Miesten parinvalinta menee näin tärkeysjärjestyksessä:
Naarasmallit
1. Alfa. eli fiksu, nuori, kaunis, ulospäinsuuntautunut ja miestä ihaileva nainen, hyvä status
2. Beta. muuten sama kuin alfa mutta hieman vaimeammilla ominaisuuksilla, sympaattinen ja usein tyyppi jonka kanssa tulee toimeen ja jonka kanssa mies löytää yhteistä ja joka on helpommin "saatavilla" kuin 1.
3. Gamma. (vale-alfa) itseään esittelevä, paskaa puhuva, valehteleva, pettävä ja mahdollisesti suutaan käyttävä ja persettään pyörittelevä nainen, joka omalla käyttäytymisellään osoittaa muka olevansa 1. tyypin nainen, mies ei vain tajua ettei gamma muutu vaikka mitä tekisi
4. Delta. Pehmoinen, hyväntahtoinen, miellyttävä, mukava ja kiltti nainen tai nainen joka käyttäytyy vähän miesmäisesti. Muuten olisi Beta mutta ulosanti, ulkonäkö ja käytös vain ei ole tarpeeksi "naisellista" ja "seksuaalista"
5. Omega. Katkeroituneet, sairaan ylipainoiset, sosiaalisesti täysin sulkeutuneet, miesvihamieliset, mielenvikaiset tai pitkäaikaissairaat
Kukaanhan ei ole koskaan kyseenalaistanut 1. tai 5. paikkaa vaan sitä että miksi 3. on niin kovin erikoinen että se asetetaan useimmiten (toki ei aina) 4. edelle ja jopa joskus 2. edelle?
Naiset nimittäin ajattelee että ihan Ok jos se oikea alfanaaras eli 1. saa miestä (koska elämä ei ole aina reilua ja nallekarkit ei mene tasan) tai jopa 2. saa kun on ihan kiva nainen mutta sitä mitä ei ymmärretä miten se että joku 4. eli tunnollinen ja puhtoinen nainen ja silti 3. kiinnostaa miehiä enemmän?
Delta-naaraat nimittäin joutuvat tilanteeseen jossa tilanne vituttaa niin paljon että he ajautuvat olemaan 5. mieluummin kuin 4. Nähtävästi tämä johtuu osittain siitä että "sosiaalisten pelien" kautta joudutaan aina altavastaajan asemaan joten eristäydytään näistä "peleistä". Toinen vaihtoehto on se että 4. ajattelee kovettavansa itseään jonka kautta hän muuttuisi enemmän 3. tai sitten esittämällä 2. kaltaiseksi.
Tähän on turha sitten vedota mitään biologiseen luonnonvalintaan joka muuten on täysin järjetöntä vaan miksi tietoisten ja järkevien olentojen kuten miesten valinta yleisesti menee niin että mieluummin vaikka valitaan se suutaan pieksävä ja draamoja järjestävä (mahdollisesti rähjäävä) Nainen isolla N:llä eli 3. kuin ehkä se hiljaisempi ja tunnollisempi pienellä n:llä eli 4.?
Onko naisen oletettu "naisellisuus" ja "naismainen" käytös tärkeämpi kuin oikeasti tasa-arvoinen ihmissuhde jossa nainen ehkä on valmis hyväksymään miehen sellaisena kuin hän on ja nainen on hieman arkisempi kuin toivoa sopii? Onko miesten vastuu omasta seksuaalisuudesta ja latautuneisuudesta kiinnii siitä edelleen mitä nainen on ja miltä nainen näyttää eikä siitä miten mies saavuttaa tilan jossa voi tuntea vetoa naista kohtaan? Miksi naisen tulee pystyä muuttamaan itseään tietoisesti (luontoaan vastaan) että tuntee vetoa vaikkapa vähemmän statusta omaavaa miestä, rumempaa tai epävarmempaa miestä kohtaan mutta samaa ei voi odottaa mieheltä siinä tapauksessa että nainen on ylipainoinen, "harmaampi" tai vähänkään miesmäinen?
Asia on nimittäin niin että jotkut yleistykset joita tehtiin parinvalinnasta kuvittelin olevan pelkkää mystiikkaa mutta kun on nähnyt ihmisten parisuhteita elämän aikana niin täytyy ihmetellä tällaista.
Vanhemmalla iällä miehet näyttävät kesyyntyvän ainakin osittain ja sitten kun on huomattu että 1. ovat tavoittamattomia, 2. on vähän markkinoilla ja 3. pettävät ja valittavat niin sitten ehkä 4. tyypin nainen kelpaa.
Emme myöskään puhu jokaisen miehen ja kaikkien miesten valinnoista vaan keskimäärin miesten valinnoista. On huolestuttavaa huomata että se noudattaa tällaista linjaa ja tämä on yksi syy mistä johtuen monet parisuhteet muodostuvat myös hankaliksi.
Ja ne kaikki läski, nirso jne. kommentit voi jättää syrjään. En todellakaan ole kiinnostunut mistään henkilökohtaisuuksista. En ole 4. tai 5. tyypin nainen itse.
Haluaako joku lisätä analyysiini jotain?
Naarasmallit
1. Alfa. eli fiksu, nuori, kaunis, ulospäinsuuntautunut ja miestä ihaileva nainen, hyvä status
2. Beta. muuten sama kuin alfa mutta hieman vaimeammilla ominaisuuksilla, sympaattinen ja usein tyyppi jonka kanssa tulee toimeen ja jonka kanssa mies löytää yhteistä ja joka on helpommin "saatavilla" kuin 1.
3. Gamma. (vale-alfa) itseään esittelevä, paskaa puhuva, valehteleva, pettävä ja mahdollisesti suutaan käyttävä ja persettään pyörittelevä nainen, joka omalla käyttäytymisellään osoittaa muka olevansa 1. tyypin nainen, mies ei vain tajua ettei gamma muutu vaikka mitä tekisi
4. Delta. Pehmoinen, hyväntahtoinen, miellyttävä, mukava ja kiltti nainen tai nainen joka käyttäytyy vähän miesmäisesti. Muuten olisi Beta mutta ulosanti, ulkonäkö ja käytös vain ei ole tarpeeksi "naisellista" ja "seksuaalista"
5. Omega. Katkeroituneet, sairaan ylipainoiset, sosiaalisesti täysin sulkeutuneet, miesvihamieliset, mielenvikaiset tai pitkäaikaissairaat
Kukaanhan ei ole koskaan kyseenalaistanut 1. tai 5. paikkaa vaan sitä että miksi 3. on niin kovin erikoinen että se asetetaan useimmiten (toki ei aina) 4. edelle ja jopa joskus 2. edelle?
Naiset nimittäin ajattelee että ihan Ok jos se oikea alfanaaras eli 1. saa miestä (koska elämä ei ole aina reilua ja nallekarkit ei mene tasan) tai jopa 2. saa kun on ihan kiva nainen mutta sitä mitä ei ymmärretä miten se että joku 4. eli tunnollinen ja puhtoinen nainen ja silti 3. kiinnostaa miehiä enemmän?
Delta-naaraat nimittäin joutuvat tilanteeseen jossa tilanne vituttaa niin paljon että he ajautuvat olemaan 5. mieluummin kuin 4. Nähtävästi tämä johtuu osittain siitä että "sosiaalisten pelien" kautta joudutaan aina altavastaajan asemaan joten eristäydytään näistä "peleistä". Toinen vaihtoehto on se että 4. ajattelee kovettavansa itseään jonka kautta hän muuttuisi enemmän 3. tai sitten esittämällä 2. kaltaiseksi.
Tähän on turha sitten vedota mitään biologiseen luonnonvalintaan joka muuten on täysin järjetöntä vaan miksi tietoisten ja järkevien olentojen kuten miesten valinta yleisesti menee niin että mieluummin vaikka valitaan se suutaan pieksävä ja draamoja järjestävä (mahdollisesti rähjäävä) Nainen isolla N:llä eli 3. kuin ehkä se hiljaisempi ja tunnollisempi pienellä n:llä eli 4.?
Onko naisen oletettu "naisellisuus" ja "naismainen" käytös tärkeämpi kuin oikeasti tasa-arvoinen ihmissuhde jossa nainen ehkä on valmis hyväksymään miehen sellaisena kuin hän on ja nainen on hieman arkisempi kuin toivoa sopii? Onko miesten vastuu omasta seksuaalisuudesta ja latautuneisuudesta kiinnii siitä edelleen mitä nainen on ja miltä nainen näyttää eikä siitä miten mies saavuttaa tilan jossa voi tuntea vetoa naista kohtaan? Miksi naisen tulee pystyä muuttamaan itseään tietoisesti (luontoaan vastaan) että tuntee vetoa vaikkapa vähemmän statusta omaavaa miestä, rumempaa tai epävarmempaa miestä kohtaan mutta samaa ei voi odottaa mieheltä siinä tapauksessa että nainen on ylipainoinen, "harmaampi" tai vähänkään miesmäinen?
Asia on nimittäin niin että jotkut yleistykset joita tehtiin parinvalinnasta kuvittelin olevan pelkkää mystiikkaa mutta kun on nähnyt ihmisten parisuhteita elämän aikana niin täytyy ihmetellä tällaista.
Vanhemmalla iällä miehet näyttävät kesyyntyvän ainakin osittain ja sitten kun on huomattu että 1. ovat tavoittamattomia, 2. on vähän markkinoilla ja 3. pettävät ja valittavat niin sitten ehkä 4. tyypin nainen kelpaa.
Emme myöskään puhu jokaisen miehen ja kaikkien miesten valinnoista vaan keskimäärin miesten valinnoista. On huolestuttavaa huomata että se noudattaa tällaista linjaa ja tämä on yksi syy mistä johtuen monet parisuhteet muodostuvat myös hankaliksi.
Ja ne kaikki läski, nirso jne. kommentit voi jättää syrjään. En todellakaan ole kiinnostunut mistään henkilökohtaisuuksista. En ole 4. tai 5. tyypin nainen itse.
Haluaako joku lisätä analyysiini jotain?
Vastaukset 4
Vanhimmat
analyysi.
Leikitään nyt hetken, ettei tämä ole vain provo silmäkulmassa heitetty vastaveto edelliseen avaukseen, vaan että haluaisit ihan tosissaan kannanottoja teeseihisi.
Et voi kääntää miehistä kirjoitettuja luonnehdintoja koskemaan naisia, ilman että joiltain osin menee metsään.
Esimerkki: Deltanaisten käyttäyttymistä ei voi kuvata miesmäiseksi. Moni delta on varmaan näitä naisia, joilla on romanttiset verhot ja pehmoeläimiä kotona. Osalla arvatenkin taas varovasti ja intohimoja herättämättömästi beigen sävyihin sisustettu kämppä, harvemmalla varmaan mitään prätkäjulisteita seinällä sentään. Deltaa ei välttämättä kiinnosta itsensä vietteleväksi meikkaaminen eikä miltä peppu näyttää missäkin housuissa. Miesmäisyyden sijaan pitäisi mielestäni puhua tyyliltään ei-niin-kypsän naisellisesta tai sukupuolineutraalista naisesta.
Sitten tuo "miksi deltat jäävät pääsääntöisesti paitsioon". Se ei vaan toimi noin. Ihan sama millainen hissukka nainen on - jos hän vaan hieman laittautuu sen harvinaisen kerran kun lähtee vappuna työkavereiden kanssa ravintolaan (hui), niin taatusti seuraan tuppaa useampikin räväkämpi miekkonen ottamaan naisesta selvää ihan riippumatta siitä, millainen hissukka nainen on, ja näin moni deltanaisten suhde syntyykin.
Valitettavasti tähän haluttavuushierarkiaan kuuluu myös sellainen seikka, että pyramidin pohjalle mahtuu paljon porukkaa, mutta huipulla ei ole tungosta. Ylöspäin mentäessä parinvalinta vaikeutuu. Tismalleen sama kaava koskee myöskin miestarjontaa.
Jokaisella on mahdollisuus kehittää luonnettaan ja vahvistaa parhaita puoliaan, joten suunnan tulisi olla jokaisella ylöspäin. Kyllä huipulle lisää porukkaa mahtuu.
Ja missä ne kaikki kolme alffa-urosta luuraa. Wannabeet paljastuvat nopeasti halvoiksi kopioiksi.
;)
En jaksanut lukea kokonaan, mutta oliko ajatus, että mies menee minne meisseli milloinkin osoittaa?