Olen vieläkin ihastunut/rakastunut tyttöön jonka olen kyllä tuntenut jo monta vuotta kaverin kautta, mutta tutustuin vähän paremmin vasta noin puoli vuotta sitten. Samaisissa bileissä ihastuin häneen ihan totaalisesti, en kuitenkaan jutellut hänen kanssaan kahdestaan. Minulla oli ollut lievää masennusta jo muutaman kuukauden ajan, syytä en itsekään tiedä.
Kaverin bileiden jälkeen nähtiin muutaman kerran kaveriporukalla, jolloin juteltiin ihan niitä näitä kavereina, en saanut suutani auki, vaikka sanottavaa ois ollut. Ehkä jotain peliäkin oli meneillään, ainakin silloin se tuntui siltä.
Muutaman viikon jälkeen lähetin hänelle viestin jossa kerroin kuinka ihastunut olin ja kerroin tunteistani. Olisin halunnut kertoa sen naamakkain, mutta kännissä ihminen tekee välillä typeriä asioita. Hän kysyi mitä pitäisi asialle tehdä, ja ehdotin tapaamista. Kuitenkin hän viivytteli asiaa, syyt kyllä kertoi. Muutaman päivän jälkeen kysyi kuulumisia, kun en ollut tekstaillut.
Tapaamisella kaikki ei mennyt ihan nappiin, en pystynyt oikein olemaan itseni masennuksen takia. Enimmäkseen päädyttiin puhumaan mun tunteistani ja halusin puhua masennuksestakin, tyttö ei oikein tuntunut olevan kiinnostunut. Kuitenkin vietettiin se ilta kahdestaan.
Jälkeenpäin kirjoitin runon, jota hän sitten kehui ja sanoi olevan sekaisin mun tunteistani. En odottanut häneltä asian suhteen mitään, mutta ihastus oli kuitenkin vielä elossa, ja masennus sekoitti kaikkia asioita vielä pahemmin. Tiesin etten ollut antanut itsestäni hyvää kuvaa, mikä suoraan sanoen harmitti suunnattomasti.
Tekstailu tuntui olevan vähän yksipuoleista ja epätoivoista touhua. Tyttö kertoi olevansa ahdistunut hänen tilanteensa takia, josta en paljon tiedä. Hän kertoi olevansa ihastunut johonkin tyyppiin, mutta ei halua olla hänen kanssaan yhdessä, vaikka hänet saisikin. Tuntui että hän halusi aikaa ajatella asioita. Ajattelin että olisi parasta antaa hänen olla ihan rauhassa, etten ainakaan painostaisi häntä enempää.
Parin viikon päästä tekstailtiin taas, mutta lauseissa tuntui olevan aika kylmä sävy. Silloin ajattelin että ehkä parempi antaa koko jutun olla, ei tästä ainakaan enään mitään tulisi, ja lapsellisesti kerroin että meidän välillä ei enään ole mitään. Sitten tapahtui eräs odottamaton asia joka ei liity tähän, jonka jälkeen pyysin anteeksi käyttäytymistäni.
Taas tekstaaminen tuntui hyvältä, mutta hän hukkasi puhelimensa johonkin, jolloin numero vaihtui myös. Olisin saanut numeron kyllä, mutta oli parempi että unohtaisin koko jutun ja suuntaisin katseen tulevaisuuteen. Tässä vaiheessa huomasin masennuksen menneen ohi, ja kaikki tuntui olevan paljon paremmin. Kauniit ajatukset tästä neidosta eivät kuitenkaan kadonneet mihinkään.
En ole kuullut hänestä oikein mitään pitkään aikaan, joten mitä minun pitäisi tehdä, vai pitäisikö tälle asialle tehdä yhtään mitään? En tiedä mitään hänen tilanteestaan, enkä ajatellut kaveriltakaan kysyä. Olisiko oikein pyytää "toista mahdollisuutta"? Tai olisko tylyä kysyä hänen tunteista ihan suoraan? Entä kahville pyytäminen? Kuitenkin luulen että hänellä on jotain tunteita ollut minua kohtaan, ei se kaikki ihan yksinpuoleista ollut.
Kaverin bileiden jälkeen nähtiin muutaman kerran kaveriporukalla, jolloin juteltiin ihan niitä näitä kavereina, en saanut suutani auki, vaikka sanottavaa ois ollut. Ehkä jotain peliäkin oli meneillään, ainakin silloin se tuntui siltä.
Muutaman viikon jälkeen lähetin hänelle viestin jossa kerroin kuinka ihastunut olin ja kerroin tunteistani. Olisin halunnut kertoa sen naamakkain, mutta kännissä ihminen tekee välillä typeriä asioita. Hän kysyi mitä pitäisi asialle tehdä, ja ehdotin tapaamista. Kuitenkin hän viivytteli asiaa, syyt kyllä kertoi. Muutaman päivän jälkeen kysyi kuulumisia, kun en ollut tekstaillut.
Tapaamisella kaikki ei mennyt ihan nappiin, en pystynyt oikein olemaan itseni masennuksen takia. Enimmäkseen päädyttiin puhumaan mun tunteistani ja halusin puhua masennuksestakin, tyttö ei oikein tuntunut olevan kiinnostunut. Kuitenkin vietettiin se ilta kahdestaan.
Jälkeenpäin kirjoitin runon, jota hän sitten kehui ja sanoi olevan sekaisin mun tunteistani. En odottanut häneltä asian suhteen mitään, mutta ihastus oli kuitenkin vielä elossa, ja masennus sekoitti kaikkia asioita vielä pahemmin. Tiesin etten ollut antanut itsestäni hyvää kuvaa, mikä suoraan sanoen harmitti suunnattomasti.
Tekstailu tuntui olevan vähän yksipuoleista ja epätoivoista touhua. Tyttö kertoi olevansa ahdistunut hänen tilanteensa takia, josta en paljon tiedä. Hän kertoi olevansa ihastunut johonkin tyyppiin, mutta ei halua olla hänen kanssaan yhdessä, vaikka hänet saisikin. Tuntui että hän halusi aikaa ajatella asioita. Ajattelin että olisi parasta antaa hänen olla ihan rauhassa, etten ainakaan painostaisi häntä enempää.
Parin viikon päästä tekstailtiin taas, mutta lauseissa tuntui olevan aika kylmä sävy. Silloin ajattelin että ehkä parempi antaa koko jutun olla, ei tästä ainakaan enään mitään tulisi, ja lapsellisesti kerroin että meidän välillä ei enään ole mitään. Sitten tapahtui eräs odottamaton asia joka ei liity tähän, jonka jälkeen pyysin anteeksi käyttäytymistäni.
Taas tekstaaminen tuntui hyvältä, mutta hän hukkasi puhelimensa johonkin, jolloin numero vaihtui myös. Olisin saanut numeron kyllä, mutta oli parempi että unohtaisin koko jutun ja suuntaisin katseen tulevaisuuteen. Tässä vaiheessa huomasin masennuksen menneen ohi, ja kaikki tuntui olevan paljon paremmin. Kauniit ajatukset tästä neidosta eivät kuitenkaan kadonneet mihinkään.
En ole kuullut hänestä oikein mitään pitkään aikaan, joten mitä minun pitäisi tehdä, vai pitäisikö tälle asialle tehdä yhtään mitään? En tiedä mitään hänen tilanteestaan, enkä ajatellut kaveriltakaan kysyä. Olisiko oikein pyytää "toista mahdollisuutta"? Tai olisko tylyä kysyä hänen tunteista ihan suoraan? Entä kahville pyytäminen? Kuitenkin luulen että hänellä on jotain tunteita ollut minua kohtaan, ei se kaikki ihan yksinpuoleista ollut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllähän tuo aikamoiselta soutamiselta ja huopaamiselta vaikuttaa, mutta toisaalta asiat ovat tosielämässä aina moniulotteisempia, kuin mitä yhdellä viestillä voi kertoa. Emme me ulkopuoliset siis voi kunnolla arvailla, miten tuo tyttö on asian kokenut ja onko mitään menetetty. Tai edes ollutkaan. Sun tilanteessasi koettaisin järkätä itseni yhteisen kaverinne kanssa johonkin tilanteeseen, jossa pääset toteamaan, miten nainen reagoi tapaamiseesi. Ilahtuminen tai kiinnostuksen osoittaminen olisi hyvä merkki, välttely tai välinpitämättömyys huono. Jos on jotain hyvää virettä, niin kerro ihmeessä, että olet nyt saanut aikaisemmat solmusi auki ja nyt harmittaakin, miten se silloinen fiilis heijastui yhteisiin kohtaamisiinne. Mutta jos kohtaamisen tunnelma on heti alusta alkaen vaivautunut, niin epäilen onko avautumisestakaan mitään hyötyä.