Menimme mieheni kanssa naimisiin viime kesänä, ja kukaan perheestämme tai ystävistämme ei tiedä tätä. Juhlimme toimituksemme jälkeen toisten häitä ja saimme sen sadannen vahvistuksen siitä, ettei meidän häitä juhlita teennäisesti ja mauttomasti teatteria tuntemattomille tai edes tutuille sukulaisille pitäen.
Hiukanko on ollut hauskaa nyt kuunella "menetteköhän te sitten koskaan naimisiin, kun ette lapsiakaan tee".
No, miksi emme sitten kerro? Juurikin siitä syyystä, että inhoamme molemmat hössytystä ja turhaa säätämistä. Meille avioliitto on vain muodollisuus, tunteet jossain syvemmällä. Tottahan mekin silti juhlimme liittoon "astumista", mutta ihan vain kahdestaan, meille tärkeällä ja merkittävällä tavalla.
En sano, ettemme koskaan asiaa paljasta, muttei ainakaan vielä. Mukavaa, kun on yhteinen salaisuus.
Hiukanko on ollut hauskaa nyt kuunella "menetteköhän te sitten koskaan naimisiin, kun ette lapsiakaan tee".
No, miksi emme sitten kerro? Juurikin siitä syyystä, että inhoamme molemmat hössytystä ja turhaa säätämistä. Meille avioliitto on vain muodollisuus, tunteet jossain syvemmällä. Tottahan mekin silti juhlimme liittoon "astumista", mutta ihan vain kahdestaan, meille tärkeällä ja merkittävällä tavalla.
En sano, ettemme koskaan asiaa paljasta, muttei ainakaan vielä. Mukavaa, kun on yhteinen salaisuus.
Vastaukset 18
Vanhimmat
sukulaisten hössötyksen vaikuttaa. Ootteko maalta?
Kuka sukulaisten hössötyksestä mitään puhui. Oletkohan itse "maalta"?
oma pikku salaisuutenne ? EHVV.........
Älkää kertoko lapsensyntymääkään!
hiukan yksinkertainen tai sitten teinivaimo0....
aika yksinkertainen tai sitten teini
Enpä sentään komppaa itseäni useammalla viestillä...
Salaisuus sitoo pakettia yhteen. Eikä ne onneksi tähän lopu. Ja jokaisellahan pariskunnalla on omansa, niinkuin sinulla ja kädelläsikin.
Wau... olette vähän liikaa omissa nurkissanne nysvääjiä ilmeisesti. Sosiaalisuus ja tapahtumat kuuluvat normaaliin elämään, eikä niistä aiheutuvaa pientä hössötystä pidä karsastaa.
Avioliitto ei ole mikään muodollisuus vaan se on ihan oikeasti yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja julkinen asia, josta kuuluu ilmoittaa.
Minusta tuo on vähän turhankin herkkähipiäistä toimintaa. Ja väittää nyt sitä vielä teatteriksi...
Minusta ainakin oli ihanaa ja aivan aitoa vannoa sormusvalat Jumalan ja seurakunnan, perheen ja ystävien edessä ja tuntea, että edes muutamat heistä olivat aidon onnellisia puolestamme. Lopuksi tietysti juhlimaan railakkaasti heidän kanssaan ja sitten viimeiseksi rauhallisemmin aivan kahden kesken ;)... Kumpa sais sen päivän takasin.
Päinvastoin. Olemme ehkä liiankin liikkuvaisia sosiaalisesti, joten saamme näitä vuorovaikutteisia tilanteita jo kylliksi muutenkin, häitä ei tarvitse sen vuoksi järjestää.
Halusimme että tämä on vain meitä kahta varten, niin kai jollakin tavalla tarkoituskin. Ja ilmoitusvelvollisuus on suoritettu maistraatissa. Muuten emme ole velvollisia ilmoittamaan asiasta ..en ole typerämpää väittämää koskaan kuullut..
Toki olisimme voineet järjestää oman hääjuhlan ilman perinteistä teatteria, mutta emme vaan nähneet syytä siihen. Mutta kuka tietää ehkä vielä joskus näemme. Tärkein on nyt se toinen vierellä...
Heh, jos näin on mielestänne hyvä niin olkoon, kaikilla ratkaisunsa! Ja onnittelut joka tapauksessa. Mutta asiaan, meidän suku kilahti oikein kovasti (no eipä juuri olla muutenkaan hyvissä väleissä) kun en eksäni kanssa kertonut heti että olimme menneet kihloihin. Ja kyllä tuli sanomista :D
nauttikaa vaan salaisuudestanne ja kertokaa kun haluatte montako vuotta sit oottekaa ollu naimisissa. Sormustako ei ole paljastamassa?
Itse oon nauttinu alkurakaudesta n.puoleen väliin siitä kun muut ei oo tiennyt raskaudesta ( paitsi muutama läheinen).
Jos ymmärtäisivät katsoa, huomaisivat, että meillä on molemmilla kaulaketjut, joissa omat rakkaudentunnuksemme toisillemme, eli ns. meidän omat "sormukset".
Kiitos myötätuesta ja onnea raskaudessasi eteenpäin! Aika hauskaa..seurata ihmisiä, jotka ei kehtaa kysyä oletko raskaana, kun lihomisen mahdollisuuskin on aina olemassa. :)
Jos kukaan ei tiedä iloisesta(?) tapahtumastanne niin eikö se ole jotenkin outoa? Pitämällä ihmisiä tietoisesti väärässä oletuksessa tilanteestanne käytätte valtaanne hieman harkittsemattomasti.
Jos "Meille avioliitto on vain muodollisuus" niin oliko tarpeen hankkia koko muodollisuutta?
On sinulla oudot ilon aiheet, mutta hyvää on se että olette iloisia, vaikka siitä että muut eivät tiedä teidän olevan naimisissa. Kuten sanottu "tunteet ovat syvällä" tosi syvällä joita ei ole tavoitettu.
Meidän iloinen tapahtuma on siis sitä, että tiedämme olevamme näin myös lain silmissä pari. Miksi tämä tapahtuma olisi pakosta jaettava muiden kanssa..kysehän on parisuhteen virallistamisesta ja se suhde on meillä. Toki liitymme tällä myös toistemme sukuun, mutta olemmehan jo muutenkin osa sitä.
Tunteet ovat meidän kaden väliset, eivätkä kuulu muulle maailmalle, jos niin katsomme. Tilanteemme on nyt aivan sama kuin ennen vihkiytymistä, joten miten ihmeessä käytämme valtaamme ja mihin? En ymmärrä rajoittunutta ja pikkukivaa ajattelutapaasi, pahoitteluni siitä.
Miksi aina on mentävä yleisen salliman ja mittapuun mukaan. Eikö voi vain raskastaa ja nauttia onnestaan ilman katkeria huomioita. Jokaisella pitäisi olla oikeus omaansa, sinullakin!
*Life is a troll
Menimme vihille kahdestaan, pappi kyllä oli sekä kanttori ja vahtimestari ja urut soivat aluksi miehen lempisävelmän, lopuksi minun.
Ei ollut sukulaisia ja tuttavia hössöttämässä, meillä oli iiiiihanan juhlallista ja päivästä tuli ikimuistettava.
Suosittelen täydestä sydämestäni......
(Emme salanneet vihkipäivää ja saimmekin ihan kivoja onnittelusähkeitä roppakaupalla. Lahjoja emme kaivanneetkaan kun näin aikuisina molemmilla oli kumminkin jo huusholli koossa.)
Myönnän olevani rajoittunut kuten varmaan jokainen, rajat tulevat vastaan jokaisella. Kiva sana tuo pikkukiva vaikka en siitä mitään tajunnutkaan.
Itsekin olen miettinyt aivan samanlaista ratkaisua. Hääjuhlat ovat mielestäni tylsiä ja piinallisia, en ole ikinä voinut ymmärtää, miksi aikuiset ihmiset haluavat väkisin raahata muita ihmisiä prinsessaleikkejään todistamaan. Tosin jotkut, nimenomaan aikuisten ihmisten häät, joissa ohjelma on vapaamuotoinen ja pääpaino on seurustelussa ja tuttujen tapaamisessa mukavissa merkeissä, eivät ole kovin pahoja, mutta siltikään en näe mokoman asian juhlistamisessa hirveästi mieltä.
En ole ikinä ilmoitellut sen enempää asioistani, en kertonut kihlauksestamme kenellekään ja minua vaivasi kauheasti, kun sukulaiset ja tuttavat suorastaan loukkaantuivat, kun heille ei ollut kerrottu ja ostivat väkisin lahjoja. Miksi minun pitäisi omista asioistani kaikenmaailman ihmisille raportoida? En ole koskaan halunnut mitään yhteisön hyväksyntää asioilleni ja elämäntyylilleni. En ole epäsososiaalinen, en vain yhtään välitä siitä, että minun ympärilläni pyöritään. Juhlia järjestän useinkin ja niissä juhlitaan milloin mitäkin asiaa, vaikkapa kevään tuloa tai uutta polkupyörää. Minun naimisiani en kuitenkaan halua kenenkään juhlivan enkä niihin huomiota kiinnittävän.
Onnea liitollesi, toivottavasti se kestää ja olette pitkään onnellisia yhdessä! Ihanaa, että olet löytänyt samanmielisen kumppanin, jolle ei ole niin tärkeätä, että sukulaisämmät ja puolituttavat pyörivät ympärillä joka asian tiimoilta.
Minultakin aina kysellään, milloin aiomme naimisiin mennä ja lapsia hankkia, eikö alkaisi olla jo aika, kohta tulee kiire jne. Aika järkyttyneitä ovat naamat, kun kerron, että en usko avioliittoon instituutiona enkä yhtään pidä lapsista. Myönnän, että nautin jollakin lailla konservatiivisten ihmisten järkyttämisestä. Toisaalta minusta tuntuu, että ihmiset pilaavat kyselyillään ja tunkeilemisellaan yksityiset asiat elämässäni. Haluan puhua avioliitosta ja perheestä puolisoni kanssa, en kaikenkirjavien tungettelevien ämmien, olivatpa sitten kuinka hyväntahtoisia tahansa. Mieheni vanhemmatkin suorastaan painostavat lapsentekoon, mikä on minusta kauhean loukkaavaa. Omat vanhempani kunnioittavat ihmisen yksityisyyttä ja omia valintoja.
Aika jännä jutu, kertokaa vasta sitten kun eroatte, niin pitäkää eroajaisjuhlat koko suvulle... Heh heh hee