Kaikki deittisaitit vilisevät hyvin koulutettu naissinkkuja. Onko heissä lainkaan ainesta minkäänlaiseen suhteeseen, vai ovatko he vain koristeena siellä? Pitäisikö moniavioisuus sallia, että he löytäisivät kaikki unelmiensa professorin?
No mitäpä minä tällaisia mietin. Pitäköön itse huolen genitaaleistaan. Niin teen minäkin.
No mitäpä minä tällaisia mietin. Pitäköön itse huolen genitaaleistaan. Niin teen minäkin.
Vastaukset 64
Vanhimmat
akateeminen naissinkku, joka ei etsi mitään professoria. Ihan tavallinen täyspäinen mies kelpaisi vallan hyvin. Niitä ei ole vain liikkeellä.
ainakin yksi täysipäinen oli liikkeellä mutta hän väsähti akateemisten naisten vaatimuksiin.
Kun on vain keskipituinen, fiksu muttei filmaattinen ja status ei ole kovin kummoinen niin akateemisetkin kiertävät kaukaa. Tai sitten akateeminen itse on pyöreä kuin munkki.
Itse olen pitkähkö, varsin varakas tai jopa rikas.
Statustakin löytyy, julkaisuluettelo taitaa olla kohta metrin pituinen.
Kyllä nuo melkein-akateemiset naiset osaavat yökötellä tällaisellekin.
Sanamuodot vaan ovat erilaiset: "Ei minulle ole tärkeää onko miehellä rahaa, koulutusta tai akateemisia saavutuksia. Ei ole väliä edes ulkonäöllä."
Ihan hauskaa seurata miten jotkut naiset onnistuvat vähättelemään miehen kaiket hyvät puolet. Itse miehenä tietysti näen kokonaisuude, jos nainen on nuori ja ja nätti niin ei sen tarvitse olla tohtori. Jos nainen on tohtori niin sen ei tarvitse olla nuori ja nätti.
"jos nainen on nuori ja ja nätti niin ei sen tarvitse olla tohtori. Jos nainen on tohtori niin sen ei tarvitse olla nuori ja nätti."
Kjeh, huvin oivallettu :D
Oletko muuten se, joka valitti täällä vähän aikaa sitten samasta asiasta samalla ansioluettelolla? Nimittäin sen keskustelun ja tämän viestin perusteella tuntuu siltä, että sinusta sinun kuuluu saada nainen menestyksesi perusteella. Jos käyttäydyt deittipalstoilla/livenä samoin, sinua pidetään todennäköisesti rasittavana eikä hyvät puolesi korvaa niitä huonoja. Jos taas olet palstoilla/livenä enemmän eduksesi kuin täällä, niin silloin olet liian hyvä ollaksesi totta, eikä sinua uskota. ;)
Pointtini on siis se, että millään ulkoisilla hyvillä ominaisuuksilla ei korvata epäsopivaa luonnetta. (Tai siis: ihailen koulutustasi ja akateemisia saavutuksiasi, mutta vaikutat aika äksyltä ja katkeralta, joten paljon huonommmin koulutettukin ajaisi sinun ohi.)
PS. Toivottavast et loukkaantunut tästä, sillä en tarkoittanut tätä siten.
En ole koskaan kirjoittanut että naisten pitäisi juosta menestyksen perässä.
Ja pikemminkin salailen ominaisuuksiani, kerron sen verran että vaikutan olevani suurinpiirtein samasta maailmasta kuin nainen.
Livenä taidan olla vielä tosi paljon enemmän edukseni, kaikki ovat kohteliaita ja korkeintaan hymy on lähes irvistys kun esittelen porukan viimeisimmät saavutukset.
No, itsehän me päästimme tavallisen kansan nettiin ja nyt kärsimme seuraukset.
Ei se mitään, jonkun pitää uhrautua että saadaan asioita eteenpäin.
En tietenkään loukkaantunut. Olen epäsopiva vain ajoittain kun työ vaatii. Muutama päivä sitten olin tilaisuudessa jossa kolme juristia höykytti riitaista hullua. Oikein ihailin miten tyylikkäästi homma hoidettiin. En pystyisi samaan.
yhtään osaa sanoa, mistä kiikastaa. :(
"Ihan tavallinen täyspäinen mies kelpaisi vallan hyvin. Niitä ei ole vain liikkeellä."
Kokemuksella voin sanoa, että eipä turvallinen, asiansa hoitava, töissä käyvä ja raitis mies tunnu kelpaavan, vaikka muuta puhutaan. Menekkiä parantaisi kummasti ulkoiset puitteet (varallisuus), kuten esim. kesämökki, auto, jne. Lisäksi pitäisi tuoda suhteeseen jännitystä ja kipinöintiä, kun se normaali elämä tuntuu naisista tänä päivänä niin raskaalta.
Koulut käyneenä miehenä en pidä akateemisuutta parisuhteen onnistumisen kriteerinä tai edellytyksenä. Ne jotka hakevat seuraa vain varallisuusmielessä: tänä päivänä akateemisia on myös kaupan kassoina, joten en muutenkaan ymmärrä, miksi akateemisuudella pitäisi olla merkitystä parinvalinnassa ?!
Outoa kun usein miehet valittaa, että eivät tunnu kelpaavan vaikka ovat turvallisia, töissä käyviä, raittiita yms.. Eikös se kahden ihmisen keskinäinen kemia ole kuitenkin se tärkein? Ja että viihtyy toistensa seurassa. Paha sitä on naisen ottaa vaan joku joka on raitis ja töissä käyvä jos ei muuten mene luonteet yksiin. Kyllä varmasti sinäkin jollekin kelpaisit, siitä tuskin on kyse. Et vain ole löytänyt itsellesi sopivaa tai sinä et ole ollut sille sopiva, josta sinä olet ehkä ulkoisesti tai muilta ominaisuuksilta ollut kiinnostunut.
Rakkaus ei oikeasti katso varallisuutta tai koulutusta vaan keskinäistä kemiaa ja että molemmat tuntevat toistensa seurassa olonsa hyvältä. Onnea etsinnöillesi!
Niin ja sehän luo jännitystä ja kiinnostusta siinä suhteessa jos sitä kemiaa ja hyvää oloa suhteessa on.. Se on ihan luonnollinen juttu, ei sitä pakolla voi saavuttaa, eikä ainakaan kovin pitkään kukaan jaksa esittää mitään.
Jos nanen tarvitsee tohtorin niin se siitä.
et tota tassoo miärittää ulukonäkö, ikä ja jopa koulutus. Samate muute aika hyvä tuo et onnistuu mitätöimää kaikki avut. Tosin kannattaa sen mitätöijyks tullee ottoo huomioo et naiset ossoo joskus puhhuu epätottuue sanoja. Et ei arvosta ulokonäkköö, varallisuutta ja ällyy kyl voijaa sannoo mut tekasoo konkurssi ni voip arvostus kasvoo.
Joten laitanpa tilaukseen nuoren ja nätin naistohtorin.
Kiitos vinkistä :o)
niin, että miehet saavat vapaasti hakea nuoruutta/kauneutta, mutta naiset ovat pinnallisia jos etsivät rahaa/valtaa/asemaa?
vastaan edelliseen, rasvakanat "kot kot"
Kysymys on lähinnä siitä, ettei tässä suhteessa sopivia miehiä riitä kaikille, joten kannattaa olla realisti. Jos akateeminen naissinkku sattuu olemaan myös erittäin kaunis, niin mahdollisuudet ovat paremmat. Kuten jo avauksessani tavallaan totesin, minulla ei ole mitään sitä vastaan, että nämä hyvin koulutetut naissinkut päätyvät vain koristeiksi deittisaiteille. Se on jokaisen oma valinta. Itse en jaksa kuitenkaan olla heihin erityismmin yhteydessä.
heidän olemassaolonsa deittisaiteilla ärsyttävän/vaivaavan kun piti oikein aloitus aiheesta kyhätä. Ehkä he ovat siellä juuri sen takia että kaltaisesi huonostikoulutetutkin saavat edes jotain ajateltavaa/päiviteltävää..? ;)
Kumma että naisten akateemisuus jaksaa häiritä tietyn tyyppisiä miehiä. Oletko huomannut että siellä on myös paljon esim. kauniita nuoria naisia, paljon lyhyitä naisia, paljon pyöreitä naisia jne jne? Miksi juuri tuo akateemisuus ottaa silmään?
Olisi paljon helpompaa, jos siellä olisi vain sopivia kandidaatteja, joiden kanssa oikeasti voisi tulla jotain.
miks akateemiset naissinkut koristaa deittipalstoja ja kuoloot lapsettomina.
Katos ku tilastollisesti miehet nappoo ihteesä tasottomamma ja naiset tasokkaamma. eräs selitys sille o o toi evoluutio ja panostus lissääntymisee. mies panostaa siihe alle tunnin, naiselta ottaa 9 kk. siispä naine pyrkii suamaa mahollisimma hyvät geenit jäläkeläisele kun tuas miehele se o niin pien uhraus et iha sama mihi roiskii.
Nyt sit tasokas mies suap eukon (aika mon mies tykkee vakipanosta) ja tietty tasoton nainen suap miehen koska sille kelepoo kaikki.
siispä 0 tason naiset o suhtees ja 1 tason miehet kans. 0.1 jätkäs o sinkkui ja 0.9 muijat kans suurel todennäkösyydellä ku niil ei kelepoo kaikki.
Mut sit tulloo viel nuo arvostus seikata. miehet arvostaa naises kykkyy tuottoo jäläkeläsii. siis nuoruus ja ulukonäkö tekköö naisesta miesten silimis tasokkaa.
no tollane akateemine naine joka o kirjottanu 6 ällee kokkoo olevaa helekati tasokas vaikka ei ois meikannu. siis laskoo oman tasosa tollasee 0.9 vaikka miesten silimis on 0.6. Jollo se metästää 1-0.9 jätkii mut realistine ryhmä jonka vois suaha o 0.6-0.9 elikkä tosta seuraa et sinkuks jiäp ellei satu onnepotkuu taikka viina villihe jompoo kumpoo.
mä seurasin jo parkymppisenä et fiksut muijat o kuses koska ne tarvii fiksun jätkän mut sellaset suap sellasii kieltaitosii blondeja. (enkä tol tarkota ulukomuan kielii taikka verbaalisuutta.)
Naisen arvoa ainakin fiksujen miehien silmissä nostaa se että hän on älykäs. Älykkyys ei ole katoavaista kuten kauneus. Mieluummin älykäs nainen kuin tyhmä ja kaunis. Mieluiten tietysti älykäs ja kaunis ;).
yleensä miehet pelkäävät itteesä fiksumpia naisia.
minkä tunnen noita suhteellisen väläkkyjä kavereita, melekose mon tuntuu arvostava enemmä suustaa taitavoo ku aivostaa taitavoo. elikkä noi 25 v tekniika tohtorit arvostaa enemmä fyysisii kykyjä ku henkisii. ni tetty, vuatiiha ne jonku minimitason, tippa inssi paperit tai liäkärin mut se o va statukse takkii et voip sannoo käyttävää melekose hyvin koulutettuu siivoojoo kotona.
et jos fiksu nainen laskoo älysä varraa ni korkeintaa 10 % jätkistä ees moista ymmärtää ja niistäkii puolet sitä pelekevvää. et kyl mie ymmärrän noita maistereita jotka seuroo jalakapalloo ja jiäkiekkoo. ne ikkäänku nuamioip sillä älysä. (mä kyl sanon sillo suoraa et muistaaksen sokrates ei ottanu kantoo ruottin joukkueese ja tol ottelul ei miu nähäksen o mittää yhteyttä kylymäfuusioon et lienöö aika turhanpäivästä juttuu)
va yks kaver totes et kauneus o kattoovaista mut rummuus senku lissääntyy et ku valakkoo suoraan ruman ni se senku rumenoo. mut tollasii filosofeja o harvas.
elikkä valitettava tottuus on et koulutus monesti heikentää naise pariutumismahollisuuksia kun aiheuttaa sellasta viäree arvon tuntuu jonka takkii torjuu nekkii vähät miehet joita vois suaha ku oottelloo sellasta sm taso jiäkiekkoilijjoo joka tekköö kot hommii 10 tuntii päiväs ja työskentellöö professorina. ku ei sellasii jätkii oo olemaskaa, tuoho pitäs olla vähintäi kolome ja ykskää niistä ei ois heleppo kuato.
mä oon tätä hommoo joutuna eron jäläkee funtsii ku oon huomannu et ainu millo suan naisen mukkaa paarista o sillo ku oon nii kännis et meen minne muija taluttaa. pikkasenkii jos järki juoksoo, het pittää olla fiksu missi joka ajjaa omal porchel. sellasii harvemmi sattuu kohale.
já sit tietty, jos o koulutettu naine, sehä halluu käyä töis ja mies koton. va eihän ne sitä kestä et jätkä makkoo kotona. ja sit ku naiset tienoo heikommi ku rakennusapumiehet, milläs ne perree elättäs vaikka muute onnistuski. et naise töissäkäynti o perree kannalta kallis harrastus joho ei o varroo ku rikkaal miehel. jos eukko o siivooja, se tuski kovinkaa innokkaasti urroo rakentaa va mieluummi kottii hoitaa.
tietty yks mikä luullaksen kans pittää paikkansa, naiset o otillaa tos parinkymmene jäläkee, sillo niistä viel voip kouluttoo iha pitoeukon va annaha olla jos hutkuvaa koulus melekee kolomkymppiseks, millä sen ennee koulutat ku luonne o männy pilole. sit vuajitaa mahottommii mieheltä kunne 45 kohal muuttuu profiiliteksti et mies, kuka hyvvää. va se o myöhästä ku lissääntymisaika o ohi.
Kuka tuollaista mongerrusta jaksaa lukea! Onko tuo savoa vai kiinaa?
jos suap parrii sattoo tunnile ni mie pien oikoluvun piäl, tiäl ei makseta jote kirjota kui sattuu.
Sellainenkin nainen tullut vastaan joka oli tehnyt lapsen professorin kanssa ja etsi seuraa.
Kun itselläni oli vain hieman parempi akateeminen koulutus kuin hänellä niin en kelvannut. Etsi sitten toisen professorin, jonka sitten lemppasi parin kuukauden jälkeen. Nyt etsinee kolmatta.
Ilmeisesti akateemisiin naisiin vetoaa erityisesti akateeminen status. Jotenkin silti tuntuu hiukan hullulta ajatukselta opiskella vain siksi, että tekisi vaikutuksen näihin naisiin. Koulutuksesta kun ei välttämättä automaattisesti seuraa parempaa työuraa.
Minun alallani tohtoriksi väitteleminen on ainoastaan perustutkinto, sen jälkeen voi alkaa tehdä itsenäistä tutkimustyötä.
Itselläni on huomattavasti parempi status kuin perustohtorilla.
Enpä ole huomannut sen naisiin vaikuttavan, paitsi että muutama nuori ja nätti ovat olleet kovin hanakoita tulemaan treffeille. Vanhemmat kirjastonhoitaja-tasoiset dissaavat avoimesti.
Onkohan olemassa tutkimustietoa siitä, miten naisten miesmaku muuttuu iän karttuessa? Tuleeko heistä aina vain vaativampia tuon statuksen suhteen?
Tuskin kukaan uskaltautuu tuolaista tutkimaan.
Oman havainnon mukaan alle kolmekymppiset suhtautuvat asioihin aika avoimesti, keskustella aina voi ja olla kohtelias. Mikä ei tietenkään tarkoita että heti oltaisiin sänkyyn hyppäämässä.
Naiset iässä 30-40 ovat epäkohteliaita, kaiken pitäisi olla täydellistä.
Jos ei ole niin viestitys loppuu siihen.
Yli nelikymppisistä ei havaintoja, kuka niihin haluaisi tutustua.
Täällä useampi mies tuntuu kommentoivan, että ns. tavallinen mies (ilmeisesti siis tavallinen duunari) ei kelpaa akateemisesti koulutetulle naiselle.
Hyvät herrat, kun asia ei ole ihan noin :) Sekä minä että muutama muu akateemisesti koulutettu ja työssään korkeassa asemassa oleva nainen ollaan huomattu, että jos sille tavalliselle miehelle kertoo oman koulutuksensa ja asemansa, niin mies kyllä lähtee karkuun. Eli tavalliselle duunarille ei kelpaa korkeasti koulutettu nainen.
Tavallinen duunari taitaa pelätä, että nyt löytyikin nainen, joka on tottunut ilmaisemaan omia mielipiteitään. Osaa perustella ne mielipiteensä, ei heti ole valmis luopumaan niistä, eikä välttämättä ole valmiina jäämään kotiin kokkamaan ja hoitamaan lapsia. Tämä nainen tietää oman arvonsa, hänen ylitseen ei kävellä tuosta noin vaan ja jos häntä kohtelee huonosti, hänellä on taloudelliset ja muutkin edellytykset nostaa kytkintä ja lähteä huonosta suhteesta.
Tavallinen duunari voi myös pelätä sitä, että hän menettää miehisyytensä, kun hän ei olekaan taloudessa se, joka tienaisi enemmän. Häntä voi pelottaa, että jos hankitaan lapsia, niin hän onkin se, joka jää kotiin (yleensähän pienempituloinen jää kotiin). Häntä voi myös pelottaa se, että hän "joutuu" suhteessa tavallaan naisen rooliin (siis altavastaajaksi), että hänestä tulee se, joka hoitaa kodin ja lapset, kun se nainen on ylitöissä ja huolehtii perheen taloudellisesta turvallisuudesta.
Tiedän itseni lisäksi useampia akateemisia naisia, jotka eivät todellakaan kerro kovin nopeasti deitilleen omaa koulutustaan ja tulojaan, koska ovat todenneet miesten juoksevan siinä vaiheessa karkuun.
En minäkään kovin paljon mainosta omaa koulutustani, saavutuksiani tai omaisuuttani. Kerron toki jos kysytään. Mainostaminen voisi houkutella aivan vääränlaisia naisia.
En myöskään pelkää sitä että joutuisin hoitamaan lapsia kotona, tähän mennessä on kertynyt näyttöä osaamisesta ihan tarpeeksi. Ulkomaiset kollegat hieman voisivat ihmetellä miksi en enää ehdi kokouksiin, mutta ihmetelkööt.
Tämä on tosin hieman epätodennäköinen skenaario, viimeisessä kokouksessakin pystyi jättämään sen "Ladies and" -jutun pois kun kaikki olivat miehiä.
Varmaan itsekin karttelen akateemisia, koska kokemukseni mukaan heihin on keskimäärin vaikea saada kontaktia. Turhautuminen voi tietysti johtaa siihen, että potentiaalinen deitti jääkin väliin. Kovin moni akateeminen nainen ei ole yrittänyt hakeutua seuraani aktiivisesti. Vähemmän koulutetut hiukan enemmän.
etsivät "miestä" vierelleen? ;)
Ei ihmekään jos odotat sitä että pienempituloisempi mies jää kotiin hoitamaan lapsia.
Ette te omaa arvoanne tunne vaan laskette sen yläkanttiin ja kuljette nokka pystyssä.
Asenteesi on niin läpinäkyvä ettei tarvitse ihmetellä jos ei löydy ottajia. Oikein pitäisi olla "altavastaaja" kun sinä olet akateeminen ja tienaat enemmän.
Mene esittämään sitä superihmistä jonnekin muualle. Naisen pitää pystyä myös olemaan nainen eikä mies halua olla nainen suhteessa.
Kasvaako sulla muuten pimpsan tilalla jo mulkku?
>>>Tämä nainen tietää oman arvonsa...
Akateemisen naisen omanarvontunto ja kuvitelmat luokkaerojen vaikutuksesta miehen henkisiin ja järjellisiin ominaisuuksiin on usein myös jotenkin vääristyneitä, eikä tavallinen duunari välttämättä innostu luonteeltaan kovasta ja kaiken tietävästä naisesta.
(Jotenkin tää tuli rivien välistä esille myös yllä olevasta kirjoituksesta.)
"Tavallinen duunari taitaa pelätä, että nyt löytyikin nainen, joka on tottunut ilmaisemaan omia mielipiteitään. Osaa perustella ne mielipiteensä, ei heti ole valmis luopumaan niistä, eikä välttämättä ole valmiina jäämään kotiin kokkamaan ja hoitamaan lapsia. Tämä nainen tietää oman arvonsa, hänen ylitseen ei kävellä tuosta noin vaan ja jos häntä kohtelee huonosti, hänellä on taloudelliset ja muutkin edellytykset nostaa kytkintä ja lähteä huonosta suhteesta."
No ohhoh. Paljonpa sinä tiedät "tavallisen duunarin" ajatusmaailmasta, kun noin yksityiskohtaisia analyysejä pystyt tekemään :) Minusta on vähän ylimielistä vetää tuon tapaisia johtopäätöksiä pelkän koulutustason perusteella. Usko tai älä, mutta naisen itsetunto ja arvot eivät välttämättä ole riippuvaisia hänen koulutustasostaan. Kyllä se duunarinainenkin varmasti tietää oman arvonsa, eikä ole automaattisesti joku kynnysmatto, jonka yli voi kävellä miten lystää. Jotenkin tekstistäsi paistaa se oletus, että vähemmän koulutettu nainen olisi automaattisesti jotenkin vähemmän itsenäinen koin koulutettu ja olisi automaattisesti ns. perinteisten sukupuoliroolien kannalla. Mihin perustat nämä uskomuksesi?
Sitten on vielä sellainenkin juttu, että korkea koulutus ei takaa korkeita tuloja, eikä tarkoita että ihminen olisi automaattisesti urakeskeinen. Moni akateeminenkin on ihan tyytyväinen "tavalliseen elämään", vaikka joidenkin mielestä heidän selvästi pitäisi jatkuvasti juosta menestyksen ja statuksen perässä.
On ihan hyvä, että käytit sentään tekstissäsi sanoja kuten "taitaa" ja "saattaa". Loppujen lopuksi kun tuossa tekstissäsi oli suurimmaksi osaksi kyse vain sinun ja ystäviesi arvailuista ja tulkinnoista, eikä mistään faktasta, jonka voisi yleistää miehiin.
Jos akateeminen nainen ei ole masentunut, niin sillä on joku muu ongelma. AMK-tasoisesti koulutetut tuntuvat olevan paljon rennompia.
Tuo ylläkirjoittava akateemisen naisen ajattelumalli on juuri tuota akateemisen naisen nyrjähtänyttä ajattelumallia. Aivan kuin omista mielipiteistä kiinnipitäminen on joku helvetin itseisarvo (tänään syödään parsaa, ai et haluasi kun olet aina sitä vihannut, no aivan varmasti syödään, olen akateeminen nainen eikä minua pallotella, kot kot kaakati kaa ;).
Toisin kuin puolet sinkkuakateemisista kuvittelee, parisuhde ei ole mitään taistelua vallasta.
Ja lopuksi sanon, että jos ei duunarit kelpaa, niin olkaa sitten ilman. Me akateemiset, menestyneet miehet kun hyväksymme muitankin kuin akateemisia naisia, joten meitä ei mitenkään riitä kaikille.
Taidat olla katkera AMK-pelle vaan. Me oikeat akateemiset miehet arvostetaan akateemisia naisia, toisin kuin te katkerat pellet.
Lainaus
Tämä nainen tietää oman arvonsa, hänen ylitseen ei kävellä tuosta noin vaan ja jos häntä kohtelee huonosti, hänellä on taloudelliset ja muutkin edellytykset nostaa kytkintä ja lähteä huonosta suhteesta.
END
Sen voi sannoo suomekskii. Ilikee nalakuttaja joka lähtöö torile jakamaa jos sanot et elä säre kaikkia kahvikuppeja mu kaalii.
Ja ku sannoo suomeks, jono ovel lyhenöö taikka ainakii muuttuu henkilöt jonos paremminki muovikassis muuttokuormoo kulettavvii.
Et kuten tuola ylempee totesin, koulutus aiheuttaa naisel turhii kuvitelmii jotka estää miehe suanni. paas pikkase nöyryyttä pellii ni suat joskus nähä ommiiki lapsii.
"oikea" akateeeminen mies vaikka maisterin paprut on ollut kädessä jo puolentusinaa vuotta.
Ei akateemisissa naisissa ole juurikaan sen enempää arvostamista kuin amiksissa. Okei, ovathan ne fiksumpia ja kaikkein pahimmat torvelot löytyvät kouluttamattomista, mutta siihen se sitten jääkin.
Itse kyllä liputan AMK-akkojen puolesta, otan mielummin hoitsun kuin lääkärin ja tradenomin ennen ekonomia. Toki akateeminenkin kelpaisi, jos siitä ei ole haittaa. Ongelma on siinä että akateemiset naiset ovat joko huuhaa-aloilta (humanistiset, jotkut yhteiskuntatieteelliset) joilta ei saa kunnon töitä tai sitten uraputkessa, jolloin perheen perustaminen ja kodinhoito ei kiinnosta/nappaa/onnistu (lääkärit/ekonomit/juristit).
Monet miehet on aika suoraviivaisia; mies on mies ja nainen on nainen, ja nainen hoitaa kodin ja lapset. Ei akateemiset naiset siihen kuvioon välttämättä sopeudu, ja sen takia onkin parempi ottaa joku hoitsu tai muu jotka ei yritäkään tehdä kahta uraa (perhe- ja työ-) yhtäaikaa. Se ei muuten onnistu, tiedoksi vaan. Muutenkin akateemisilla naisilla tuntuu olevan neurooseja enemmän kuin valtaväestöllä, ja sitten niillä on vielä ne mielipiteensä. Thanks but no thanks.
"Monet miehet on aika suoraviivaisia; mies on mies ja nainen on nainen, ja nainen hoitaa kodin ja lapset."
Parempi olla itselleen rehellinen, ja toimia siten kuin parhaalta tuntuu ja mikä on luonnostaan normaalia. Nykyisin (halutessaan) mies ei saisi olla mies, eikä nainen nainen, vaan kaikkien pitäisi olla korrektisti vain sukupuolettomia olentoja. Ei siis ihme, että elämään kuuluvat yksinkertaiset perusasiat, kuten pariutuminen alkaa olla nykykriteereillä melkeinpä tähtitiedettä. Tietysti, kun kaikki asiat on käännetty päälaelleen...
Nykyään hoetaan tasa-arvoa vain puheissa, mutta kovin harva tuntuu sisäistäneen, mitä se tarkoittaa. Tasa-arvo ei ole vain pelkkiä oikeuksia, kotiaskareiden pilkuntarkaa jakamista 50-50, jne.
"Ei akateemiset naiset siihen kuvioon välttämättä sopeudu, ja sen takia onkin parempi ottaa joku hoitsu tai muu jotka ei yritäkään tehdä kahta uraa (perhe- ja työ-) yhtäaikaa. Se ei muuten onnistu, tiedoksi vaan."
Akateemisesti kouluttautuneena miehenä en allekirjoita edeltävää laisetta. Elämä on täynä valintoja. Näissä valinnoissa ainakin itse laittaisin perheen kaiken muun edelle. Se on meinaan niin, että jos lapsia on hankkinut, silloin niistä on pidettävä myös huolta. Työt eivät ole maailmasta ennenkään tekemällä loppuneet, mutta perheelle pitää antaa aikaa silloin, kun on sen aika. Lapset ovat pieniä vain hetken aikaa, ja vielä sen jälkeenkin vanhemmilla on suuri merkitys lasten elämässä.
Jos pitäisi valita perheen ja uran välillä, ennemmin perhe ja normaali palkkatyö. Molempiin, sekä perheeseen että uraan 100%:sti panostaminen on lähinnä itsensä pettämistä, jossa kärsivät helposti kaikki: perhe, lapset ja työ.
"Muutenkin akateemisilla naisilla tuntuu olevan neurooseja enemmän kuin valtaväestöllä, ja sitten niillä on vielä ne mielipiteensä. Thanks but no thanks."
Koulutuksella ei sinänsä ole mitään väliä, kunhan ihminen on olemukseltaan rauhallinen, ja ota stressiä joka asiasta. Se on hyvä, että aina välillä mittii asioita, mutta ei asioita pidä myöskään liikaa murehtia.
"Akateemiset naissinkut" ei muodosta omien kokemusteni perusteella mitään yhtenäistä ryhmää. Ovat toki kouluttautuneita ihmisiä, mutta osalla tuo kouluttautuminen tai kurssittautuminen jatkuu läpi työuran. Liukuva työaika yhdistettynä niukkaan vapaa-aikaan on ainakin osan kohdalla todellisuutta. Se saattaa tulla osalle kumppaneita yllätyksenä. Vaan, jos kaksi ihmistä kokevat kuuluvansa yhteen ei sillä koulutustasolla välttämättä ole ratkaisevaa merkitystä.
..että tämä nyt vaan sattuu olemaan koulutusorientoitunut yhteiskunta? Kun on paljon ppiskelupaikkoja ja kehdosta hautaan ihmisille toitotetaan "koulunkäynti kannattaa aina" etz. muuta aivopesumateriaalia niin kait se koneisto sitten tuottaa hyvin koulutettuja miehiä & naisia, vaikkei ehkä yhteiskunnallisesti kovin järkevää niin ei kait siinä muuten mitään pahaa ole niin kauan kuin se koulutus ei nouse liikaa hatttuun kenelläkään.
Siinä mielessä hyvän koulutuksen pakollisuudesta vouhkaaminen vähän tietysti on huono juttu että moni uranainen joutuu varmaan aikalailla sisimpänsä kanssa kamppailemaan kun genetiikka huutaa suvunjatkamisen puolesta ja järki käskee odottamaan vielä pari vuotta kun on se ylennyskin tulossa.
Saavat kai ne akatemisen koulutuksen omaavat naiset vaikka professoria odottaa jos huvittaa eikä muut kelpaa, vapaa maa niin annetaan vaan kaikkien kukkien kukkia ihan niin kuin lystäävät. Onhan itsekullakin omat kriteerinsä parin valintaan, osin ehkä liiankin täydellistä vastakappaletta odotellaan mutta niin kauan kuin se ei ketään vahingoita niin sallittakoon se meille kaikille.
ei ole yhtään mitään kiinnostavaa. Äärimmäisen huonosti palkattu hallinnollinen virka.
En ole koskaan kuullut yhdenkään akateemisen tai ei-akateemisen ystävättäreni haikailevan nimenomaan professorin perään.
Keskimäärin professorin palkka on 5 700 euroa kuukaudessa. Se ei ole äärimmäisen huono. Jos se silti on sinun mielestäsi äärimmäisen huono, niin missä menee pelkästään huonon raja?
voin sanoa että en minäkään mitään amk-hempukkaa huolisi, joten ymmärrän hyvin jos akateeminen nainen haluaa rinnalleen yhtä koulutetun miehen. Olen huomannut että koulutus korreloi aika hyvin yhteen sen kanssa tuleeko suhde toimimaan vai ei. Tyhmän naisen kanssa minulla ei ole mitään puhuttavaa.
Minä ja moni muu akateeminen mies korjataan ennemmin tai myöhemmin talteen nämä "koristeet" joten sinä voit huoletta keskittyä muihin naisiin.
En minäkään kovin tyhmä ole, vaikka en olekaan hankkinut akateemista loppututkintoa. Korjaa pois mitä saat.
Lukiessani kirjoituksiasi jäin miettimään, mikä
sinun todellinen huolenaiheesi on, jos sitä
edes sinulla on.
Jotenkin minulle ei välity sellainen tunne kirjoituksistasi,
että sinua oikeasti vaivaisi naisen koulutus, oli se sitten
akateeminen tai jokin muu.
Kurkkasin kuvaasi ja sieltä katsoi minun mielestäni
hyvännäköinen mies, joten ei sinulla pitäisi olla naismarkkinoilla
pulmia saada seuraa, jos käytöksesi on samantyylistä kuin
kirjoittelusi:maltillista, hallittua, asiallista, älykästä.
Et ole antanut itsesi provosoitua, vaikka jotkin vastineet
olisivat saaneet heikkohermoisemman jo ylireagoimaan.
Mikähän siis olikaan se sinun todellinen motiivisi aloitukseesi?
Turhankin useat vastanneista tuntuvat pomppivan kuin Tikruparvi akateemisuuden puolesta ja vastaan.
En nyt tarkkaan muista, mutta mielestäni oli vain yksi
vastine (mies ja profiili), jossa asiallisesti otettiin kantaa ja kirjoittajalla
oli positiivinen sävy.
Olen jokseenkin hämmästynyt millaiset mittasuhteet naisen akateeminen
koulutus voi saada. Eikö ihmisyys ja inhimmillisyys mitata ihan joillain muulla
kuin koulutuksella? Näin ainakin itse asennoidun.
Itselleni kelpaa vaikka roskakuski, jos mies muuten kolahtaa;P
Treffipalveluista ei meinaa löytyä kumppania. Treffipalveluita käyttävät naiset ovat enimmäkseen kyynisiä tai passiivisia, eivätkä yleensä vastaa mihinkään viesteihin, mitä heille lähettää. Silloinkin kun yhteydenpitoa tulee, niin se loppuu lyhyeen. On myös vaikea tehdä omasta profiilista sellainen, joka saisi naiset itse ottamaan yhteyttä. Kun katsoo naisten toiveita ihannekumppanista, niin toiveita kyllä piisaa loputtomiin. Naisilla on kai jokin biologinen taipumus olla vaativia. Välillä tulee tunne, että naiset ovat johonkin aivan eri eläinlajiin kuuluvia olentoja. Niin kaukana heidän toiveensa ovat siitä, mitä pystyn tarjoamaan.
Tämä tuntuu nouseen usean miehen turhaumaksi, etteivät
he saa riittävästi vastakaikua treffeissä.
Nyt en tiedä minkä ikäryhmän naisten toiveista ihannekumppanin
suhteen koet vaativina, sillä iällä on jonkin verran vaikutusta vaatimustasoon.
Siihen en ensisyömisellä usko, että vaativuus ihmisessä olisi
mitenkään sukupuolisidonnaista vaan pidän sitä persoona kohtaisena
ominaisuutena.
Vaativuus ihmisessä käsitykseni mukaan jäsentyy niin monista eri lähteistä,
että jos tähän alkaisin laittamaan mitä minulle tulee mieleeni, tulisi siitä
melkoinen lista;)
Yhden näkemykseni voin tuoda esiin, että se voi perustua eletyn elämän
kokemuksiin pettymyksistä ja niitä pyritään minimoimaan vaatimalla tiettyjä
piirteitä ihannekumppaneilta.
Itse en kuitenkaan usko, että se sovelias kumppani löytyy vaatimusten
kautta. Ihastuminen ja rakastuminen ei mielestäni ole järkeen perustuva.
Sen yllätyksellisyys on edelleen mysteeri. Olen aiheesta kirjoittanut jo
aiemmin tälle palstalle, joten en tämän tarkemmin lähde toistamaan itseäni.
Itse olen omaan profiilini laittanut ainoastaan vaatimukseksi, että mies on vapaa,
muun olen jättänyt avoimeksi. Olen melkoisessa pulassa vastausten kanssa,
kun formaatin viestijärjestelmä ei anna myöten kuin 20 viestille.
Koeta siinä sitten vastailla kaikille.
Tositarkoituksella toimintoa en ole katsonut tarpeelliseksi hankkia.
Joten näillä mennään:D
vongata nimenomaan akateemisia naisia, mutta he eivät vastaa? Kun aloituksesi kerran koski nimenomaan akateemisia naisia, ei naisten vaatimuksia yleensä. Yritä mies hyvä ei-akateemisia, jos akateemisille ei kokemuksesi mukaan teikäläinen riitä. Turha siitä akateemisuudesta on sen enempi motkottaa.
Isossa osassa naisten profiileissa on kyse akateemisista tai muuten kouluja käyneistä naisista. En halua sulkea tätä ryhmää pois mahdollisten kumppaniehdokkaiden joukosta mutta taidan kuitenkin tehdä sen siitä syystä, että he ovat joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta täysin mahdottomia tapauksia. Profiilin perusteella on mahdoton erottaa näitä mahdollisia, joita siis on vain hyvin pieni osa ehdokkaista.
Oma kokemukseni treffipalvelusta on, että ei maksa vaivaa. Epätoivoiset ihmiset siellä etsivät vastinetta jollekin omalle mielikuvalleen ja käteen jää lähinnä pahaa mieltä. Kyllä ne ongelmat ovat miesten puolella samalla tavalla kuin naistenkin. Päädyin itse toteamaan, että ollaan sitten yksin niin kauan kuin ollaan. Yksinäisyyden kohtaaminen ja läpikäyminen on ollut terveellistä. Olen napannut jostakin ajatuksen, että kumppani löytyy sen jälkeen kun on löytänyt ihanan elämän itsensä kanssa. Tätä sovellan toistaiseksi.
Keskustelu - älykkyys - mielen laatu kiehtovat minua, ja siksi haluan akateemisen, kun itse myös olen sitä. Statuksella ei ole merkitystä. Ihmisen mielellä on.
Tähän kommenttiin kiteytyy aika hyvin oma näkemykseni tästä aiheesta "akateeminen" ja miksi vierastan tuota käsitettä. Akateemisuus siis mielestäsi kertoo, että toinen on älykäs ja keskustelukykyinen? Mihin tämä käsitys perustuu?
Tämä on asia, jota olen ihmetellyt pitkään, kun olen lukenut ilmoituksia, joissa toisen perätään olevan akateeminen. Itselleni ei ole väliä minkä koulutuksen toinen on hankkinut, koska en aio viettää aikaani toisen hankkiman koulutuksen kanssa vaan sen toisen ihmisen.
Mielestäni akateemisuus itsessään ei kerro toisesta yhtään mitään muuta kuin, että on yliopistolla aikaansa kuluttanut. Ja nykyään sinne hyvinkin moni menee, joten kyseessä ei edes ole mikään erityinen asia. Akateeminen voi toki olla hyvinkin älykäs ihminen, mutta yhtälailla hän voi olla täysi taukki. Itse lähinnä vierastan tätä hyvin yleistä akateemisuuden esille tuontia. Jostain syystä se vain antaa itselleni oudon kuvan toisesta. Tulee mieleen kuva ihmisestä joka ehkä haluaa nostaa itsensä jotenkin korkeammalle jalustalle tai ei kykene näkemään maailma tarpeeksi avarakatseisesti.
Ja kyllä, olen myös itse siis akateeminen, kun on yliopisto tullut käytyä.
Umpitaukki ei tohtoriksi pääse. Kyllä akateemisuus kertoo jotain älykkyydestä.
Virhe tulee yleensä siinä, että vastapuoli kuvittelee näin sanovan, että ei-akateeminen ei voisi olla älykäs. Näinhän minä(kään) en väitä, enkä ajattele, missään kohdin. Akateemisia "valitetessa" potentiaalisuus älykkyydestä lisääntyy; toki ei-älykkäitäkin saattaa muutama joukkoon mahtua, mutta ei-akateemisissa tyhmiä on huomattavasti suurempi joukko, eli kovempi homma raakata.
Ja lisäksi: suurin osa ei-akateemisista miehistä vihaa akateemisia naisia. En jaksa tapella tuotakaan vastaan. Miksi siis ottaisin alkaa päälle tämänkin taistelun? Ei huvita. En jaksa. En siis ota ei-akateemista alkaa pääälle. Haukkokoot kuorossa meitä akateemisia naisia. En jaksa ruveta heitä maailmanparantamaan.
Lisäisin vielä sen, että nykyisin etenkin naiset tulkitsevat akateemisuuden varsin väljästi. Joku kirjastonhoitaja, luokanopettaja tai amk:sta tullut sihteeri pitää itseään akateemisena.
Itselleni akateemisuus tarkoittaa kykyä itsenäiseen tutkimustyöhön ja kykyä tuottaa uutta tietoa. Tohtoriksi väitteleminen on perustutkinto mutta ei välttämätön, tuttavapiirissä on mm. englantilainen "research officer second class" joka on saanut paljon enemmän aikaan kuin useimmat tohtorit.
En pidä edes useimpia tohtoreita akateemisina, jos yksi viidestäkymmenestä koulutetaan väkisin nokia-tohtoriksi niin se ei juuri sivistystä lisää.
esiin. Mutta olen kanssasi samaa mieltä akateemisuudesta. Sen mainostaminen on lähinnä itsensä esille tuomista ehkä väärin keinoin. Tosiasiahan on, että sydämensivistys ei ole koulutuksesta kiinni.
Siis eihän akateemisuus ole joko/tai, puolesta/vastaan -asia. Monesti akateemiset opinnot eivät suoraan valmista mihinkään tiettyyn ammattiin. Parhaillaan akateemisuus kiteytyy ajatukseen "ottaa asioista selvää", eli ensin tutkitaan ja vasta sitten hutkitaan. On totta, että akateeminen voi olla juntti, mäntti, hieman kulmikas tai muuten kävelevä katastrofi. Akateeminen voi myös olla hyvinkin avarakatseinen ja ymmärtäväinen henkilö. Tarjontaa on laidasta laitaan.
Harvemmin kuitenkaan kukaan akateeminen nollaa toisen ihmisen pyrkimykset tai saavutukset. Tajutaan, että sen ajan minkä itse on kuluttanut yliopistolla toinen on käyttänyt ammattiurheilussa, taidevalmennuksessa (musiikissa, tanssissa, jne.), politiikassa tai muussa toiminnassa, johon intohimoisesti on osallistunut tai edelleen osallistuu.
Toisten ihmisten ponnistusten nollaaminen olivat nämä mitä tahansa on hölmöä, niin ihmissuhteissa kuin ihmissuhteiden ulkopuolella.
Johan tuossa muilla jo tulikin näitä ihan samoja asioita mutta jaarittelenpa minäkin. Totta varmaan on että jos kelpuuttaa pelkästään akateemisen (venyvä käsite sekin) kumppanin välttää ehkä paremmin törmäämisen umpitolloon mutta aikatolloon saattaa siinäkin tapauksessa vielä törmätä jos pelkästään tuota koulutusta tuijottaa.
Se että on hengaillut jossain yliopistolla vuosikausia kertoo ehkä lukeneisuudesta muttei välttämättä siitä osaako sitä lukemaansa soveltaa oikein missään. Se ei myöskään kerro vielä siitä että kykenisi välttämättä kovin jouhevasti muusta juttelemaan kuin omasta erikoisalastaan, silloin on vielä aikatollo minun mielestäni. Onhan akateemisissakin sitten helkkarin fiksujakin ihmisiä joissa ei ole mennyt koulutus hukkaan ikäänkuin.
Totta, satuksella ei juurikaan ole merkitystä, mielellä ja sen laadulla sekä sydämen sivistyksellä mitä tuossa toinenkin vastaaja mainitsi arvostavansa on kovastikin merkitystä. Varsinkin tuo sydämen sivistys on jotain sellaista jota ei opeteta missään, sitä vain joko on tai ei ole ja tulee varmaan osittain syntymälahjana ja osittain opiksi otettujen kokemusten kautta.
Summa summarum, akateemisuus ei ole haitta, usein jopa hyväkin asia mutta sitten jos siitä tulee jotain jota pitää erikseen mainostaa se saattaa muodostua jopa taakaksi ainakin minun silmissäni ihan niinkuin mikä tahansa pullistelu ilman kovin kummoisia eväitä, minusta kun ne eväät ovat aika vähissä sellaisella jonka pitää omaa erinomaisuuttaan erikseeen korostaa.
Minä en käsitä miksi ihmeessä koulutuksesta on vedetty yleinen ihmisarvon määrittelyn perusta.
Itse taivastelin akateemisena sinkkunaisena deittipalstalla reilun kuukauden. Sain kasan mielenkiintoisia vastauksia ja tapasin muutamia mukavia miehiä. Osa akateemisia, osa opiskelijoita ja osa duunareita. Kukaan ei juossut karkuun koulutustietojani eikä kukaan tuntenut alemmuuden/ylemmyydentunnetta asiasta. Keskustelu kohdistui kokolailla tapaamisilla elämänasenteisiin, harrastuksiin, perheisiin jne. Työ on osa elämää, mutta ei oma koulutukseni minua ihmisenä määrittele.
Keskinäinen ajatusmaailma, elämänarvot ja huumori lopulta ratkaisi pelin niin, että viereltä löytyy nyt palvelualalla toimiva mies. Käytännönläheinen, älykäs, positiivisen elämänasenteen omaava mies, joka ymmärtää läheisyyden, hellyyden, perhearvojen ja toisaalta leikkimielisen sekä ilkikurisen asenteen päälle. Terveellä itsetunnolla varustettu itseään arvostava suomalainen mies, jolle minä olen tasavertainen kumppani (joskin sopivassa suhteessa myös "nainen") koulutukseen tai varallisuuteen katsomatta.
Mitä olen huomannut, niin hyvin useat naiset arvostavat ulkomailla matkustelua, mikä on saastuttavaa. Ari Vatanen oli selvästi oikeassa sanoessaan ison hiilijalanjäljen olevan menestyksen merkki. Sellainen kiihottaa ilmeisesti useimpia naisia.
Itse kävin vasta lentokoneella Berliinissä. En ole kovin fanaattinen ympäristön suojelija, mutta en myöskään erityisen innokas matkustelemaan.
Olisi se tosi hienoa että saisi akateemisen fiksun naisen rinnalleen vaan eipä taida olla meillä mitään mahiksia.
Kyllä katselin yhdenkin naisen vaatmustasoa,akateeminen ym.tulotaso>51000€
Kaikenlisäksi pitää hallita asunnon remontti,olla käsistään hyvä ym.Sinänsä hyvä
vaatimus,kirjoittelin hälle mielenkiinnosta,hän lähetti kuvansakin 162 cm pitkä
92 kg painoa.Itse olen urheilumiehiä,joten ei ole ylikiloja.Kysyin hältä onko
sinulla kuinka tiukka linja tuohon vaatimustasoon,hän ilmoitti,että siitä en luovu.
Minä sanoin ,että varmaan kannattee laskea rimaa,jos meinaa kaverin saada.
Hän ilmoitti hakeneensa 3 vuotta ja kaksi mielenkiintoista ,minä kolmas josta
hän olisi kiinnostunut.hän työskenteli kaupan kassalla,ollut ikänsä,ja hänen
ulkoinen olemus kyllä ajaa miehiä pois.
Minä ilmoitin hälle kohteliaasti,että meidän tiemme ei kohtaa,koska en täytä
hänen kriteereitänsä.Hän ilmoitti viikon sen jälkeen,että hän sinun kohdalla
laskee rimaa,jos alat seurustelemaan.Minä ilmoitin hälle,että minä löysin jo
naisen,joten en ole kiinnostunut tällä kertaa.Kerroin hälle,että laske ihmeessä
pysyvästi vaatimustasoa,mikäli haluat löytää jonkun...
"unelmiensa professorin" :D :D
Kiitos hyvistä nauruista.
Minulle akateemisuus on vain apuväline sen määrittämisessä, liikuskellaanko suurin piirtein samoilla aallonpituuksilla. Joskus se pätee, joskus ei. Akateemiset ovat ehkä hiukan todennäköisemmin avarakatseisia, uteliaita, keskustelutaitoisia, yleissivistyneitä ja fiksuja. Mutta ei takaa sitä eikä akateemittomuuskaan näitä ominaisuuksia pois sulje.