Erosta on aikaa jo n 9 vuotta. Ero tapahtui mun aloitteesta. Meillä on yhteinen lapsi. Mä tein paljon virheitä silloin, enkä tiennyt mitä halusin. Olin nuori ja typerä. Olisin taatusti saanut hänet takaisin silloin, koska tahansa, mutta en enää. Viimeksi koitimme jatkaa suhdettamme 7 vuotta sitten, mutta taas minusta johtuvista syistä se ei lämmennyt. Hän olisi silloin halunnut jatkaa, minä en. Nyt, kaksi ihmissuhdetta hänen jälkeen kokeneena tajuan, että kaipaan häntä aivan hirveästi. Hän oli minulle hyvä, paras mies. Soimaan itseäni siitä, etten tajunnut sitä 9 vuotta tai edes silloin 7 vuotta sitten.
Nyt hänellä on uusi perhe ja hän on onnellinen. Minä en pysty unohtamaan häntä. Ollaan vielä tietysti lapsen takia tekemisissä ja minun tekisi niin mieleni sanoa, miten häntä kaipaan ja miten onnellinen olisin jos saisin hänet vielä elämääni. Mutta tiedän, ettei siitä tulisi mitään. Hän rakastaa uutta kumppaniaan ja on unohtanut minut. Hän on "kunnon mies" vaikka hänellä onkin mua kohtaan hyviä tunteita (tiedän sen, koska asioista on hiukan puhuttu), hän ei koskaan jättäisi uutta perhettään.
Minä jättäisin nykyisen mieheni hänen takiaan. Tiedän, että olen vasta nyt käymässä läpi eroamme, tähän asti en ole sitä tehnyt. Vanhat valokuvat tuovat muistoja mieleen, kaipaan häntä ja elämää hänen kanssaan. Voi kun voisin palata takaisin ja tehdä kaiken toisin.
Miten tästä tunteesta pääsee??? En saa tätä miestä enää koskaan itselleni, miten jatkan elämääni ilman häntä??? Miten tästä ikävästä, kaipuusta ja itsensä soimaamisesta pääsee eroon, että voi jatkaa omaa elämäänsä?
Pelkään ettei kukaan mies tule riittämään mulle, koska arvostan tätä exää niin paljon. Ja juu, olen miettinyt, että jokin siihen eroon silloin ajoi ja "aika kultaa muistot", mutta se ei auta. Kaipaan häntä päivittäin. Ikävöin yhteistä aikaamme.
Auttakaa! Mitä pitäisi tehdä, että nämä tunteet katoavat???
Nyt hänellä on uusi perhe ja hän on onnellinen. Minä en pysty unohtamaan häntä. Ollaan vielä tietysti lapsen takia tekemisissä ja minun tekisi niin mieleni sanoa, miten häntä kaipaan ja miten onnellinen olisin jos saisin hänet vielä elämääni. Mutta tiedän, ettei siitä tulisi mitään. Hän rakastaa uutta kumppaniaan ja on unohtanut minut. Hän on "kunnon mies" vaikka hänellä onkin mua kohtaan hyviä tunteita (tiedän sen, koska asioista on hiukan puhuttu), hän ei koskaan jättäisi uutta perhettään.
Minä jättäisin nykyisen mieheni hänen takiaan. Tiedän, että olen vasta nyt käymässä läpi eroamme, tähän asti en ole sitä tehnyt. Vanhat valokuvat tuovat muistoja mieleen, kaipaan häntä ja elämää hänen kanssaan. Voi kun voisin palata takaisin ja tehdä kaiken toisin.
Miten tästä tunteesta pääsee??? En saa tätä miestä enää koskaan itselleni, miten jatkan elämääni ilman häntä??? Miten tästä ikävästä, kaipuusta ja itsensä soimaamisesta pääsee eroon, että voi jatkaa omaa elämäänsä?
Pelkään ettei kukaan mies tule riittämään mulle, koska arvostan tätä exää niin paljon. Ja juu, olen miettinyt, että jokin siihen eroon silloin ajoi ja "aika kultaa muistot", mutta se ei auta. Kaipaan häntä päivittäin. Ikävöin yhteistä aikaamme.
Auttakaa! Mitä pitäisi tehdä, että nämä tunteet katoavat???
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärrän sinua kaipauksesi ja katumuksesi kannalta; itse kaipaan sydämestäni miestä, jonka kanssa erottiin vasta puolitoista vuotta sitten. Tunnen syyllisyyttä, kun kiukuttelin hänelle vaikka hän piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Itse sain itkuraivarin jos toisenkin, kun olisin halunnut kihloihin, mutta hän koki se painostuksena. Olin vaan niin kauhean rakastunut. Uhkasin häntä jopa erolla, jos ei halua sitoutua.
Yhden riidan päätteeksi hän sitten sanoi, että täytyy miettiä asioita. Sitten hän puhelimessa totesi ettei rakasta minua enää niin palavasti, koska jättäisin varmaan hänet kuitenkin jossain vaiheessa. Yritin sanoa, että rakastan, mutta hän oli jo päätöksensä tehnyt. Olen yrittänyt kirjoittaa ja ehdottaa sovintoa, mutta nyt hänellä on jo uusi suhde. Minullakin on uusi, mutta ajattelen häntä päivittäin kuten sinä entistä miestäsi. Hän olisi ollut se paras!
Miten tästä voi päästä yli? -mies ei enää halua vatvoa asiaa kanssani.
Menkää ammattiauttajan puheille käymään läpi tunteitanne ja edellisiä nykyistä suhdettanne. Uudelleenlämmitetyt suhteet harvemmin onnistuvat.
Hyvää lukemista on esim. Bruce Fisher: "Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy"
rauhassa vaan, ei se sinua tapa. Tilaisuus tulisi käyttää silloin kun sitä tarjotaan, sinä vaan et ollut silloin kypsä tajuamaan omaa parastasi. Elämä on valintoja täynnä, osa onnistuu ja osa menee päin peetä. Väkevä epäilys on että sinä kuulut jälkimmäiseen joukkoon. Kun olet jo tuonkin aikaa onnistunut kärvistelemään kaipuussasi, mikä siitä jatkosta tekee niin mahdotonta. Luovu vanhasta niin voit aloittaa jotain uutta.
Siis meidän erosta on pitkä aika, mutta vasta viime aikoina olen tajunnut, mitä menetin tuossa miehessä. En siis ole kärsinyt koko 9 vuotta kaipuusta, olisinhan hänet siitä "napannut".... Ehkä siis pikemminkin niin, että tajusin liian myöhään mitä menetin hänessä. Haluan pystyä luopumaan hänestä ajatuksissani, jotta voin mennä eteenpäin, mutten tiedä miten se onnistuu. Vai tekeekö aika sitten vaan tehtävänsä?
Jos et ole 9 vuotta kaivannut vaan viime aikoina tullut oivallus, niin napsi se kultajyvänä talteen. Olet siis löytänyt, mitä tarvitset/haluat kumppanissasi parisuhteeseen. Ja eikun etsimään, kun tiedät mitä haet. Ei se exäsi ole ainut haluamillasi ominaisuuksilla varustettu uros.