Heippa!
Onko teillä kokemuksia kumppanin painostuksesta?
Toinen haluaa heti lapsia, asunnon ja koko perinteisen kuvion. Toinen yrittää sanoa, että ei ole valmis. Lopulta tilanne hyytyy siihen, että toinen puolustaa omaa kantaansa ja koittaa syyllistää toista koska joutuu odottamaan omia unelmiaan. Toinen puolustautuu vetoamalla ettei ole valmis eikä elämän suuriin päätöksiin pitäisi lähteä ellei ole.
Tätä kehää pyöritään erilaisin sanankääntein. Molemmat ovat oikeassa ja väärässä. Vai ovatko?
Onko teillä kokemuksia kumppanin painostuksesta?
Toinen haluaa heti lapsia, asunnon ja koko perinteisen kuvion. Toinen yrittää sanoa, että ei ole valmis. Lopulta tilanne hyytyy siihen, että toinen puolustaa omaa kantaansa ja koittaa syyllistää toista koska joutuu odottamaan omia unelmiaan. Toinen puolustautuu vetoamalla ettei ole valmis eikä elämän suuriin päätöksiin pitäisi lähteä ellei ole.
Tätä kehää pyöritään erilaisin sanankääntein. Molemmat ovat oikeassa ja väärässä. Vai ovatko?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyse siitä, että jompi kumpi olisi OIKEASSA/VÄÄRÄSSÄ? Hän haluaa kovasti toista ja sinä taas toista, ottakaa järki käteen. Tottakai se saattaa painostukselta tuntua, mutta jos hän sitä haluaa. Sinä taas et. That´s it!
Tunnet olevasi kuin joku pahainen UHRI.Katso asiaa laajemmin, ei varmaan kumpikaan paha, voimakkaat tunteet siellä vain puhuvat. Senkään urhi aseman taakse ei voi mennä joka kerta kun haluatte eri asioita. Teet itse omat ratkaisut ja hän omansa, kuten jatkuuko suhde ja miten etenette.
Painostaminen ei ole oikein. Aika erikoista sellainen, koska kaikki tulee ajallaan, ellei nyt ihan vaihdevuosi iske päälle toisella.. Eikö kumppanin pitäisi olla kuitenkin tärkein.
Ei voida olettaa että toinen haluaa lapsia. Voi olla ettei halua ollenkaan, tai haluaa myöhemmin. Minä ainakaan en halua, hyvistä syistä. Ellei asiat ole kunnossa tarpeeksi olleet elämässä tai tunnettu kauan toisen kanssa ym.. Mihin tarpeeseen se lapsi hankitaan? Onko silloin lapsi tärkein ja kumppanilla ei mitään virkaa?
Parempi edetä rauhassa kuin liian isoin loikin. Vai onko kaikilla kiire jonnekin, ei pitäisi olla...
että haluatte eri asioita suhteestanne. Joskus joutuu lähtemään etsimään uutta joka haluaa niitä samoja asioita ellei kompromisseja saada aikaiseksi.
Onko painostamista se että kertoo toiveistaan, asettaa reunaehtoja yhdessäololle?
vai onko se keskustelua?
Jos toinen kerta kaikkiaan haluaa lapsia ja talon ja koiran ja asuntolainan, ja toinen kerta kaikkiaan ei halua niitä ainakaan nyt, kukaties ei koskaan, niin eikös se ole sitten lusikat jakoon, jos kompromisseja ei synny?
En tiedä miten teillä on, mutta usein naisella ainakin vaikuttaa toi biologiakin lisääntymistoiveisiin. Naisella se lisääntymiseen soveltuva aikaikkuna kun on kapeampi kuin miehellä, joka voi kuksia ittensä isäksi vaikka kuinka vanhana.
Itse halusin lapseni nuorena. Mikäli mieheni ei olisi halunnut siihen lähteä, olisin jättänyt hänet ja hakenut toisen kaverin isäksi lapsilleni. Jälkeenpäin ajatellen voi olla että hänelle isyys tuli liian aikaisin - mutta ei hän kyllä mitenkään vastustellut isäksi tuloaan, en maannut häntä väkisin enkä tullut raskaaksi salaa, ja olin siinä uskossa että raskaustoiveemme on yhteinen. Kun hänelle sitten neljäkymppisenä iski villi nuoruus, jonka yhteydessä hän mm. syytti minua omista valinnoistaan (katui kyllä näitä päästelyjään myöhemmin, mutta no, kukapa ei erotessa syyllistyisi asiattomuuksiin), vastasin että olisin toivonut hänessä olevan miestä kertoa toiveensa silloin eikä nyt viisitoista vuotta myöhemmin. No. Ehkä hän ei tiennyt toiveistaan oikein itsekään tuolloin.
Tärkeää on että molemmat ovat rehellisiä itselleen ja toiselle. Jos suhde sitten päättyy koska toiveet ovat niin erilaiset, niin se päättyy.