Lyhyt pohjustus ennen ongelmaani: olemme molemmat nuoria, vasta 23-vuotiaita opiskelijoita. Opiskelun ohella itse teen säännöllisesti töitä, tyttöystäväni epäsäännöllisesti, opiskeluni vie todella paljon aikaa, hänen opiskelunsa on enemmän projektikohtaista eli välillä todella intensiivistä...
Sitten ongelmaan, eli opiskeluni ja työni vie suurimmat osan vapaastani. Pyrin järjestelemään aikani niin että harrastukseni eivät koskaan veisi yhteistä aikaamme, vaan ajoitan harrastamiseni samoille ajoille hänen harrastustensa kanssa. Mutta suurin ongelma on tullut siitä että olen 95% töissä viikonloput, hän ei koskaan. Viikonloppuisin haluaisin viettää päivän yhdessä, yötyöläinen kun olen, emmekä arkena juuri näe yleensä kuin illalla lyhyesti molempien ollessa väsyneitä. Viikonloppuisin tyttöystäväni taas haluaa nähdä ystäviä, hänelle ei myöskään käy että näkisimme ystäviä yhtä aikaa päivällä, vaan yleensä haluaa nimenomaan nähdä ystäviä iltaisin kun olen töissä... Ei sinänsä mitään, ymmärrän kyllä, mutta meillä on 90% sama ystäväpiiri ja itsekin toivoisin joskus näitä ystäviä näkeväni...
Muita ärsyttäviä asioita on lupautuminen kaikenmaailman mökkeily/piknik/retki juttuihin, mihin tyttöystäväni ilmoittautuu kohteliaasti kysymättä mitään. Toteaa sit vaan että jos olen töissä niin voi voi, hän menee yksin... Sitten jos en ole töissä mutta haluaisin kerrankin nauttia yhteisestä ajasta, taas ystävät ajavat ohi sillä perusteella että heitä näkee harvoin (viikonloppuina kun ei millään voi nähdä, vain pe-su pätkiä kerrallaan)...
Ärsyttää vaan lähinnä se että en tajua miksei ystäviä voi nähdä useammin ja viikonloppuna esim päivällä niin että minäkin voisin osallistua!
Ja olen myös hieman skeptinen näitä viikonlopun mökkeilyjä kohtaan joihin tyttöystäväni lähtee ilman minua, kun kysyn ketä tulee sanoo ettei tiedä jne...
Joo'o, olen paska ihminen...
Sitten ongelmaan, eli opiskeluni ja työni vie suurimmat osan vapaastani. Pyrin järjestelemään aikani niin että harrastukseni eivät koskaan veisi yhteistä aikaamme, vaan ajoitan harrastamiseni samoille ajoille hänen harrastustensa kanssa. Mutta suurin ongelma on tullut siitä että olen 95% töissä viikonloput, hän ei koskaan. Viikonloppuisin haluaisin viettää päivän yhdessä, yötyöläinen kun olen, emmekä arkena juuri näe yleensä kuin illalla lyhyesti molempien ollessa väsyneitä. Viikonloppuisin tyttöystäväni taas haluaa nähdä ystäviä, hänelle ei myöskään käy että näkisimme ystäviä yhtä aikaa päivällä, vaan yleensä haluaa nimenomaan nähdä ystäviä iltaisin kun olen töissä... Ei sinänsä mitään, ymmärrän kyllä, mutta meillä on 90% sama ystäväpiiri ja itsekin toivoisin joskus näitä ystäviä näkeväni...
Muita ärsyttäviä asioita on lupautuminen kaikenmaailman mökkeily/piknik/retki juttuihin, mihin tyttöystäväni ilmoittautuu kohteliaasti kysymättä mitään. Toteaa sit vaan että jos olen töissä niin voi voi, hän menee yksin... Sitten jos en ole töissä mutta haluaisin kerrankin nauttia yhteisestä ajasta, taas ystävät ajavat ohi sillä perusteella että heitä näkee harvoin (viikonloppuina kun ei millään voi nähdä, vain pe-su pätkiä kerrallaan)...
Ärsyttää vaan lähinnä se että en tajua miksei ystäviä voi nähdä useammin ja viikonloppuna esim päivällä niin että minäkin voisin osallistua!
Ja olen myös hieman skeptinen näitä viikonlopun mökkeilyjä kohtaan joihin tyttöystäväni lähtee ilman minua, kun kysyn ketä tulee sanoo ettei tiedä jne...
Joo'o, olen paska ihminen...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinä vain olet tehnyt yhden valtavan ison virheen: laskenut "tyttöystäväsi" kotiisi asumaan. Vai ymmärsinkö olosuhteen väärin?
Te olette nuoria. Tämä juuri on aikaa katsoa eteenpäin, opiskella ja tehdä samalla toitä - juuri niinkuin teettekin. Tuohon kuvioon ei pitäisi liittää "kotileikkiä" "aviopuolison" kanssa. Tuo tulee ajankohtaiseksi vasta vuosien päästä kun itse ensin on kehittynyt täysin aikuiseksi sisältäpäin.
Nyt on aika tavata ystäviä silloin kun sitä vähää vapaa aikaa jää - EI surra mitä ja missä "vaimo" viettää aikaansa.
Uskotko kun kerron sinulle että parasta jota voit tehdä on hankkiutua asumaan omillesi ilman "vaimoa", nauti opinnoistasi ja työstäsi. Matkustele, tee mikä sinua kiinnostaa-kehity rauhassa ajan kanssa omaksi itsenäiseksi yksilöksi.
No voihan se noinkin olla, mutta jos pidät suhteesta niin pidä huolta että se ei katoa opintojesi ja töittesi alle... Siinä on suuri vaara että niin käy...