoa, ja oikeaa elämänrytmiä muiden ihmisten tapaan ja varsinkin Sinua arvostaen ja kunnioittaen. Lopeta passaaminen ja anna miehen mennä ;-)
Arvon Nainen, näyttää kertomasi perusteella minusta vahvasti siltä, ettei mies halua luopua sinusta mutta ei myöskään arvosta Sinua niin paljoa, että keskustelisitte ja tulisitte yhteisiin käsityksiin, ettei kummankaan tarvitsisi kärsiä eikä hyljeksiä toista. Kehoittaisin miehesi menemään kasvamaan, koska vaikuttaa siltä että pitää Sinua äitinään mutta katkaise riippuvuussuhde Sinuun muutamaksi vuodeksi, suosittelisin. Asuisi yksin ja opettelisi kokonaisvaltaista taloudenhoitoa, ja oikeaa elämänrytmiä muiden ihmisten tapaan ja varsinkin Sinua arvostaen ja kunnioittaen. Lopeta passaaminen ja anna miehen mennä ;-)
Puhut siitä, että miehesi arvostaa täysin päinvastaisia asioita kuin sinä. Hän tekee kaikkea mitä sinä pidät huonona, ja joka ON huonoa terveyden kannalta, niin hänen kuin myös sinun kannalta mitä tupakoimiseen tulee; passiivinen tupakointihan on epäterveellisempää. Mies on vielä tavallistakin sikamaisempikin, eikä hän halua yrittää - ei sinun eikä oman terveytensä (=teidän pitkän, yhteisen elämän) vuoksikaan - parantaa tapojaan.
Ja nyt kysyt onko sinulla syytä erota miehestä, joka vaarantaa hänen oman henkensä lisäksi sinun henkesi, hän edustaa kaikkea sitä sikamaisuutta jota suomalaisissa miehissä tavataan.. Hän on erittäin huonoa seuraa sinulle muutenkin, mitä liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin tulee.
Puhuit lopussa vielä tulevaisuudesta, ja se on hyvä että vakavissaan miettii tulevaisuuttaan noinkin nuorena. Mutta mieti TEITÄ ihmisinä tulevaisuudessa; miehesi kuolee PALJON nuorempana, hänellä ilmenee kaikenlaisia sairauksia, lapsillanne on suurempi todennäköisyys syntyä epäterveellisten elämäntapojen vuoksi sairaina tai peräti vammautuneena.. Ja sinusta voi tulla todella nuorena jo leski, joka tosin on hyvässä kunnossa, näyttää hyvältä, on terve ja aktiivinen, ja josta miehet pitävät vanhemmissa naisissa!
Tunnettu parisuhde motto onkin, että jos toisella on ongelmia suhteen kanssa, niin suhteessa ON ongelma vaikka vastakkainen osapuoli ei sitä näkisikään. Et ole TODELLAKAAN syyttä alkanut miettimään eroa, mutta tee mitä sydän ja toivottavasti järkikin kertoo. Ei siinä ole mitään järkeä, että miehesi antaa huonoja vaikutteita sinulle, joka yrität vain saavuttaa normaalia, terveellistä elämää.
Mitä lapsistannekin tulee ellei mies ryhdistäydy? Pelaavia sohvaperunoita, epäterveellisesti syöviä ja eläviä, sairaita, ja/tai sairaan lihavia - sitäkö haluat?
Ehdotukseni on, että mietitte tarkkaan tätä asiaa miehenkin kanssa. Puhutte vakavissanne terveellisestä elämäntavasta. Älä kuitenkaan odota miehen pystyvän muuttamaan tapojaan kuin taikaiskusta "rakkauden vuoksi", vaan se vaatii aikansa. Ensimmäinen askel olisi vähentää tupakointia esim. kerran pari päivässä (riippuen kuinka paljon hän polttaa). Sitten hyötyliikjuntaa työ-, kauppa-, tai muut mahdolliset reissut liikunnallisella tavalla, sekä ruokatapojen muutos. Näistä lähdetään. Mikäli mies on vastahakoinen eikä halua muuttaa tapojaan, otatte eroa. Mies kokee minkälaista on olla ilman sinua, ja sinä minkälaista on elää ilman häntä. Rakkauden puutoksesta tässä ei kyllä ole kyse, joka on sinänsä vaikea juttu hoitaa - se on kuin sairaus, mitä riippuvuus onkin, mutta pinttynyt tapa on yleensä lujasti ihmisessä kiinni.
Jos mies eron jälkeen suostuu muuttamaan (tai edes yrittämään) tapojaan, niin suhde voi jatkua, mutta sinun on oltava SUURENA tukena, mitä en näe ongelmallisena kun olet jo omaksunut itse terveellisen elämän. Etenette asteittain, jotka te laaditte yhdessä vaikka paperille jääkaapin oveen. Vaikka askeleet olisivatkin kuinka pieniä, ne ovat silti askelia parempaan. Joskus eteneminen voi jäädä "jumiin" kuin laihdutuksessa, mutta siitä ei saa huolestua vaan pitää sillä saralla sitten hetken tauon, ennen kuin etenette eteenpäin (esim. liikunnan lisääminen, tupakoinnin vähentäminen)..
Koska tämä on uutta miehelle, yritä olla ymmärtäväinen. Jos et ymmärrä, puhukaa. Jos mies ei osaa puhua asioistaan - no, silloin suhteessa on yksi suurimmista ongelmista mitä suhteissa voi olla, ja tällöin kannattaa suoraan erota. Tämä ongelma harvoin ratkeaa itsessään ilman ammattiapua. Harvemmin silloinkaan.
Toivottelen onnea, nimimerkillä saman kokenut :)
Vaikeaa oli, ja koko prosessi kesti puolitoista vuotta. Mutta me onnistuimme. Ongelma oli myös miehessä ja vielä sellaisessa, jonka kanssa jouduttiin käymään ammattiauttajalla...
Kaikkea sitä tekeekään rakkauden vuoksi.
Voi hyvinkin olla syy. En täysin ymmärrä sinua koska minä en vihaa tupakointia (vaikka itse en polta) ja sallisin sen kumppanilta. En myöskään pidä koulutusta isona asiana, ammatillinen koulutus takana ja minulle on tärkeintä että tulee toimeen. En kuitenkaan siedä sellaisia täyslaiskoja tai liian taiteilijaluonteita eli ehkä jotenkin voin samaistua tuohon.
Oletteko koskaan istuneet alas ja jutelleet noista? Mitä muuta teillä on joka tekee teistä onnellisia yhdessä vai alkaako tuntua että olette täysin erilaiset?
Voi olla että nyt kun suhde on arkistunut oletkin pikkuhiljaa herännyt todellisuuteen. Tuohon kun sanoit että haluat pysyvän parisuhteen ja miehen jonka kanssa miettiä tulevaisuutta niin sitä ei kannata "hakemalla hakea". Mietin että et kai ole tehnyt niin kun teillä tuntuu olevan aika erilaiset arvot.
Kaikkee sitä kuulee, kun vanhaks tulee! Että joku harkitsee jättävänsä miehensä tupakoinnin takia? Se on pienin pahe tässä pahassa maailmassa. Eikä ihmistä voi arvostella tupakoinnin perusteella. SE KUN ON LAILLISTAKIN PUUHAA VIELÄ.
En edes harkitsisi treffejä tupakoivan kaverin kanssa. Sanoin aikoinaan miehelleni, että saat valita tupakka tai minä...täällä sitä vielä ollaan yhdessä ilmantupakkaa.
En arvioi ihmisiä tupakoinnin perusteella. Minulle rakkaista ja läheisistä ihmisistä osa tupakoi - minun ei vain tarvitse suudella heitä, ei nukkua vieressä eikä halia. Puolison kanssa teen luonnollisesti kyllä ja minua oksettaisi ajatuskin tuhkakupin nuolemisesta.
Jätä se...itse en ainakaan jaksais kattella tollasta äijää, vaikka olis kuinka hauskaa ym.
ja eiku insiinöörin etsintään.Kiva kun mies jonka kanssa voi vertailla kasvovoiteita yms.ehkä jopa vähän hupsutella jopa.voi hesus.toivottavasti jätkäs ymmärtäis ite lähtee.Sie kuulostat yhtä hauskalta kun esa pakarinen.
Ei kannate ottaa itselleen elävää riesaa elämänkumppanikseen. Elämä tuo muutenkin eteen vielä monia vaikeuksia ja ongelmia, jos vielä vierellä on äijänköriläs, josta ei oikein piittaa-mitä siitä tulee. SURKEUTTA JA KATUMUSTA. ETSI RINNALLESI ARVOISESI MIES . Syntymää ei voi valita-seuran voi.
Oho. Kuulostaa ihan samalta kuin minun edellinen suhteeni oli, joskin sehän kesti vain 2 kk ja päättyi lopulta siihen että tuntui että olimme liian erilaisia, tyyppi ei arvostanut minua sellaisena kuin olin ja minä jokseenkin aina se, jonka piti sopeutua. Olen kohta 20 ja muutenkin sellainen, joka vähän antaa periksi liikaakin. Lopulta koin ettei sopeutuminen riittänyt vaan minun olisi pitänyt muuttua, jätkän kaveritkin olivat samanlaisia "vaihtoehtoihmisiä" ja tuntui etten sovi joukkoon (kaverit pyöri kuvioissa 24/7), vaikkei mitään räikeitä eroja ollutkaan. Tuntui jopa, että sen hetkinen tukanvärinikin oli väärä, kun se sattui olemaan blondi. Kaikesta tästä huolimatta olisin sietänyt tämmöistä, jos vain olisin kokenut että jätkä välittää minusta todella, mutta kun kaverit vei sitä kuin pässiä narussa ja minä olin kuin joku nukke, ei hommalla ollut tulevaisuutta. :/
Joten sinänsä jos ongelma on tunteissa ja muutenkin suhteen sisällä, sitten homma ei toimi, mutta jos ulkoisissa, voi siitä ehkä päästä ylikin.
No niin olet loytänyt kaipaamasi hulttiohurmurin, vielä kun pyöräytät tälle pari hunsvonttiäpärää, niin kyllä sitten yhteiskunta sosiaalitoimi ja poliisi pitää niistä huolen..
Toinen vaihtoehto on että otat elämän ja ennenkaikkea järjen käsiisi ja alat elämään omille ihanteillesi, muutoin käy niin että vanhempana kadut katkerasti.
Elämänsä voi pilata monella tavalla, mutta vain yksi tapa elää oikein, kunnioittaa omia tarpeitaan ja ihanteitaan.
pärjää kyllä
jos toinen polttaa ja toinen ei
siihen vaan selkeät pelisäännöt
mut, jos jotkut asiat ärsyttää jo nyt
ja ei puhuta se ärsytys kasvaa vaan
voi omilla tahoillaan harrastaa liikuntaa ja niitä terveitä ruokavalioita
se vaan vaatii vähän joustoa
ison perheen äitinä
yksi harrastaa sitä ja toinen tätä
ruokavaliotkin on erilaisia samoin harrastukset
kaiken tuon saa sovitettua
se on vain miten itse koet sen
on hyvä olla jotain omaa tekemistä
ja myös yhteistä
kiinnostuksen kohteet voi olla hyvinkin erilaiset
mutta, se jokin juttu on teidän
niin sanottua omaa
nauti siitä omasta ajasta
kuin myös siitä yhteisestä.
> Ihme että olette löytäneet toisenne???.kun olette noin erinlaisia tai sitten jompi kumpi on muuttunut ajan saatossa.Yhdessä olo on kompromisseja täynnä ei joka päivä ole vain juoksemista tai rehujensyöntiä.Tupakointi on jokaisen henkilökohtainen asia ja siihen on turha kenenkään puuttua.
eikö elämässä ole tärkeämpiäkin asioita kun toisen tupakointi? me kaikki olemme erilaisia ja pidämme eri asioista. miksi sitten olet edes aloittanut seurustelun jos toisen tupakointi haittaa. olet aika pinnallinen??????????
Elämässä on TIETYSTI tärkeämpiäkin asioita, kuin tupakointi. Mutta olisi hirveätä joutua elämään tupakanhajussa ja vielä pahempaa, elää itsekin terveytensä uhraten, siitäkin huolimatta, että on tehnyt aikanaan järkevän päätöksen pysyä erossa tupakasta. Olisi kauheaa antaa lastensakin joutua kärsimään tupakan haitoista, hehän ansaitsevat puhtaan ilman ja tupakalta löyhkäämättömät vanhemmat.
EI SUINKAAN OLE PINNALLISUUTTA VÄLITTÄÄ TÄLLAISISTA ASIOISTA, PÄINVASTOIN ! SEHÄN ON VASTUULLISUUTTA ITSEÄNSÄ JA LAPSIANSA KOHTAAN !
Pyydän ystävällisesti lähestymään kertomuksesi terveemmasta näkökulmasta. Kahden ihmisten yhteiselämä ei ole muuta kuin yhteistyö. Se vaati kummaltakin jotakin ja kysymys on antamisesta eikä saamisesta.
Eroavaisuuksista ei pääse eroon, kahden ihmisten välillä niitä tule olemaan aina. Onnen avain on nimenomaa se yhteistyö jolla rakennetaan yhteinen elämä kaikista vaikeuksista ja haasteista huolimatta. Olet onnellinen jos miehesi ei haluaisi luopua sinusta mistään hinnasta eri asia on kuinka paljon onnellisemmaksi miehesi voi sinua tehdä. Tämä on se aihe josta teidän tulisi yhdessä pohtia ja keskustella enemmän tietenkin sinun kannalta lähtökohtana olisi juuri päinvastoin elikkä kuinka paljon onnellisemmaksi sinä voit miehestasi tehdä niin että teidän eroavaisuuksista tule teidän vahvuutta ja pystytte rakentamaan onneanne yhdessä paremmin.
Rakkautta ei osoiteta sillä, ettei halua luopua. Joskus rakkauden nimessä pitää irrottaa. Kun toinen on itsestäänselvyys- ollaan heikoilla kantimilla. Edelleen olen sitä mieltä, että vahvin jalusta liitolle tulee samasta arvomaailmasta. Siihen pohjautuu KAIKKI. Erilaiset harrastukset ym. asiat ovat pikkuseikkoja.
heips
esimerkiksi partavedet ovat yököttäviä - siispä en halua miestä, joka käyttää partavettä . myös tupanhajuiset miehet ovat yököttäviä. nuo ovat asioita, joille en mahda mitään -
siispä teen valintani jo ennen kuin mitään vakavaa ehtii kehittyä . ei mene sitten sormi suuhun. sitä paitsi laiskat miehet ovat järkkyjä. mieti itsesi kahdenkymmenen vuoden kuluttua lapsi lauma ja laiska röökaava ukko - järkkyä. kaikesta huolimatta olen onnistunut löytämään itelleni kivan miehen, jota rakastan . hän tuoksuu iholta ja tuntuu hyvältä - on terve ja voimakas ja hän tuntuu pitävän lapsista.
laiska röökaava äijä - vaikea kuvitella - enkä ole hienohelma, kun ihan tavallinen työssä käyvä nainen, jolla on tosin hyvä koulutus.
hei
mieti- kunnioitatko kumppaniasi ?
siinä vastaus
Tärkeintä parisuhteessa tietty sen iänikuisen rakkauden lisäksi on samanlainen arvomaailma. Jos ne on täysin erilaiset kahdella eri verta olevalla ihmisellä, tulee ristiriitoja arjessa varmasti.
Itse elän pitkässä parisuhteessa, jossa joudun sietämään omien juurieni solvaamista ja vanhempiini kohdistuvaa ivaa, se loukkaa joka kerta. Huolimatta siitä että he ovat mahdollistaneet arkemme helppouden olemalla aina saatavilla, kun esim. lastenhoitoa tarvittiin. Itse kunnioitan omia vanhempiani, mutta mieheni ei omiaan eikä siten ymmärrä minua tässä asiassa. Riippuvainen en ole vanhemmistani, siitä ei ole kyse. Odotan hetkeä että lapset ovat jaloillaan ja pääsen vapaaksi.
Älä hyvä ihminen jää tähän suhteeseen, löydät varmasti itseäsi lähempänä olevan ihmisen jakamaan arkesi.
Jos olet vähänkin epävarma, niin ei ainakaan kannata lapsia suunnitella, sillä suurella todennäköisyydellä, te eroatte.
Suhteen (avio) luomissa ei juuri saa olla epävarmuustekijöitä ja jos menet avioon ja kouluttaudut niin tee ainakin kattava avioehto, ettet (jos hankit paremmin) kartuta suuremmalla palkalla "laiskalle" aviomiehellesi varallisuutta.
Ja siinä tapauksessa, että hankit vähemmän, et saa missäään tapauksessa mennä tekemään avioehtoa????????
Mitä vittua? Tasa-arvoako???
Eli "laiska"kotirouva voi pullistella miehensä tulolilla ja sitten erotessaan vielä raapaista messevän osan ilman ansiota tulleista tuloista mukaansa?
heipä hei
kyllä se niin on, että en pysty suutelemaan tupakkaa polttavaa miestä - koska maistuu niin pahalta. on siis iso este suhteelle, vaikka järki sanoisi mitä
Jos nainen tupakoi, niin se kyllä vähentää tehokkaasti ainakin minun kiinnostusta jo alkuvaiheessa. Ne naiset jotka muuten pelkää vanhenemista, niin tupakan poltto ja auringon ottaminen vanhentaa ihoa kaikkein nopeiten.
Terveet elämäntavat palkitsevat sitäkin kautta, että haluaako sitä olla esim. 40-vuotiaana vielä juosta maratooneja vaiko olla sairaseläkkeellä. Iän mukana nuo terveyserot samanikäistenkin keskuudessa kasvavat, niin että moni mieskään ei enää viitsi ota juoksuaskelia armeijan jälkeen.
Tää samahan toteutuu monikulttuurisuuden alueella.
Erilaiset elintavat ja määrittelyt elämälle yleensäkkin.
Mitä hemmettiä? Eikös tuo kuulema tuo rikkautta parisuhteesen ja kaikki on hetkessä onnellisia? Näinhän meille väitetään ihan valtion toimesta. Jos näin ei ole, niin kansalaisessa on joku syvällinen vika, ja kansalaisen on syytä hävetä ihan perkeleesti ja välittömästi.
kun tapaat oikean ihmisen, hyväksyt hänet sellaisenaan. sitä ennen olet tehnyt valinnan, joka on johtanut sinut tämän valittusi luokse.
kukin valitsee mieleisensä. lasket positiiviset ja negatiiviset jutut. molempia voi olla, mutta enemmän pitäis olla positiivisia- vai mitä?
jos todella rakastat miestä,niin mitä väliä on sillä,että hän on erilainen?harrasta sinä liikuntaa ja syö terveellisesti(se on hieno juttu!)mutta anna miehesi olla sellainen,kuin on.jos hän on sinulle hyvä ja hellä ja teillä menee hyvin,niin ok.hyväksy hänet joko sellaisenaan tai eroa.(hän saattaa ajatella sinusta,että mikä vitun terveysintoilija ja kuntoilija tuo eukko)mutta hyväksyy sen,koska arvostaa sinua sellaisena kuin olet!tee sinä samoin!!ei ketään voi muuttaa sellaiseksi kuin itse haluaa,se ei tule toimimaan!Katso peiliin ja mieti mitä haluat elämältäsi ja tulevalta mieheltäsi ja tee sitten päätös:joko eroat tai rakastat miestäsi sellaisena,kuin hän on.täällä eletään vain kerran ja jokaisen pitää saada elää se niin kuin itse haluaa.TSEMPPIÄ ja hyvää kesää!sinun pitää vain miettiä mitä itse haluat ja rakastatko miestä vai et?älä ole itsekäs vaan avoin ja rehellinen...(itsellesi!).
Ainakin meillä saattaa monesti joku tupakoimatonkin (itse kuulun heihin) todeta vain että "olisko nyt tupakkitauko??"
Tai sitten että: "pitääkö taas pahimman tervakeuhkon käskeä tauko" (tämä siis aina tupakoitsemattoman suusta...)
Sillä meillä ei erotella tupakoivia tai tupakoitsevia, vaan kaikki pitävät silloin pikkupaussin, ja vielä 9 kertaa 10 yhdessä samassa paikassa raikkaassa ulkoilmassa...
Mutta meillä onkin tuossa meidän porukassa helevetin hyvä yhteishenki!... (hyvä "äijä porukka" iältään 18-55v vailla selkäänpuukottavia akkoja...
Toisella puolella on väkeä iältään "18- ja kuoleman välillä" olevia sekä miehiä että naisia, ja he käyttävän suurimman osan ajastaan tappelemalla keskenään ja heillä tuo yhteishenki on sanalla sanoen täysin perseestä, ja meidän puoli on kuulemma täysiä lusmuja...
Mutta siltikkin... jokainen vuosi meidän osasto tekee parempaa tulosta tuohon "kitänä" porukkaan verrattuna...
Tämän tarinan opetus oli... Ei varmasti mitään tähän tarinaan liittyen...
Voit muuttaa omaa ajattelutapaasi, mutta et toista ihmistä. Silloin hän ei enää ole oma itsensä ja ajan myötä väsyy esittämään sitä roolia, jota sinä haluaisit hänen esittävän. Ero siinä on edessä joka tapauksessa.
Olen itsekin seurustellut miehen kanssa, joka ei itse polttanut ja minä poltan. Aina piti salailla sitä tupakointia, tunsin itseni jotenkin likaiseksi. Nämä on ihan pikkuasioita, mutta voivat vaikuttaa paljon suhteeseen. Ei minun miehenikään täydellinen ole, hänellä on paljon ärsyttäviä piirteitä - ihan niin kuin varmasti minullakin. Sitä vaan oppii katsomaan niitä vikoja läpi sormien ja huomaamaan mieluummin ne hyvät asiat.
Olet vielä aika nuori. Ehkä sinulla on tosiaan se mielikuva täydellisestä ihmisestä ilman vikoja. Tosiasia vaan on, ettei sellaista ihmistä ole olemassakaan. Mutta vähän vaikuttaisi siltä, että kannattaisi harkita miehen vaihtoa, jos tuollaiset asiat noin paljon haittaa. Ei ne siitä miksikään muutu.
jos he tekisivät noin useita kielioppivirheitä kuin sinä. Kielenraiskaajat saavat minut näkemään punaista. "Olemme seurustelleen poikaystäväni kanssa" (siis sinä ja kuka tai ketkä?); "aloimme seurustelemaan..."; "Osin rakastan miestä..." (millä osilla/si häntä rakastat?)
Olet ehkä liian sovinnainen ja arkipäiväinen, jotta voisit kiinnostaa omaperäistä ihmistä kovin kauan. Lopulta hän kyllästyisi ja jättäisi sinut. Tai sinä et enää jaksaisi hänen tavallisuuden puutettaan. Ehdotan, että eroatte heti.
Vitun HELLUNTALAIINEN!!!!
eiköhän kaikilla ole oikeus mihin haluaa :)
aina rakastuvat renttuihin.....miten meidän kunnon miesten käy"
Itse en ole edes ruvennut seurustelemaan vielä tässä vaiheessa, koska haluan löytää rinnalleni ihmisen johon voin ensin tutustua kunnolla ja tämän jälkeen päätellä onko hänen elämäntapansa / -tottumuksensa liian erilaiset omieni kanssa ja pystynkö niitä sietämään. Itse en myöskään siedä tupakointia, elokuvat ja matkusteleminen ovat mulle myös pakkomielle ja tykkään mieluummin viettää mukavan koti-illan kuin roikkua baarissa aamuun asti.
ite en menis väittää
http://89fcc0a6.youfap.com
että tupakoimisesta tehdään noin suuri ongelma?
"Joko lopetat tupakoinnin tai loppuu seurustelu?"
Äh, itse en voisi vaatia miestä tekemään juuri niinkuin minä haluan. Tottakai hän saa polttaa.
Älä yritä muuttaa miestä
On ehdottomasti eroavaisuudet liian rankkoja. Jos toinen haluaa kaiken sen mitä standardi elämämä suomessa edellyttää ja toinen ei, nii ei tule todellakaan onnistumaan. Ja jos sulla riittää ns "resurssit" saada muitakin miehiä, niin on aivan selvää että tulet jossain vaiheessa sellaisen koulutetun työssäkäyvän miehen myö hankkimaan :)
Ehtii aloittajan mieskin vielä kouluttautua. Monenlaista koulutusta on niin nuorille kuin aikuisille, sekä päivä että ilta, toisenasteen että korkeakoulu. Myös lukio. Oikean alan kun vaan keksii. Työtä voi tehdä toisen firmassa tai perustaa omaa. Ja terveisiin tapoihin voi kannustaa, päivärytmi taas on jokaisella omanlaisensa. Illan virkku aamun torkku tai aamun virkku illan torkku, kehon kelloa ei voi aina rukata helpolla joskus ei ollenkaan. Työtä voi onneksi tehdä eri aikoina riippuen alasta.
Ymmärrän tunteesi oikein hyvin.
Itse kyllä poltan, niin kuin miehenikin, juon viinaakin, mutta mieheni ottaa sitä
turhan usein ja aina liikaa.
Hän on täydellinen kaikin puolin muuten, mutta näitä jatkuvia kännäämisiä ei jaksaisi. Ne eivät vielä vaikuta ainakaan työhön, mutta tulevaisuutta miettien en tiedä kauanko tilanne pysyy tässä. Rakastan miestäni, en haluaisi häntä menettää
mutta koska hän ei halua vähentää ja minä en jaksaisi katsella, en tiedä kauanko jaksan tälläista elämää. En ole ansainnut sitä jatkuvaa huolehtimista, minkä hänen ryyppyreissunsa aiheuttavat. Toistaiseksi olen valmis vielä jatkamaan, mutta en tiedä kuinka kauan.
Edellisen mieheni jätin samasta syystä. Uskon, että jos elämäntavat eivät mene yksiin, tai toinen ei ole valmis tulemaan yhtään vastaan (huomaathan että sinunkin on tiettyyn pisteeseen asti joustettava) ei siitä tule mitään. Toisen tavat alkavat ärsyttää, ja ne kasaantuvat vitutukseksi ja sen jälkeen vihaksi.
Kannattaa miettiä itse, onko toisen rikkeet niin pahoja ettei niiden kanssa voi elää. En itse halua kokonaan mieheni juomista kieltää, tietenkään, mutta rajoittaa pitäisi. Kompromissiin hän ei suostu, joten itse olen jälleen umpikujassa...
Ei nyt millään pahalla,mutta tuliko nuo kaikki elämäntapojen erot ihan täysin puun takaa?Että varmaan tiesit että mies polttaa kun aloitte seurustelemaan.
Niin,eli jos tahtoo ns."kunnollisen" miehen(mitä tuo nyt sitten ikinä tarkottaakaan)samanlaisine elämäntapoineen,niin sitten ei varmaankaan tieten tahtoen ala seurustelemaan täysin päinvastaisen tyypin kanssa,eihän?Tai sitten hyväksyy mukisematta sen toisen sellaisenaan omine elämäntapoineen.
Ihmettelen, miksi edes rupesitte styylaamaan, kun siis "et voi sietää tupakointia". No, okei miehesi on tietenkin vannonut herkkänä hetkenä, että "Rakkaani, blaadaamiseni loppuu viimeistään uudenvuodenattona." tai jotain ja olet sitten uskonut siihen ja aika luonnollista, ettei se "lopettamisen aloittamisen"- ryhtyminen toteudu kylläkään heti...hohhoijaa.
No niin, kun kerran mainitsemiasi "eroavaisuuksia" on ilmennyt lisää ja ovat tuoneet mukaanaan ärsykkeitä, jotka ovat ruvenneet vaivaamaan suhdetta, olisi niistä kannattanut puhua ihan siltä seisomalta ja asettaa parisuhteen pelisääntöjä ja tehdä niitä "kuuluisia" kompromisseja - jo silloin! Silloin olisi ehkä ollut "helpompi" lähteä eri suuntiin kuin nyt.
Itse näen tilanteen 50/50, +/- 10% marginaalilla, koska loppujen lopuksi miehesi on ilmeisesti tyytyväinen toisin kuin sinä. Luonnollisesti tälläisissa tilanteissa aika tekee tehtävänsä jossain vaiheessa(kuten myös muissakin asioissa ja muissa suhteissa jne.), mutta kun ei ole kristallipalloa millä ennustaa varmaa lopputulosta, kuuntelisin sinuna ensin itseäni, omaa tahtotilaa, tekisin hieman itsetutkiskelua (mikä on ajoittain ihan tervettä itse kullekin) ja sen jälkeen laittaisin "vaakakuppiin", mistä olen valmis luopumaan, mistä en ja mistä ehkä. Tämän jälkeen laittaisin miehen "selkä seinää vasten", että nyt puhutaan ja sovitaan asioista sekä mahdollisesta tulevaisuudesta, lähdettekö eri suuntiin vai paraneeko suhde? Yleisellä tasolla voi todeta, että kyllä meidän kundienkin kanssa kykenee, ehkäpä keskivertoakin parempiin keskusteluihin, mutta eihän se aina mene niin(eikä siitä sen enempää) :)
Omasta kokemuksesta ja vain siitä, voin sanoa että antoisilla keskusteluilla saa paljon aikaan ja antoisalla haen juuri sitä, että saa vuorovaikutusta eikä tunnu kuin seinille puhuisi.
Itse aviomiehenä, perheenisänä ja entisenä tupakoitsijana lupasin lopettaa tupakoinnin ennen poikamme (5kk) syntymää, en pitänyt lupauksesta kiinni, koska olin tosiaan niin heikko(mukamas). Nyt parisen kuukautta ilman tupakkaa tai nikotiinikorvikkeita, välillä hermoheikkona laskeskelen kymmeneen kun tekee tupakkia mieli, mutta kyllä se tästä. En aloittanut tupakoinnin lopettamista, vaan päätin etten polta. :) (Hohhoijaa, oliskin noin simppeliä)
Mieti tarkkaan kuitenkin mitä teet, teet sitten mitä tahansa - kunhan et mieti liian kauan!
tollasen ämmän heti. itse en polta,mutta tollanen ehtojen latelu ei sovi suhteeseen.sano sille sun äijälles et käy ottamassa paremman tytön,jonkun joka osaa arvostaa niitä hyviä puolia.
Aikanaan löysin ihan kivan jannun, johon ihastuin, ja joka huonoksi onneksi poltti. Mainitsin asiasta. Ei mennyt perille. joten lopetin seurustelun. Enkä katunut koskaan.
Elämä on valintoja. Seiso arvojesi takana. Ja lopeta valittaminen.
Ihmisellä on täysi vapaus(onneksi) ja oikeus valita kumppaninsa, myös sukupuoleen katsomatta. Ehkä jos seksuaalisissa asioissa mennään lajin ulkopuolelle niin se on aika epänormaalia, mutta muuten joo..
Tupakointi on tapa, siinä missä muutkin. Onhan eroja tehty pienemmistäkin asioista, vaikkapa kuorsaamisen takia. Jos jokin asia ärsyttää toden teolla, se voi koitua suhteen päälle. Itse en lopettaisi suhdetta tupakoinnin/tupakoimattomuuden takia, olisisin sitten itse kumpaa puolta tahansa. Suhde on kompromissi, elleivät ne ihmiset sitten satu olemaan 100% samanlaisia ja tekevät samoja asioita. Jos et tupakoi, pyydä poikaystävää polttamaan pihalla/parvekkeella ja välttämään tupakointia ihan vieressäsi. Itse olen polttanut 13v, josta tosin viimeiset 5v vain alkoholin kanssa, eli en nykyään päivittäin lainkaan.
1) Minä haluaisin ulkoilla ja harrastaa liikuntaa, kun taas mies viihtyy sisällä, tykkää katsoa televisiota, pelailla ja laiskotella.
No syy miksi mies saattaa haluta vain laiskotella voi olla raskas työ ja vaikka työ ei olisi raskasta fyysisesti niin se voi olla henkisesti. Ja sitähän me meihen ei kerrota. Mutta voit koittaa saada häntä johonkin helppoon harrastukseen mukaan esim. avantouinti, ammunta tai joku muu jossa ei välttämättä tarvitse hikoilla itseään heti kuoliaaksi.
2)Minulle on tärkeää terveellinen ruokavalio ja omasta kunnosta huolehtiminen ja terveysasiat ylipäätään -miehelle ei.
No niin kauan kuin kuluttaa sen minkä laittaa suuhunsa niin ei sillä niin väliä ole mitä sinne suuhun laittaa.
3)Arvostan koulutusta, työtä ja sellaista elämää, mitä voisi kutsua normaaliksi, ja hyväksi elämäksi. Miehelle taas on tärkeää omanlaisensa "taiteilijaelämä", jossa koulutus ei ole niin suuressa osassa ja päivärytmi on hyvinkin sekalainen.
Koulutus on ihan jees mutta ei se silti takaa työpaikkaa. Itse olen puhelintyötä tekevä insinööri joten 8 vuoden opinnot on menny hukkaan nykyisessä ammatissa. :-/ Joten jos on töitä ja saa laskut maksettua ja joskus kumppaninsa vietyä vielä uloskin syömään ja juhlimaan niin ihan hyvin tuntuu silloin asiat olevan minun mielestäni.
Nämä ovat minun mielipiteitäni. Niitä kannatta harkita ja sen jälkeen tehdä omat päätökset ja elää niiden kanssa.
En lukenut aikaisempia tekstejä eli toivottavasti ei tule toistoa. =)
Kaikki tuo mikä ärsyttää on oikeasti kiinni siitä mistä ärsyynnyt, älä ärsyynny enää niin ongelma on ratkaistu. =) Sen toteuttaminen ettet ärsyynny on hankala toteuttaa aluksi mutta se on mahdollista. Jos pääsee tällaisen tunteen alkulähteelle niin koko tunne häviää. Koita joskus.
Toista ihmistä ei voi oikein muuttaa vaan toinen muuttuu jos itse haluaa. Lisäksi, sitten jos nuo sinua häiritsevät asiat poistuisivat niin tilalle tulisi jotain uutta häiritsevää mikä estää sinua pääsemästä täydelliseen ja täysin normaaliin elämään. Jos mietit tuota hetken niin siihen elämään mitä odotat ei voi koskaan päästä. Se on pelkkä mielesi luoma kuvitelma. Ala elää elämääsi äläkä odota, että se alkaa.
Sitten tuo normaali elämä. Mitä oikeasti on normaali elämä? Kuka sen määrittelee muu kuin sinä itse? Ei kukaan. Miehesi määrittelee oman normaalin elämänsä.
Se, että yhteiskunta (muut ihmiset, auktoriteetit, media) sanelee, että mikä on normaalia ei välttämättä sitä ole. Onko esimerkiksi normaalia, että narkomaani laitetaan vankilaan? Ensi silmäyksellä se saattaa vaikuttaa siltä mutta kun sitä miettii tarkemmin niin sehän on melkein pahin asia mitä voi tehdä. Jos ihminen on niin hajalla, että alkaa käyttämään päivittäin mieltä helpottavia aineita jotta olisi parempi olla niin yhteiskunta rankaisee häntä siitä. Eikös yhteikunnan pitäisi hoitaa kyseistä yksilöä? Eikä välttämättä pelkästään niin, että vaihdetaan laittomat lääkkeet laillisiin vaan auttamalla ja selvittämällä pahan olo syy.
Länsimainen yhteiskunta ei ole tosiaankaan mitenkään terve ja se, että sopeutuu sairaaseen yhteiskuntaan ei kerro siitä, että yksilö olisi terve. Mitä jos miehesi onkin se normaali? Usein ihmiset yrittävät muuttaa ympäristöään jotta saisivat paremman olon, tämä ei ole mahdollista. Vain itseään muuttamalla voit muuttaa jotain.
Tämä ei ollut millään muotoa vittuilua vaan kehotus ajaltella. =)
ei tule toimimaan ja ero on edessä. kokemuksesta - omasta ja kaverin - voin näin sanoa. pidä hauskaa sen aikaa kuin se kestää mutta ei tule toimimaan. olet lisäksi juuri siinä iässä, että parin vuoden päästä *löydät itsesi naisena ja haluat itsenäistyä" joten annnat miehelle kenkää joka tapauksessa, oli syy mikä tahansa. Alle 28 v naisten ei kannattaisi seurustella vakavasti lainkaan.
Jos haluat välttämättä kommentoida yli VUODEN vanhaan viestiin niin luulisi sinulla olevan halua perustella asiasi paremmin.
Jokaisessa ihmisessä on vikansa. Jos et niitä voi hyväkstä muuten hyvässä ihmisesssä niin tuskin koskaan läydät sitä "täydellistä" kumppania ;) Oletko muuten itse miettinyt mitä ehkä toista ärsyttäviä piirteitä sinusta löytyy? Ehkäpä juuri tuo "täydellisyys" ? Minä en ainakaan jaksaisi !
kaikilla on omia tapoja, jotka ärsyttää toista välillä.Mutta, eihän kukaan tarvitse olla kenenkään sätkynukke, vai kuinka.